11v tytto ja itsensa viiltely

Tytollani uusi ystava (uusi koulu, uusi asuinseutu blah blah blah). Tama ystava tytto asuu tassa lahella ja tytot kavelevat koulusta kotiin yhdessa (tanne meille). Eli ystava on meilla joka paiva koulun jalkeen ja illalla hanet pitaa lahettaa kotiin. Tulee tanne myos viikonloppuisin jos ollaan kotona. Tyton aitia en ole koskaan tavannut, enka ole edes puhelimitse puhunut hanen kanssaan. Muutaman kerran olen heittanyt tyton autolla kotiin sateen takia.

Taman tyton isa kuoli 2 vuotta sitten. En tieda asiasta sen enempaa. Tytolla on 2 vanhempaa siskoa jotka molemmat lukiossa. 6v veli. Aidilla uusi mies ystava.

Tytto viiltelee itseaan ranteisiin ja kasiin. Kay terapiassa koulussa olessaan jonkun 'hyppytunnin' aikana. Sosiaalisesti talla tytolla ei ole mitaan 'rajoja'. Siis sosiaalinen kayttaytyminen on vahan erikoista. Han olisi meilla aina - ei halua lahtea kun pyydan menemaan kotiinsa silla on jo ilta. Pyytaa aina 'ryhmahaleja' eli han, minun tyttoni, ja mina.

Oma tyttoni kanssa olen puhunut siita kuinka ystavalla on ilmeisesti oikein paha olla. Siita miksi viiltele ja mita se merkitsee. Oma tyttoni on silminnahden hermostunut tasta tilanteesta - naen etta han on vahan takakirea. Mutta tytto ei okein tieda mita tehda - kun ovat kuitenkin ystavia, samoissa harrastuksissa jne ja haluaa olla ystava mutta pelottavaa tama on hanelle.

Itse olen kanssa vahan hukassa tassa tilanteessa. Kuvittelen tietavani mika se oikea ratkaisu on, tai ainakin luulen niin, mutta mitapa mielta palsta? Mita teen? Annanko ystavan olla taalla meilla mielin maarin, vai en? Otanko aitiin yhteytta? Pistanko vahan hajurakoa ystavyyteen?

 

Hajuarakoa ja ilmoitus lastensuojeluun. Tukitoimenpiteet ovat ilmeisesti riittämättömiä. Tuon ikäisille voi tulla pahoja traumoja siitä, jos ystävä on psyykkisesti sairas. Ei noin pienellä ole mitään mahdollisuuksia käsitellä toisen tasapainotonta käytöstä ja jos vielä tapaaiset ovat jokapäiväisiä ja kotonakaan ei voi olla rauhassa. Pistäisin oman lapseni edun ensimmäiseksi ja vähentäisin pakolla kanssakäymistä kyseisen lapsen kanssa. Te ette häntä voi mitenkään juuri auttaa, eikä ole siihen velvollisuutta. Sanot tytölle, että rauhoitatte teidän perhe-elämää ja vieraillaan tästä lähtien harvemmin.

 

[QUOTE="vieras";26381213]Hajuarakoa ja ilmoitus lastensuojeluun. Tukitoimenpiteet ovat ilmeisesti riittämättömiä. Tuon ikäisille voi tulla pahoja traumoja siitä, jos ystävä on psyykkisesti sairas. Ei noin pienellä ole mitään mahdollisuuksia käsitellä toisen tasapainotonta käytöstä ja jos vielä tapaaiset ovat jokapäiväisiä ja kotonakaan ei voi olla rauhassa. Pistäisin oman lapseni edun ensimmäiseksi ja vähentäisin pakolla kanssakäymistä kyseisen lapsen kanssa. Te ette häntä voi mitenkään juuri auttaa, eikä ole siihen velvollisuutta. Sanot tytölle, että rauhoitatte teidän perhe-elämää ja vieraillaan tästä lähtien harvemmin.[/QUOTE]
Ja tyttösi aivan varmasti kaipaisi, että pääsisi tilanteesta pois. Ei sitä kuitenkaan pysty itse tekemään, niin sinun täytyy se tehdä. Toimi niin, että vastuu jää siitä kokonaan sinulle, niin tytölle ei tule paha mieli. Aikaiseinkin siihen olisi pitänyt jo puuttua.

 

Ja mitäs tämän tytön mielenterveyden rippeille tapahtuu jos kaverisuhdekkin menee? Luuletteko että mt-ongelmat tarttuu? :headwall:

Jos ei viiltele lapsesi aikana niin totta hitossa saavat olla ystäviä.

 

[QUOTE="vieras";26381314]Ja mitäs tämän tytön mielenterveyden rippeille tapahtuu jos kaverisuhdekkin menee? Luuletteko että mt-ongelmat tarttuu? :headwall:

Jos ei viiltele lapsesi aikana niin totta hitossa saavat olla ystäviä.[/QUOTE]
Ei se ole normaalia, että ystävä viettää koko päivän lapsen seurassa ja mielenterveysongelmat eivät "tartu", mutta varmasti niillä on vaikutusta tytön mielialaan ja muuhunkin, koska kehitys on vielä kesken. Ei lapsi osaa itseään suojella ja sanoa, että nyt riittää tai pitää olla tekemisissä vähemmän, vaan se on vanhemman tehtävä. Kyllä aikuiseenkin muiden ihmisten ongelmat vaikuttavat, saatika nyt lapseen, jonka käsitykset asioista ovat aika lailla vajavaiset ja paljolti vielä muiden ihmisten varassa.

 

[QUOTE="vieras";26381345]Ei se ole normaalia, että ystävä viettää koko päivän lapsen seurassa ja mielenterveysongelmat eivät "tartu", mutta varmasti niillä on vaikutusta tytön mielialaan ja muuhunkin, koska kehitys on vielä kesken. Ei lapsi osaa itseään suojella ja sanoa, että nyt riittää tai pitää olla tekemisissä vähemmän, vaan se on vanhemman tehtävä. Kyllä aikuiseenkin muiden ihmisten ongelmat vaikuttavat, saatika nyt lapseen, jonka käsitykset asioista ovat aika lailla vajavaiset ja paljolti vielä muiden ihmisten varassa.[/QUOTE]
Ja ap jo kertoi, että tyttöä ahdistaa. Se on silloin merkki, että jotakin on todellakin jo tehtävä eli asettaa rajat, jotta tytöllä olisi hyvä olo. Koti on muutenkin levon, rauhallisuuden ja turvallisuuden paikka.

 

en tieda onko perhe jo lastensuojelun alaisena. Tiedan missa he asuvat mutta yhtaan muuta perheenjasenta en ole koskaan tavannut edes silloin kun olen tyttoa vienyt kotiin. Oma tyttoni kertoi etta ystava kay terapiassa koulussa.

Ja tiedan etta mielenterveys ongelmat eivat tartu - tollo hakkaa vaan paata seinaan.

Oma tyttoni suree juuri tuota etta miten voi ystava jattaa ystavan silloin kun on vaikeaa - olemme sitten naista rajojen asettamisesta puhuneet. Mutta kun katselen omaa tyttoani niin han on selvasti stressaantunut tasta mutta samalla haluaa auttaa ja olla hyva ystava. huoh....

Vieras - sulla oli paljon hyvia pointteja - kiitos!

 

On kyllä aika raakaa, jos lapsella on paha olla niin kaveritkin pitää viedä sen takia.

Kun minulla aikoinaan oli kotona asiat todella huonosti, ystäväni äiti sanoi että heille saa aina tulla ja hänelle voi puhua jos siltä tuntuu. Vielä vuosienkin jälkeen olen kiitollinen tuosta että maailmassa oli edes yksi turvapaikka.

 

[QUOTE="Nana";26381385]On kyllä aika raakaa, jos lapsella on paha olla niin kaveritkin pitää viedä sen takia.

Kun minulla aikoinaan oli kotona asiat todella huonosti, ystäväni äiti sanoi että heille saa aina tulla ja hänelle voi puhua jos siltä tuntuu. Vielä vuosienkin jälkeen olen kiitollinen tuosta että maailmassa oli edes yksi turvapaikka.[/QUOTE]

Sepa juuri tassa on se vaikea kohta - sydan sarkyy ystavatyton puolesta ja halu auttaa on kova, niin minulla kuin omalla tytollani; mutta samalla pitaa suojella omaa tyttoa - etta mika se kultainen keskitie tassa oikein on? Mika on se oikea toimintatapa?

 

Oma tyttoni suree juuri tuota etta miten voi ystava jattaa ystavan silloin kun on vaikeaa - olemme sitten naista rajojen asettamisesta puhuneet. Mutta kun katselen omaa tyttoani niin han on selvasti stressaantunut tasta mutta samalla haluaa auttaa ja olla hyva ystava. huoh....

Vieras - sulla oli paljon hyvia pointteja - kiitos!

Monimutkaisia asioita. Ymmärtää kyllä, että ei ole helppoa .

Tuossa sinun minusta täytyisi suojella tyttöä, koska siinä on liian vaikeita asioita lapsen harteilla. Sellaisia, että aikuisellakin on usein vaikeaa sanoa ei ja tuntee siitä syyllisyyttä ja vastuuta, vaikka tietäisi, että itseä pitäisi ajatella myös. Lapsi tarvitsee kuitenkin omaa aikaa ja perheen kanssa rauhassa vietettyä aikaa.

Kannattaa tosiaan ajatella sitä ilmoituksen tekemistä. Mitään haittaahan siitä ei tuossa tapauksessa ole, koska sitten jos tukea on jo tarpeeksi, niin sitten sitä on. Mutta jos lastensuojelulla ei ole käsitystä tilanteesta, niin pitäisi todella olla. Niin vakavasta tilanteesta kuitenkin noin pienen kohdalla kyse.

 

Sepa juuri tassa on se vaikea kohta - sydan sarkyy ystavatyton puolesta ja halu auttaa on kova, niin minulla kuin omalla tytollani; mutta samalla pitaa suojella omaa tyttoa - etta mika se kultainen keskitie tassa oikein on? Mika on se oikea toimintatapa?

Luulen, että tyttö tarvitsee ihan muuta apua kuin sitä, että on teillä koko ajan. Sehän on merkki siitä, että kotona ei silloin ole kaikki hyvin, koska ei siellä halua olla ja että annetaan olla muualla koko ajan eli kotioloissa on jotakin pahasti pielessä. Tilannehan ei voi jatkua noin kovin pitkään, vaan syyhyn pitää tarttua.

 

Siis hajurakoa??? Täh... Se olis mielettömän ääliömäistä... Tyttö tarvii läheisyyttä ja ystäviä ympärilleen, tuntea että on tärkeä edes jollekkin.... Jos ystävä ja läheinen aikuinen "hylkää" niin eiköhän lapsen pahaolo kasva moninkertaiseksi...

 

Auta sinä AIKUISENA omaa lastasi purkamaan tuntoja. Ota selvää mitä viiltely on, selvitä lapsellesi. Vaikka hän on toki vielä nuori, hän pystyy SINUN avulla käsittelemään hankalampiakin juttuja. Lapsesi on jo nähnyt tilanteen, pahemmaksi se vaan menee jos kiellät häntä olemaan yhteydessä. Selvitä asiaa, älä piilota.

Tälle viiltelijä tytölle tyttäresi on varmasti äärimmäisen tärkeä. Ja toisaalta tyttärellesi saatta olla todella tärkeää jos hän ymmärtää että pelkä ystävyys ja läsnä olo on jo äärimmäisen tärkeää. EI tuollaisessa tilanteessa kukaa järjellinen aikuinen käske kääntää kai selkäänsä? Eihän? Mitä sekin opettaisi lapselle - sitä että hädässä olevalle käännetään selkä. EI älä tee niin. Sinulle tilanne on raskas koska joudut selvittämään elämää lapsellesi - mutta tiedätkö, siitä voi olla todella suuri etu lapsellesikin.

 

Siis hajurakoa??? Täh... Se olis mielettömän ääliömäistä... Tyttö tarvii läheisyyttä ja ystäviä ympärilleen, tuntea että on tärkeä edes jollekkin.... Jos ystävä ja läheinen aikuinen "hylkää" niin eiköhän lapsen pahaolo kasva moninkertaiseksi...

Nyt kyse siitä, että tyttö on ap:n luona koko ajan. Tyttö tarvitsee apua, mutta sitä ei voi antaa oman lapsen kustannuksella, vaan tyttö tarvitsee muunlaista apua.

 

Jos 12v jo viiltelee; on lapsella itsellään tpdella paha olla, ja todennäkösesti on psyykkisiä ongelmia; tai purkaa pahaa oloaan satuttamalla itseään.

En todellakaan voisi itse sulkea silmiä, mutta mikä on sen maan käytäntö lastensuojeluasioissa? Mutta psykitrista apua tyttö tarvitsee..

 

Miten ihmeessä te voitte neuvoa että apua tarvitsevalle pitää kääntää selkä?

Ap tytär lienee tuon toisen tytön ainoa ilon aihe elämässsä ja te sudet käskettä selän kääntöön "koska aihe on vaikea"? Heijastaa hyvin tämän ajan moraalia. Millään muulla ei ole merkitystä kuin omalla navalla.

AP juttele sinä tyttäresi kanssa ja kerro kuinka traumaattista oikeasti oman vanhemman menettäminen voi olla. Ja että jos tällä tytöllä ei ole ketään, puhumisen ja ahdistus purkautuu viiltelynä. Koska tämä lapsi ei osaa muuta. JA kerro tytöllesi että hänellä on SINUT jolle aina voi puhua ja kertoa pahasta olosta. JA että kaikki ei ole niin onnekaita, mutta että me onnekaat voimme auttaa niitä joilla ei ole niin hyvin.

 

[QUOTE="minttu";26381466]Auta sinä AIKUISENA omaa lastasi purkamaan tuntoja. Ota selvää mitä viiltely on, selvitä lapsellesi. Vaikka hän on toki vielä nuori, hän pystyy SINUN avulla käsittelemään hankalampiakin juttuja. Lapsesi on jo nähnyt tilanteen, pahemmaksi se vaan menee jos kiellät häntä olemaan yhteydessä. Selvitä asiaa, älä piilota.

Tälle viiltelijä tytölle tyttäresi on varmasti äärimmäisen tärkeä. Ja toisaalta tyttärellesi saatta olla todella tärkeää jos hän ymmärtää että pelkä ystävyys ja läsnä olo on jo äärimmäisen tärkeää. EI tuollaisessa tilanteessa kukaa järjellinen aikuinen käske kääntää kai selkäänsä? Eihän? Mitä sekin opettaisi lapselle - sitä että hädässä olevalle käännetään selkä. EI älä tee niin. Sinulle tilanne on raskas koska joudut selvittämään elämää lapsellesi - mutta tiedätkö, siitä voi olla todella suuri etu lapsellesikin.[/QUOTE]
Yhdessäoloa joidenkin rajojen sisällä ja asioiden selvittelyä ikätason mukaan. Jokaisen pitää ymmärtää, että lapsen on saatava olla lapsi. Lapselle ei opeteta, että ystävä hylätään, vaan lapselle opetetaan, että toisilla voi olla ongelmia, joihin itse ei voi vaikuttaa, vaan tarvitaan muuta apua.

 

[QUOTE="vieras";26381483]Nyt kyse siitä, että tyttö on ap:n luona koko ajan. Tyttö tarvitsee apua, mutta sitä ei voi antaa oman lapsen kustannuksella, vaan tyttö tarvitsee muunlaista apua.[/QUOTE]

Ei toki 24/7 tarvi olla, mutta selvästi tyttö nimenomaan kaipaa IHMISIÄ ympärilleen... Ihmisiä jotka ovat tytön ystäviä OMASTA tahdostaan... Ei pelkästään sosiaalityöntekijää, jolle tyttö on työtä... Vaan lapsen pitää saada tuntea että hänestä välitetään sellaisena kun on... Uskon sillä olevan huomattavasti suurempi vaikutus tytön itsetuntoon ja tulevaisuuteen, kun jollain terapia tunnilla...

 

[QUOTE="vieras";26381213]Hajuarakoa ja ilmoitus lastensuojeluun. Tukitoimenpiteet ovat ilmeisesti riittämättömiä. Tuon ikäisille voi tulla pahoja traumoja siitä, jos ystävä on psyykkisesti sairas. Ei noin pienellä ole mitään mahdollisuuksia käsitellä toisen tasapainotonta käytöstä ja jos vielä tapaaiset ovat jokapäiväisiä ja kotonakaan ei voi olla rauhassa. Pistäisin oman lapseni edun ensimmäiseksi ja vähentäisin pakolla kanssakäymistä kyseisen lapsen kanssa. Te ette häntä voi mitenkään juuri auttaa, eikä ole siihen velvollisuutta. Sanot tytölle, että rauhoitatte teidän perhe-elämää ja vieraillaan tästä lähtien harvemmin.[/QUOTE]

On velvollisuus, jos huomaa lapsen hädän, ja kotona ei ehdä mitään!! Tyttö saattaa mennä niin huonoon kuntoon, että tappaa itsensä. Ja mitä teki aikuiset asian eteen, jotka sulkivat silmänsä? Ai niin, eihän se nille kuulunut!

 

Siis hajurakoa??? Täh... Se olis mielettömän ääliömäistä... Tyttö tarvii läheisyyttä ja ystäviä ympärilleen, tuntea että on tärkeä edes jollekkin.... Jos ystävä ja läheinen aikuinen "hylkää" niin eiköhän lapsen pahaolo kasva moninkertaiseksi...

Selvennykseksi se etta oma tyttoni on tuntenut taman tyton 3kk - mina ehka 2kk. Han ilmestyy meille viikonloppuna klo 9 aamulla ja klo 8 illalla mina kasken hanet kotiin. Ja koulupaivina han tulee suoraan koulusta ja on taalla kunnes mina kasken taas kotiin siina seitseman / puolikahdensan aikaan illalla.

 

Sepa juuri tassa on se vaikea kohta - sydan sarkyy ystavatyton puolesta ja halu auttaa on kova, niin minulla kuin omalla tytollani; mutta samalla pitaa suojella omaa tyttoa - etta mika se kultainen keskitie tassa oikein on? Mika on se oikea toimintatapa?

Tuota, olisiko mitään järkeä siinä, että nimenomaan sinä tarjoutuisit kuuntelemaan/auttamaan? Tytöt voisivat olla ihan vaan kavereita, eikä tarttis stressata sen auttamisen kanssa. Olisit turvallinen aikuinen tytön elämässä kuitenkin.
Ehkä vois yrittää selvittää jotain tahoa, mihin ottaa yhteyttä.

Vaikea tilanne, ja paha mieli tuli tuon tytön puolesta, oikeastaan molempien, koska onhan se sinunkin tytölle tosi raskasta

 

Eli joku on pahasti vialla...

 

[QUOTE="vieras";26381509]On velvollisuus, jos huomaa lapsen hädän, ja kotona ei ehdä mitään!! Tyttö saattaa mennä niin huonoon kuntoon, että tappaa itsensä. Ja mitä teki aikuiset asian eteen, jotka sulkivat silmänsä? Ai niin, eihän se nille kuulunut![/QUOTE]
Se velvollisuus on ilmoitta asiasta, mutta ei hoitaa tytön ongelmia. Se on liikaa vaadittu 11-vuotiaalta.

 

[QUOTE="johanna";26381494]Miten ihmeessä te voitte neuvoa että apua tarvitsevalle pitää kääntää selkä?

Ap tytär lienee tuon toisen tytön ainoa ilon aihe elämässsä ja te sudet käskettä selän kääntöön "koska aihe on vaikea"? Heijastaa hyvin tämän ajan moraalia. Millään muulla ei ole merkitystä kuin omalla navalla.

AP juttele sinä tyttäresi kanssa ja kerro kuinka traumaattista oikeasti oman vanhemman menettäminen voi olla. Ja että jos tällä tytöllä ei ole ketään, puhumisen ja ahdistus purkautuu viiltelynä. Koska tämä lapsi ei osaa muuta. JA kerro tytöllesi että hänellä on SINUT jolle aina voi puhua ja kertoa pahasta olosta. JA että kaikki ei ole niin onnekaita, mutta että me onnekaat voimme auttaa niitä joilla ei ole niin hyvin.[/QUOTE]

Tyttoni toinen ystava (he olivat olleet hyvia ystavia jo 4 vuotta) menetti yht'akkia isansa viime vuonna. Eli meilla on kayty naita keskusteluja paljon. Kuinka ystavaa tuetaan, mita vanhemman menetys merkitsee, milta se mahtaa tuntua, etc etc.

 

[QUOTE="johanna";26381494]Miten ihmeessä te voitte neuvoa että apua tarvitsevalle pitää kääntää selkä?
[/QUOTE]
Lue vastauksia tarkemmin. Näin ei ole sanottu.