35+ Lapsettomat

Onpa Frangipani sinulla hiljaiseloa. Milloin testipäiväsi oli ja meinaatko testata ennen sitä? Onko lisää lupaavia oireita?

Sartsuli, Niinhän se on että kun nämä hoidot ovat niin tiukkoja sitä ansaitsee edes asiallista/ystävällistä suhtautumista. Onneksi meillä tuo lääkäri on aina ollut kovin positiivinen. Tule päivittelemään kuulumisiasi ja hoitojesi etenemistä.

Polkka, toivotaan ettei siihen kovan rahan ivf:ään tarvitse edes lähteä.

Huomaan olleeni pikkuisen turhautunut siitä kun tuntuu että ketjussa tulee ja menee ihmisiä ja ettei oikein enää jaksa edes joka tulokkaaseen kiinnittää huomiota kun ne häipyy kuitenkin sen parin viikon jälkeen ekan toimivan ivf:n myötä. Siltähän se näyttää kun tuota hoitolistaa katselee, että suurimmalla osalla se ensimmäinen toimii jos on toimiakseen. Niinhän se tietysti pitää ollakin että mieluummin eka tärpää eikä se kymmenes. Huoh. Alkaa näköjään olla hoitoväsymystä kun kohti kolmatta jo suunnataan. : / Ensi viikolla käyntiaika ja uudet kujeet :stick: (ai että mä niin pidän tästä hullusta hymiöstä)

Ai niin ja Myylle myös iloisia pistelynalkuja ja onnea hoitojaksolle!
 
Viimeksi muokattu:
Terveeks kaikille! :p

ekavekara harmittelut negasta. :( Voin kyllä kuvitella tuon hoitoväsymyksen. Jokainen hoito on meille liikaa, toivotaan että teillä kolmas kerta teillä olisi SE viimeinen kerta. Tsemppiä väsymykseen!

Myy siellä on päästy tosi toimiin. Kyllähän se ekan ivf:n aloittaminen on aina jännää, toiveetkin varmaan korkeammalla kuin insseissä. Toivotaan, että saat yhtä hyvän saaliin kuin Frangipani. d:)b

Sartsuli toi on vähän kurjaa, jos lekuri on ollut noin tyly. Mutta sinuna en vielä tuosta lannistuisi vaan tosiaan ei muuta kuin juttelemaan jonkun toisen lekurin kanssa. Ja jos oma solut ei tuota tulosta, niin onhan sitten vielä vaihtoehtona luovutetut solutkin. Tsemppiä sinne!

Polkka, toivotaan että inssissä ajoitukset menee kohdilleen ja ivf:ään ei tarvitsisi mennä!

Sintu toivotaan että saat kroppasi vielä sellaiseen kuntoon, että pääsisitte vielä jatkamaan yritystä. Mä nostan sulle tuplapeukut!

Frangipanin oireet tosiaan kuulosti aika tutulta. ;) Onko mikä tilanne?

Wäinölle onnittelut pikku rinssistä! :flower:

Täällä jaksellaan ihan hyvin. Väsymys on aika kova iltapäivisin ja vessassa saa juosta, muutoin ei ole kummempia oireita. Mut ihanaa, mä varasin meille tänään häämatkan!!! :heart: Tarkoitus olisi mennä maistraatissa naimisiin 20.4 ja lähdetään sieltä sitten suoraan Prahaan 6:ksi päiväksi. Aivan ihanaa! Tuossa just ajattelin, että pitäiskö käydä ostamassa jotain seksikästä hepenettä hääyöksi, sais pienen mahakummun piiloon.... :LOL:

Tsemppiä ja haleja kaikille, kevättä kohden mennään!
 
Piti vielä pikaisesti mokata soulmamaa ja onnitella avioliiaikeista! Nimittäin miehen kanssa mentiin naimisiin viime vuonna ja häämatka suuntautui Prahaan.. ;) Eli hyvät on suunnitelmat teillä. :D toivotaan että teillä säät suosisivat. Meillä hääpäivänä satoi niin paljon kun nyt yleensä voi taivaalta vettä tulla ja häämatkakin meni niin että sanoi koko ajan. Pisarat kuulema tuovat onnea, joten tässä jos näin on niin tässä liitossa ei tule ikinä olemaan särön säröä ;)

niin ja Polkka plussaat tietty siitä inssistä eikä tartte edes jatkaa, eiks niin!?
 
Täällä ollaan, ekavekara ja soulmama, kiitos kysymästä. Ei uusia oireita, paitsi parin yön osittainen unettomuus ja yöhikoilu (eli samat kuin Suprecurista...). Ihan hirveästi tullut myös finnejä - luulin päässeeni kolmenkympin kohdalla niistä eroon :stick:

Ajatukset tästä projektista pitää poissa se IIISO murhe, että pikkuterrierillä (8kk) todettiin Legg-Perthes, joka vaatii leikkauksen ja kunnon kuntoutuksen. Eli päivät on menneet vauhdilla sitä uutista ensin sulattaen, asiaa opiskellen ja sitten toimenpiteitä organisoiden. Ihan tällaista piinapäivien vauhditusohjelmaa en kyllä toivonut, viaton luontokappale reppana. :'(

Veritestipäivä on 2.2. Ajattelin testata itse vasta sinä aamuna ennen labraan lähtöä, ettei tule ne negatiiviset uutiset sitten päin naamaa iltapäivällä töissä. Ennen en uskalla ja mun tuurilla alkaa vuotokin sitten sopivasti alkuviikolla. Tänään olisi kai kp 29, jos siitä Suprecurin tyhjennysvuodosta lasketaan. PP 8 on menossa siirrosta.

Onnea soulmama avioliitto-aikeista! :flower:

Nyt kotiin! Mukavaa viikonloppua, ihaNaiset!
 
Heippa pitkästä aikaa!

Tulin vaan nopsaa :wave: Täällä on paljon tapahtunut ja uusia palstalaisia tullut seuraan, tervetuloa kaikille.

Ekavekaralle pahoittelut! Oisin niin toivonut teille positiivista tulosta. Ymmärrän tuntemuksesi, että täällä sitä vaan nökötetään pysäkillä seisten ja katsoen kun junia tulee ja menee, itse vaan odottaen takki tyhjänä, pääseekö koskaan kyytiin..

On sullakin Frangi ollut sitten murheita. Meillä kans 3v. koira joudutiin viemään isoon vatsaleikkaukseen kiireesti viikko sitten ja kyllä oli kauheeta, kun lääkäri sanoi, että saattaa jäädä koira leikkauspöydälle. Olen niin onnellinen, että saatiin koira pitää ja nyt se on toipumassa hyvää vauhtia. Monta yötä valvottiin sen kipujen kanssa..

).( 8-11.3 välillä tod. näk. joku päivä PAS tulossa Tartossa..

Mites Iineksellä pyyhkii?
 
Tervehdys

Fragipanille onnea piinailuun!

:wave:Soulmama

kertoilenpa tännekin palstalle huonoja kuulumisiani. IInes kiitos kovasti peukutuksista, mutta eipä onnistunut alkion siirtoni Tartossa. Veritesti oli negatiivinen eikä mitään yritystäkään kiinnittymisestä. Surullinen olen ja ymmärrän hyvin Ekavekara tunteesi, että täällä sitä vaan roikutaan ja muut porhaltavat vauhdikkaasti ohi. Hienoahan tietysti, että onnistumisia tulee, mutta turhauttaa oma tilanne.
 
Tervehdys kaikille pitkästä aikaan!
Menkat alkoi vihdoin ja viimein ja tänään eka piikityspvä, jänskättää vaikka olen ennenkin piikittänyt mutta silloin on ollut mies kotona. Mutta enköhän tuosta selviä. Maanantaina on ultra ja katsotaan jatkoa.
Ja anteeksi vielä kun jaksoin marmatta menkoistani, mutta meinasi pää hajota kun niitä ei kuulunut ja päästy tässä asjassa etenemään.

soulmama Paljon onnea avioliittoaikeista. :flower:

Meillä ensimmäinen hääpvä Sunnuntaina.

Sintu74 Minäkin toivon että pääsette jatkamaan yritystä, peukkuja täälläkin pidetään.

Kaikkille mukavaa viikoloppua=)
 
Kas, tännehän pelmahti viestejä! Kivaa!

Myy siis julkiselle on puolen vuoden ivf-jono. Yksityiselle pääsee heti. Muuten nyt kun itsekin olen henkisesti alkanut varautua ivf:ään, ymmärrän kaiken tuon jänskätyksen paljon paremmin. Mähän jänskätän jo nyt, vaikka on vasta suunnitteluaika varattuna. :p

Frangipani - ahaa!! Ihon rasvoittuminen ja punakukinnot se vasta onkin päivänselvä merkki. Mullakin on muuten koiruli kuten sulla ja Sharlinilla. Rupsutuksia leikkaukseen joutuvalle kaverille!

Soulmamalle avio-onnea sitten vaan. :heart:
 
Täällähän on ollut aktiivinen päivä. Kannanpa minäkin korteni kekoon..

Niin sitä sitten muutama kuukausi vierähti, kun meni kätevästi kaks kiertoa hukkaan itsenäisyyspäivän ja klinikan joululomailun takia. Tänään tehtiin kolmas inssi, kaikki näytti taas oikein mallikkaalta ja miehen sperma vaan paranee kerta kerralta (nyt jo neljäs lääkäri päivitteli, että kylläpäs onkin mahtavaa spermaa!). Mutta silti oli lääkäri aika pessimistinen; totesi, että kun kaikki on näin hyvältä näyttänyt, eikä mitään silti ole tapahtunut, on varmaan munasolut jo niin huonoja, että ivf saattaa olla ainoa toimiva ratkaisu. Kyseli kovasti, että ollaanko siihen valmiita, ja ollaanhan me. Mua kyllä ahdistaa se keräystapahtuma, kun oon lukenu niitä ikäviä kokemuksia täältäkin, ja kun se aukiolotutkimus oli niin traumaattinen.. Lääkäri oli kauhean lohdutteleva ja selitti puudutukset sun muut ja sano vielä, että jos kipua on, se ei oo samanlaista kuin aukiolotutkimuksessa. Ja sit vielä lisäs, että nää kaikki kivut on kuitenkin vaan leikintekoa itse synnytykseen verrattuna! :D
Sovittiin sitten, että jos ei nyt tärppää (en todellakaan jaksa olla kovin positiivinen, varsinkaan lääkärin kommenttien jälkeen), kokeillaan vielä yksi inssi pelkillä Menopur-pistoksilla (nyt oli Femar ja sit pari Menopuria limakalvon kasvattamiseksi ennen inssiä). Ja sitten se ivf. Pisti mut ystävällisesti jo jonoon, että perutaan sitten, jos ei tarvikaan.

Kun näistä koirista täällä jo puhuttiin, niin kerron minäkin, että meille tuli joulukuun alussa pentu (ennestään on jo toinen koira). :heart: Sen kanssa on kyllä aika hyvin unohtanu nää lapsimurheet, kun se on vaan NIIN ihana tyyppi. Päivät ja viikot kuluu nopeasti sen kasvamista ihmetellessä! Aina ei pentukaan onnistu piristämään: kaks kaveria on raskausuutisen tässäkin välissä kertonu, ja toisen kuulin ohimennen sanovan, että heti tärppäs, vaikka oli miehelle sanonu, että voi mennä kauankin... Se on kyllä kauheeta, mikä katkeruus sitä voi iskeä, vaikka on hyvä kaveri ja onnellinen tavallaan hänen puolestaan. :(

Sorry omanapaisuus, oon taas ihan pihalla kaikesta, mitä täällä on meneillään. Yritän tulla mukaan menoon..
Ei eikun piinailemaan.
 
Terppa, Armi! :wave: Hauskaa että saamme tänne myös karvavauvakuulumisia, rapsutuksia tulokkaalle!

Minä heräilin juuri sohvalta keskellä yötä... Pikkaisen ohutta yläpilveä on, mutta päivittelin silti vähän listaamme (s. 189), mitäpä muutakaan tekemistä tässä olisi. ;) Tein radikaalin yöllisen tempun: laitoin hoidoissa olevat aakkosjärjestykseen. Totutaanko tällaiseen? Vanha sekajärjestyslistakin on minulla tallessa.

Njaa... Olisko se aiempi järjestys ollut joskus hoitojen mukaan, eli mitä lähempänä/ajankohtaisempi on hoito, sen ylempänä listassa..? Mutta ei se kyllä ihan oikeasti mennyt niin, enkä ainakaan itse jaksa sellaista listaa ylläpitää. Mutta sanokeehan jos haluatte "sekalistan" takas niin palautan sen!
 
Viimeksi muokattu:
Terve taas!

Onpas kiva kun täällä on näemmä "vanhoja" tuttuja kömpinyt esiin koloistaan. Samoilla linjoilla ekavekaran ja Sharlinin kanssa. Ei jaksa enää paneutua kaikkien tilanteisiin, kun tuntuu että porukkaa vaan tulee ja meneekin samantien. Ite aina vaan jumittaa täällä.

ekavekara pahoittelut tosiaan negasta.

Frangipani d:)b

Sharlin kiva kuulla susta. Ja kiitos kysymästä, samaan malliin pyyhkii.

Seinäkukkanen kiva kuulla sustakin, vaikkakin ikävissä merkeissä. Olisin niin toivonut sulle sitä plussaa. Oletko vielä jaksanut miettiä, lähdetkö uuteen yritykseen? Voimia :hug:

Polkka tosta lista-asiasta, niin alunperin kun sen tein, sitä pidettiin juurikin niin, että sitä ylempänä listassa, mitä ajankohtaisempi tilanne oli. Piinailijat siis ylinnä jne. Siitä oli mun mielestä helppo seurata niitä, kellä oli jotain meneillään. Sittemmin se on ilmeisesti "sekoittunut". Mun listan päivitysinto kuitenkin lopahti ja siirryin takavasemmalle, joten ihan vapaasti voi muokata siitä mieleisensä.

Mä myös liityn tohon "nelijalkaisten ystävien sairastelu" -kerhoon. Meillä myös on juostu eläinlääkärissä mennen tullen koiravanhuksen kanssa.

Mulla alkaa näemmä ote lipsuun, käyn täällä jatkuvasti vaikkei ole mitään kerrottavaakaan : /
 
"Vanhoille": ei minua ainakaan haittaa, jos ette ole erityisesti paneutuneet tilanteeseeni. En ole sellaista edes odottanut. Ajattelin itse kun tulin tänne, että tämä voisi olla foorumi yhtä aikaa niin vanhoille kuin uusillekin löytää yhteys kohtalotovereihin ja purkaa tuntemuksiaan.

Vääjäämättä näin pitkäikäisellä palstalla ihmisiä tulee ja menee, kun kyse on pysyvästä ilmiöstä ja 35+ lapsettomia tulee jatkuvasti lisää. Osalla tärppää 1. ivf, osalla vasta 3:s tai 4:s. Osalla ei sittenkään. Kohtalaisen ymmärrettävänä pidän sitäkin, että tärpin tultua katoaa tältä palstalta enemmän tai vähemmän lopullisesti. Palstalta voi kadota monesta muustakin syystä, oli tärpännyt tai ei. Syynsä kullakin.

Eikä minua myöskään häiritse se, että "ote lipsuu" ja joskus jutellaan myös vähän asian vierestä tai tullaan jorisemaan, vaikkei niin asiaa olisi. Olen lähinnä ajatellut, että se juurikin on juju tällaisella aikuisikään ehtineiden lapsenyrittäjien foorumilla. Elämässä alkaa olla jo niin paljon ulottuuvuuksia ja niin paljon monimutkaisuutta (ja niin paljon nelijalkaisia ystäviä:)), että pelkkä tuhruvuotojen tilitys ja piikitysten päivittely ei ehkä jaksa naulita viikosta tai kuukaudesta toiseen nettikeskustelun äärelle.

Seinäkukkanen, Sharlin, ekavekara ja muut pitkän matkan juoksijat, toivon sydämestäni teille voimia ja lopulta myös niitä plussia! Kuvittelen ymmärtäväni jotain tunteista, joita käytte läpi. Itselläni on takana kolmen vuoden yritys, ja olen matkan varrella nähnyt minäkin muutamia epäreilulta tuntuvia "ohituksia". Joku osa minusta varautuu jo siihenkin vaihtoehtoon, että jään kiertämään rataa tuloksetta, kunnes vaihdevuodet korjaa räytyneen jolkottajan pois. Mutta enin osa minusta hölkkää vielä pystypäin siellä jossain takakaarteessa... Numerolappu rinnassa on ehkä vähän repsallaan, mutta tässä mennään kun en muuta voi.

Kauniita talvipäiviä kaikille! Yritän pitää itse vähän matalampaa profiilia nyt, mutta käyn kuikuilemassa kuulumisianne, jos niitä täällä jaatte.
 
Tulin tänne kurkistelemaan kuulumisia, ja olen kovasti suruissani Ekavekaran ja Seinäkukan negoista :'( Paljon voimia seuraaviin yrityksiin! Olen varma, että kyllä te vielä plussan nappaatte - olette niin ansainneet sen! Ja sama juttu Iineksen, Sharlinin ja muiden pitkänmatkalaisten kanssa. Vaikka täällä palstalla on ollut konkareiden plussat viime aikoina harvassa, niin ainakin kolmessa seuraamassani blogissa on plussattu nyt viime viikon sisällä - ja jokainen tapaus vasta monen IVF-yrityksen jälkeen. Joten toivoa on!!!

Paljon voimia Frangipanille!

Soulmama, huimasti onnea ja ihanaa häämatkaa Prahaan!

Armi, ei kannata kammota punktiota. On nimittäin aika harvinaista, ettei kipulääkitys toimi. Suurimmalla osalla on vintti ihanasti pimeänä koko toimituksen ajan! :saint:

Omia kuulumisia sen verran. että raskaus on edennyt jo viimeisen kolmanneksen alkuun... Olo alkaa olla kuin elefantilla! Tuonne odottajien puolelle en ole silti oikein kotiutunut - vaivoja en jaksa valitella kovin suurella antaumuksella, kun tämä tila tuntuu edelleen suurelta ihmeeltä, josta haluan olla vain kiitollinen. Suurin toiveeni on, että mahdollisimman moni teistä (mieluiten kaikki) plussaisitte mahdollisimman pian! :heart:
 
Tervehdys taasen kaikille minultakin! :wave:
Ymmärrän hyvin minäkin teidän pitkän taipaleen kulkijoiden turhautumisen siihen kuinka porukkaa tulee ja menee. Ja varmasti vain lisää omaa tuskaa ja synnyttää ehkä epätoivoakin oman onnistumisen suhteen se kun toisilla hoidot onnistuvat heti ensimmäisellä kerralla ja itsellä ei usemmatkaan yritykset tuota tulosta. Minulla nämä rankemmat hoidot ovat vasta alussa, kevyempiä hoitoja meille on kyllä tehty vuosia sitten useita, mutta nyt siis vasta yksi ICSI takana. Kuitenkin lasta meille on toivottu jo sen 10 vuotta ja siinä mielessä koen minäkin omalla kohdallani tämän meidän tilanteen välillä toivottomaksi, sillä en ole täältä lukenut että yhdelläkään näin vanhalla olisi ollut näin pitkää lapsettomuustaustaa ja olisi kuitenkin onnistunut hoidoissa. Ja rehellisesti kun tunnustan niin minusta tuntui niin epäreilulta se kun meidän ensimmäinen raskaampi hoito epäonnistui, ja samalla muut, lyhyemmmän aikaa lapsettomuudesta kärsineet onnistuivat hoidoissaan. Niin että sen lisäksi että olen katkera noille helposti raskautuville niin toisaalta, vaikka iloitsenkin ihan aidosti jokaisesti täältä kuulemastani raskausuutisesta, niin välillä huomaan olevani kateellinen jopa niille, jotka onnistuvat hoidoissaan. :headwall:
Ja kuten Polkka jo totesi, en minäkään odota että näitä kirjoittelujani tarvitsisi kaikkien sen kummemkin kommentoida. Ehkä se meneekin niin että ne joilla hoidot on samassa aikataulussa, kirjoittelee täällä enemmän, tulee tutuksi ja siksi kommentoi enemmän toistensa kirjoituksia. Ja vaikka tuo kateus välillä nostaa päätään myös onnistuneita kanssasisaria kohtaan niin silti on niin ihana kuulla teidän onnistuneiden kuulumisia, se luo toivoa itsellekin! =)
Frangipani: täällä on sormet ja varpaat ristissä teidän puolesta! Ilmoitahan heti kun tiedät kuis on käynyt...?
 
Kivaa kuulla sinustakin Wabisabi, olenkin joskus yrittänyt etsiä kuulumisiasi tuolta odottajien puolelta. Hienoa, että odotus on edennyt hyvin ja olet jo noin pitkällä=)

Heippa myös Iines. Minulla jäi tästä hoidosta kaksi alkiota pakkaseen sinne Tartoon. Ne eivät kai ole kovinkaan hyvälaatuisia, mutta oikea määrä soluja (4) niissä on. Kyllä luulen, että lähden vielä kerran kokeilemaan josko ne selviäisivät sulatuksesta, mutta sen jälkeen minun hoitoni ovat tässä ja sitten pitää vaan yrittää hyväksyä tilanne. Mitenkäs sinun hoitosuunnitelmasi, vieläkö aiot jatkaa jossain vaiheessa?
 
Onpa hurja kirjoitusrypäs ilmestynyt, mukavaa! Ja tosiaan niitä ”vanhojakin” tuttuja. ?

Soulmama, onnea avioliitolle ja oikein ihana elämänvaihe kaiken kaikkiaan. Joskus näitä onnellisia ”viimeinkin kaikki putkeen” tarinoitakin saa onneksi lukea!

Frangipani, harmi että hiljaiselon taustalla on ollut karvakasamurheita. Samoin kuin moni muukin täällä Iines yms. olen älyttömän eläinrakas ja monesti tuntuu että vaihtaisin monet ihmiset eläimiin sen suurempia harkitsematta ja vailla enempiä tunnontuskia.
Toivottavasti mahdollinen plussa tuo hieman lohtua ja toivotaan että kuonolainenkin paranee pikapikaa.

Sharlin, hei sinullekin pitkästä aikaa! Olen hieman seuraillut luovutettu ketjuakin. Kiitos toivotuksista. Juuri tuo nököttäminen tuntuukin niin vaikealta kun ei tosiaan tiedä onko siitä ikinä mitään hyötyä vai kiusaako itseään aivan turhaan. Melkein tuntuu että juuri nämä hoidot tekevät asiasta oikeasti kipeän toisin kuin ehkä pelkkä tietoisuus siitä että ei ole eikä tule. Silti ei pysty antamaan periksi vaan pitää yrittää. Miksiköhän sitä vaan tarpoo?
Sinullakin on odotettavissa tapahtumia sinne maaliskuuhun... Pidän peukkuja ja tule kertomaan kuulumiset.

Seinäkukkanen, ikävää oli kuulla huonoista uutisistasi. Se ettei ole kiinnittymisen yritystäkään on turhauttavinta minusta. Mietin välillä ettei se voi aina vain olla kiinni niistä huonoista munasoluista (varsinkaan enää luovutetuissa), vaan jostain muusta sellaisesta syystä jota ei vielä tiedetä. Mutta sehän ei tässä hetkessä lohduta.
Toivottavasti sinäkin saisit pian niitä parempia tuloksia nyt viimein siellä passissa ja onnellisen lopun hoidoille.

Katrinille toiveikkaita ultranäkymiä tänään!

Armi, punktio on useimmiten ja useimmille ihan kevyt kakku. Mömmöt ovat niin tuhteja että melkein tekisi mieli lauleskella toimenpiteessä. Itse olen kokenut parhaat ”kännit” ikinä.

Polkka, jotenkin minusta oli mukava seurailla sitä hoidon etenemislistaa kun selvästi näki missä vaiheessa ihmisten hoidot ovat. Ja varsinkin piinailijoiden päivien edistymistä oli mukava seurata. Mutta ymmärrän hyvin ettei sellaista jaksa päivittää, ja onkin kiva että joku viitsii päivittää ylipäätään. Joten se ahkera, joka vaivautuu päivittämään päättäköön itse itselleen sopivan muodon. Loput meistä kiittää ja kumartaa.
Kiitos myös onnentoivotuksistasi ja piristävästä kuvauksestasi ”jään kiertämään rataa tuloksetta, kunnes vaihdevuodet korjaa räytyneen jolkottajan pois”.
Nauroin ääneen tuota häijyä havaintoa. Juuri tuo fiilishän tässä on.

Wabisabi, aina ilo kun pistäydyt!
Kunpa näillä hoitojen läpikäymisellä ”ansaitsisikin” tuloksia mutta taitaa olla niin kuin muun elämän kohdalla että melkoista arpapeliä ja arvaamatonta sattumaa koko elo.
Olen niin iloinen että raskautesi alkaa olla pian viimeistä vaille valmis! On se niin ihmeellistä kun kohta olet jo äiti ja vielä muistan piinailusi niin elävästi.
Ymmärrän hyvin ettei perusodottajien puolelle varmaan helposti täältä sulaudu ja kiva omasta puolestani on vain että olet toinen jalka tukevasti täällä.

Iines, kiva että ”otteesi lipsuu” ja saamme nauttia seurastasi!

Rebec, juuri niin se varmaan on että samoissa hoitovaiheissa olevat ihmiset ”tutustuvat” paremmin.

Mitenkään ei tarkoitukseni ollut lytätä uusia tulokkaita, tietenkään! Kaikki me yhdessä teemme tämän ketjun. Kunhan vain marisin omia tuntemuksiani ja ihan lohdullista oli huomata että muillekin maratoonareille tunne on tuttu. Vertaistukea parhaimmillaan. :p
 
Viimeksi muokattu:
Tervehdys!
Hui hemmetti että sitten jänskätti tänään mennä ultraan. Mutta löytyihän sieltä muniksia oikealta kaksi hyvän kokoista ja yksi pieni, vasemmalla kolme hyvää ja kaksi pientä. Olisihan niitä saanut enempikin olla mutta hyvä tuokin.
Huomenna menen uudestaan ultraan ja päätetään onko punktio Perjantaina vaiko Maanantaina. Tänään pistän vielä Pergoveristä 150 (annos puolitettiin) ja jarruna Cetrotideä.

Tulin kotiin sitten tapetti-kaupan kautta ja ajattelin mennä ukkelin eteen keikistelemään, josko sais tapetointi apua helpommin =)

Itsekin olen eläinten ystävä ja kotona pyöriikin koira-neiti 3v. Haaveissa onkin ollut ottaa toinen koira.
Toivottavasti koira toipilaat saavat hyvää hoitoa ja paranevat.

Nyt menen näyttämään ukko-kullalle miten ihanaa tapettia matkaani tarttui :p
 
Hienoja ultrauutisia sinulla Katrin, hyvä hyvä =) Piti käydä tuolla tarkistamassa että teillä siis ensimmäinen IVF meneillään, toivotaan että tärppää jo nyt heti eikä uusia kierroksia tarvita! Minä olin myöskin huono munija ja viimeisessä ultrassa näytti siltä ettei follikkeleita juurikaan tule, mutta tosiaan lopulta löydettiin jopa 7 solua ja niistä 3 hedelmöittyi. Olen täältä lukenut että joillakin follikkeleita tulee valtavat määrät mutta niiden sisältä ei kuitenkaan löydetä soluja tai vaikka soluja saadaan ei ne lähde hedelmöittymään tms. Ja sitten niistä joilla munia on tullut ihan vain pari ja niin vain on raskaus alkanut. Toivotaan että teillä tärppää hetipaikalla, saadaan tässäkin ketjussa plussajuna vauhtiin!
Minulla vielä viikko odoteltavaa, sitten alkaa lääkkeelliseen kiertoon tehtävä PASin jännittäminen. Saas nähdä selviytyvätkö meidän pallerot sulatuksesta...:|
Ai niin, minäkin ilmoittaudun pienen koiralapsen omistajaksi. Meillä hyörii kotona 1 v kääpiösnautseri, joka saa kyllä mielen iloiseksi huonompanakin päivänä touhuiluillaan :)
 
Uskokaa tai älkää, mutta Clearbluen digitaalisessa seisoo Raskaana - Gravid. Enpä olisi uskonut, että lähes kuuden ja puolen vuoden tuhertamisen jälkeen näen tämänkin päivän. Mielessä risteilee kaikki mahdolliset riskit, mutta on tämä jo sellainen etappi, että huh-huh. Mieskin kysyi, että olenko nyt onnellinen. Molemmat vetisin silmin siinä hetken tuijoteltiin ja totesin, että ei tunnu siltä. Ehkä olo on enemmänkin helpottunut, kuin suurta onnea puhkuva.
Jänskättää mennä veritestiin huomenna, ja kuulla tuomio iltapäivällä. Toivottavasti sen jälkeen on varmempi olo.

Kiitos kamalasti kaikille peukutuksista, tsempeistä ja huolenpidosta tähän asti. Ekavekara, Soulmama, Sharlin, Seinis, Iines, wabisabi, Rebec, Polkka ja muut palstasiskot. Ilman teitä tästä touhusta ei tulisi yhtään mitään.:heart:

Palailen huomenna lisää, kun ajatukset selkiävät ja on faktaa pöydällä enemmän.
 
Frangipani!! Aivan mahtavaa!! Onnea!!:flower::flower: Varmasti uskomaton tunne.

Ekavekara Samojen asioiden kanssa painitaan. Välillä kun miettii, että milloin oikein on oikea aika antaa periksi, mutta olen ajatellut, että se tulee sitten itsestään vastaan jossakin kohtaa, jos siihen tilanteeseen joutuu. Sitten kun toivo loppuu kokonaan, mutta toivon, ettei näin käy, vaan hoidot onnistuu.. Taloudellinen tilanne on kyllä sellainen mikä rajoittaa hoitojen jatkumista.. meillä rajoittaa jo koko elämää, kun mitään ei voi ostaa, koska pitää kaikki rahat säästää hoitoihin, lomia ei voi suunnitella jne.

Rebec Meilläkin on käppänä (3v.) :heart:. Touhukas kaveri. Onneksi heppu vaikuttaa olevan aika entisellään taas, vaikka tehtiin suuri leikkaus 11/2vk sitten..
 
Frangipani OOlalaa kovasti paljon onnea plussasta =)

Rebec Kiitokset sanoistasi, itse hieman meinasin panikoida kun ei niitä muniksia sitten enempi ollut. Mutta näillä mennään. Meillläkin on koira kieputtanut meidän sydämmiin. Ja On se vaan kiva katsoa kun iso mies on pienen karvapalleron lumoissa.

Punktio tehdään Maanantaina, niin eilen päätettiin ja heti kävi jänskättämään. Eka IFV, nyt menossa.
 
Voi Frangipani minkä teit, mahtava uutinen, miljoona kiloa onnea teille kummallekin! =)
Niin vain plussajuna lähti käyntiin, ja nyt kyllä pidetään silmäripsiä myöten jokapaikka ristissä ja pystyssä että kyytiin mahtuu meistä mahdollisimman monta!
Sharlin: kappas vaan, sinullakin on käppänä! Siinä onkin sitten meillä toinen varsin ISO vertaistuen aihe, on ne vaan semmoisia jääräpäitä nuo partasuut =)
Katrinille tsemppiä punktioon. Sitä ei kannata turhaan pelätä, vaikka varmasti ensimmäinen kerta jännittääkin. Niinkuin täällä on monessa ketjussa kirjoiteltu, punktiossa annetaan oikeasti tosi hyvät mömmöt, ja niitä saa koko ajan lisää. Minä sanoin heti ensimmäisenä hoitajalle, että jännittää ja pelottaa kivut ihan kauheasti, ja heti sain rauhoittavaa tuhdin annoksen ennenkuin tohtori edes sormenpäällään kosketti. Ja loppujen lopuksi voin sanoa että koko operaatio oli noiden läääkkeiden takia jopa miellyttävä, heh :D Ainoastaan se emättimen pesu tuntui öklöltä, kun viileällä vedellä jotakin tuolla alapäässä sutivat alussa, mutta ei missään tapauksessa kivuliaalta.
 
Frangipani mahtavaa!!! Onnittelut!!!

En minäkään osannut plussan jälkeen olla erikoisen onnellinen. Ennemminkin hämmentynyt, yllättynyt ja vähän ehkä pelästynytkin. Sitä plussaa kun ei todellakaan osannut odottaa. Sen jälkeen jännitys on mennyt sykleissä - aina uutta ultraa odotellessa tai tiputteluvuodosta stressaten. Tänään on vuorossa rakenneultra. Kaikki kyselevät, toivonko kaksosten olevan tyttöjä, poikia tai sekä-että. Eilen totesin miehelle, että en todellakaan ole ajatellut sitä niin aktiivisesti. Mulle riittää, että niillä on molemmilla sydän paikallaan ja muutkin elimet toiminnassa. Sukupuolen haluan saada selville, jos se on mahdollista mutta vain siksi, että varustautuminen etukäteen olisi hieman helpompaa.

Tämä on vieläkin minulle outoa, olla raskaana. Onnea teille matkaan, ihana kuulla näistä pitkänmatkalaistenkin onnistumisista!!
 
Frangipani aivan mahtavaa! Onnea oikein roppakaupalla teille molemmille!! :flower: Meinas itselläkin tulla tippa linssiin kun luin uutisesi. :D

Mulla oli vähän sama juttu, että kun plussa tuli, niin reaktio ei ollut sellainen mitä odotin: ei mitään ylitsepursuavaa onnen tunnetta ja ilon kiljahduksia. Ehkä sitä kuitenkin on sen verran pessimisti ja varoivainen näissä asioissa, että ei uskalla nauttia ennen kuin asiat alkaa todella varmistumaan. Itsellä alkaa vasta nyt olemaan jonkinlaista "onnellisuuden" tunnetta, kun maha alkaa jo selvästi kasvamaan. Ensi viikon niskapoimu-ultran jälkeen ehkä uskaltaa jo vähän huokaista, jos kaikki on hyvin. :)

Katrin sullahan on ihan hyvä saalis tulossa. Nuo pienemmät saattaa vielä hyvinkin ehtiä mukaan. Mulla oli kans aluksi vain 4 munista tulossa, mutta loppujen lopuksi olikin 7. Tsemppiä punkteeraukseen!

Koiruuksista sen verran, että meiltä löytyy suursnautseri, eli partanaamat on tuttuja. ;)
 
Paljon onnea Frangipani:flower:

Kirjoittelin tänne viime viikolla tarinaa pettymyksestäni lääkärin kommentteihin. Sain teiltä tsemppausta. Eilen oli soittoaika "omalle" lääkärille, jota itse asiassa emme ole tavanneet kuin kerran viime syksynä hoitoa suunnitellessamme. Olipas kuulkaa ihan eri ääni kellossa! Mahikset on ne mitä on, mutta suhtautuminen ihan erilainen. Asiat voi todella kertoa kovin monella tapaa! Loppupäivän oli paljon iloisemmalla mielellä. Jotain valoa tunnelin päässä, kun tuntui siltä, että toivoa ei tarvinnut haudata ikiajoiksi.

Illalla kävin kosmetologi kummityttöni luona kaunistautumassa. Laitettiin pikkasen väriä naamatauluun ja kynsiin piristeeksi. Kummityttöni odottaa vauvaa. Hän oli yrittäjänä vuokralla "ystävänsä" liikekiinteistössä ja kuinka ollakaan, "ystävä" sanoi vuokrasopimuksen välittömästi irti, kun sai kuulla vauvauutisen. Tunsin leijonaemon raivoa kummitytön puolesta. Tämäkin asia järjestyi kuitenkin lopulta hyvin. Pääsipähän eroon ilkeästä vuokraemännästä, voi hoitaa töitä kotona ja suunnitella jatkoja joskus kun se on ajakohtaista. Jollain tapaa on haikeaa seurata masun kasvua, mutta olen tosi onnellinen nuorten puolesta. Monenlaisia tunteita käsiteltäväksi...

Nyt aion keskittyä kunnon kohottamiseen ja painon pudottamiseen eli koetan nyt tehdä sen mitä itse voin. Kello soi siis tänä aamuna tuntia aiemmin ja työmatka taittui kävellen. Itseään ei kuitenkaan nuoremmaksi saa, joten kovin pitkiä mietintätaukoja ei voi pitää. Maaliskuun puolenvälin tietämillä uutta mietintää, josko sitä vielä koettaisi munasuoluja kasvatella ICSI:ä varten.

Tsemppiä kaikille kanssamatkustajille...vai oliko se junanodottaja kamuille?
 

Yhteistyössä