Lapsi saa outoja kohtauksia – mistä tic-oireissa ja poissaolokohtauksissa on kyse?
Keskushermoston kypsymisen keskeneräisyydestä johtuvat lasten tic-oireet näyttävät hurjilta. Muutkin kohtausoireet voivat olla koko perhettä stressaavia, mutta pääsääntöisesti ne eivät haittaa lapsen kehitystä.
Tyypillisiä pienten lasten kohtausoireita ovat mm. ohimenevät tic-oireet, tikahtumiskohtaus eli affektikohtaus, yölliset kauhukohtaukset, tuijottelukohtaukset sekä kohtauksellinen vinokaulaisuus. Hollantilaistutkimuksen mukaan noin yhdeksällä prosentilla imeväisikäisistä lapsista on esiintynyt kohtausoireita.
Kohtausoireet johtuvat lapsen keskushermoston kypsymisen keskeneräisyydestä. Kohtaukset loppuvat iän myötä, kun keskushermoston kehitys etenee.
Tic-oireet alkavat leikki-iässä
Ohimenevät tic-oireet ovat lapsilla yleisiä. Ne ovat tahattomia, epätarkoituksenmukaisia liikkeitä ja äännähdyksiä, kuten silmien räpyttelyä, kasvojen nykimistä, kurkun selvittelyä tai muita toistuvia ääniä.
– Tic-oireita esiintyy leikki-iästä alkaen. Vauvoilla niitä ei esiinny. Jopa 10 prosentilla eskari-ikäisistä on ohimeneviä tic-oireita, kertoo lastenneurologi Henna Jonsson.
Tic-oireet yleensä lisääntyvät, jos lapsi on stressaantunut tai hän on tulossa kipeäksi.
Ticit liittyvät myös Touretten syndroomaan. Jos kyse on Touretten oireyhtymästä, lapsella on useita erilaisia, pitkäkestoisia tic-oireita sekä muita neuropsykiatrisia pulmia. Jos lapsella on sekä oppimisvaikeuksia että tic-oireita, neurologisiin tutkimuksiin on hyvä hakeutua lapsen koulunkäynnin ja arjen tukemiseksi.
Touretten oireyhtymän esiintyvyys on väestössä vajaan yhden prosentin luokkaa.
Tic-oireet saattavat joskus saada aikaan naureskelua lasten ja aikuistenkin piirissä. Ticeistä kannattaa puhua. Lapselle voi kertoa, että ticit ovat hyvin yleisiä ja ne johtuvat pienestä säätelyhäiriöstä aivoissa. Meillä jokaisella on joskus aivoissa pientä häiriötä, kuten vaikka päänsärkyä tai muistin pätkimistä. Ticit ovat yksi häikkä muiden joukossa.
– Jos ticejä yrittää kovasti hillitä, ne lisääntyvät. Parasta olisi, että ticeistä puhutaan niiden oikealla nimellä eikä niihin kiinnitetä huomiota, Jonsson neuvoo.
Ylöskatse ei tarkoita, että silmien toiminnassa olisi vikaa
Tooninen ylöskatse puolestaan on harvinainen silmien toimintahäiriö, joka alkaa ensimmäisen ikävuoden aikana ja jää pois yleensä 2–3 vuoden ikään mennessä. Lapsen katse suuntautuu toistuvasti ylös 2–30 sekunnin ajan.
Silmien näkökyvyssä ja toiminnassa ei ole vikaa eivätkä silmät vahingoidu yläkatseen vuoksi.
Yölliset kauhukohtaukset ovat melko yleinen ongelma – ”Lasta ei kannata herätellä”
Henna Jonsson arvioi, että yöllisiä kauhukohtauksia esiintyy ainakin satunnaisesti jopa 20–25 prosentilla leikki-ikäisistä lapsista. Yöllinen kauhukohtaus on unihäiriö, joka johtuu unirytmin kypsymättömyydestä.
Kohtaus tulee yleensä alkuyöstä, kun lapsi on siirtymässä syvän unen vaiheesta kevyeen uneen. Kohtauksia esiintyy eniten leikki-iässä ja ne voivat jatkua kouluikään saakka.
– Lapsi jää unen ja valveen rajamaille. Yleensä hän alkaa itkeä ja on pelokkaan oloinen. Lapsella on silmät auki ja hän on hereillä olevan näköinen. Lapsen sydän tykyttää kiivaasti ja joskus hän saattaa lähteä myös liikkeelle. Tyypillisesti tämä tapahtuu vain kerran yössä eikä lapsi muista aamulla mitään kohtauksestaan, Jonsson kuvailee.
Kauhukohtaukset eroavat painajaisten näkemisestä siinä, että painajaiseen heräävä lapsi on enemmän hereillä ja muistaa yön tapahtumat aamulla herätessään.
Unihäiriöihin liittyy usein suvullista alttiutta. Myös vanhemmalla on saattanut olla yöllisiä kauhukohtauksia, runsasta unissa puhumista tai unissa kävelyä.
– Lasta ei kannata herätellä kohtauksesta, vaan hänet voi rauhoitella takaisin nukkumaan, Jonsson neuvoo.
Vanhemmat saattavat miettiä, miksi lapsi herää alkuyöstä itkien kauhuissaan. Mikä vaikuttaa näin vahvasti lapsen uneen?
– Kauhukohtauksia tulee enemmän kausina, jolloin lapsen elämässä on meneillään muutoksia. Esimerkiksi päivähoidon tai koulun aloitus voi lisätä kohtauksia. Yleensä taustalta ei löydy elämäntavoista johtuvia syitä. Kohtauksia tulee kausittain ja lopulta ne väistyvät.
Unihygieniaa ja arkea kannattaa miettiä, jos lapsi kärsii kauhukohtauksista:
- Onko meillä liikaa kiirettä?
- Minkä verran ja mihin aikaan lapsi käyttää digilaitteita?
- Miten meillä mennään nukkumaan?
- Onko nukkumisympäristö rauhallinen, hämärä eikä liian kuuma?
- Onko arjessamme riittävästi iloa?
Yöllisiin kauhukohtauksiin ei yleensä tarvita lääkehoitoa. Melatoniinin käyttöä voi harkita, mutta melatoniin antamisesta lapselle tulee aina keskustella ensin lääkärin kanssa.
– Yöllisten kauhukohtauksien vuoksi ei tarvitse hakeutua lääkäriin, ellei kohtauksissa ole epätyypillisiä piirteitä, kuten esimerkiksi kohtauksia monta kertaa yössä. Unihygieniaan liittyvät asiat kannattaa kartoittaa neuvolassa.
Tuijottelukohtaus pysäyttää lapsen täysin
Tuijottelukohtauksia kutsutaan joskus myös poissaolo-kohtauksiksi. Niitä saattaa esiintyä taaperoiässä. Tuijottelukohtauksessa lapsen toiminta pysähtyy täysin, kasvot menevät ilmeettömiksi ja katse kiinnittyy yhteen pisteeseen.
Lapsi ei reagoi ääneen eikä kevyeen kosketukseen. Kohtaus kestää alle puoli minuuttia.
– Tuijottelukohtaukset liittyvät lapsen tarkkaavaisuuden herpaantumiseen. Taaperot ovat tarkkaavaisuuden suhteen on ja off, välillä hyvin tarkkaavaisia ja joskus taas tarkkaavaisuus voi mennä tällä tavoin täysin pois päältä, Jonsson kertoo.
– Lapsi herätellään tuijottelukohtauksesta voimakkaalla ärsykkeellä, kuten vahvalla koskettamisella tai tavanomaista kuuluvammalla äänellä.
Lyhyt tuijottelukohtaus ei ole oire ADD:sta eli tarkkaavaisuushäiriöstä tai autismikirjon häiriöstä. Jos poissaolevuus ja omaan maailmaan vetäytyminen alkavat hallita lapsen olemista ja häiritä merkittävästi arjen sujumista, tarkempia neurologisia tutkimuksia on aihetta tehdä.
Tuijottelukohtauksia voi videoida lääkäriä varten. Kotivideoilla voidaan joissakin tapauksissa välttää tai vähentää muita tutkimuksia.
Kiertokaulaisuus voi paljastaa taipumuksen migreeniin
Kiertokaulaisuus tarkoittaa kohtauksellista oiretta, jossa lapsen pää kallistuu toiselle sivulle minuuttien tai jopa useamman päivän ajan.
Kiertokaulaisuuden on todettu viittavan myöhemmällä iällä alkavaan migreeniin tai kohtaukselliseen huimaukseen. Jopa 70 prosentilla kiertokaulaisuus-kohtauksia saaneista lapsista on diagnosoitu myöhemmässä ikävaiheessa migreeni.
– Kiertokaulaisuus alkaa yleensä jo ennen kolmen kuukauden ikää. Kohtauksia tulee 1–2 kuukaudessa. Kohtausta saattaa edeltää lapsen kalpeus, pahoinvointi ja ärtyisyys, Jonsson kertoo.
Jos lapsella on kiertokaulaisuus-oireita, pään magneettikuvaukset täytyy tehdä, jotta voidaan poissulkea muita sairauksia ja aloittaa tutkimukset varhaisessa vaiheessa.
Lisätietoa lasten kohtauksellisista oireista
Lähteet: Lastenneurologi Henna Jonsson, artikkeli ”Ei-epileptiset kohtausoireet imeväisiässä” (Lääkärilehti), Terveyskirjasto
Jaa oma kokemuksesi