pyrstötähti
oikein kolan kanssa olen huhkinut lumitöissä kun asumukseni oli lumen saartamana. Ja vietettiin vanhanaikaista lumipimentoo myöhäisillalla kun sähkötki olivat tunturissa pitkään poikki. Kymttilöitä palamaan ja kaasuhellalla glögiä lämmiteltiin ja tulilla paistettiin makkaraa. Hiljaisuuden rikkoo vain moottorikelkan ääni joskus vaikka ihmisiä on hajaantuneena tunturiin nytkin tuhatmäärin. Lapset on nyt ihanan ikäisiä, vielä nukkuvat vieressäkin ja ylipäätään viettävät aikaa äitivanhan kanssa. Olin vanhempainillassa ja en ihan vanhin ollut, siellä oli joku lähes 6kymppinen äiti eli kun lapseni ovat 13 ja 14 nyt niin tämä äiti kon kuulunut raskautuessaan meidän 40+ kerhoon. Olin salaa tyytyväinen että olen vasta näin vanha. Häpeä myöntää mutta yleinen ikärasismi on tehnyt tehtävänsä. Tyttäreni sanoi että siksi hänen luokkatoverinsa on niin outo kun äitinsä on niin vanha! Minusta tuntui kuin olisi tiiliskivellä jysäytetty sydänalaan, hirveän pahalta ja sanoin tytölle että olipa rumasti sanottu meistä nuoremmissa voi olla osa ihan sekopäitä ettei se iästä johdu. Tuntuu että tämä vauva&ÄIDINIKÄ oN nyt itselläni ollut niin akuutti asia tänä vuonna että törmään siihen joka puolella.
Torpeedon vauva syntyy kuukauden sisällä about ja me saamme ekan pinovauvan ihanaa ja haikeaa ajatella että siitä kun tulin pinon on jo ihmisen kokoinen ikä. Toivottavasti saamme kuulla tästä ja ehkä jopa nähdään kuvakin!
Mahtavaa että uudet naiset ovat löytäneet pinoomme, sydämellisesti tervetuloa ja onnea plussaan, tarinasi antaa valtavasti uskoa ja toivoa kuumeilijoiden ailahtelevalla polulla. Myylle myös tsemppiä kaikki menee nyt hyvin ihan varmasti heinäkuussa vauvaasi heijaat sylissäsi.
Minä käy lukemassa pinoa edelleen aktiivisesti vaikka en paljoa enää kirjoita. Oma kuumeiluni on jo ihan väistynyt ja vähän haikeana olen lukenut aktiivikuukausieni kirjoituksia. Kirjoittamalla olen mennyt tämän elämänvaiheen ohi ja vapaa-ehtoisesti sain luopua mahdottoman haaveeni edessä. On vain aika antaa periksi ja nähdä kaikki se jota jo sain ja iloita ja arvostaa sitä. Kahden murrosikäisen luotsaaminen nykypäivän koulumaailmasta aikuisuuteen ja ammattiin vie tulevat vuoteni ja vauvanhoito olisi ollut iso pala pois heiltä äidin huomiosta. Olen nyt hirveän paljon enemmän heidän kanssaan herkkänä korvana tässä aikuistumisvaiheessa ja iloinen siitä että kuumeiluni kautta näen tämän äidin roolini entistäkin tarkemmin. Tuore avioituminen ja huikea rakastumisvaihe alun myrskyineen on vienyt lapsetkin vähä taka-alalle ja nyt on aika antaa se heille takaisin ei ole onneksi liian myöhäitä. Olen nytkin heidän kanssaan ihan keskenään vaikka kyllä on jo ukkoa hirveä ikävä en soittelekaan koko ajan hänelle että lapsoset saavat olla ihan keskipisteenä lyhytlomasemme ajan. No ompa tämä nyt vähän tylsää kirjoittamista mutta näittenkin aatosten piti tulla, elämä vaan on sellaista.
Gallupvastauksia: Nukkumiseni on hyvää ja syvää, kuorsauksen kera ja pikkujouluja on jo 2 takana ja vielä ainakin 3 tulossa minähän rakastan juhlimista ja glamouria. Joululomalla tiedossa kelkkailua ja lautailua tunturissa ja sitä odotan jo kovasti. Joulu on vallannut jo kodin ja talokin on valaistu ympäriinsä sisältä ja ulkoa jouluvaloin.
Mutta nyt, rinteet kutsuvat ja kuppi kuumaa kaakaota, sitten lumen keskelle nauttimaan lauantaista, illalla saunaan ja ehkä terästettyä glögiä kera ja lasten kanssa kiva elokuva, ihanaa lauantaita ja pyhää kaikille rakkaille pinolaisillemme halausten kera tv pyrstis kohta 48 vee
Torpeedon vauva syntyy kuukauden sisällä about ja me saamme ekan pinovauvan ihanaa ja haikeaa ajatella että siitä kun tulin pinon on jo ihmisen kokoinen ikä. Toivottavasti saamme kuulla tästä ja ehkä jopa nähdään kuvakin!
Mahtavaa että uudet naiset ovat löytäneet pinoomme, sydämellisesti tervetuloa ja onnea plussaan, tarinasi antaa valtavasti uskoa ja toivoa kuumeilijoiden ailahtelevalla polulla. Myylle myös tsemppiä kaikki menee nyt hyvin ihan varmasti heinäkuussa vauvaasi heijaat sylissäsi.
Minä käy lukemassa pinoa edelleen aktiivisesti vaikka en paljoa enää kirjoita. Oma kuumeiluni on jo ihan väistynyt ja vähän haikeana olen lukenut aktiivikuukausieni kirjoituksia. Kirjoittamalla olen mennyt tämän elämänvaiheen ohi ja vapaa-ehtoisesti sain luopua mahdottoman haaveeni edessä. On vain aika antaa periksi ja nähdä kaikki se jota jo sain ja iloita ja arvostaa sitä. Kahden murrosikäisen luotsaaminen nykypäivän koulumaailmasta aikuisuuteen ja ammattiin vie tulevat vuoteni ja vauvanhoito olisi ollut iso pala pois heiltä äidin huomiosta. Olen nyt hirveän paljon enemmän heidän kanssaan herkkänä korvana tässä aikuistumisvaiheessa ja iloinen siitä että kuumeiluni kautta näen tämän äidin roolini entistäkin tarkemmin. Tuore avioituminen ja huikea rakastumisvaihe alun myrskyineen on vienyt lapsetkin vähä taka-alalle ja nyt on aika antaa se heille takaisin ei ole onneksi liian myöhäitä. Olen nytkin heidän kanssaan ihan keskenään vaikka kyllä on jo ukkoa hirveä ikävä en soittelekaan koko ajan hänelle että lapsoset saavat olla ihan keskipisteenä lyhytlomasemme ajan. No ompa tämä nyt vähän tylsää kirjoittamista mutta näittenkin aatosten piti tulla, elämä vaan on sellaista.
Gallupvastauksia: Nukkumiseni on hyvää ja syvää, kuorsauksen kera ja pikkujouluja on jo 2 takana ja vielä ainakin 3 tulossa minähän rakastan juhlimista ja glamouria. Joululomalla tiedossa kelkkailua ja lautailua tunturissa ja sitä odotan jo kovasti. Joulu on vallannut jo kodin ja talokin on valaistu ympäriinsä sisältä ja ulkoa jouluvaloin.
Mutta nyt, rinteet kutsuvat ja kuppi kuumaa kaakaota, sitten lumen keskelle nauttimaan lauantaista, illalla saunaan ja ehkä terästettyä glögiä kera ja lasten kanssa kiva elokuva, ihanaa lauantaita ja pyhää kaikille rakkaille pinolaisillemme halausten kera tv pyrstis kohta 48 vee
Paljon mieluimmin olisin tänne jäänyt "stailaamaan"loputkin huoneet!Mukavaa lauantaita teille palstailijat!
