mminna
Just toi riitely ja kiukuttelu on meillä ne yleisimmät syyt. Täytyy myöntää, että toisinaan se tuntuu hieman epäreilultakin vaikkei nyt miltään suurelta vääryydeltä kuitenkaan.
pttä
On tämä taas kumma juttu. Toiset saavat ihan oikeita rangaistuksia ja toiset taas leikkivät piiska/pepputappi/siveysvyö tms. leikkejä, mutta molemmat puhuvat ikään kuin kyse olisi samasta asiasta.
"myy"
[QUOTE="Ihmettelen";30650175]Liittyykö tossa kurittamisessa mikään rakkauteen ja terveeseen parisuhteeseen? Mun mielestä rakkaus on jotain muuta kuin toisen ihmisen satuttamista. Tollasessa ei ole mitään sellaista mikä viittaisi rakastamiseen, kunnioittamiseen, arvostamiseen, hyvän tahtomiseen toiselle. Mun mielestä tollanen kurittaminen on jotain toista alistavaa, nöyryyttävää, sadistista, nasristista, väkivaltaista...
Tekijät ovat ehkä onnistuneet markkinoimaan tollasta kotikuria jonain vitsinä, yhteisenä kivana juttuna, parisuhteen elävöittämisenä. Tollaset kotikurittajat vaan haluavat toteuttaa jotain sairasta puolta itsessään alistamalla ja satuttamalla muka sitä rakastamaansa ihmistä.[/QUOTE]
Kotikuri-suhteessa eläminen on oman kokemukseni perusteella, kaunein ja syvin ihmissuhde, missä tähän astisen aikuiselämäni aikana olen ollut. Suhteessa eläminen 24/7 vaatii täydellistä luottamusta molemmilta. Säännöt ovat aivan tarkkoja ja yhdessä laadittuja, kenellekkään ei suhteessa tehdä mitään vasten hänen tahtoaan. Hyvin itsenäisenä naisena koen sen vapauttavaksi, että joillakin alueilla, joissakin asioissa, vastuu on miehelläni täysin.
Mieheni kurittaessa tunnen vilpitöntä ja syvää rakkautta. Minun täydellinen antautumiseni hänelle jopa säikäytti häntä ensimmäisillä kerroilla, hän ei ole ollut osannut odottaa sitä. Se on mieletön tunne voida luottaa toiseen täysin..kurittamisessa ei todellakaan ole mitään sadistista. Mieheni ei nauti itse selkäsaunasta tai lyömisestä. Uskaltaisin väittää, että keskustelemme monista asioista paljon enemmän ja olemme toisiamme paljon lähempänä, kuin parit vaniljasuhteissa. Pelkästään jo sen takia, että hän todellakin kantaa vastuunsa minun ohjaamisesta..ja se vaatii monia keskusteluja, että hän voi varmistua siitä, mikä kulloinkin on oikea ratkaisu.
Kurittaminen, varsinkin nurkassa seisominen, tuntuu häpeälliseltä. Siinä vain ei ole mitään väärää. Itseppähän sinne jouduin. Olen usein pyrkinyt olemaan täydellinen. Nyt koen aivan erilaisen anteeksi annon, myös itseltäni, niissä tilanteissa, joissa rikoin sääntöja. Kurituksen jälkeen asia on loppuun käsitelty.
Olo ja tuntemukset kurituksen jälkeen ovat melkein sanoin kuvaamattomia. Yhtenäisyyden tunne, koska se vaatii molemmilta jotakin, molemmat antavat toisilleen. Usein, ainakin meidän kohdallamme, 'sattuu niin' että päädymme seksiin, koska tunne toisen läheisyydestä on vastustamaton.
Aiheesta voisi, ja onkin varmaan, kirjoitettu kokonaisen kirjan. Joka ei ole kokenut tällaisessa suhteessa elämistä, ei varmaan voi sitä ymmärtää. Kun ajattelen menneisyyttäni ja edellisiä kumppaneitani, heissä ei kenessäkään olisi ollut sitä todellista miestä tällaisen suhteen toteuttamiseen. Koska suhde vaatii ensisijaisesti vilpittömästi rakastavan ja hellästi vahvan miehen.
Tekijät ovat ehkä onnistuneet markkinoimaan tollasta kotikuria jonain vitsinä, yhteisenä kivana juttuna, parisuhteen elävöittämisenä. Tollaset kotikurittajat vaan haluavat toteuttaa jotain sairasta puolta itsessään alistamalla ja satuttamalla muka sitä rakastamaansa ihmistä.[/QUOTE]
Kotikuri-suhteessa eläminen on oman kokemukseni perusteella, kaunein ja syvin ihmissuhde, missä tähän astisen aikuiselämäni aikana olen ollut. Suhteessa eläminen 24/7 vaatii täydellistä luottamusta molemmilta. Säännöt ovat aivan tarkkoja ja yhdessä laadittuja, kenellekkään ei suhteessa tehdä mitään vasten hänen tahtoaan. Hyvin itsenäisenä naisena koen sen vapauttavaksi, että joillakin alueilla, joissakin asioissa, vastuu on miehelläni täysin.
Mieheni kurittaessa tunnen vilpitöntä ja syvää rakkautta. Minun täydellinen antautumiseni hänelle jopa säikäytti häntä ensimmäisillä kerroilla, hän ei ole ollut osannut odottaa sitä. Se on mieletön tunne voida luottaa toiseen täysin..kurittamisessa ei todellakaan ole mitään sadistista. Mieheni ei nauti itse selkäsaunasta tai lyömisestä. Uskaltaisin väittää, että keskustelemme monista asioista paljon enemmän ja olemme toisiamme paljon lähempänä, kuin parit vaniljasuhteissa. Pelkästään jo sen takia, että hän todellakin kantaa vastuunsa minun ohjaamisesta..ja se vaatii monia keskusteluja, että hän voi varmistua siitä, mikä kulloinkin on oikea ratkaisu.
Kurittaminen, varsinkin nurkassa seisominen, tuntuu häpeälliseltä. Siinä vain ei ole mitään väärää. Itseppähän sinne jouduin. Olen usein pyrkinyt olemaan täydellinen. Nyt koen aivan erilaisen anteeksi annon, myös itseltäni, niissä tilanteissa, joissa rikoin sääntöja. Kurituksen jälkeen asia on loppuun käsitelty.
Olo ja tuntemukset kurituksen jälkeen ovat melkein sanoin kuvaamattomia. Yhtenäisyyden tunne, koska se vaatii molemmilta jotakin, molemmat antavat toisilleen. Usein, ainakin meidän kohdallamme, 'sattuu niin' että päädymme seksiin, koska tunne toisen läheisyydestä on vastustamaton.
Aiheesta voisi, ja onkin varmaan, kirjoitettu kokonaisen kirjan. Joka ei ole kokenut tällaisessa suhteessa elämistä, ei varmaan voi sitä ymmärtää. Kun ajattelen menneisyyttäni ja edellisiä kumppaneitani, heissä ei kenessäkään olisi ollut sitä todellista miestä tällaisen suhteen toteuttamiseen. Koska suhde vaatii ensisijaisesti vilpittömästi rakastavan ja hellästi vahvan miehen.
kotiarestissa
Meillä on käytössä kotiaresti. Yleensä pienistä rikkeistä, kuten suun soittamisesta selviää piiskalla ja nurkassa seisomalla, mutta isompana rangiastuskena meillä on käytössä kotiaresti. Yleensä aresti on viikon mittainen. Sinä ainaka saan käydä kodin ulkopuolella vain töissä, en missään muualla.
Arestiviikolla minun on käytettävä mekkoja kaikkialla myös töissä. Viikon aikana minun on ehdottomasti toteltava miestäni ja virheistä seuraa selkäsauna. Lisäksi arestiviikon aikana minulla on kaiken sähkötoimisen (poislukien kattovalot) käyttökielto eli ruoat teen puuhellalla, tiskit tiskaan käsin jne. En myöskään saa ruokailla samaan aikaan mieheni kanssa, vaan kun mieheni ruokailee, minut komennetaan siksi ajaksi keittiön nurkkaan seisomaan ja saan ruokailla vasta, kun mieheni on syönyt.
Arestiviikolla vapaa-aikaa on hyvin niukasti, koska kotityöt vievät niin pajlon aikaa ilman koneita. Toisaalta tuo sähkötoimsiten asioiden käyttökeilto aiheuttaa myös mielenkiintoisia tilanteita; jos esimerkiksi mieheni katsoo tv:tä ja minä olen olehuoneessa eikä mieheni anna lupaa mennä toiseen huoneeseen, tarkoittaa se sitä, että joudun joko seisomaan kasvot kohti seinää tai pitämään sidettä silmiläni, jotta en näe tv-ohjelmaa.
Arestiviikolla minun on käytettävä mekkoja kaikkialla myös töissä. Viikon aikana minun on ehdottomasti toteltava miestäni ja virheistä seuraa selkäsauna. Lisäksi arestiviikon aikana minulla on kaiken sähkötoimisen (poislukien kattovalot) käyttökielto eli ruoat teen puuhellalla, tiskit tiskaan käsin jne. En myöskään saa ruokailla samaan aikaan mieheni kanssa, vaan kun mieheni ruokailee, minut komennetaan siksi ajaksi keittiön nurkkaan seisomaan ja saan ruokailla vasta, kun mieheni on syönyt.
Arestiviikolla vapaa-aikaa on hyvin niukasti, koska kotityöt vievät niin pajlon aikaa ilman koneita. Toisaalta tuo sähkötoimsiten asioiden käyttökeilto aiheuttaa myös mielenkiintoisia tilanteita; jos esimerkiksi mieheni katsoo tv:tä ja minä olen olehuoneessa eikä mieheni anna lupaa mennä toiseen huoneeseen, tarkoittaa se sitä, että joudun joko seisomaan kasvot kohti seinää tai pitämään sidettä silmiläni, jotta en näe tv-ohjelmaa.
eiymmärrä
Miksi ihmeessä suostut olemaan tuollaisessa suhteessa, alistettuna?? Entäpä, jos miehesi "soittaa suutaan", saako hänkin piiskaa...? Teillä ei varmaan ole lapsia ja muutenkin mietin, että mikään normaali elämä ei onnistu tuollaisen arestiviikon aikana...Mistä ihmeestä olette kehittäneet tuollaisen järjestelyn ja kumpi sitä ehdotti? Tarkoitukseni nyt ei ole tuomita kenenkään elämäntapaa, ihmettelen aidosti vaan..
pokkura
Niin, miksi vain toinen saa kurittaa ja rankaista. Entä jos mies onkin välillä tai yhtäkkiä yllättäen se joka on tehnyt väärin ja ollut huono mies ja kaipaa ojentamista? Voiko nainen pistää miehen ruotuun vai tuleeko siitäkin aina naisella lisää rangaistusta, kun ei kunnioita miestään ja tämän tahtoa?
"blondi"
Eli ihan piian tai palvelustytön asemassa olet tuon viikon. Tulee mieleen kyökkipiika ja tuhkimo resuisessa mekossa, vain puukengät puuttuvat jalasta. Töihin saat kai kuitenkin mennä ihan siisteissä vaatteissa. Miten toimitte, jos tulee esimerkiksi vieraita kylään?
"blondi"
Eli ihan piian tai palvelustytön asemassa olet tuon viikon. Tulee mieleen kyökkipiika ja tuhkimo resuisessa mekossa, vain puukengät puuttuvat jalasta. Töihin saat kai kuitenkin mennä ihan siisteissä vaatteissa. Miten toimitte, jos tulee esimerkiksi vieraita kylään?
kotiarestissa
[QUOTE="blondi";30747932]Eli ihan piian tai palvelustytön asemassa olet tuon viikon. Tulee mieleen kyökkipiika ja tuhkimo resuisessa mekossa, vain puukengät puuttuvat jalasta. Töihin saat kai kuitenkin mennä ihan siisteissä vaatteissa. Miten toimitte, jos tulee esimerkiksi vieraita kylään?[/QUOTE]
Joo, töihin voin mennä ihan niissä vaatteissa, joita työt edellettyvät. Tämä aresti toimii vain kotona. Vieraiden kohdalla riippuu siitä, kuinka ainutlaatuisia vieraita on tulossa. Jos on tulossa joitakuita, joita on nähty viimeksi 10 vuotta sitten, niin silloin olisimme normaalisti sen ajan (näin ei ole koskaan käynyt). Jos taasen kyseessä on vieraat, jotka käyvät meillä usein, eikä ole erityistä syytä, miksi minun pitäisi olla paikalla, vietän tuon ajan eristyksessä, eli tällöin mieheni vie minut meidät makuuhuoneeseen, laittaa istumaan tuoliin, sitoo siihen tuoliin kiinni ja laittaa suukapulan. Tuolista pääsen pois, kun vieraat ovat lähteneet.
Tämä arestiviikko ei ole mikään yleinen rangaistus, vaan tulee piiskan ja nurkan lisäksi vain isoista mokista (mm. ylinopeussakot). Saan arestia ehkä 2-3 kertaa vuodessa.
Sitten tuohon pari viestiä aiempaan, eli miksi suostun. No, minusta miehen tulee olla perheen pää ja hänen tehtävänään on ojentaa minua. Olen aina ollut uppiniskainen ja toivoton rääväsuu, joten on hyvä, että joku pitää mut kurissa. Mitä taas tulee tuohon, että arestiviikolla ei ole juurikaan vapaa-aikaa; niin se on tarkoituskin. Eihän rangaistus muuten olisi rangaistus.
Joo, töihin voin mennä ihan niissä vaatteissa, joita työt edellettyvät. Tämä aresti toimii vain kotona. Vieraiden kohdalla riippuu siitä, kuinka ainutlaatuisia vieraita on tulossa. Jos on tulossa joitakuita, joita on nähty viimeksi 10 vuotta sitten, niin silloin olisimme normaalisti sen ajan (näin ei ole koskaan käynyt). Jos taasen kyseessä on vieraat, jotka käyvät meillä usein, eikä ole erityistä syytä, miksi minun pitäisi olla paikalla, vietän tuon ajan eristyksessä, eli tällöin mieheni vie minut meidät makuuhuoneeseen, laittaa istumaan tuoliin, sitoo siihen tuoliin kiinni ja laittaa suukapulan. Tuolista pääsen pois, kun vieraat ovat lähteneet.
Tämä arestiviikko ei ole mikään yleinen rangaistus, vaan tulee piiskan ja nurkan lisäksi vain isoista mokista (mm. ylinopeussakot). Saan arestia ehkä 2-3 kertaa vuodessa.
Sitten tuohon pari viestiä aiempaan, eli miksi suostun. No, minusta miehen tulee olla perheen pää ja hänen tehtävänään on ojentaa minua. Olen aina ollut uppiniskainen ja toivoton rääväsuu, joten on hyvä, että joku pitää mut kurissa. Mitä taas tulee tuohon, että arestiviikolla ei ole juurikaan vapaa-aikaa; niin se on tarkoituskin. Eihän rangaistus muuten olisi rangaistus.
"juu"
vissiin tommosessa suhteessa: mä maksan minimi äitiyspalkalla KAIKEN (vuokrat,sähöt,vedet,netin,plaskut, ruuat,vauvan tarvikkeet, pesuaineet jne) olen päivät kotona lapsen kanssa, mies töissä, kertaakaan ei ole palkkarahojaan pistäny kodin menoihin.autoaki tankkaan vaikkei se mulla ole päivisin käytössä edes, kun mies on sillä töissä.eli kauppareissut teen päivisin rattaita työntäen. pyykit, siivoamisen, vauvan hoidon ja ruoan laiton hoidan toki myös, koska "olenhan mä päivät vaan kotona"..
JA JOO,olen asiasta maininnu miehelle, mutta kuulemma lapsi tarvii pienenä vaan äitiänsä.. ja koska äiti on kotona, niin kaikki kodinhoitoon liittyvä kuuluu mulle. sen verran sentäs mies joustanu, että kesäisin leikkaa nurmikon ja talvisin pukkaa lumet ja saattaapa joskus jopa roskapussin viiä, mutta niistäki uroteoistansa kyllä muistaa muistuttaa puolen vuoden päästäkin.
mies saa olla vaikka vlopun (omasta mielestään) kavereiden kans viihteellä ja panna puhelimen kiinni, mutta auta armias jos mä kerranki pääsen yksin kauppaan ruokaostoksille ja en alle puolentunnin päästä ole kotona, alkaa armoton soittelu misä oon :/
JA JOO,olen asiasta maininnu miehelle, mutta kuulemma lapsi tarvii pienenä vaan äitiänsä.. ja koska äiti on kotona, niin kaikki kodinhoitoon liittyvä kuuluu mulle. sen verran sentäs mies joustanu, että kesäisin leikkaa nurmikon ja talvisin pukkaa lumet ja saattaapa joskus jopa roskapussin viiä, mutta niistäki uroteoistansa kyllä muistaa muistuttaa puolen vuoden päästäkin.
mies saa olla vaikka vlopun (omasta mielestään) kavereiden kans viihteellä ja panna puhelimen kiinni, mutta auta armias jos mä kerranki pääsen yksin kauppaan ruokaostoksille ja en alle puolentunnin päästä ole kotona, alkaa armoton soittelu misä oon :/
näin menee
[QUOTE="juu";30750982]vissiin tommosessa suhteessa: mä maksan minimi äitiyspalkalla KAIKEN (vuokrat,sähöt,vedet,netin,plaskut, ruuat,vauvan tarvikkeet, pesuaineet jne) olen päivät kotona lapsen kanssa, mies töissä, kertaakaan ei ole palkkarahojaan pistäny kodin menoihin.autoaki tankkaan vaikkei se mulla ole päivisin käytössä edes, kun mies on sillä töissä.eli kauppareissut teen päivisin rattaita työntäen. pyykit, siivoamisen, vauvan hoidon ja ruoan laiton hoidan toki myös, koska "olenhan mä päivät vaan kotona"..
JA JOO,olen asiasta maininnu miehelle, mutta kuulemma lapsi tarvii pienenä vaan äitiänsä.. ja koska äiti on kotona, niin kaikki kodinhoitoon liittyvä kuuluu mulle. sen verran sentäs mies joustanu, että kesäisin leikkaa nurmikon ja talvisin pukkaa lumet ja saattaapa joskus jopa roskapussin viiä, mutta niistäki uroteoistansa kyllä muistaa muistuttaa puolen vuoden päästäkin.
mies saa olla vaikka vlopun (omasta mielestään) kavereiden kans viihteellä ja panna puhelimen kiinni, mutta auta armias jos mä kerranki pääsen yksin kauppaan ruokaostoksille ja en alle puolentunnin päästä ole kotona, alkaa armoton soittelu misä oon :/[/QUOTE]
Ei, tämä ei ole kotikuria paristakin syystä: 1) siihen kuuluu se, että toisen tulee yksin vastata tietyistä menoista, vaan kulut jaetaan tasan/palkan suhteessa. 2) et taida saada mitään rangaistuksia sovittujen töiden laiminlyönnistä 3) kotikurisuhteeseen ei kuulu se, että toinen hakkaa ja uhoaa kaiken aikaa, vaan on yhdessä aidosti sovittu, että mistä rikkeistä rangaistaan, koska ja miten.
JA JOO,olen asiasta maininnu miehelle, mutta kuulemma lapsi tarvii pienenä vaan äitiänsä.. ja koska äiti on kotona, niin kaikki kodinhoitoon liittyvä kuuluu mulle. sen verran sentäs mies joustanu, että kesäisin leikkaa nurmikon ja talvisin pukkaa lumet ja saattaapa joskus jopa roskapussin viiä, mutta niistäki uroteoistansa kyllä muistaa muistuttaa puolen vuoden päästäkin.
mies saa olla vaikka vlopun (omasta mielestään) kavereiden kans viihteellä ja panna puhelimen kiinni, mutta auta armias jos mä kerranki pääsen yksin kauppaan ruokaostoksille ja en alle puolentunnin päästä ole kotona, alkaa armoton soittelu misä oon :/[/QUOTE]
Ei, tämä ei ole kotikuria paristakin syystä: 1) siihen kuuluu se, että toisen tulee yksin vastata tietyistä menoista, vaan kulut jaetaan tasan/palkan suhteessa. 2) et taida saada mitään rangaistuksia sovittujen töiden laiminlyönnistä 3) kotikurisuhteeseen ei kuulu se, että toinen hakkaa ja uhoaa kaiken aikaa, vaan on yhdessä aidosti sovittu, että mistä rikkeistä rangaistaan, koska ja miten.
"Maijuli"
Oudosti alkoi kiehtomaan tuollainen parisuhde. Itselleni voisi sopia jonkinlainen kevyt versio. Monien kuvaukset tuntuivat liian hurjilta mutta esimerkiksi kämmenellä saatuna tuntuvakin kuritus voisi olla sitä mäkin toisnaan tarvitsisin. Kuinkahan tuon vaan miehelle esittäisi...
"ttykla"
Itsellä on se tuntuma, että huomattava osa naisista itse asiassa alitajuisesti kerjää itselleen piiskaa jatkuvan ns. turhan kiukuttelun muodossa. Miehen tulee tällöin vain tunnistaa tämä kurituksen tarve ja toteuttaa se. Jos näin tapahtuisi useammin kuin nykyään on asian laita niin se pelastaisi monta parisuhdetta.
Halu siihen, että mies näyttää naiselle kaapin paikan ainakin tietyllä tasolla on varmaan ihmisen geeneistä lähtöisin.
Halu siihen, että mies näyttää naiselle kaapin paikan ainakin tietyllä tasolla on varmaan ihmisen geeneistä lähtöisin.
"taina"
[QUOTE="ttykla";30782711]Itsellä on se tuntuma, että huomattava osa naisista itse asiassa alitajuisesti kerjää itselleen piiskaa jatkuvan ns. turhan kiukuttelun muodossa. Miehen tulee tällöin vain tunnistaa tämä kurituksen tarve ja toteuttaa se. Jos näin tapahtuisi useammin kuin nykyään on asian laita niin se pelastaisi monta parisuhdetta.
Halu siihen, että mies näyttää naiselle kaapin paikan ainakin tietyllä tasolla on varmaan ihmisen geeneistä lähtöisin.[/QUOTE]
No huh huh mitä tekstiä
Halu siihen, että mies näyttää naiselle kaapin paikan ainakin tietyllä tasolla on varmaan ihmisen geeneistä lähtöisin.[/QUOTE]
No huh huh mitä tekstiä
piiskapäiväkirja
Joutuuko muut pitämään piiskapäiväkirjaa? Meillä on sellainen käytäntö, että kun on rangaistuksen aika, niin saan sen rangaistuksen ja sen jälkeen joudun kirjoittamaan tätä varten ostettuun päiväkirjaan sen, miksi minua rangaistiin ja miten. Tämän jälkeen seuraa nurkkakomennus, jona aikana mieheni lukee merkinnän ja tarkastaa, että se on tehty oikein. Minusta tämä piiskapäiväkirjan pitäminen on paljon nolompaa kuin selkäänsaanti tai nurkkaan joutuminen.
piiskattava
Minä pidän myös tuollaista. Toimii aika paljon samalla tavalla, mutta itse pidän kyllä nurkkaan joutumista paljon nolompana kuin tuota päiväkirjanpitoa.Alkuperäinen kirjoittaja piiskapäiväkirja;30810898:
rsrsrs
Minä taas ihmettelen, että mikä piiskan antamisessa muka on sairasta? Esim. muutama vuosikymmen takaperin sitä tapahtui vähän joka kodissa.
"hämmentynyt"
mies käski tulla lukemaan lukemaan tän ketjun. Hänen mielestään tämmöinen pitäisi ottaa meilläkin käyttöön jossain muodossa.
[QUOTE="hämmentynyt";30821252]mies käski tulla lukemaan lukemaan tän ketjun. Hänen mielestään tämmöinen pitäisi ottaa meilläkin käyttöön jossain muodossa.[/QUOTE]
Siitä sit vaan. Hankit miehelle kaulapannan ja jaat huomiseksi siivousvuoron. Siivoilun päätteeksi kiskot sen nuolemaan sua.
Sit arvostelet siivouksen ja kielityöskentelyn ja annat piiskaa jos tuntuu tarpeelliselta.
Siitä sit vaan. Hankit miehelle kaulapannan ja jaat huomiseksi siivousvuoron. Siivoilun päätteeksi kiskot sen nuolemaan sua.
Sit arvostelet siivouksen ja kielityöskentelyn ja annat piiskaa jos tuntuu tarpeelliselta.
"hämmentynyt"
No siis roolit olis toisin päin.Siitä sit vaan. Hankit miehelle kaulapannan ja jaat huomiseksi siivousvuoron. Siivoilun päätteeksi kiskot sen nuolemaan sua.
"hämmentynyt"
kun mun ja miehen fysiikoita katsoo, niin eipä oo vaikea kumpi siinä piiskaa saisi
no jaa
No ei kai se ole koosta kiinni. Kyllä yhtä hyvin mies voi olla alistuja ja nainen domina.