Hedelmällisyys 12.10.2023

Ainakin nämä 5 asiaa on hyvä tiedostaa, jos harkitsee sperman luovuttamista

Kuka tahansa ei sovi siittiöiden luovuttajaksi, vaan tiettyjen kriteerien on täytyttävä.

Teksti

Maria Mäkituomas

Kuvat

iStock

Sperman luovutus on monivaiheisempi prosessi kuin äkkiseltään voisi ajatella.

Aina lapsettomuushoidot eivät tuota toivottua tulosta omilla sukusoluilla. Naispareille ja itsellisille naisille lahjasiittiöt ovat lähtökohtaisesti välttämättömyys.

Spermaa luovuttamalla mies voi siis auttaa tuntemattomia pariskuntia ja naisia saamaan lapsen. Auttaminen kuitenkin vaatii jonkin verran vaivannäköä.

Kaksplus listasi tärkeimmät asiat, jotka siittiöiden lahjoittamista harkitsevan tulee tietää.

1. Siittiöiden luovuttajalle asetetut ikäkriteerit vaihtelevat

Julkisessa terveydenhuollossa sperman luovutus onnistuu pääsääntöisesti 45-vuotiaaksi asti.

Helsingin, Tampereen, Oulun ja Kuopion yliopistollisissa keskussairaaloissa siittiöiden luovuttamisen alaikärajaksi ilmoitetaan 20 vuotta, mutta Turun yliopistollisen keskussairaalassa luovuttajiksi kelpuutetaan jo 18-vuotiaat.

Yksityisellä puolella ikärajat vaihtelevat hieman enemmän. Joillain klinikoilla alaikäraja on esimerkiksi 18 tai 22 vuotta ja yläikäraja voi tulla vastaan jo 40. ikävuodessa.

Julkista keskustelua usein dominoi naisten ikääntymisestä johtuva hedelmällisyyden laskeminen, mutta ikä vaikuttaa myös miesten hedelmällisyyteen. Noin nelikymppisestä alkaen riski siittiöiden laadun heikentymiselle kasvaa.

Lue myös: Tiesitkö, että siittiö voi elää naisen sisällä jopa viikon? Hedelmöittämiskyky riippuu kuitenkin miehen sperman laadusta

2. Sperman luovutus voi tyssätä sairauteen

Sopivan iän ohella sperman luovutus edellyttää, että mies on perusterve eikä hänen lähisuvussaan esiinny perinnöllisiä vakavia sairauksia. Lievät sairaudet tai allergiat eivät ole este luovuttamiselle, jos ne ovat hyvässä hoitotasapainossa.

Alkukeskustelun jälkeen luovuttaja antaa siemennestenäytteen, jonka laatu analysoidaan ja joka koepakastetaan.

Lisäksi luovuttajalta otetaan veri- ja virtsakokeita, joilla tarkistetaan, ettei hänellä ole kromosomipoikkeavuuksia, HIV- tai hepatiittitartuntaa tai sukupuolitauteja.

Prosessin aikana myös varmistetaan, että luovuttaja ymmärtää, mihin hän on ryhtymässä niin juridisessa, lääketieteellisessä kuin psykologisessa mielessä.

Varsinainen sperman luovutus alkaa vasta, kun miehen on todettu soveltuvan luovuttajaksi ja luovutussopimus on allekirjoitettu. Luovutuskertoja on useita. Luovuttajasta otetaan vielä kertaalleen verinäytteet, ennen kuin hänen sukusolujaan annetaan käyttöön.

3. Sperman käytölle on rajoituksia

Lain mukaan yhden luovuttajan spermaa voidaan käyttää niin, että enintään viiteen eri perheeseen syntyy lapsi tai lapsia.

Siittiöiden luovuttaja voi itse määritellä, keille hänen spermaansa saa luovuttaa. Luovuttajalta kysytään, saako hänen lahjoittamiaan siittiöitä käyttää niin heteropariskuntien, naisparien kuin itsellisten naisten hoidossa vai haluaako hän, että spermaa luovutetaan vain tietyn tai tiettyjen ryhmien käyttöön.

Halutessaan sperman luovuttaja voi perua sukusolujensa lahjoittamisen, eikä perumisesta vaadita selvitystä tai syytä. Luonnollisesti peruminen koskee vain käyttämättä olevia sukusoluja.

Lue myös: Kun lapsettomuus on ongelma, mies saattaa arastella tutkimuksia: ”Jos siittiöitä kehuu tai moittii, joistakin voi tuntua siltä, kuin koko miehuutta käsiteltäisiin”

4. Sperman luovutus on hyväntekeväisyyttä, josta ei makseta palkkiota

Sukusolujen lahjoittamisesta ei lain mukaan saa maksaa palkkiota. Toisin sanoen sekä sperman että munasolujen luovutus lähtee aidosta halusta auttaa lapsettomia.

Kaikki lahjoittamista edeltävä tutkiminen on luovuttajalle maksutonta. Luovuttaja saa kulukorvauksia jokaiselta käyntikerralta.

5. Lapsi saa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden

Siittiöiden tai munasolujen lahjoittajalla ei ole juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia hedelmöityshoitojen seurauksena syntyvään lapseen.

Sukusolujen lahjoittajan on kuitenkin suostuttava siihen, että hänen tietonsa ilmoitetaan Valviran ylläpitämään luovuttajarekisteriin.

Vuonna 2007 Suomessa astui voimaan hedelmöityshoitolaki, jonka mukaan luovutetusta sukusolusta alkunsa saaneella lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville biologisen vanhempansa henkilöllisyys, mikäli hän niin haluaa.

Edellytyksenä tosin on, että lapsen vanhemmat ovat kertoneet lapselle, että hän on saanut alkunsa luovutetusta sukusolusta.

Lähteet: HUS, Lääkärilehti, OYS, Pohjois-Savon hyvinvointialue, TAYS, TYKS