Saaran, 43, mahdollisuus vauvaonneen maksimoitiin alkiodiagnostiikalla, mutta lähtötilanne oli silti huono – tutkimus paljasti vain yhden terveen alkion
Ilman alkiotutkimusta Saara tuskin eläisi vauva-arkea. Onnistunut raskaus yhden alkion turvin uhmasi todennäköisyyksiä, mutta perhe saikin kaksoset.
Olisi se sisarus kuitenkin rikkaus, ajatteli Sepän pariskunta Saaran nelikymppisten kynnyksellä. Esikoistytär oli tuolloin neljävuotias.
Hiljalleen parille selvisi, ettei raskaus olisi tällä kertaa läpihuutojuttu.
Puolen vuoden yrittämisen jälkeen Sepät päättivät lähteä lapsettomuushoitoihin. He menivät yksityiselle lapsettomuusklinikalle, koska julkinen puoli ei hoida enää yli 40-vuotiaita.
Lue myös: Sekundaarinen lapsettomuus: milloin ja mihin hoitoon?
Yksityiselläkin lääkäri totesi heti alkuun, että Saaran ikä olisi merkittävä haaste. Lääkäri näytti keskiarvokäyrän siitä, kuinka suuri osa hedelmöittyneistä alkioista sisältää kromosomipoikkeavuuksia Saaran ikäisillä naisilla.
– Oli vain 13 prosentin mahdollisuus saada terve lapsi, Saara muistelee.
Lääkäri kuitenkin kertoi, että alkiodiagnostiikka minimoisi riskejä. Alkiodiagnostiikka tarkoittaa alkion tutkimista kromosomivikojen varalta, ennen kuin alkio siirretään kohtuun.
Sepät päättivät, että tehdään niin.
Kerrasta ei luovuteta
Kun Saaran munasoluja kerättiin ensi kertaa, selvisi, että hän oli ikäisekseen poikkeuksellisen hedelmällinen. Kahdestakymmenestä kerätystä munasolusta jopa 18 hedelmöittyi IVF-hoidossa eli koeputkihedelmöityksessä.
Alkioita saatiin talteen yhdeksän. Ne lähetettiin tutkittavaksi Isoon-Britanniaan, jossa alkiodiagnostiikka tehtiin.
”Olin klassinen esimerkki siitä, mitä hedelmällisyydessä tapahtuu naisella, kun ikää karttuu tarpeeksi.”
Saara muistaa istuneensa pyörän satulassa, kun puhelin soi. Tulokset olivat tulleet. Yksikään alkio ei ollut kromosomeiltaan täysin normaali.
– Olisin ollut valmis heittämään kirveen kaivoon, mutta mieheni kysyi, kokeiltaisiinko vielä yhden kerran. Jos vain mitenkään jaksaisin. Silloin ei jäisi olo, että luovutimme kerrasta.
Toisella kierroksella saatiin lähetettyä 12 alkiota solubiopsiaan. Pelonsekaisten päivien jälkeen tulokset jättivät hataran toivon elämään, sillä yksi normaali alkio oli löytynyt.
– Olin klassinen esimerkki siitä, mitä hedelmällisyydessä tapahtuu naisella, kun ikää karttuu tarpeeksi.
Saaran mielestä alkiodiagnostiikka on ilman muuta suositeltavaa.
– Sillä säästetään ennen kaikkea mielenterveyttä. Itse olisin ollut henkisesti ihmisraunio, jos olisin kokenut varhaisia keskenmenoja uudelleen ja uudelleen.
Alkiodiagnostiikka herättää uteliaisuutta
Saara tiedostaa, että ajatus alkioiden tutkimuksesta voi olla todella pelottava. Mitä jos selviääkin, että terveen vauvan saaminen on epätodennäköistä tai mahdotonta?
Toisaalta ilman tutkimusta on kuin laput silmillä pelkän toivon, ei tiedon varassa.
Kun Saara on myöhemmin kertonut muille alkiodiagnostiikasta, moni on ollut utelias ja halunnut kuulla lisää. Kritiikkiä ei ole tullut, vaikka joidenkin mielestä alkiodiganostiikka on eettisesti arveluttavaa.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa alkiotutkimuksessa voidaan selvittää alkioiden sukupuoli. Suomessa sukupuolta ei tutkita.
” Lapsi oli asia, johon halusimme investoida.”
Alkiodiganostiikka ei kuitenkaan ole kaikille mahdollista. Hoidot maksoivat Sepän pariskunnalle yhteensä noin 30 000 euroa, josta diagnostiikan osuus oli noin 10-12 000 euroa. Jokainen uusi istutus vastaavasti olisi maksanut 1500 euroa.
Koronavuodet tavallaan palvelivat taloudellisessa mielessä Seppiä. Kun matkustaminen ja ravintoloissa käyminen jäivät rajoitusten myötä, rahaa jäi enemmän säästöön. Lisäksi he myivät omaisuutta ja ottivat lainaa.
– Lapsi oli asia, johon halusimme investoida.
Outo kuva monitorissa
Yksi alkio, yksi mahdollisuus siihen, että Saara pitäisi vielä omaa vauvaa käsivarsillaan. Alkionsiirto tehtiin huhtikuun lopussa 2021.
Äitienpäivän aamuna Saara teki raskaustestin. Kaksi viivaa. Mutta se ei tarkoittanut vielä mitään.
– Jokainen lapsettomuuden polulla kulkenut tietää, mistä puhun. Henkisesti odotuksessa kulkee kuin munankuorilla.
Verikoe toi vahvistuksen, samoin varhaisultra. Viidennellä viikolla alkoi raju pahoinvointi. Saara muistaa heijanneensa itseään keittiön pöydän ääressä ja viestittäneensä siskolleen: mulla lähtee henki.
Ultrassa monitoriin piirtyi outo kuva. Selitys saatiin nopeasti. Vauvoja oli kohdussa kaksi.
Eihän se ollut mahdollista. Ei heidän suvussaan ollut kaksosia!
Lääkäri alkoi nauraa holtittomasti Saaran reaktiolle.
– Hän totesi, että emme olleet ensimmäiset emmekä viimeiset, jotka saavat lapsettomuushoidoissa kaksoset.
Myöhemmin selvisi, että vauvat ovat identtiset kaksoset. Se oli riski. Istukkoja oli vain yksi ruokkimassa molempia.
Pelko varjosti koko raskautta, mutta odotusmatka päättyi onnellisesti. Saara sai pojat syliinsä ennen joulua.
Ei mitään kalapuikkovauvoja
Haasteet eivät jääneet synnytyssaliin.
Vauvavuotta on värittänyt molempien poikien koliikki ja voimakas refluksi. Pojat eivät nuku päivällä kuin liikkuvissa vaunuissa. Haastattelua edeltävällä viikolla on kertynyt 60 kävelykilometriä.
Kaksoset ovat myös temperamenttisia, niin kuin oli esikoinenkin. Ja sitä ovat myös vanhemmat.
– Joku voisi sanoa meitä vaikeiksi, ja siksi taidamme tehdä vaikeita lapsia emmekä kalapuikkovauvoja, jotka tyytyväisesti pötköttelevät katsomassa maailman menoa, Saara lohkaisee.
Esikoinen Peppi, nyt 7-vuotias tomera ekaluokkalainen, on kuitenkin ottanut ihanasti pikkuveljet vastaan. Korona-aikana sosiaalinen lapsi oli kokenut yksinäisyyttä ja ilmoittanut vanhemmilleen, että hän haluaa pikkusisaruksen.
Vaikka arki on kaaosta, Peppi on nyt vauvoista äärimmäisen onnellinen.
– Kerran esikoinen sanoi, että äiti, minua vähän kaduttaa, kun toivoin sisarusta. Vastasin, että saa kaduttaa. Tämä on ollut raskasta meille kaikille. Mutta silti joka ilta Peppi halaa veljiä ja joka aamu antaa heille halit ennen kouluun lähtöä.
Sepät antavat parhaansa mukaan myös Pepille omistettua aikaa, vaikka kaksosten vanhemmuus tuntuukin kaikennielevältä.
Lupa myös väsyä
Vaikka Saaran sanoin vaaleanpunaiset höttövauvakuplat ovat kaukana todellisuudesta, se ei poista loputonta kiitollisuutta pojista. Häntä risookin oletusarvo, että pikkuvauvan vanhemman tulisi laulaa pelkkää hoosiannaa todistellakseen onneaan.
Jo odotusaikanaan Saara perusti blogin ja Instagram-tilin, jotka tarjoilevat rehellistä puhetta siitä, miltä raskaus tuntuu, miten siitä toipuu ja miten rankka vauvavuosi on yli 40-vuotiaana.
”Kaksosuuden lahja antaa parastaan myöhemmin.”
Julkisesti Saara haluaa myös kertoa lapsettomuushoidoista, jotta voisi hälventää tietämättömyyttä ja poistaa stigmaa.
– Ei ole huonompi ihminen, jos hakee lääketieteellistä apua lapsen saamiseen. Tässä ei ole mitään häpeää.
Saara toivoo myös viimein loppua sille, että ihmiset laittavat aprillipäivänä sosiaaliseen mediaan raskausuutisia, kommentoivat jonkun pömpöttävää vatsaa tai sukujuhlissa kyselevät perheenlisäyksestä. Aina tulisi muistaa, miten herkkä aihe lapsen saaminen voi olla.
– Me olemme todella onnellisia, että saimme lapset. Myös se, että on yhden sijaan kaksi, on varmasti rikkaus. Kaksosuuden lahja antaa parastaan myöhemmin. Se aika ei ole nyt, mutta se tulee vielä.
Toiset monikkovanhemmat ovat kannustaneet, että puolentoista vuoden kohdalla helpottaa, kun lapsista on jatkuvasti seuraa toisilleen.
Saara seuraa jännityksellä ja mielenkiinnolla kaksikon kehitystä.
– Tämä on omanlaisensa seikkailu.
Jaa oma kokemuksesi