Mikä emätin oikeastaan on? Tätä kaikkea et siitä tiennyt
Emättimellä on useita tehtäviä.
Emätin, tai vagina, on putkimainen sukuelin, joka yhdistää kohdun ja ulkoiset sukuelimet. Emättimen aukko sijaitsee jalkovälissä virtsaputken alapuolella, ja on noin 10 sentin pituinen.
Emätin on naisen yhdyntäelin sekä synnytyskanavan osa, josta käytetään montaa erilaista kuvailua. Terveyskirjasto määrittelee sen ”kohtua ja naisen ulkoisia sukupuolielimiä yhdistäväksi sidekudos- ja lihasputkeksi, jota verhoaa kerrostuneen levyepiteelin peittämä limakalvo”.
Emättimellä on tärkeä tarkoitus
Emättimen aukko on joustava ja virtsaputken suuta suurempi. Synnyttäneillä naisilla emätin on hieman väljempi kuin synnyttämättömillä. Synnytyskanavana toimiminen onkin yksi emättimen tärkeimpiä tarkoituksia.
Muita putkimaisen emättimen tarkoituksia ovat kuukautisveren poistaminen ja siittimen sekä siemennesteen vastaanottaminen vaginaalisessa yhdynnässä.
Hedelmällisessä iässä emätintä päällystää paksu limakalvo, joka suojaa tulehduksilta. Limakalvoja vahvistaa munasarjojen tuottama estrogeeni.
Lue myös: Luulitko, että naisen immenkalvo puhkeaa ensimmäisessä yhdynnässä? Väärä uskomus kiertää sitkeästi
Valkovuoto vaihtelee kuukautiskierrossa
Emättimen kautta poistuu kuukautisveren lisäksi säännöllisesti valkovuotoa. Se on emättimen limakalvojen erittämää nestettä ja kohdunkaulan rauhasten erittämää limaa. Mukana on myös limakalvojen pinnasta irtoavia soluja.
Emättimestä valuvan valkovuodon tarkoitus on sekä kosteuttaa että pitää emätin puhtaana. Valkovuotoa alkaa ilmaantua murrosiän kynnyksellä merkkinä siitä, että munasarjojen toiminta käynnistyy ja keho valmistautuu kuukautisten alkamiseen.
Valkovuodon määrä on yksilöllistä. Se vaihtelee kuukautiskierron vaiheen ja estrogeenivaikutuksen mukaan. Erityisen runsasta valkovuoto on kuukautiskierron puolivälissä, jolloin vuoto myös muuttuu tyypillisesti kirkkaammaksi ja venyväksi.
Lisääntynyt tai normaalista poikkeava valkovuoto voi olla merkki emätintulehduksesta.
Emättimen tyypillisimpiä vaivoja
Yleisimmät emätinongelmat ovat hiivatulehdus ja bakteerivaginoosi.
Hiivatulehduksen aiheuttaa lähes aina emättimessä muutenkin oleva hiivasieni, joka on yltynyt liikakasvuun. Hiivatulehdus oireilee kokkareisena valkovuotona ja kutinana tai kirvelynä ulkosynnyttimissä. Hiivatulehdukselle altistavat muun muassa raskaus, antibioottien tai ehkäisypillereiden käyttö, diabetes sekä immuunivajaustilat.
Bekteerivaginoosi on puolestaan emättimen bakteerikannan häiriö, jossa limakalvoa suojaavat maitohappobasillit korvaantuvat haitallisilla, ”anaerobisilla” bakteereilla. Kun valkovuodon pH-arvo on normaalisti 3,8–4,0, nousee se taudinkuvassa yli 4,5 arvoon. Lisäksi bakteerimäärä kohoaa tuhat- tai jopa 10 000-kertaiseksi. Riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi tupakointi ja kuparikierukan käyttö.
Limakalvojen kuivumiseen on monipuolisia itsehoitovalmisteita
Emättimen limakalvot voivat ohentua ja kuivua estrogeenin puutteesta johtuen. Tyypillisintä limakalvojen kuivuminen on ikääntymisen ja etenkin vaihdevuosien aikana, mutta sitä voi aiheuttaa myös lääkehoito kuten ehkäisypillerit tai imetys.
Estrogeenin puute aiheuttaa limakalvojen ohenemisen ja verenkierron vähentymisen. Kuivuuteen ja kirvelyyn voi auttaa erilaiset kosteuttavat valmisteen, joista useita saa ilman reseptiä. Emättimen kosteuttamiseen on olemassa esimerkiksi voiteita, öljyjä, geelejä ja puikkoja.
Limakalvojen kuivuus voi haitata esimerkiksi yhdynnässä. Valmisteiden tarkoituksena on kosteuttaa limakalvoja mutta myös ylläpitää emättimen normaalia pH-arvoa.
Lue myös: Tiesitkö, että klitoriksesta on nähtävissä vain 10 prosenttia sen todellisesta koosta?
Tiesitkö, että emätin voi puuttua kokonaan?
Emättimen yläosa ja kohtu muodostuvat sikiön kehityksessä kahdesta Müllerin tiehyestä. Mikäli kyseiset tiehyet kehittyvät sikiökaudella vajavaisesti, voivat emätin ja kohtu jäädä muodostumatta.
Kohtu voi puuttua osittain siten, että jompikumpi puolisko jää kehittymättä tai kehittyy vajaasti. Tähän liittyy usein emättimen puuttuminen tai emättimen väliseinä. Müllerin tiehyiden poikkeavuudet ovat kuitenkin harvinaisia, sillä niiden esiintyvyys on arviolta yksi noin 4 000–5 000 vastasyntynyttä tyttöä kohti.
Lähteet: Terveyskirjasto, Väestöliitto, Opetushallitus
Jaa oma kokemuksesi