.

Voi Veera_M, kuulostaapa tilanteesi kurjalta. Kovasti tsemppiä ja voimia sinulle!! Ei kannata luopua toivosta, ihmeetkin ovat mahdollisia.

Minä olen käyttänyt letroja vain inseminaation yhteydessä, ja silloin annostus oli 5 mg / päivä kp 2-5. (Toinen lääkäri myöhemmin kommentoi, että annostus oli varsin suuri.) Letroilla saatiin kasvatettua kaksi follia (enempää siis ei ollut tarkoituskaan saada, kun oli inssi kysymyksessä). Muuta lääkitystä ei sillä kertaa ollut.

Paljon tsemppiä kaikille täällä! Itselleni on antanut toivoa se, että lääkärini mukaan lapsettomuushoidot ovat ihan viime aikoinakin kehittyneet ja uusia hoitomuotoja on otettu käyttöön. Kuulemma tulokset ovat olleet lupaavia, ja raskauksia on saatu alkuun sellaisillakin, joilla sitä ei (iän puolesta) pidetty enää edes mahdollisena...

 

Kiitos tsempistä Roxanne ja Joulutähtönen.

Joulutähtönen, ei täällä tarvitse olla positiivinen, vaan tässä keskustelussa voi vapaasti tuulettaa vaikeitakin tunteita. Miten ihmeessä sitä kaiken jälkeen ylipäätään voisi olla postiivinen lapsettomuuden ja elämän suhteen? On ihan luonnollista, että muiden onnistumiset aiheuttavat vihaa ja kateutta. Mulla on ollut vaiheita, että on pitänyt kävellä veke ravintolasta jos siellä on ollut lapsiperheitä. Ja vaikka iloitsen ystävien vauvauutisista ja pikkulapsiarjesta, niin yhtä aikaa on myös vaikeaa jollei mahdotonta kohdata lapsellisia tai raskaanaolevia kavereita.

Mun letroannos on 7,5 mg kierron 1-4 päivä. En ole koskaan päässyt ivf-yrityksissä punktioon asti, on kokeiltu erilaisilla piikityksillä (tämän jokakuisen letro-aloituksen jälkeen). Silti olen tullut kaksi kertaa luomusti raskaaksi - voi olla, että solut ovat jo liian vanhoja, mutta voi myös olla, että siellä olisi vielä joukossa edes se yksi terve solu. Lekurin mukaan matala AMH ei välttämättä tarkoita solujen huonoa laatua, vaan sitä että niitä tulee vähän (kuten mulla) ja kohta ne loppuvat kokonaan...

Olen alkanut miettiä lahjasolumahdollisuutta vaikka aiemmin en pitänyt sitä vaihtoehtona. Sen verran koville tämä nyt ottaa.

Neiti ymmärrän hyvin väsymyksen hoitoihin. Itselläni on sama juttu. Onko teidän hoidoissa päästy punktioon asti?

 

Mä oon kovasti miettinyt, mikä on se hetki, kun luovuttaa ja lopettaa yrittämisen. Pitääkö silloin aloittaa muka joku ehkäisy? Miksi muka, kun ei ilmankaan tunnu tapahtuvan mitään. Ja jos mielestään lopettaa yrittämisen, pyöriikö sitten kuitenkin mielessä ne lukuisat "lopetettiin yrittäminen ja heti tärppäsi" tarinat ja yhä kuitenkin toivoo..? Ei kai tää lopu oikein ikinä...

Hei, tekee mieli kommentoida tätä yrittämisen lopettamista, vaikken aiemmin tämän ketjun keskusteluun ole osallistunutkaan (voisin kyllä vast'edeskin osallistua, sillä esikoista on yritetty vuodesta 2011 alkaen ja täällä esiintyviin aitoihin ja avoimiin tunteenpurkauksiin on niin helppo samaistua).

1,5 vuotta sitten, kun raskautumisyritystä oli takana kolme kipeää vuotta, menimme Väestöklinikan lääkärin juttusille (muutoin hoitava taho julkisella puolella). Tarkoituksena oli saada luvan kanssa tuhlata lääkärin arvokasta aikaa esittämällä tyhmiä kysymyksiään. Todetuksi tuli, että kaikki tarvittava on tehty lapsettomuuden syyn selvittämiseksi (ei löytynyt) ja raskauden aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen koin hetkellisen rauhan ja oivalluksen: ehkä yrittämisen lopettaminen voi tarkoittaa sitä, etten enää syyllistä itseäni - "olenko syönyt väärin", "olenko harrastanut liikuntaa liian vähän", "olenko stressannut liikaa", "enkö ole vieläkään oppinut jotain tärkeää mitä tämän kärsimyksen on tarkoitus opettaa" jne. - vaan totean, ettei ole mitään mitä voisin enää YRITTÄÄ tullakseni raskaaksi, tämä ei ole minun käsissäni.

No, sittemmin yrittämisen tuska on kyllä löytänyt jälleen paikkansa aivoistani...

Viime joulun aikaan kieriskelin oikein toden teolla itsesäälissä ja katkeruudessa. Lisää pökköä pesään sain (ties monennenko kerran) ystävän raskausuutisesta ja pahoinvointiavautumisesta. Sitten luin kirjan Ei kenenkään äiti. Tai ei siinäkään oikeastaan vielä mitään muutosta tapahtunut, vaan vasta kun miehenikin luki osan kyseisen kirjan kertomuksista. Suureksi yllätyksekseni hän alkoi osoittaa katkeruuden merkkejä ("Miten tuo kehtaakin kutsua itseään lapsettomaksi, kun on kahden lapsen isä!?!") mitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin näiden vuosien aikana. Vihdoin koin, että tuska on meidän yhteinen. Samalla tunsin itseni aiempaa vahvemmaksi: "Piru vie, tässä on jo kaikki paskat tunteet ja loukkaavat sanat kohdattu, antaa tulla lisää vaan pettymyksiä, mutta mehän kahlataan tää elämä yhdessä läpi." Siispä tänä keväänä viimeiset hoitokerrat, vaikka riskinä on karvas pettymys ja loppuiän katkeruus. Onpahan yritetty, mutta jos ei onnista, niin totean, että pitäkää tunkkinne, lapsijuna meni jo, ei muuta kuin eläkepäiviä odottamaan.

 

Minä mukaan myös
Lasta yritetty nyt 3v2kk..takana tammikuussa 2013 kkm rv 9+ ja alkuraskauden keskenmeno rv 4+ syyskuussa 2014.

Pcos todettu maalikuussa 2014, jonka jälkeen on tullut enemmän ja vähemmän syötyä teroluteja. Eipä tunnu olevan muuta apua kuin että kierto on säännöllinen.
Nyt juuri terot loppu eikä ole uutta reseptiä, aion katsoa alkaako kroppa ollenkaan toimimaan ilman lääkkeitä.
Lapsettomuushoitoihin ei olla lähdetty sen takia, ettei päästä kunnalliseen kun mulla ylipainoa niin paljon. Ja yksityiselle ei ole varaa, sekä nekään ei välttämättä aloita hoitoja ylipainon takia..
Ja pcos vaikeuttaa laihtumista mun kohdalla sen verran etten laihdu, vaatii työtä niin paljon etten muiden sairauksien takia jaksa kaikkea energiaa käyttää pelkästään painon pudotukseen.
Teen minä muutakin elämässäni kuin laihdutan..

tuossa nyt jotain meidän vauvan yrityksestä..usko ja toivo alkaa pikkuhiljaa hiipumaan, kun ei voi hakea apua vaikka selkeesti sitä tarvis..ja kun ei laihdu vaikka kuinka parhaansa yrittäis

 

Haaveilija-31, tervetuloa mukaan keskusteluihin. Oletko hakenut lääkäriltä apua painonpudotukseen? Esim. Metforem-reseptiä tms?

On ollut metforem käytössä, eikä mitään apua on tutkittu kaikki mahdolliset sairaudet, ettei ne aiheuta painonnousua. Ainoa joka sitä tällä hetkellä aiheuttaa on pcos, tai enemmänkin sen siis ettei paino putoa ilman järkyttävää työmäärää. Tai mullahan ei muutenkaan paino koskaan putoa, sentit vaan lähtee mutta paino ei mihin liiku..

 

Okei, ja sen jälkeenkö lääkärit vaan nosti kädet pystyyn, että ei sitten?
Eikö niiltä löydy mitään kikkaa painon pudotukseen? Ei kai ne voi vaan jättää heitteille, jos joku on hakenut apua painonpudotukseen ja mitään syytä lihomiseen ei löydy?! Vai tähänkö on meidän terveydenhuolto jo mennyt?

Oletko noudattanut 100% tarkasti koskaan pidempään (3-4kk) mitään tiettyä, terveellistä laihdutusruokavaliota (esim. Go Fat Go)? Kai ne lopulta tuottaa tulosta..?
Ja senteistähän se on enemmän kiinni kuin vaa'an lukemista.

Asteikolla 1-10, miten motivoituneena olet kokeillut laihdutusta? Alkaako se jo "ei tästä kuitenkaan taaskaan tule mitään" -ajatuksilla..?
Tarttisit nyt selkeästi jonkun, joka tekisi ruokavaliosuunnitelman ja ohjaisi ja valvoisi pidempään kuin alkuinnostuksen ajan.

Kuulemma pitää vaan tarkkailla syömisiä, että oon syönyt itseni tähän kuntoon.
Mulla on ollut personal trainer, sentit lähti sillon ja puol vuotta tätä noudatin. Mutta on se todella masentavaa puol vuotta ja sentit lähtee mutta painosta 500g ja ylipainoa oli silloin kuitenkin yli 30kg. Kyllä siitä määrästä nyt puolessa vuodessa pitäis lähteä. Salilla kävin 4-6krt viikossa ja söin niinkun piti.
Nyt on ylipainoa sitten yli 40kg. Paino ei lähde vaikka kalorivajetta tulee päivässä vähintään 300-800.
Mä lähden aina innolla yrittämään painon hallintaa. Että "jess nyt lähtee".
Tyssää sit puolen vuoden päästä kun sentit lähtee mutta edelleen on 40kg ylipainoa..

Tämä on todella vaikea tilanne..

Nytkin paino nousi 2kg viikossa ja epäterveellinen mitä söin oli eilinen laskiaispulla, koko viikkona.

Tänään aloitan säännöllisen uinnin, 3-5krt viikossa aion käydä.

 

Haaveilija, olet varmaankin kilpirauhasarvoista perillä ja tutustunut niiden merkityksiin, vaikkakin lääkäri olis kertonut niiden olevan normaalit? Varmasnkin olet myös kokeillut vähähiilarista ruokavaliota? Sori, ei oo ehkä mun asiani sekaantua, mutta oon vierestä nähnyt miten ne vaikutta painonhallintaan.

 

Heippa! Suunnittelukäynti meni ihan ok. Lääkäri kertoi "fläppitaulun" avulla ivf-hoidosta tarkemmin. Itselle ei tullut mitään uutta tietoa, mutta mies oli innoissaan, kun ei tiennyt juuri mitään ennalta!
Seuraavaksi etapiksi jäi, että seuraavista menkoista ilmoittaudutaan hoitoon. Onneksi mulla alkoi heti seuraavana päivänä menkat, joten pystyin heti soittamaan! Lupasivat palailla parin viikon päästä asiaan, jos ylilääkäri näyttää vihreetä valoa. Eilen sitten soittelivat ja antoivat päivämääriä, huomenna käydään labrassa ottamassa vielä muutamat verikokeet (TSH, hepatiitti ja hiv ainaskin) ja ens viikolla sit aloitan nenäsuihkeet. Eli homma etenee ja toistaiseksi toiveikas olo!

 

Onkohan täällä kenelläkään hajua miten on mahdollista, että FSH arvo kohoaa alle neljässä kuukaudessa näin paljon 9,5 --> 11,6?! Itse epäilen stressiä syypääksi FSH:n nousuun, mutta en tiedä.. Jos tämä tahti jatkuu niin taitaa hoidot jäädä kokonaan. Miehen sairauden vuoksi ei hoitoja voisi muutenkaan aloittaa yli puoleen vuoteen, mutta varmaan silloin on jo myöhäistä, jos arvo vaan jatkaa kipuamistaan. Minulta otettiin lisäksi AMH ja se oli onneksi normaali (4,5) eli antaa toivoa, että voisi luonnostaankin onnistua. Vaikkei kyllä olekaan parin vuoden ehkäisemättömyyden aikana onnistunut...

 

FSH:n taso on riippuvainen kuukautiskierron päivästä. Se voi nousta vielä paljon suuremmaksikin. En usko, että on mitään häikkää, eri päivä kuukautiskierrossa vaan.
Täällä viitearvot:

http://www.synlab.fi/laboratoriokasikirja/tuotekuvaukset/immunokemialliset-tutkimukset/follikkelia-stimuloiva-hormoni/

Siis ihan saman kierron päivänä (5) otettu koe, kokeilla väliä reilu 3kk. Olihan tuo 9.5 jo korkeassa päässä, lääkärin mukaan kiire hankkia lapsia jos meinaa niitä vielä saada (lisää, koska ennenstään yksi lapsi). Nyt arvo vieläkin korkeampia! Kaikkiallahan ei enää edes hoideta jos arvo on yli 10.

 

Täällä uusi kirjoittelija.
E-pillerit hylätty hieman yli 2 v sitten. Kilpirauhaslääkkeitä syöty n. vuosi (ymmärtääkseni ei kuitenkaan virallisesti todettu vajaatoimintaa?)

Muutaman viikon päästä miehen kanssa julkiselle puolelle keskustelemaan jatkosta. Ilmeisesti jokin alkuhaastattelu tämä.

Kysyisinkin nyt, että millä tavalla julkisella puolella kaikki etenee? Mitä on luvassa?
Kiitos etukäteen vastauksista
T.Stressaaja

 

Fsh ja amh-arvoista;
Mulla fsh oli 13 jo kun aloitimme Väestöliitossa. Amh:ta ei edes katottu. Silti meidät pistettiin yrittämään puol vuotta luomuna. Tulinkin raskaaksi mut se meni kesken.

Amh-mitattiin vasta toisella klinikalla, se oli 0,2/3, eli alin mahdollinen mitattava. Silti tulin uudestaan lumousti raskaaksi, mut sain toisen keskenmenon. Ivf:ään asti sen sijaan enää päästä. Eli ainakin mun tapauksessa noilla arvoilla kun mulla oli, niin huonot kun vaan voi olla, voi vielä ainakin raskautua.

 

Mun LH oli 9.8.

Veera _M Rohkaisevaa kuulla, että on tuollaisillakin arvoilla raskaus alkanut ja vieläpä luomusti. Voisiko keskenmenoilla ja noilla arvoilla olla kuitenkin jokin yhteys? Kun fsh kai ainakin osittain viittaa solujen laatuun.

evekin Me tosiaan ollaan julkisella puolella tutkimuksissa. Ensin käytiin syksyllä terveyskeskuslääkärillä joka kyseli muutamat peruskysymykset ja määräsi miehelle spermaanalyysin ja minulle hormonikokeita. Näiden tulosten jälkeen laittoi lähetteen kaupungin lapsettomuuspolille, aika meni n.3kk päähän lähetteen lähettämisestä. Saimme kotiin esitietolomakkeet etukäteen täytettäviksi.
Polilla lääkäri kävi esititetolomakkeemme läpi ja katsoi vielä ne tk-lääkärin määrämien labrojen tulokset (tässä kohtaa kertoi minulle kehnosta fsh arvosta, vaikka tk-lääkäri oli sanonut kaiken olevan ok). Lääkäri myös ultrasi munasarjat ja kohdun.
Sitten vähän keskusteltiin parisuhteesta ja siitä miten edetään. Meidän kohdalla se tarkoitti uusia verikokeita minulle..
Nyt sitten en tiedä tehdäänkö minulle vielä lisää tutkimuksia vai tyydytänkö syyttämään lapsettomuudesta noita hormoneja.. Itse toivoisin lisätutkimuksia kuten aukiolotutkimusta.

 

Huomenna punktio, meinaa jo vähän jännittää. Labrasta kuulemma soitetaan tiistaina, miten kävi. Aika perseestä, että silloin olen jo taas töissä, kun saikkua tuolta saa vain toimenpidepäivän. Kiva siellä töissä sitten itkeä vessassa, jos tulee huonoja uutisia.

Taustalla seurailen, miten punktio meni?

 

Neiti. Onnittelut upeasta saaliista. Mulla on menny nyt jotain ohi ni voisitko kertoo miksi teillä ei ole tuoresiirtoa?

 

Minä voisin itseni myös tänne ilmoittaa, toisessa ketjussa kirjoittelen myös mutta siellä on niin paljon ihmisiä keskustelemassa ettei tunnu pysyvän perässä meillä siis vikaa miehen simpoissa ja yritystä ollut vuodesta 2013 ja icsi hoidoissa aloitettii marraskuussa. Tänään sain huurunenän kyytiin eli alkaa taas piinailu

 

mulla mieli maassa ollut viime aikoina..tuntuu jotenkin niin yksinäiseltä koko kuumeilu..ukko on aina niin yltiöpositiivinen, kyllä se kuulemma vielä tärppää..mitä jos ei tärppääkään.. mitä jos en laihdu, eikä saada hoitoja alkuun ikinä..jos jos jos ja jos..
kypsyttää koko homma..sydäntä niin rassaa tällänen..

 

Täältä sivusta huutelen: olipas mielenkiintoinen uusi hoitomuoto sinulla, Neiti. Tosi hienoa, että tulos oli noin onnistunut! Saako kysyä, millä klinikalla olet hoidossa (voit laittaa yksärilläkin)?

 

Minuakin kiinnostaisi neiti. millä klinikalla ootte hoidossa? Julkinen/yksityinen? En aikaisemmin oo tuon muotoiseen hoitoon törmännytkään.

 

Raskaustesti tehty ennen virallista testipäivää. 2 viivaa tikussa. Ei lisättävää

 

On tämä kyllä jännä palsta kun ei halaittua sanaa tsempeistä. Maa on ilmeisesti niellyt kaikki osallistujat No, taidanpa iloita plussasta sen hetken kun taas epäonneksi muuttuu. Haluaisin uskoa hyvään, mutta aiemminkin ollut kemiallinen, joten katsotaan mihin tämä päätyy.

Onneksi on vkonloppu ja saa levätä oikein kunnolla. Viikonloppuja kaikille uteliaille jotka tämän lukee, mútta ei mitään kommentoi. (kyllä, alkaa sarkasmi olemaan toinen nimeni ja ymmärrän että ketään ei kiinnosta muuta kuin oma napa)

 

Onnea joulutähtönen plussasta! Tämä palsta taitaa olla aika lailla hiljentynyt, suosittelen siirtymään plussanneiden ketjuun!

 

Paljon onnea, Joulutähtönen! Onko viivat pysyneet vahvoina? Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat tästä ihmeestä nauttia seuraavat yhdeksän kuukautta. <3

Niin ja ymmärrän kyllä harmisi, itsekin vähän ihmettelin sitä, ettei täällä ole mitään onnitteluja esitetty. Esim. tuolla IVF-hoitoketjussa (joka toki muutenkin on paljon aktiivisempi) tsempataan kyllä muita ja iloitaan aidosti toisten onnistumisista. Onkohan täällä sitten kaikki niin syvällä omassa suossaan, että eivät jaksa muiden puolesta iloita? Jotkuthan on jopa kirjoittaneet saavansa iloa toisten epäonnistumisista... No, toki nämä tunteet ovat täysin luonnollisia ja hyväksyttäviä, ja on tietysti hyvä että on paikka, jossa niitä voi tuulettaa. Omalla kohdallani olen vain huomannut, että negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta ja ikävää fiilistä. Ja sitten taas, jos vain saa taottua päähänsä, ettei muiden onni ole itseltä pois ja että muiden onnistuminen on hieno asia, vaikka omalla kohdalla niin ei kävisikään, tulee itsellekin paljon parempi olo.

Sorry tämä avautuminen, toivottavasti en pahoittanut kenekään mieltä. Toivon kaikille tässä ketjussa tsemppiä näihin rankkoihin hoitoihin, paljon plussatuulia (niitä todellakin ansaitsisitte) ja muutenkin valoisaa kevättä!

 

Tupsuli kiitos kovasti, katsotaan, en uskalla vielä iloita täysillä

Roxanne kiitokset myös sinulle. Vatsassa juilii ikävästi ja tarkoitus tehdä tänään viimeinen testi. Viivat on pysynyt samanlaisina vielä eiliseen aamuun asti, mutta illalla apteekin tikussa oli huomattavasti haaleampi viiva. Vähän kyllä pelottaa, että olisi taas kemiallinen.

Olet niin oikeassa, olen lukenut ivf- ketjua taustalla ja huomannut saman, että kaikkia tsempataan ja toisten plussista iloitaan. Luohan se uskoa itsellekin jos joku toinen onnistuu...Ymmärrän, että omassa surussaan ei pysty mitään sanomaan, mutta onhan se omituista ettei kukaan tässä ketjussa onnitellut. Tämä olkoon viimeisiä kommentteja tässä ketjussa, aloitan uuden jos tämä osoittautuu kemialliseksi

 

Hohhoijaaa. En voi kyllä muuta sanoa!.. Neiti voit olla katkera hamaan loppuun asti jos se sinua helpottaa.

Muistelen, että itse olet sanonut kirjoittamasi asiat. Jokaisella näissä hoidoissa olevilla on tunteet pinnassa, enkä todellakaan iloitse muiden lapsettomuudesta. Tottakai se tuntuu helvetin pahalta kun joku saa esim. Kaksi tai komea lasta, kun itse ei voi saada edes sitä yhtä.

Mutta sanotaan näin neiti, että sen edestään löydät minkä taakseen jätät.