Chloe, voi ei, siis todella surullisia uutisia sinulla täällä. On niin käsittämättömän epäreilua että tämä on niin pirun vaikeaa. En todellakaan voinut uskoa että sun munis-saaliilla voisi noin käydä. Ei varmaan lohduta yhtään, mutta kerron toisesta uskomattomasta tapauksesta: mun tutulla kävi siten että about saman verran oli munasoluja ja niistä saatiin kaikkiaan 11 alkiota, kaksi siirrettiin ja yhdeksän pakkaseen. Yksikään pakkasalkioista ei selvinnyt sulatuksesta!! Eli noin numeromielessä aika sama tilanne kuin sulla. Erona että ensin annettiin kovastikin toivoa ja valmistauduttiin kaksi kertaa lääkkeelliseen passiin, ja yhtäkään siirtoa ei sitten tuoresiirron jälkeen päästy tekemään. Mä olen tullut siihen tulokseen että ei näissä asioissa koskaan ole mitään reilua, ei ole mitään jonotusnumeroita (tyyliin että kun ensin kärsit tarpeeksi niin kyllä sitten onni koittaa), vaan kaikki on vaan sattumaa. Se leikittelee meidän elämällä ihan miten tahtoo. Ei voi olla mitään syytä miksi sinä Chloe et ole vieläkään sitä omaa rakasta nyyttiä saanut vaikka olet sitä jo kahdessa eri suhteessa toivonut. Tää on vaan ihan perseestä olla tämän arpapelin yhtenä nappulana silloin kun kovasti toivoisi itselleen jotain minkä saamiseen ei oikein voi itse vaikuttaa. Lähetän sulle lämpimän halauksen!
Mullekin tuli
Chloe mieleen että ehkä se pitkä viljely ei sitten teidän soluille sovi. Eikös kaikki olleet hengissä vielä siirtopäivänä, jolloin ne olisi voinut myös pakastaa? Meillä ei koskaan ole päästy pitkää viljelyä edes kokeilemaan, olisi ihan mielenkiintoista tietää miten meidän alkioille kävisi, mutta ainakaan toistaiseksi niitä ei ole ollut tarpeeksi tuohon testiin. Lisäksi voisihan olla että pienemmillä lääkemäärillä ja pienemmällä saaliilla voisi tulla parempia munasoluja? Jos meillä tehdään vielä uusi hoito, haluan pienet lääkemäärät, silläkin uhalla että sitten saadaan vain muutama munasolu. Nämä hevosannokset on nyt mun puolesta nähty.
Iines, pidän peukkuja teidän pikkuisten puolesta! Toivottavasti voivat hyvin siellä maljalla!
Kyllä mä sulle suosittelisin että et nyt kauheasti vielä tänään puuhaile. Mutta kyllähän varmasti pienen rauhallisen kävelylenkin voi tehdä jos masu ei siitä ärry. Kannattaa nyt levätä vaikka se onkin tylsää. Kun olet mahdollisimman toipunut siirtopäivänä niin alkioilla on sitten parhaat mahdolliset kasvualustat!
Seinäkukkanen, mäkään en usko että yksi tai kaksi lasia viiniä olisi pahaksi, mutta itse olin tällä kertaa täysin ilman alkoholia piikitysvaiheessa.
Mulla on pp5 (kai) meneillään ja oireet on aika samanlaiset kuin aiemmissakin (epäonnistuneissa) siirroissa. Kohdussa tuntuu silloin tällöin pientä menkkamaista jomotusta ja semmoista "raavintaa", ja ikävää juilimista. Kun nauran tai yskin tai teen äkkinäisiä liikkeitä, on pari kertaa päivässä kunnon repäisykipuja alavatsalla. Yhtenä yönä heräsin siihen kun vatsaan pisti aika kovasti. Näistä voisi varmaan kuvitella ties mitä kiinnittymisiä, olisi niin ihana ajatella että siellä ne meidän pikku pampulat nyt kasvavat. Mutta koska näitä on joka siirron jälkeen ollut, eikä koskaan merkkiäkään plussaamisesta, uskon että ne johtuvat joko punktiosta taikka lugeista (mulla ei ole ollut muita kuin tuoresiirtoja). Eli en uskalla edes ajatella muuta. On jotenkin tyhmää kun en uskalla antaa itseni edes toivoa. Miksi en. Yhtä pahahan se pettymys joka tapauksessa on. Mutta ehkä se johtuu siitä että tässä on niin monen monituista kertaa toivonut ja saanut heittää ne toiveikkaat ajatukset kuitenkin roskakoppaan. Kaiken sen turhan toivomisen jälkeen musta on tullut siispä kyyninen. Ihan hirveää, en missään nimessä haluaisi olla sellainen.
Mieli on onneksi ollut ihan ok, ehkä olen vähän herkempi itkemään kuin tavallisesti mutta muuten aika normaali olo. Aiemmin olen lugeista tullut ihan kauheaksi itkupilliksi ja masentuneeksi, mutta ehkä sekin on vielä edessä. Vieläkin kyllä aika lailla surettaa se että ei tämäkään hoito mennyt sen paremmin kuin aiemmat, jotenkin tuntuu että nyt on kyllä kaikki tyylisuunnat ja lääkkeet kokeiltu eikä tulokset vaan yhtään parane. Pitää kai vähitellen alkaa luovuttaa näiden vauvahaaveiden suhteen...vaikealta se kyllä tuntuu.
Tsemppiä teille kaikille!
