Urpo pohjautuu sivistynyttä tarkoittavaan sanaan – miksi merkitys on nykyään päinvastainen? 6 sivumerkityksen saanutta nimeä, joiden alkuperä voi yllättää
Suomessa tietyt miesten etunimet kantavat epäsuotuisia sivumerkityksiä. Asiantuntija selittää, mistä pilkka on saanut alkunsa.
Monet nykyvanhemmat antavat lapsilleen sadan vuoden takaisia hittinimiä, kuten Eino, Aino tai Kerttu. Myös nimet Tauno, Uuno ja Yrjö ovat olleet suosittuja 1900-luvun alussa, mutta niitä vanhemmat valitsevat selvästi harvemmin.
Melko varmasti syynä ovat näiden etunimien kantamat negatiiviset sivumerkitykset. 1940–1950-luvuilla suositut Urpo ja Jorma sekä ysärinimi Jonne ovat myöhemmin liittyneet listan jatkoksi.
Kysyimme väitöskirjatutkija Maria Sarhemaalta Helsingin yliopistosta, miksi juuri nämä nimet ovat saaneet huonon kaiun.
Joskus sivumerkitys on vanhempi kuin uskoisi
Aloitetaan Uunosta. Sarhemaa sanoo, että yllättävän monet kuvittelevat uuno-nimityksen saaneen alkunsa sketsihahmo Uuno Turhapurosta. Se ei ole totta.
Haukkumasanaksi uuno vakiintui 1950-luvulla, mutta ivaavasta sävystä on merkkejä jo 1910-luvulta.
– Armeijaslangissa oli esimerkiksi keittiömestaria tarkoittava sana muru-uuno ja tupapalvelijaa tarkoittava tupauuno.
Sarhemaan mukaan armeijan ulkopuolella kesätyöntekijöitä kutsuttiin joskus suviuunoiksi. Nimitykseen on siis sisältynyt vähättelevä, aloittelijaan viittaava sävy.
Italian ja espanjan kielissä sana uno tarkoittaa lukua yksi. Siitä huolimatta nimi Uuno ei välttämättä yhdisty ihmisten mielissä ykkössijaan tai paremmuuteen, vaan uunolla tarkoitetaan tyhmää tai hidasälyistä henkilöä.
– On epäselvää, mistä se johtuu. Slangin tutkija ja emeritusprofessori Heikki Paunonen on pohtinut, voisiko sivumerkitys juontaa juurensa suomalaisen kansakoulun isästä Uno Cygnaeuksesta.
Sarhemaa kertoo kuulleensa Paunoselta, että Paunosen käydessä koulua 1950-luvulla oppilaille oli suurella hartaudella puhuttu Cygnaeuksesta.
– Oppilaat ovat ehkä aikoinaan alkaneet ilkkua, että koko koulu on ihan uuno ja opettajat myös. Tämä on toki pelkkää spekulaatiota.
Joka tapauksessa Uunon sivumerkitys on jäänyt elämään. Toisin kuin monet muut 1900-luvun alun suositut nimet, Uuno ei ole enää noussut 2000-luvulla uuteen massasuosioon.
Äänteet ratkaisevat
Tauno on puolestaan kotoperäinen nimi. Se saattaa olla lähtöisin karjalan sanasta tauno, jonka merkityksiä ovat ’hyvätapainen’ ja ’sävyisä’.
Sarhemaan mukaan tauno on vakiintunut haukkumasanaksi 1950-luvulla.
– Se ei ole kuitenkaan yhtä voimissaan kuin urpo tai uuno, joita käytetään yleisesti nykypäivänäkin.
Sarhemaa uskoo, että Taunon nimen tahrautumiseen ovat syypäänä tyhmää tarkoittavat sanat taulapää ja taukki. Taukki on ollut aikanaan jopa Taunon lempinimi.
– Ehkä merkityksen synnyssä on taustalla äänneasullinen samankaltaisuus.
Muutkin äänneasuiltaan Taunoa muistuttavat nimet ovat saaneet negatiivisia merkityksiä, kuten Tahvo, Taavi ja Taneli. Sarhemaa kertoo, että tanelilla on viitattu 1800–1900-luvun taitteessa kivesvikaiseen poikaan. Tahvo ja taavi ovat sen sijaan taunon synonyymeja.
Näiden nimien merkitykset eivät kuitenkaan ole yhtä vakiintuneita kuin Yrjön turmellut sivumerkitys.
Nimi Yrjö pohjautuu kreikkalaiseen Georgiokseen, joka tarkoittaa maanviljelijää. Ajan saatossa nimi on saanut suorastaan hienostuneen vivahteen, koska englantilaisten George-kuninkaiden nimiä on tavattu suomentaa Yrjöiksi.
Miten ihmeessä kävi niin, että yrjö alkoi tarkoittaa oksennusta?
– Luulisin, että tässäkin äännerakenne on syypäänä. Sanana yrjö kuulostaa kieltämättä vähän siltä, että joku yrjöää.
Sivumerkitys on vakiintunut Sarhemaan mukaan 1960-luvulla. Se näkyy Yrjö-nimen suosion romahduksena 1970–1980-lukujen ja sitä myöhempien vuosikymmenten nimitilastoissa.
Sarhemaa muistuttaa, että nimimuoti kiertää yleensä 80–100 vuoden sykleissä. Se voi osaltaan selittää suosion laskua. Hän uskoo silti, että Yrjönkin tapauksessa nimen houkuttelevuus on pysyvästi heikentynyt epämiellyttävän konnotaation takia.
Jorma ja Urpo ovat 1970-luvun satoa, Jonne 2000-luvun ilmiö
Suurten ikäluokkien hittinimi Jorma palautuu heprealaislähtöiseen nimeen Jeremia, jonka käännös on ’Jahve on korkea’. Muita Jeremiaan pohjautuvia nimiä ovat muun muassa Jarmo, Jere ja Jerry.
Epäonnekseen Jorma-nimen alku on kuitenkin sama kuin sanoissa jortikka ja jortti, jotka ovat tarkoittaneet penistä jo 1940-luvulta lähtien. Sarhemaa arvioi, että nämä sanat ovat aiheuttaneet Jormalle saman sivumerkityksen.
Sarhemaa ei tiedä täsmälleen, miksi muutos tapahtui juuri 1970-luvulla.
– Kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvään keksitään usein kiertoilmaisuja. Veikkaisin, että jortikka on toiminut mallina jormalle.
Etunimitilastosta näkee, että Jorman suosio on romahtanut 1980-luvulta alkaen. Sarhemaan mukaan on vaikeaa sanoa, johtuuko se pelkästään nimen saamasta sivumerkityksestä. Suosion laskuun voi liittyä myös tavanomainen nimimuodin vaihtelu.
Lue myös: Nimeä lapsesi menestyjäksi! Pasi, Tarja ja yli 30 muuta nimeä, jotka tarkoittavat suurta ja mahtavaa
Sitten on urpo, tyhmää tai idioottia tarkoittava haukkumasana. Ironista kyllä, Urpo perustuu latinalaiseen nimeen Urbanus, joka tarkoittaa ’kaupunkilaista’ ja ’sivistynyttä’.
Sarhemaa kertoo, että Jorman tapaan myös Urpo sai huonon klangin 1970-luvulta alkaen. Miksi juuri silloin, siihen on vaikeaa vastata.
Sarhemaa mainitsee yhdeksi teoriaksi sen, että 70-luvun Helsingissä olisi elänyt Urpo-niminen henkilö, joka laajalti tunnettiin erikoisena persoonana. Sarhemaa kuitenkin pitää kahta muuta selitystä todennäköisempinä.
– Slangin tutkija ja emeritusprofessori Heikki Paunonen on arvellut, että taustalla vaikuttaisi verbi urputtaa. Eli se, joka urputtaa, on urpo.
Sarhemaa itse on pannut merkille, että äänneasullisesti kova rp-rakenne esiintyy muissakin negatiivissävytteisissä sanoissa: turpa, jurppia, kyrpä. Hän pitää mahdollisena, että kielen käyttäjien mielessä rp-rakenteeseen sisältyy negatiivinen merkitys.
On yksi nimi, jonka saaman sivumerkityksen alkukoti pystytään tarkasti jäljittämään. Kyseessä on Jonne, joka paistatteli suosionsa huipulla 1980–1990-luvuilla.
Alkujaan nimi Jonne pohjautunee heprealaiseen Johannekseen, jonka käännös kuuluu ’Jahve on armollinen’. Nykyisin jonne tarkoittaa puhekielessä yläkouluikäistä poikaa, joka käyttäytyy lapsellisesti ja litkii energiajuomia.
Laajemmin jonnella voidaan viitata kaikkiin nuoriin henkilöihin. Moni tietää sanonnan ”jonnet ei muista”, jolla viitataan siihen, että tietty ikäryhmä ei ole kokenut samoja asioita kuin aiempi sukupolvi.
Sarhemaa kertoo jonne-nimityksen juontavan juurensa Jonneweb-nimisestä verkkosivusta, joka oli 2000-luvun alussa teini-ikäisten poikien suosiossa. Kun vuonna 2008 Jonneweb ja Kuvalauta-sivusto aloittivat yhteistyön, Kuvalauta-sivuston alkuperäiset käyttäjät alkoivat nimitellä kanssakäyttäjiään ensin jonnewebbareiksi ja sitten jonneiksi.
Käsite jonne, joksi haukkuminen ilmentää ylemmyydentuntoa nuorempia kohtaan, levisi lopulta internetin syövereistä laajempaan käyttöön.
Lue myös: Huomioi nämä 7 seikkaa, jotta et kadu lapsesi nimeä myöhemmin
Miksi vain miesten nimistä tehdään pilkkaa?
Puhekielessä esiintyy muutamia naistenkin nimistä johdettuja sanoja, joiden sävy ei ole kovin imarteleva. Sellaisia ovat esimerkiksi parkkipirkko ja pissaliisa.
Maria Sarhemaa ei silti keksi ainuttakaan naisen nimeä, joka olisi haukkumasanana vakiintunut käyttöön sellaisenaan. Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjassa mainitaan 1980-luvulla tyhmää tarkoittanut dooris, josta harva on kuullut.
– Naisiin saatetaan kyllä viitata pirkkoina tai viiveinä, mutta ne eivät ole samalla tavalla halventavia sanoja kuin jonne tai urpo.
Kielteisiä sivumerkityksiä on siis keksitty lähinnä miesten nimille. Sarhemaa esittää ilmiölle kaksi selitystä.
– Slangi ja varsinkin Helsingin slangi ovat olleet alun perin miesten ja poikien puhuma kielimuoto. Ehkä heille on ollut luontevampaa kehitellä kiertoilmauksia miesten kuin naisten nimistä.
Toinen mahdollinen syy Sarhemaan mukaan on se, että miesten nimet mielletään usein naisten nimiä neutraalimmiksi. Naispuolinen tarjoilija voi hyvin olla baarimikko, mutta miespuolista pysäköinninvalvojaa tuskin kutsutaan lappuliisaksi. Samaan tapaan lakimies ja esimies voivat viitata naiseen, mutta miespuolisia lentoemäntiä kutsutaan stuerteiksi.
Kimpaantuneessa mielentilassa ei siis tarvitse miettiä liikaa, miten halventaa riitelykumppania – ainakin urpo ja uuno ovat käypiä haukkumasanoja sukupuolesta riippumatta!
Artikkelin lähteinä on käytetty Maria Sarhemaan haastattelun ohella Digi- ja väestötietoviraston nimipalvelua, Kotusta sekä Marianne Kiskolan tietokirjaa Tunnetko nimesi? Kiehtova matka nimien maailmaan (2022, Kirjapaja).
Kotiliesi.fi: Kuulutko suuriin ikäluokkiin? Silloin muistat, kun nämä nyt arkiset asiat olivat vielä outoja
Jaa oma kokemuksesi