Vauva 03.04.2024

Nämä 10 tavallista etunimeä eivät oikeastaan tarkoita mitään – oletko koskaan tullut ajatelleeksi?

Kaikkien nimien alkuperää tai merkitystä ei tunneta. Toisaalta myös joidenkin tarkoituksellisesti muodostettujen nimien sisältöä on hankalaa jäljittää.

Teksti
Maria Mäkituomas
Kuvat
iStock

Mietitäänpä hetki suomalaisten yleisimpiä etunimiä. Niihin lukeutuvat muun muassa Sari, Leena ja Marko. Äkkiseltään niihin ei yhdistä sen erityisempää merkitystä, mutta jos asiaa lähtee penkomaan, jokaiselle näistä nimistä löytyy jokin selitys tai tausta.

Sari on variantti heprealaislähtöisestä nimestä Saara, joka tarkoittaa ruhtinatarta. Leena on lyhenne kreikkalaisnimestä Helena, joka pohjautuu aurinkoa tarkoittavaan sanaan. Marko on puolestaan versio latinalaisesta nimestä Marcus, joka viittaa antiikin roomalaisten Mars-sodanjumalaan.

Kaikkien – edes taajaan – käytettyjen etunimien alkuperää ei kuitenkaan tunneta. Kaksplus listasi esimerkkejä tavallisista etunimistä, joiden alkuperä, merkitys tai molemmat ovat epäselviä. Nämä nimet eivät siis kanna sisäänrakennettuja merkityksiä, joskin nimet voivat herättää erilaisia mielleyhtymiä riippuen siitä, kuka niitä makustelee.

Arja

Arjaa pidetään suomalaisena nimenä, joskin se tunnetaan myös Venäjällä. Ensimmäisen kerran Suomessa nimeä käytti runoilija Eino Leino Helkavirsiä-teoksessaan (1916), mutta Leino viittasi nimellä mieshenkilöön. Seuraavaksi runoilija L. Onerva käytti nimeä naisennimenä, joksi se myöhemmin vakiintui.

Arja-nimen esikuva saattaa olla Irja, joka puolestaan on kreikkalaisnimi Georgioksen peruja. Nimen mutkikkaasta historiasta ei kuitenkaan piirry selvää kuvaa siitä, mitä Arja itsessään tarkoittaisi.

Lue myös: 5 nykyisin tavallista nimeä, joista tuli tunnettuja suomalaiskirjailijoiden ansiosta

Iina

Iina on muotoutunut itsenäiseksi nimeksi sen tyyppisistä etunimistä kuin Katariina, Kristiina ja Vilhelmiina. Nämä nimet kantavat erilaisia merkityksiä, mutta sellaisenaan lyhentymä Iina ei tarkoita mitään. Toisaalta Iina saattaa olla myös Iines-nimen rinnakkaismuoto, jolloin se viittaisi puhtauteen ja siveyteen.

Ilkka

Ilkka-nimen alkuperää ei ole onnistuttu jäljittämään. Perinteisesti nimi yhdistetään 1500-luvulla eläneeseen talonpoika Jaakko Ilkkaan, joka tunnetaan nuijasodan päällikkönä. Jaakko Ilkan historiallisen maineen seurauksena nimeen usein liitetään oikeudenmukaisuuden tai vapauden aate, mutta Ilkka-nimen ja näiden pyrkimysten välillä ei ole etymologista yhteyttä.

Jaana

Jaana on muodostunut samaan tapaan kuin Iina eli lyhentymänä muista nimistä, kuten Marjaana ja Tatjana. Koska mahdollisia alkulähteitä on useita, yksinään Jaanalle on vaikeaa antaa yksiselitteistä merkitystä.

Kimmo

Kimmo-nimi esiintyy kansanrunoudessa, mutta sille on hankalaa löytää varsinaista selitystä. Almanakkaan nimi otettiin vuonna 1929. Runoilija Eino Leinolla oli näppinsä pelissä myös Kimmo-nimen suosion kasvattamisessa runollaan Kimmon kosto (teoksesta Kangastuksia vuodelta 1902).

Milla

Millan alkulähteitä ovat Emilia, Ljudmila ja Camilla. Vaikka kantanimillä on erilaisia merkityksiä, Milla itsessään ei tarkoita mitään – ellei halua mieltää Millaa jonkin tietyn nimen lyhentymäksi. Emilia tarkoittaa kilpailijaa, Ljudmila kansan rakastamaa ja Camilla erään tulkinnan mukaan alttaripalvelijaa.

Sanelma

Suomen kielessä tunnetaan nimet Unelma ja Anelma: ensimmäinen tarkoittaa haavetta ja jälkimmäinen on muodostettu anoa-verbistä. Sanelma lienee muodostunut Anelman vanavedessä, mutta sen sisällöllinen merkitys jää epäselväksi.

Sani

Sani-nimi alkoi yleistyä naisennimenä Suomessa 1970-luvulla, mutta nimistöntutkimuksessa sen alkuperää ei ole pystytty vahvistamaan. Rakenteellisesti Sani muistuttaa ajan hittinimeksi noussutta Jania.

Tino

Pääte -tino esiintyy monissa miesten nimissä. Yksinään Tino ei siis varsinaisesti tarkoita mitään, tai sitten se tarkoittaa monia asioita: Albertinosta lyhennettynä aatelista ja loistavaa, Valentinosta lyhennettynä tervettä ja voimakasta.

Tuire

Nimi Tuire pääsi almanakkaan vuonna 1973, mutta on merkitykseltään yhä mysteeri. Joskus on tulkittu, että nimi juontuisi Kalevalassa esiintyvästä sanasta tuiretuinen. Selitys kuitenkin ontuu sikäli, että yleensä nimiä on muodostettu positiiviseksi mielletyistä adjektiiveista, kuten jalo tai aulis. Sen sijaan tuiretuinen tarkoittaa älytöntä ja ymmärtämätöntä!

Lähteet: Kotus, Eeva Riihonen: Mikä lapselle nimeksi? (1992, Tammi); Kustaa Vilkuna: Etunimet (1976, Otava); Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja (1997, WSOY)

Lue myös

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X