Synnytys 30.11.2023

Nina vietiin leikkaussaliin ja vauva teholle, eikä kukaan kertonut syytä – Näin hoitajapula näkyy synnytyksissä

Suomea ravistelee hoitajapula. Synnytyssairaaloissa tilanteesta kärsivät niin synnyttäjät kuin kätilötkin.

Teksti
Maria Mäkituomas
Kuvat
iStock

Hei, me olemme sentään Suomessa. Niin synnytyspelkoiset lohduttivat toisiaan vertaistukiryhmässä, johon helsinkiläinen Nina Leivo osallistui esikoisensa odotusaikana keväällä ja kesällä 2023.

Vaikka fyysisesti Leivon raskaus oli sujunut hyvin, lähestyvä synnytys pelotti. Koko edellisen syksyn ajan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitoalueen sairaalat olivat olleet otsikoissa hirvittävien ruuhkien takia.

– En silti halunnut ajatella kielteisesti vaan uskoa siihen, että varmasti saamme parasta mahdollista hoitoa.

Leivo synnytti Naistenklinikalla heinäkuun loppupuolella 2023. Lapsi syntyi tilastollisesti vuoden kiireisimpään aikaan, sillä Suomessa heinä- ja elokuu ovat yleisimmät syntymäkuukaudet. Lisäksi Naistenklinikka on HUS-alueen ja koko Suomen suurin synnytyssairaala.

Leivon mukaan kiire näkyi osastolla. Synnytys ja sen jälkeinen hoito eivät toteutuneet niin kuin Leivo toivoi. Syyksi hän arvelee resurssien puutetta.

Kymmenen kätilön käsissä

Suomessa on huutava pula sairaanhoitajista. Julkisen alan eläkevakuuttaja Keva on arvioinut, että pelkästään Uudellamaalla on 6000 sairaanhoitajan vaje. Valtakunnallisesti hoitajia puuttuu yli 16 600.

Kätilöistäkin on Kevan mukaan alueittain pulaa. Työvoimavaje ei ole yhtä katastrofaalinen kuin sairaanhoitajien kohdalla, mutta synnytyskokemuksen kannalta sillä voi olla merkitystä, kuinka monta kätilöä osallistuu synnytykseen.

Leivo arvioi, että hän kohtasi sairaalassa ollessaan vähintään kymmenen eri kätilöä, joilla oli muitakin asiakkaita hoidettavanaan. Leivo sanoo ymmärtävänsä sen, että kätilöt hoitavat samanaikaisesti monia potilaita ja että kätilöt vaihtuvat työvuorojen tahtiin, mutta kohtaamisista jäi hänelle irrallisuuden ja kiireen tuntu.

Ensisynnyttäjänä Leivo tunsi olonsa epävarmaksi, sillä hänen mukaansa kätilöillä ei ollut aikaa jäädä ohjeistamaan häntä tai kertomaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Synnytyksen käynnistymistä odotellessa hän sai ohjeeksi painaa nappia, jos tarvitsisi apua tai tukea.

– Ensin joutui odottamaan kauan ja sitten tuli joku, joka kertoi, että teidän kätilönne on varattu ja tulee mahdollisimman pian. Kuitenkaan paikalle saapunut henkilö ei jäänyt auttamaan, vaan kiirehti seuraavaan paikkaan.

Suomen Kätilöliiton puheenjohtajan Päivi Oinosen mukaan on tavallista, että isommissa sairaaloissa kätilöt hoitavat useaa synnytyksen eri vaiheissa olevaa synnyttäjää yhtä aikaa. Oinonen kommentoi aihetta yleisellä tasolla.

– Kätilöillä ei ole isommissa sairaaloissa mahdollista antaa synnyttäjille jatkuvaa tukea synnytyksen avautumisvaiheessa.

Se on harmi, koska Oinosen mukaan kätilön läsnäolo voi vähentää kivunlievityksen tarvetta, synnytykseen puuttumista ja toimenpiteitä. 

Kiire alusta asti

HUS-alueella toimii neljä synnytysyksikköä: Naistenklinikka, Espoon sairaala, Hyvinkään sairaala ja Lohjan sairaala. Naistenklinikalle ohjataan ensisijaisesti riskisynnyttäjät ja ne, joiden synnytyksessä vaaditaan erityisiä toimenpiteitä.

Nina Leivon synnytys käynnistettiin ballonkimenetelmällä, sillä raskaus oli yliaikainen. Leivo kertoo, että hänet ja hänen puolisonsa ohjattiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä huoneeseen, jossa oli muitakin avautumisvaiheessa olevia synnyttäjiä. Vuoteita erottivat vain verhot.

– Minusta tuntui, että olin laumasynnyttämässä. Aloin kiinnittää huomiota naisiin, jotka pitivät ääntä, kun heihin sattui. Kun itse olin vielä alkuvaiheessa, ei tuntunut hirveän kivalta ajatukselta, että joutuisi olemaan yhteishuoneessa vielä silloinkin, kun käy niin kipeää.

Leivo kysyi hoitohenkilökunnalta useaan kertaan, olisiko hänen mahdollista päästä omaan rauhaan. Vastaus kuului, että käynnistysosastolla huoneita ei ole vapaana.

Naistenklinikalla työskentelevä kätilö ja kätilöiden luottamusmies Riikka Hirvassalo sanoo, että käynnistettyjen synnytysten yhteisodotushuone ei ole pysyvä järjestely. Hänen mukaansa käynnistysyksikön synnyttäjillä on tällä hetkellä käytössään omat huoneet.

Hirvassalo kuitenkin vahvistaa, että ruuhka-aikoina synnytyssaleista on pulaa ja tällöin synnyttäjät voivat joutua odottamaan paikan vapautumista. Edellisen synnyttäjän siirtäminen salista synnyttäneiden osastolle ja synnytyshuoneen siivous vievät aikaa.

Niin Leivokin sai myöhemmin kuulla lääkäriltään, kun lapsi oli jo syntynyt. Sitä ennen hän oli kuitenkin kokenut lukuisia epätietoisuuden hetkiä.

Hirvassalon korviin kuulostaa yleisesti ottaen omituiselta, että hoitohenkilökunta ei informoisi potilaita tapahtumien kulusta. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei tunne tapauksen yksityiskohtia.

– Kyllä me yleensä pyrimme siihen, että pidämme asiakkaat tietoisina siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Leivon kokemus oli erilainen. Hän toivoi, että lapsivesikalvot puhkaistaisiin vasta synnytyssalissa epiduraalin jälkeen, mutta siihen ei hänen mukaansa suostuttu. Ponnistusvaiheen alkamista odotellessa Leivolle tarjottiin ilokaasua, jonka käytössä kukaan ei Leivon mukaan ehtinyt opastamaan häntä.

Ponnistusvaiheessa kätilö vaihtui. Leivo kertoo, että paikalle saapunut uusi kätilö kehotti lapsen isää seuraamaan monitorista supistuksia ja ohjaamaan, milloin Leivon pitäisi ponnistaa. Leivon mukaan pariskunta pyysi monta kertaa apua, mutta kätilö keskittyi soittamaan puheluita.

Synnytys päättyi imukupilla avustamiseen. Hoitokertomuksessa lukee, että imukupin käytön syynä oli äidin väsymys.

– Kukaan ei kuitenkaan ennen imukupin käyttöä kysynyt, olinko väsynyt. En todellakaan ollut väsynyt, vaikka ponnistusvaihe oli pitkittynyt ja vauva isokokoinen.

Kaikista käänteistä huolimatta Leivo kokee, että lapsen synnyttyä varsinainen kaaos vasta alkoi.

Lue myös: Jennan synnytys meni pieleen täysin odottamattomalla tavalla – käsittämätön tapaturma sinetöi päätöksen lapsiluvusta

Hätää ja epäselvyyttä

Leivo sai nähdä vastasyntyneen lapsensa, minkä jälkeen hoitohenkilökunta ilmoitti, että nyt mennään leikkaussaliin. Leivolle jäi kuitenkin epäselväksi, minkä toimenpiteen hän tarvitsisi.

– Olin peloissani ja kauhuissani tilanteesta, jota kukaan ei selittänyt. Mutta minulta kysyttiin vain, haluanko nukutuksen vai en.

Leivo kieltäytyi nukutuksesta. Leikkaussalista päästyään hän ajatteli viimein saavansa tietää, mitä hänelle on synnytyksessä ja leikkaussalissa tapahtunut. Hän kertoo kysyneensä asiaa useilta heräämössä työskennelleiltä henkilöiltä mutta jääneensä vaille vastausta.

Pian Leivolle tuotiin hänen puhelimensa ja ilmoitettiin, että Leivon puoliso on yrittänyt tavoitella häntä. Leivo soitti puolisolleen ja sai kuulla, että vauva oli viety teho-osastolle.

– Mieheni itki puhelimessa, että hän on yksin synnytyshuoneessa. Hän sanoi, että kukaan ei ole selittänyt hänelle mitään eikä hän tiedä, mitä nyt tapahtuu.

Puoliso ohjattiin lopulta aulaan odottamaan lisätietoja. Leivon mukaan vasta parin tunnin kuluttua hänen puolisonsa tavoitti lääkärin, joka pystyi kertomaan, että vauva oli viety teholle keuhkoihin joutuneen lapsiveden takia.

Leivo itse oli yhä epätietoinen siitä, mitä hänelle oli leikkaussalissa tehty ja miksi. Viimein heräämöön saapui hoitaja, joka lupasi perehtyä asiaan.

– Hoitaja sanoi, että hän ei täysin ymmärrä kaikkia termejä ja lyhenteitä, mutta hän yrittää. Sitten hän sanoi, että sulkijalihakseni olisi revennyt kokonaan.

Leivo järkyttyi kuulemastaan. Hän kertoo odottaneensa noin 5–6 tuntia heräämössä, että joku ehtisi siirtää hänet vuodeosastolle, jonne heräämön henkilökunta soitti monta kertaa ilmoittaen siirron tarpeesta. Lopulta illan tullen Leivo siirrettiin ja hänen puolisonsa ohjattiin kotiin.

Seuraavana päivänä aamukierroksella lääkärit kertoivat Leivolle, että kyse ei ollut niin vakavasta synnytysvauriosta vaan pienestä nirhaumasta, joka oli muodostunut sulkijalihaksen suuntaisesti.

Sittemmin Leivo on lukenut tiedoistaan, että kyse olisikin ollut toisen asteen repeämästä, joka piti ommella leikkaussalissa runsaan verenvuodon takia. Leivo kertoo olevansa yhä epätietoinen siitä, mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut.

Leivo ja vauva pääsivät kotiutumaan sairaalasta viikon kuluttua synnytyksen käynnistämiseen saapumisesta.

”Hankala tilanne kaiken kaikkiaan”

Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinonen toteaa yleisellä tasolla, että kiiretilanteissa synnyttäjät voivat joutua odottamaan hoitoa. Synnyttäjien lisäksi hoitohenkilökunta kärsii tilanteesta.

– Toistuva kiire, kuormitus, jatkuva synnyttäjien tarpeiden priorisointi ja se, että ei voi tehdä työtään niin hyvin kuin ammattitaito mahdollistaisi, voivat aiheuttaa eettistä kuormitusta.

Oinonen mainitsee, että erityisesti loma-ajat ja flunssakaudet vaikuttavat hoitohenkilökunnan saatavuuteen. Sen allekirjoittaa kätilö Riikka Hirvassalo, joka kertoo, että sairauslomien aikana Naistenklinikan hoitajat ja kätilöt joutuvat paikkailemaan toistensa poissaoloja ylitöillä.

– Ei ole koulutettuja kätilöitä, joita voisi ottaa suoraan riviin. Kyllä hankala tilanne on kaiken kaikkiaan, Hirvassalo sanoo.

Hirvassalo katsoo, että ainut keino tilanteen parantamiseksi olisi työntekijöiden lisääminen. Tällä hetkellä kätilöt tekevät hyvin laajalla skaalalla työtehtäviä synnytysten hoidosta ruokien tarjoiluun, mikä Hirvassalon mukaan aiheuttaa kiirettä osastoilla.

Onko työvoimavaje aiheuttanut hoidon laadun huonontumista?

– Siihen minä en voi mitenkään uskoa. Meillä on niin vahva hoitajan etiikka, että varmasti teemme aina parhaamme, on tilanne mikä tahansa.

Naistenklinikan johtavan ylihoitajan Kirsi Heinon mukaan henkilökunnan saatavuus on hiukan parantunut kuluneen syksyn aikana. Hän kertoo, että Naistenklinikan vakituiset vakanssit on pääosin täytetty, mutta määräaikaisten sijaisten saaminen on vaikeampaa.

– Sijaisten hankkiminen etenkin kesällä ja muina aikoina, jolloin on paljon hoitajia lomilla, on haasteellisempaa. Toiminnan luonteeseen kuuluvat päivystyksellisyys ja synnytysten keskittyminen kesäaikaan.

Vaikka odottavien äitien lasketut ajat ovat tiedossa, ruuhkahuippujen ennustaminen on vaikeaa: vauvat tulevat maailmaan, kun ovat tullakseen. Synnytyskokemuksensa perusteella Nina Leivo kuitenkin toivoisi, että hoitohenkilökuntaa olisi enemmän.

HUSin sairaaloissa on viime vuosina syntynyt noin kolmannes koko maan lapsista. Se tarkoittaa noin 16 000 vauvaa vuodessa.

– Pystyykö siellä noin isoja määriä pyörittämään, jos ei ole henkilökuntaa? Se ehkä minua mietityttää eniten, Leivo sanoo.

Kätilöt ovat kuormittuneita

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoo, että valtakunnallisesti henkilökuntatilanne on parantunut viime vuoteen verrattuna. Hakijoita on ollut aiempaa enemmän sekä vakituisiin että määräaikaisiin työsuhteisiin, minkä lisäksi määräaikaisia kätilöitä on vakinaistettu.

Rytkösen tiedot perustuvat hänen teettämäänsä taustaselvitykseen, johon vastasi Tehyn seitsemän luottamusmiestä ympäri Suomen. Vastaukset on saatu kolmesta yliopistollisesta synnytyssairaalasta ja neljästä keskussairaaloiden synnytyssairaalasta, mukaan lukien HUSista.

Rytkösen mukaan kaikki selvitykseen vastanneet luottamusmiehet ovat kertoneet, että tällä hetkellä henkilöstötilanne on hyvä.

– Yksi luottamusmies oli sitä mieltä, että hakijoiden lisäys johtuu suurimmaksi osaksi Tehyn neuvottelemista normaalia isommista palkankorotuksista. Jaan itse saman näkemyksen. Palkkauksella ja työoloilla on suora yhteys työhyvinvointiin sekä hoitajapulaan, Rytkönen kommentoi.

Toisaalta ylitöitä tehdään jokaisella synnytysosastolla edelleen paljon ja sijaisia äkillisiin puutoksiin on huonosti saatavilla, koska työ vaatii erikoisosaamista. Joidenkin synnytyskätilöiden työnkuviin on tullut muutoksia, sillä kätilöitä kierrätetään eri osastoilla tarpeen tullen. Ilmiö on Rytkösen mukaan seurausta siitä, että synnytysten kokonaismäärä on vähentynyt.

Samalla se, että synnytyksistä yhä suurempi osa käynnistetään ja esimerkiksi koronan takia jotkut synnyttäjät tarvitsevat eristystä, vaatisi sairaaloilta lisäresursseja.

– Vakituinen henkilökunta joustaa, jotta puutokset saadaan paikattua. Joskus on tilanteita, ettei ketään saada äkillisiin puutoksiin. Tämä kaikki kuormittaa valtavasti kätilöitä.

Rytkönen katsoo, että pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelma uhkaa romuttaa hyvän kehityksen hoitohenkilöstön saatavuudessa. Alalla ollaan nyt huolestuneita siitä, mihin hallitusohjelmaan sisältyvät työntekijöiden oikeuksien heikennykset ja sote-rahoituksen kiristäminen johtavat. Pelkona on, että toteutuessaan ne syventäisivät sote-kriisiä ja pahentaisivat hoitajapulaa.

Lue myös: ”Synnytyksistä ei voi enää säästää”, sanoo 17 vuotta kätilönä työskennellyt Eeva Hiila – tällainen kätilön työpäivä oikeasti on

Onko meillä varaa tällaisiin kokemuksiin?

Nina Leivo kertoo pohtineensa, että synnyttäjä voi helposti päätyä vähättelemään kokemiaan epäkohtia, jos lopputulema on kuitenkin toivotunlainen eli sairaalasta kotiutuvat hyvinvoiva äiti ja lapsi.

– Minulla on silti oikeus olla pettynyt ja harmistunut tilanteeseen, vaikka lapsi on terve ja loppujen lopuksi kaikki meni tosi hyvin. Minua ei pelottaisi mennä uudestaan synnyttämään, mutta minua pelottaisi mennä uudestaan Naistenklinikalle.

Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinonen toteaa, että kätilön antama tuki vaikuttaa synnyttäjän ja tukihenkilön turvallisuuden tunteeseen, tiedon saantiin ja synnytyskokemukseen. Synnytyskokemus on synnyttäjälle henkilökohtaisesti tärkeää, mutta se on myös koko yhteiskunnan asia.

– Synnytyskokemuksella on vaikutusta tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin ja siten mahdollisesti myös lapsilukuun, huomauttaa Oinonen.

Siinäkin on pohtimista Suomessa, jonka syntyvyystilastot ovat jo pitkältä ajalta karua luettavaa.

Lue myös Kotilieden juttu: Mitä ylistetyille neuvoloille on tapahtunut? 5 synnyttäjää kertoo

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X