Syntyvyyskeskustelua leimaa piirre, joka vain syventää nuorten aikuisten ahdistusta – Asiantuntija: ”Oman jaksamisen laittaminen etusijalle ei ole itsekästä”
Asiantuntijan mukaan pohdinta lasten hankkimisesta on monille raadollista. Syyllistävä sävy ei auta epävarmuuteen.
Matala syntyvyys on koko kansan huolenaihe. Lukuun ottamatta koronavuosia 2020–2021 kokonaishedelmällisyys Suomessa on laskenut voimakkaasti vuodesta 2010 alkaen.
Selitykseksi vauvapulalle on tarjottu epävarmaa maailmantilannetta, taloushuolia, arvojen muuttumista ja jopa itsekkyyttä: eivätkö hedelmällisessä iässä olevat tajua, että itsensä etsimisen sijaan tässä maassa tarvittaisiin vauvoja?
Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijan Heini Björkin mukaan se, mikä julkisessa keskustelussa leimataan joskus itsekkyydeksi, on tosiasiassa ahdistusta. Työssään Haluanko vanhemmaksi? -palvelun asiantuntijana hän on nähnyt läheltä, että noin kolmikymppisten lapsettomien vanhemmuuspohdintaan liittyy hyvin kipeitä tunteita.
– Pohdinta lasten hankkimisesta on tuskallista ja aika raadollistakin, mikä ei välttämättä näy päälle päin. Monet kokevat olevansa yksin ajatustensa kanssa, Björk kertoo.
Keväällä 2021 avattu Haluanko vanhemmaksi? –sivusto tarjoaa matalan kynnyksen keskusteluympäristön ihmisille, jotka pohtivat halukkuuttaan perheen perustamiseen. Siellä esille nousseet murheet ovat osittain toisia kuin ne, jotka dominoivat tämänhetkistä syntyvyyskeskustelua.
Tukea oikeaan osoitteeseen
Björkin mukaan Haluanko vanhemmaksi? -palvelun käyttäjäkunnasta piirtyy esiin kaksi ryhmää. Ensin ovat ne, joille ajatus vanhemmuudesta on luonnollinen ja mieluisa. Lapsitoiveesta huolimatta he pohtivat sopivuuttaan vanhemmuuteen tai jaksamistaan lapsiperhearjessa.
Toinen ja suurempi ryhmä koostuu niistä, jotka eivät aidosti tiedä, haluavatko he lapsia vai eivät. Nämä ihmiset puntaroivat erilaisia tulevaisuudenkuvia eivätkä osaa päättää, olisiko elämä parempaa lapsilla vai ilman.
Björk on havainnut, että yhteiskunnallisessa keskustelussa keskitytään enemmänkin vapaaehtoisesti lapsettomien pään kääntämiseen kuin edellä kuvailtujen ryhmien tukemiseen. Lopputuloksena on polarisoitunut keskustelu, jonka syyllistävästä sävystä kärsivät kaikki.
– Se ei ole kovin rakentavaa. Olisi parempi panostaa heihin, jotka haluavat tai saattavat haluta lapsia, kuin niihin, jotka ovat päätöksensä jo tehneet. Jokaisella on oikeus omannäköisiin elämänvalintoihin, Björk summaa.
Toisin sanoen tukea ja rohkaisua pitäisi suunnata sinne, missä sille on kysyntää. Tämä voisi Björkin mukaan ehkäistä myös tahatonta lapsettomuutta. Jos toive lapsesta varmistuu vasta vuosien kuluessa, hedelmällisyyden kannalta voi olla jo liian myöhäistä.
Nykyisessä syntyvyyskeskustelussa soisi myös muistettavan, että perheen perustamisen lykkääminen ei ole kaikkien oma valinta. Tahaton lapsettomuus voi johtua esimerkiksi kumppanin puuttumisesta.
Oman jaksamisen pohtiminen ei ole itsekästä
Lapsiperhearki näyttäytyy monille uuvuttavana. Eräs suomalaistutkimus on vahvistanut, että haluttomuus luopua totutusta elämäntyylistä on yksi tärkeimmistä syistä lykätä lasten hankkimista tai jättää perhe kokonaan perustamatta.
Heini Björk kuitenkin huomauttaa, että vanhemmuuspohdinnoissa punnitaan ennen kaikkea omaa jaksamista. Moni on aidosti huolissaan siitä, pystyykö vastaamaan lapsen tarpeisiin ja samalla huolehtimaan itsestään.
– Oman jaksamisen laittaminen etusijalle ei ole mielestäni itsekästä, vaan myös lapsen edun mukaista, Björk toteaa.
Taloushuolet perheellistymisen jarruna korostuvat Björkin mukaan mediassa, mutta se ei näy yhtä paljon Haluanko vanhemmaksi? -palveluun tulevissa yhteydenotoissa. Tällä hetkellä paljon näkyvämpi teema ovat mielenterveyshuolet.
– Gallupimme mukaan vain 17 prosenttia tuhannesta vastaajasta koki, etteivät mielenterveysasiat vaikuta päätöksentekoon perheellistymisestä. Yli kahdeksankymmentä prosenttia oli sitä mieltä, että huoli mielenterveydestä vaikuttaa siihen jollain tavalla.
Björk silti toteaa, että tunne taloudellisesta pärjäämisestä ja taloudellisen tuen saatavuudesta on tärkeä. Jos esimerkiksi raskaus- tai vanhempainvapaaseen tehtäisiin heikennyksiä, epäröijien joukko todennäköisesti kasvaisi.
Pyyteettömästi muiden vuoksi, mutta omalla vastuulla?
Suurin osa Haluanko vanhemmaksi? -palvelun käyttäjistä on naisia. Useita heistä mietityttää, tyssääkö ura- ja palkkakehitys lapsen saamiseen. Ylipäätään vanhemmuuspohdinnoissa korostuu näkemys, jonka mukaan elämän pitäisi olla ikään kuin valmis, ennen kuin lasten saamista voi edes harkita.
Yksi syy korkeille kriteereille piillee nykyisessä asenneilmapiirissä. Björk antaa esimerkin: jos ihminen yllättäen irtisanotaan töistä ja se aiheuttaa perheelle taloushuolia, saatetaan tokaista, että olisit miettinyt työttömäksi jäämisen riskiä ennen kuin menit hankkimaan lapsen.
Muutenkin Björkin mukaan moni kokee yleisen ilmapiirin sellaiseksi, että yhteiskunnan eteen pitäisi tehdä pyyteettömästi asioita, mutta täysin omalla vastuulla ja ilman tukea. Vauvoja suorastaan vaaditaan syntyväksi, mutta synnytyssairaaloita ajetaan alas ja resurssien puute heikentää synnytyskokemuksia. Synnytyspelko näkyy Björkin mukaan yhteydenotoissa.
Samalla lastenhoitoavun saatavuus riippuu siitä, missä sattuu asumaan tai millainen varallisuustilanne perheellä on. Kaikki edellä mainittu herättää epävarmuutta omasta pärjäävyydestä.
– Henkilökohtaisesti haaveilen siitä, että yhteiskunta pystyisi paikkaamaan tukiverkostojen puutetta. Silloin jokainen vanhempi saisi välillä mahdollisuuden omaan aikaan ja apua kuormittavaan elämänvaiheeseen. Se loisi turvallisemman olon lapsen yrittämiseen, Björk pohtii.
Terveisiä harkitsijoille ja heidän läheisilleen
Tosielämän kokemukset lapsiperhearjesta vaikuttavat siihen, miten houkuttelevalta vanhemmuus näyttäytyy. Björk kannustaa jokaista perheellistä miettimään, miten lapsiperhearjesta ja vanhemmuudesta puhuu muille. Muistetaanko suu avata silloinkin, kun elämä on ihanaa – vai ainoastaan silloin, kun univajetta on kertynyt ja uhmaikäisen kiukuttelut kiristävät koko perheen hermoja?
Toisaalta perheelliset läheiset joskus sortuvat painostamaan niitä, jotka vasta pohtivat vanhemmuutta. Hyväntahtoinen kyllä se hyvin menee -tokaisu voi Björkin mukaan joskus jopa hankaloittaa pohdintaprosessia. Parempi on kuunnella ja antaa toiselle tilaa jäsennellä ajatuksiaan.
Ennen kaikkea Björk toivoisi, että vanhemmuutta harkitseville luotaisiin sallivampi ilmapiiri, jossa kaiken ei tarvitsisi olla valmista ja täydellistä lasta varten.
– Riittää, kun on tarpeeksi hyvä vanhempi. Virheiltä ei voi eikä kannata kokonaan välttyä. Lapsen kehitykselle on jopa hyväksi, että vanhempi tekee joskus virheitä ja on valmis korjaamaan niitä.
Jaa oma kokemuksesi