35+ Lapsettomat

Seinäkukkanen
Stella mikä pettymys, olen todella pahoillani puolestasi, halaus.

Chloe kyllä sinuakin nyt koetellaan. Minullakin oli kyllä testiaika kaksi viikkoa siirrosta. Kyllä minusta sinulla on vielä paljon toivoa.

Täällä on ollut ihan hurjan aktiivista. Nyt olen liian väsynyt kovasti kommentoimaan mitään. Mutta omaa napaa...kuukautiset ei vieläkään ala :( Ei piikkejä vieläkään.
 
Chloe, olipa melkoista sekoilua siellä klinikalla, harmittaa tosi paljon sinun puolestasi! Minullakin on testipäivät olleet aina kahden viikon päästä siirrosta, joten toivoa olisi vielä.

Pottu, toivottasti nämä vähäiset rakkulat olisi tosiaan hengissä ilman herättelyä. Illalla otan ensimmäisen pistoksen ja tiistaina menen ekaan ultraan.

Flunssaa pukkaa päälle ja olo on muutenkin kaikkea muuta kuin energinen. Onneksi on viikonloppu tulossa. Hyvää viikonloppua kaikille!
 
Kylläpä täällä taas sattuu ja tapahtuu. Harmi vaan, että viime päivinä on olleet hyvät uutiset vähissä. Etenkin toi Chloen tilanne on ihan... en voi muuta sanoa kun :headwall: sairaalan toiminnasta.

Iinekselle pidän peukkuja. Oliks Miisamari kans "tapahtumien keskipisteessä". keitäs muita? Onnea kaikille, koska hyvää onnea tässä tosiaan tarvitaan.

Rosmariinille hyvää ja rentouttavaa reissua!

ON: Menkat alkoi tänään ja piikitys sitten sunnuntaina. Eka ultra 29.4. Jännitys senkun tiivistyy... Kieltämättä odottelin menkkoja jo pari päivää aiemmin ja toivo pienestä ihmeestä ehti jo nostaa päätään. Flunssa hieman tuntuu hellittävän (antibiootit poskiontelotulehdukseen) ja viikonloppu edessä, joten tunnelma on tilanteeseen nähden aika hyvä. Flunssaisena ei muuten jaksa edes murehtia niin hiveesti... jotain iloa siitäkin.
 
Seinäkukkanen Toivottavasti sun menkat nyt pian alkas ja pääsisit vauhtiin.

Aurinko Sulla alkaa kans hoito nyt? Oon vielä ihan pihalla näistä "herättelyistä" sun muusta termistöstä. Mulle tehdään nyt eka kerta "lyhyellä kaavalla"... sen oon jo oppinut.
 
Voi teitä optimisteja... En mä ole raskaana. Ihan normaalit kuukautiset takana, ja niitä edeltävänä päivänä negatiivinen raskaustesti.
Sain puhelinajan lääkärille, mutta en tullut siitä sen viisaammaksi. Sanoi vain että joillakin voi olla vahvemmat pitoisuudet ja että joskus ne on pidempiä, tosin ei nyt ihan näin pitkiä (6päivää). Outoahan tässä on se että aiemmin en saanut pitkiin aikoihin mitään näkymään niissä testeissä Mietin itse voisko kilpirauhaslääkkeen nostaminen vaikuttaa asiaan mutta lääkäri ei uskonut teoriaan.

Lääkäri sanoi ettei syytä hermostua, mutta toisaalta kehotti kokeilemaan samaa vielä ensi kierrossa jos ei tärppää, jos sitten "selviteltäisiin". Eli kai tässä vaan kattellaan sitten.

Tuntuu nämä ongelmat tosin aika pieniltä verrattuna täällä tapahtuviin dramaattisiin käänteisiin. Voimia, voimia, voimia!
Ja hyvää viikonloppua teille kaikille. :heart:
 
Chloe voimia! Tuntuu uskomattomalta lukea sinun kirjoituksiasi, miten voi noin vastustaa. Jotenkin tätä palstaa lukiessaan aina elää sielujen sopukoita myöten palstalaisten tunteissa ja kokemuksissa, mutta sitten ei kuitenkaan osaa tunteitaan ja ajatuksiaan tänne kirjoittaa. Voit olla varma, että koko tämä +35 -joukko pitää peukaloita ja varpaita pystyssä, että ne viivat saadaan vielä sinulle testiin näkymään...

Iines. Miten meni punktio?

Stella. Samat sanat sinulle kuin Chloellekin. Älä luovuta vaan uutta hoitoa putkeen!
[/b] :hug:

Anja 73. Erikoista. En ole kyllä vastaavasta kuullut, ettei vain olisi tosiaan käynyt niin, että luomuylläri odottaa ;)

Miisamari. Tuoreessa muistissa on vielä omat piinapäivät. Joka toinen päivä olin sitä mieltä että olen niin huonon tuurin eläjä, että mitään ei varmasti tapahdu ja loppuajan sitä mieltä, että nyt tärppää. Valtavan pitkä aika se kaksi viikkoa kuunnella jatkuvasti omaa elimistöään ja yrittää tulkita sieltä kuuluvia viestejä. Jaksamista ja positiivista asennetta :hug:

Valtavasti on tapahtunut, joten kaikkia en taaskaan ehdi kommentoimaan. Mutta mukana tapahtumissa olen koko sydämellä!

ON: Keskiviikkona kävin 0-ultrassa. Ensimmäinen kommentti oli lääkäriltä, että oho, mikä se täällä on. Säikähdin heti tietenkin, että Synarela ei ole toiminut ja olen sitä tärpättiä ihan turhaan niiskutellut päiväkausia. Sitten selvisi, että viimeksi punktiossa tyhjennetty kystä on noussut uuteen kukoistukseen ja on taas sellainen 4 cm iso. Synarela oli toiminut ja sain aloittaa samana iltana Gonal-pistokset. Tai siis mies sai aloittaa pistämisen. Olen tyyriisti alusta asti ilmoittanut, että tämä on yhteinen projekti, mies saa hoitaa pistämisen ja huolehtia siitä, että minä hajamielinen nainen muistanottaa kaikki ajallaan, käydä väestöliitossa oikeana päivänä ja syödä vitamiinit ja juoda litrakaupalla vettä jne. =) Hyvin on työnjako toiminut! Niin ja lääkäri sanoi, että viimeksi alkiot siirrettäessä oli hyviä, mutta minun munasoluissa oli jotakin "röpelöä", joka saattaa tutkimusten mukaan vaikeuttaa sitten alkoitten kiinnittymistä. En ikinä moisesta ole kuullutkaan. Kuulemma tätä röpelöä ( en muista mikä se virallinen nimi oli) saattaa joskus munasoluissa ilmetä, mutta ei välttämättä joka kerta. Sitä ei kuulemma tiedetä, mistä se johtuu. Joskus siihen vaikuttaa kilpirauhasarvot, mutta minulla ne oli 1,18 syksyllä. Kummallinen mysteeri sekin, mutta ehkä selitys sille, että :heart: :heart: eivät halunneet tarttua kiinni. Toivottavasti seuraavalla kerralla olisi parempi onni. Lääkäri kysyi, että haluammeko tällä kertaa yksi vai kaksi alkiota siirrettäväksi, jos homma onnistuu. Minä totesin heti, että ehdin jo tottua kahteen alkioon, mutta mies hieman nieleskeli.
B)

Niin ja sitten tiistaina on seuraava ultra.

Kauhean pitkä stoori, sori!

Anja. Olitkin "linjoilla" yhtä aikaa. :whistle:


 
Chloe70, huomasin kyllä, että olit onneksi menossa kilpparikokeisiin vasta aamulla. Mitä tuohon estrogeeniasiaan tulee, Thyroxin-annosta voidaan joutua säätämään estrogeenivalmisteiden (e-pillerit, vaihdevuosilääkkeet jne.) käytön mukaan. En ole sen paremmin vielä perehtynyt aiheeseen, mutta asia on alkanut kiinnostaa. Jos TSH:si on edelleen koholla, toivottavasti löydät lääkärin, jonka kanssa selvitellä kilpirauhasasiaa tarkemmin (esim. vasta-ainekokeet olisi hyvä ottaa etenkin, kun suvussasi on kilpirauhasen vajaatoimintaa).

Toivotan sydämestäni onnea teistä jokaiselle. Kunpa vastoinkäymiset olisivat nyt takana!
 
Iltaa, kommentoin vaan nopsasti Choelle. Sun kannatta mennä Jorma Salmelle Koskiklinikalle niistä kilppariarvoista. Tays ei ainakaan mulla uskaltanut nostaa lääkitystä riittävästi eli meilläkin oli turhia top-alkiosiirtoja kaksi ennen tätä plussaa. Ja nyt mun tsh siis meni 0,33 eli lähes liikatoiminnalle ja T4V oli 19. Nyt kun ne katottiin raskauden alussa niin oli T4V 16 ja tsh 0.55 eli oli jo huonontuneet. Salmi on Tampereella se number one kilpparijutuissa. Ja sit mullakin meni viikko ennen kun sain tietää epikriisissä pakkaseen menneistä. Yks vaihtoehto on et soitat suoraan Ovumiaan maanantaina. Ne on hyvin ystävällisiä siellä ellei epikriisiä jo tule postissa. Voimia sulle. Ja toivotaan että paranet pian. Ihan kohtuuttomalta tuntuu! T. Villiheinä ja rv 10+0
 
Heips kaikille! Täällä ollaan nyt menossa parempaan suuntaan, eli tänä aamuna yökkäsin vaan kerran, mutta turvotus ja alavatsakivut on rauhoittuneet. Samoin veriarvot oli jo suht ok, mutta kovin väsynyt olen. Kilpauhasarvot oli sitten myös normaalit TSH 1,3 ja T4-V 14. Eli sillä saralla ei vikaa liene, parempaan suuntaan menneet kuin pari vuotta sitten olivat. Tosin mun äiti sanoi puhelimessa, että niitä kannattaa seurata, koska voivat heitellä ja lisäksi on olemassa jotain piilevää vajaatoimintaa sekä mahdollisia vasta-aineita veressä, yms. En tiedä, mitä tässä nyt tekis. Kehtaiskohan vielä mennä työpaikkalääkäriltä kysyyn, että selvitettäiskö niitä - vai suoraan Salmelle. Vai kannattaako antaa olla nyt, ku arvot on hyvät. Mitä mieltä Villiheinä tai Cava on? Kiitti vinkistä Villiheinä, taidanpa tosiaan maanantaina soittaa Ovumiaan.

Mun on pakko häpeäkseni tunnustaa, että mulla paloi tänään käämit. Tai oikeastaan eilen ja tänään. :ashamed: Eilen rupesin ekaa kertaa tosissani vaatimaan mieheltä tupakan lopettamista ja siitä tuli riita. :/ Riita jatkui tähän iltapäivään, jolloin hän tekstasi mulle töistä, että lopettaa viikonloppuna, on ajatellut sitä pitkään. Toivottavasti se tällä kertaa onnistuu. :| Toisen kerran mulla paloi pinna tänään, kun olin taas ties kuinka kauan yrittänyt soittaa Taysiin kysyäkseni eilisiä labratuloksia ja sitten soitin toimiston numeroon, jossa vastannut hebkilö sanoi, et hoitaja soittaa mulle takaisin, jos ehtii ja enkö voi odottaa maanantaihin. Mä kimpaannuin ja sanoin sille, että olen nyt kaksi viikkoa ollut sairaana ja sairaalassakin, oksentanut ja kuumeillut ja alan saada tarpeekseni. Ja että mua nimenomaan käskettiin tänään soittamaan. Sanoin myös, että en ole tällä kertaa ollut tyytyväinen Taysin hoitoon, kun ei edes pakastealkioiden määrää ole ilmoitettu, vaikka punktiosta on jo kaksi viikkoa. Langan päässä ollut tyyppi meni aivan mykäksi. Hetken päästä hoitaja soitti ja mä pyysin anteeksi käytöstäni ja sanoin, että mulla alkaa näköjään hermot mennä tähän kotona hiihtelyyn. :ashamed:

Kiitos Janetski, kivoista sanoistasi. Toivotan teille onnea hoitoon. Noi kystat tuntuu olevan aika yleisiä näissä hoidoissa, se sun kysta varmaankin on niin pieni, että kuivuu sieltä itsekseen pois. Toivotaan, ettei sirä "röpelöä" tällä kertaa ilmaannu.

Mitkäs on Stellan kuulumiset? Olen hieman huolissani sun jaksamisesta! Onko kovin paha mieli vielä tänään?

Anja, kyllä meidän naisten kroppa vaan on monta kertaa sellainen mysteeri noille lääkäreillekin, että sen toimintaa on vaikea ymmärtää. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Liisa, kyllä ne kaikki piikittämiset yms. tulee sitten ajan kanssa hyvinkin tutuksi ja toivotaan, että ette tarvitsekaan kuin tämän yhden kierroksen ja heti nappaa!

Auringolle pikaista paranemista flunssasta!

Shenda, meilläkin on puhuttu alustavasti sen dna-testin ottamisesta, vaikka siitä on alalla monenlaista mielipidettä. Meille sanoi yksi hoitavista lääkäreistä, että fragmentoituminen voi vaihdella hyvinkin paljon eri aikoina ja monilla sitä on, vaikka pystyvät aivan hyvin saamaan lapsia ja ovat isiä.

Iines, mikä on sun vointi? Jännittääkö maanantain punktio? Voitko muuttaa vielä kerran tota mun testipäivää, eli 28.4.
 
Chloe Musta toi ei kuulosta siltä, että sulla "paloi käämit" vaan siltä että löit nyrkin pöytään, pidit puolesi ja vaadit oikeuksiasi! Loistavaa! Meidän pitäis kaikkien ottaa susta mallia :) Ja nythän vaikuttaa siltä, että sait viestisi perille. Jos sitä haluaa hermostumiseksi kutsua, niin olihan sulla TODELLAKIN hyvä syy hermostua. Mun mielestä jopa sun miehelle. Pitäs miestenkin jotain tehdä, kun naiset käy nää rääkit läpi. Saatte varmasti kuitenkin keskusteltua asian sovussa loppuun.
 
Voi teitä kun jaksatte olla huolissaan, vaikka itsellännekin aikamoista meininkiä.

Ei mulla mitään ihmeellistä, olosuhteiden mukaista. Miehen kanssa ajateltiin nyt odottaa mitä se lääkäri sanoo ensi viikolla. Periaatteessa en todellakaan ole luovuttajatyyppiä ja ilman muuta seuraavaan koitokseen, ellei mulle sitten sanota päin naamaa että jokohan riittäis turpiin ottaminen...

Elämäähän tämä vaan on. Niin kuin olen aiemminkin sanonut, kun suru on kestänyt kauan, ei onni voi olla enää kaukana (taisi olla viime kuussa vielä toooosi kaukana, kun vieläkin tuntuu olevan aika matkan päässä)
 
Liisa, kyllä me on asiasta puhuttu miehen kanssa montakin kertaa, ja hän tietää sen kyllä, mutta jotenkin ei musta ole tarpeeksi yrittänyt. Nyt sitten suuttui mulle, kun niin napakasti asian esitin. Mutta voi olla ihan hyväkin, että tajuaa, että tää pitää nyt ottaa tosisaan.

Stella, hyvä ettet meinaa luovuttaa! Oletteko te miehen kanssa miettineet, kuinka pitkälle olette valmiita jatkaan hoitoja? Kysyn tätä siksi, että me kaikki ollaan ennemmin tai myöhemmin tämän kysymyksen edessä.
 
Iltaa!

Seinäkukkanen on se kumma, kun niitä menkkoja oikein odottaa ne ei ala millään, ja toisinpäin. Toivotaan et ne ymmärtäis alkaa pian.

Liisa kiitos, niitä peukutuksia tosiaan tarvitaan. Sullakin sitten alkaa ne tositoimet, tsemppiä siis pistelyyn.

janetski mulla on se punktio maanantaina vasta. Millainen kysta sulla siellä oli? Mä en tiennyt, että hoitoa voidaan siitä huolimatta jatkaa. Mullahan oli se saman kokoinen verikysta, ja hoito jouduttiin keskeyttään. Olisko se sun sitten joku erilainen? Toivottavasti kaikki sujuu hyvin siitä huolimatta.

Chloe kiitos kysymästä, kai tää tässä menee. Jotenkin on ihan pessimistiset fiilikset jo valmiiks, liekö joku vaisto joka sanoo ettei tästä mitään tuu :ashamed: Äsken tuuppasin viimeset gonalit ja jarrut, huomenna sitten pregnyl. Joo vaihdan sen päivän sulle.

Väsyttää taas ihan mielettömästi. Jospa huomenna olis paremmat fiilikset, kun nukkuu pitkät yöunet. Unet jäänyt aika vähille taas tällä viikolla.

*muok. Stella :hug:
 
Aurinko, minulla kävin vähän samoin kuin sinulla, menkat alkoi kesken herättelypistosten. Kaksi kertaa ehdin pistää, sitten tuli ekat vihjeet, että kohta alkaa. Pistin viimeisenkin Menopurin eilen, vaikka vuoto oli aluillaan. Tänään ultra ja varmaan illalla aloitetaan varsinaiset pistokset. Taas kalenteri käteen ja laskemaan mihin punktio todennäköisesti osuu.

Liisa, herättely tarkoittaa käytännössä sitä, että lyhyessä kaavassa piikitetään esim. 3 päivää Menopuria vähän ennen menkkojen alkamista. Tarkoitus on herätellä elimistöä, jotta se olisi sitten valmis reagoimaan menkkojen alettua alkaviin pistoksiin. Minulla kokeiltiin tätä viimeeksi ja saatiin tähän mennessä paras (edes kohtuullinen) tulos aikaiseksi.

Chloe, kiitos osuvasta linkistä! Niin totta joka kuva ja sana!
 
Chloe Entisenä tupakoitsijana ymmärrän kyllä senkin, että miehesi suutahti. Kyllähän sen itsekin tajuaa, että tupakointi on ihan turha tapa ja siksi ärsyttääkin, kun joku vihjailee tai huomauttelee, että voisit lopettaa. Toivottavasti miehesi onnistuu. Mä yritin lopettamista monta kertaa, tää viimesin lakko on kestänyt 8,5 vuotta. Meillä on käyty keskusteluja miehen alkon käytöstä. En voi olla miettimättä, onko sillä kuitenkin vaikutusta siittiöihin. Meillähän just siittiöt on suurin ongelma. Ehkä munkin ois aika nostaa taas kissa pöydälle ja vaikka vähän tiukempaan sävyyn. Nyt ois hyvä sauma, kun ajattelin itse pitää nollatoleranssia hoidon ajan (optimisti tietty sanois, että seuraavat 10 kk ;)).

Taitaa olla usein niin, että yhteiskunnan "tarjoamia" palveluja saavat vaan ne, jotka osaavat niitä suureen ääneen vaatia. Heti sait sinäkin hoitajan luurin päähän, kun vähän korotit ääntäsi.

Stella Kiva, kun annoit kuulua itsestäsi. Ja hyvä, ettet anna periksi. Kai sen sitten tietää, kun on aika luovuttaa... toivottavasti.

Iines Toivottavasti saat levättyä ja kerättyä voimia viikonlopun aikana.

ON: Antibiootit puree ja olo lähes terve. Ainakaan antibiootit kirjoittaneen lääkärin mukaan ei pitäs olla ongelmaa yhdistää antibiootit ja hormonipiikit. Kellään kokemusta? Huomenna se alkaa.
 
Voi apua Chloe noi sarjakuvat oli ihan mielettömän hienoja. Kiitos!! Nauroin, ja itkin.
Tosi hyvin käsitelty niitä kateuden tunteita, jotka ainakin musta tuntuu kaikkein vaikeimmilta. Mun on tosi vaikea hyväksyä niitä, siihen liittyy suurta häpeää ja sellasta... kauhua. No, kyl te tiedätte.

Ja se miehen näkökulma, heh :/
Ajattelin että siitä olis kiva vähän keskustella. Miten teillä on parisuhteeseen vaikuttanut tämä rumba?
Musta tuntuu että toisaalta on lähentänyt; harvoin sitä on parilla ongelmaa joka on niin vahvasti yhdessä jaettu, molempien. Ne hetket kun vaan istuu sohvalla sylikkäin sen negatiivisen testin jälkeen on hirveän surullisia mutta omalla tavallaan kauniita. Tulee mieleen sellainen kuva että ollaan kahdestaan pienessä veneessä keskellä isoa ulappaa. Mut yhdessä kuitenkin. Tähän on liittynyt paljon hellyyttä ja paljon tukemista.

Sit toisaalta on ne kamalan vaikeat jutut: että mies ei ikinä voi tajuta miltä tuntuu koko ajan tarkkailla omaa kroppaansa ja testata sitä ja saada tulokseksi että ei, tämä sun kroppasi ei nyt läpäissyt tätä testiä... Välillä raivostuttaa koko ajatus, tekee mieli huutaa että ota tämä pois edes hetkeksi itsellesi koko onneton systeemi.

Seksielämälle on ollut sillä tavalla hyötyä että sitä on pakostakin enemmän ja tavallaan mutkattomammin. Toisaalta sitten on ne "hauskat" päivät kun on väsynyt ja sattuu päähän eikä haluta yhtään ja pitäis vaan harrastaa. Kerran sellaisessa tilanteessa mies ei meinannut saada millään, ja lopulta ahdistui ihan hirveästi. Sitä itketti ja sanoi että tuntuu kamalalta että kaikki kaatuu mun niskaan ja sit hän ei pysty edes tähän helpoimpaan hommaan. Mutta eihän se ole helppoa, hirveissä paineissa!
Kävi mielessä et olisko helpompaa jos oltais hoidoissa jo, niin olisi se seksi kokonaan erillään tästä puuhasta.
Mua ahdistaa ajatus että mieheni harrastaisi mun kanssa seksiä niin ettei oikeasti haluaisi sitä. Ei se voi tehdä hyvää. Ehdotin ratkaisua, joka tuntuu nyt hyvältä: jos on päiviä jolloin kumpaakaan ei huvita, ei ruveta väkisin jyystämään vaan tehdään vaikka koti-inseminaatio. Että saatais pidettyä meidän seksielämä erillään tästä, meidän välisenä hyvänä asiana. Miehestä idea tuntui kai aluksi jotenkin "luovuttamiselta" mutta myönsi lopulta että ei seksin harrastaminen väkisin väsyneenä voi hyväkään olla.
Yhden kerran sit tehtiin niin, kun mä olin kipeänä. "Ruiskun" virkaa toimitti ovulaatiotestin pipetti. :LOL:
Sen jälkeen maattiin sängyllä ja halittiin ja naurettiin että kaikenlaista sitä tuleekin sitten tehtyä. Mutta ei kaatunut suhde siihen. :) Ja sen jälkeen se seksi maittoikin muutenkin taas enemmän, kun hirveä paine oli mennyt pois.

Mutta tosi paljon joutuu kyllä miettimään, työstämään tätä suhdetta. Ja sitä, kuinka paljon toinen lopulta jaksaa. Mies vaatii että mun täytyisi aina kertoa kun iso kela pyörii ja tuntuu pahalta. Toisaalta musta tuntuu että joskus se vatvominen vain vahvistaa huonoja fiiliksiä, ja ennemminkin haluaisin pitää meidän väliset hyvät hetket vapaana siitä jatkuvasta vatvomisesta.
Isoja, vaikeita juttuja.
No mutta, hyvää viikonloppua teille, ja hurjasti pekkuja...

ps. Teinhän mä sitten tietenkin sen raskaustestin kun rupesin jossittelemaan. Negatiivinen on. Eli olen vaan luonnonoikku!
 
Alkuperäinen testipäivä tänään ja nega tuli. :'( Mä luulen, että lääkäri laittoi alunperin tämän päivän, koska se vastaa luonnollista raskautumista ajoituksineen - kaksi viikkoa ovulaatiosta voi yleensä tehdä testin. Tottakai mä testaan vielä keskiviikkona. Mulla on vahva sisäinen varmuus, ettei mun kohdussa ole mitään ja tämä oli nyt tässä. Jokainen epäonnistuminen lisää sitä kauhun tunnetta, että tämä ei tule ikinä onnistumaan ja me ollaan siinä 20 %, joka ei hoidoissa onnistu, jonkunhan siihenkin porukkaan on kuuluttava. Lapsettomuudesta kärsineet ja sittemmin lapsen saaneet ystäväni ovat hyvä esimerkki siitä, että äkkiä tämä kaikki unohtuu, kun tulee muuta mietittävää. Entiset sielun sisaret on äkkiä kuin toiselta planeetalta. Ne on nyt äitejä. Ja niiden koko loppuelämä on muuttunut. Mitä mä teen mun loppuelämän?

Hyviä kirjoituksia täällä, palaan myöhemmin tänään kommentoiman niitä, mutta nyt mies odottaa kauppaan lähtöä.
 
Oon koittanut saada parempaa mieltä pihahommissa ja ehkä se jopa auttaa. Kahvitauon pidän tässä välissä, teidän seurassa. Paljon on hyviä kirjotuksia taas tullut.

Chloe kiitos linkistä, tosi osuvia. Mä myös tiedän yhtä ja toista tosta tupakan lopettamisesta. Komppaan Liisaa, toisaalta ymmärrän miestäsikin. Ne jotka itse on joskus joutuneet taisteleen sen lopettamis-asian kanssa, tietää miten vaikeeta se todellisuudessa on. Uskoisin että lähes kaikki tupakoitsijat haluaisivat lopettaa, jos se olisi niin helppoa. Tuskin kukaan haluaa vapaaehtoisesti olla siitä riippuvainen. Mutta tiedän myös sen, että se halu lopettaa pitää löytyä mieheltäsi itseltään, ei se ainakaan pakottamalla onnistu, vaan enemmän niin, että hän itse haluaa siitä päästä eroon ja sinä tuet häntä siinä. Joskus voi olla niinkin, että jos joku toinen siihen lopettamiseen painostaa, siinä voi tulla vastareaktio, tupakoitsija ahdistuu siitä vielä enemmän, eikä lopettamisesta tule yhtään mitään. No, nää on vaan mun näkemyksiä ja kokemuksia. Jokaisella se tietysti on erilaista. Mut voisit käydä lueskelemassa vaikka stumppi.fi sivustoa, jos sieltä löytyisi vinkkiä miten saat tuettua miestäsi siinä hänen taistelussaan. Mua se aikanaan auttoi.

:hug: sulle ja voimia miehellesi tupakoinnin lopettamiseen.

No, kahvikuppi on tyhjä, joten pihahommat jatkuu. Tulen taas myöhemmin seuraavalla tauolla kommentoimaan lisää.
 
Tulin heti kommentoimaan Chloelle, koska sinäkin olet ollut minuakin varten (kiitos!)

Ensinnäkin: :hug: Tiedän kyllä miltä se tuntuu (been there, done that)

Toiseksi, kysyit minulta kuinka kauan me ajattelimme tätä jatkaa, ja varmasti sama asia on nyt itsellännekin mielessä. Kuten sanoin, mun mielestä kannattaa jatkaa niin kauan, kun se on taloudellisesti mahdollista, kukaan ei sano suoraan ettei kannata ja oma polla kestää.

a) taloudellisesti mahdollista

Tämä touhu on kallista, mutta niin on moni muukin asia ja adoptio se vasta kallista olisikin. Ja jos päättää lopettaa kaikki hoidot ja elää lapsettomana, menisihän sittenkin rahaa lomiin ja kaikkeen muuhun. Täytyy miettiä, kuinka paljon on valmis satsaamaan rahaa, joka on pois muusta. Tyyliin onko valmis syömään kaurapuuroa tämän unelman eteen. Tämä vaihtelee luonnollisesti tulojen ja muiden mukaan.

b) onko oikeesti mahdollista onnistua

Mun lääkärit kyllä ovat sanoneet, että heidän tehtävänsä on sanoa realistisesti, milloin ei ole enää suuri todennäköisyys onnistua. Totta kai mulla on alkioissa häikkää ja raskautuminen on vaikeaa, mutta siksihän siellä hoidoissa ollaan. Uskon kyllä, että lääkärit ainakin yksityisellä sanovat suoraan. Julkisesta en tiedä, mutta jos omat yrityksensä rajoittaa Kelakorvausten tarjoamaan 3 kertaan, silloin kyse on oikeastaan kohdasta a. Minä haluan periaatteessa jatkaa niin kauan kun on toivoa. Luin jostain että Jenkeissä joku onnistui 36. kerralla...

c) kestääkö polla

Tämä on näistä melkein vaikein. Pettymyksiä on niin vaikeaa niellä. Toisaalta 8 toimenpiteen jälkeen voin sanoa, että pettymyksiinkin tottuu, se mikä ei tapa vahvistaa. Ja oikeastaan tuohon voisi lisätä kestääkö kroppa, sulla ainakin tämä osasto on hieman kysymysmerkki. Mutta kai sekin on lääkinnällisesti hoidettavissa?

Sarjakuvasi osoittivat hyvin, miten tässä tosiaan meinaa friikata. V&%##u kun ei vaan onnistu ja kaikki ympärillä lisääntyy, on ristiäisiä ja kaksosia ja mahoja joka puolella. Tämän friikkauksen jos saa jotenkin pidettyä kurissa ja keskittämään energiansa uuteen sotasuunnitelmaan...

...niin se olisi hyvä juttu. Edellisen pettymyksen jälkeenkin aloin kyllä tsempata kovasti. Ajattelen nytkin, että mitä voisi vielä tehdä. Pitäisi varmaan pitää taukoa, levätä ja käydä siellä akupunktiossa. Kyllä mullakin koko ajan meinaa hiipiä sellainen tietty masennus ja kyynisyys mieleen, teen vaan töitä ja olen katkera. Äyskin miehelle enkä tapaa juuri ketään. Mutta tosiaan, jotain olisi keksittävä jos tosissaan meinaa jatkaa. En usko, että onnistuminen on edes mahdollista pessimistisenä ja masentuneena, lääkärin mukaan tästä on tutkimuksiakin.

Toivon sulle ja kaikille muillekin ihanaa viikonloppua - kaikesta huolimatta! Kuten sanoit mulle, kyllähän me tästä noustaan, eikös...
:flower:
 
Mäkin oon kahvitauolla tässä koneella ;) Tultiin kaupoilta ja hain silmälasit. Mun ekat silmälasit 40-vuotiaana, outoa!

Alan kohta väsään sapuskaa (pestolohta ja pinaatti-ricottapastaa), mutta tuli mieleen, et oisko Iines mahdollista aina silloin tällöin laittaa toi sivun 83 pidempi lista päivitettynä? Siten että jokainen vois siihen tehdä laajemman kartoituksen hoitohistoriastaan. Monet uusista puuttuu siltä sivun 83 listalta. Mitä mieltä muut on?
 
No niin, tulipahan touhuttua ja vedettyä pienet torkut.

Chloe tottakai sen pidemmän listan päivitys on mahdollista. Se on vaan jäänyt jotenkin unohduksiin, laiskuuttani :ashamed: Mä otan sen esille ja päivitän niiltä osin kun osaan. Kaikkien juttuja en millään jaksa muistaa, mut voin tehdä korjauksia kunhan kerrotte mitä siihen laitetaan. Mä muuten oon miettinyt, et pitäiskö molemmilta listoilta tiputtaa pois sellaiset, kenestä ei ole kuulunut mitään vähään aikaan?
 

Yhteistyössä