Äiti viemässä lapset 200km päähän isästään -mitä mieltä tästä tapauksesta?

Nyt jos summaa vähän plussia ja miinuksia tästä asiasta niin mikä on +
- Äiti pääsee rakkaansa luo, kenet on tavannut joitakin kuukausia sitten ja vie mukanaan 3 lastaan, koska hänellä on siihen "oikeus" lähivanhempana
- lapset saavat olla äitinsä kanssa (ööö..jos tämän nyt plussaksi haluaa laskea kun se isä nyt putos tästä kuviosta kokonaan pois..)

Miinuksia:
- Lapset eivät näe enää isäänsä kuten ennen viikko-viikko systeemissä, vain pari vkonloppua ja lomilla
- lapset joutuvat teini-ikäisinä eroon kavereistaan ja tutusta ympäristöstä
- lapset joutuvat etsimään uudet harrastusmahdollisuudet ja joukkueet joukkuepeleissä
- LAPSET joutuvat matkustamaan 200 km väliä vain käytännössä yhden kokonaisen päivän takia nähdäkseen isäänsä
- lapset vieraantuvat isästään koska isä ei ole enää jakamassa arkea kuten ennen
- lapset joutuvat vaihtamaan koulua
- lapsilla ei ole äidin uudella paikkakunnalla MITÄÄN tuttua ja turvallista, ei sululaisia, ei kavereita, ei mitään.

Voiko joku vielä oikeasti väittää että tämä voisi olla lapsille jotenkin hyvä asia? Unohdetaan nyt se isä joka joutuu eroon lapsistaan ja puhutaan vain nyt lasten edusta. Ihanko oikeasti LAPSET ovat ne jotka tässä joutuvat matkustamaan sitten, miksi se äiti ei tosiaan matkusta tämän uuden suhteensa perässä ja järjestä omaa elämäänsä niin että seurustelu onnistuu. Jos kerran se 200 km ei ole ongelma...Ainiin, se taitaakin olla ongelma ÄIDILLE mutta LAPSET kyllä pystyvät elämään ilman isäänsä ja matkustamaan..jep jep.

LAPSET myöskin ovat sopeutuvaisia ja osaavat tutustua uusiin ihmisiin uudella paikkakunnallakin.
Teet hirveän mörön nyt tuosta matkasta ja uudesta paikkakunnasta.
Luuletko että nämä LAPSET jäävät hylätyiksi ja kaverittomiksi? Muutto voi olla myös hyväkin juttu. Harrastuksia varmasti löytyy uudelta paikaltakin.

Ja en jaksa hetkeäkään uskoa, ettei isä pitäisi lapsiin yhteyttä niin somen kuin puhelimenkaan välityksellä. 200km matka taittuu junalla tai bussilla aika kätsysti nykyään.

Jos mun exän nykyinen vaimo alkaisi noin "hankalaksi" ja ruotisi minun päätöksiä netin keskustelupalstalla näin valtaisalla raivolla, voi olla että kävisin keskustelemassa nenätysten...

 

ap, mitäs kun ne teinit muuttaa teille kokonaan ruusunpunaiset lasit pois silmiltä nyt. ja kyllä on tekstisi joka viestissä asenteellista, äskenkin mietit voiko lasten äidin kanssa asumista laskea plussaksi kun isä putosi kuviosta pois, mutta, isän kohdalla sellaista miinusta ei ole, että äiti putoaa kuviosta pois.
ennemmin luulen että vaikka se äidin rakas muuttaisi sen äidin luokse, sekin olisi huono juttu, äkkiä lapset isälle asumaan.
onko nämä ajatukset tulleet tajuntaasi isän suusta? ettei vain olisi mustis... :saint:

 

[QUOTE="apinaa";30313577]ap, mitäs kun ne teinit muuttaa teille kokonaan ruusunpunaiset lasit pois silmiltä nyt. ja kyllä on tekstisi joka viestissä asenteellista, äskenkin mietit voiko lasten äidin kanssa asumista laskea plussaksi kun isä putosi kuviosta pois, mutta, isän kohdalla sellaista miinusta ei ole, että äiti putoaa kuviosta pois.
ennemmin luulen että vaikka se äidin rakas muuttaisi sen äidin luokse, sekin olisi huono juttu, äkkiä lapset isälle asumaan.
onko nämä ajatukset tulleet tajuntaasi isän suusta? ettei vain olisi mustis... :saint:[/QUOTE]

Niin, edelleenkään minähän en asu tämän miehen kanssa samassa taloudessa.. Tietenkin on huono lapsille että kumpi vaan vanhemipi putoaa pois heidän elämästä. Sempä takia äidin kuuluisikin jäädä samalle paikkakunnallae lastensa kanssa vielä muutamaksi vuodeksi , ja ITSE matkustaa. Ja voin kertoa että eipä ole mies exästään mustis.

 

LAPSET myöskin ovat sopeutuvaisia ja osaavat tutustua uusiin ihmisiin uudella paikkakunnallakin.
Teet hirveän mörön nyt tuosta matkasta ja uudesta paikkakunnasta.
Luuletko että nämä LAPSET jäävät hylätyiksi ja kaverittomiksi? Muutto voi olla myös hyväkin juttu. Harrastuksia varmasti löytyy uudelta paikaltakin.

Ja en jaksa hetkeäkään uskoa, ettei isä pitäisi lapsiin yhteyttä niin somen kuin puhelimenkaan välityksellä. 200km matka taittuu junalla tai bussilla aika kätsysti nykyään.

Jos mun exän nykyinen vaimo alkaisi noin "hankalaksi" ja ruotisi minun päätöksiä netin keskustelupalstalla näin valtaisalla raivolla, voi olla että kävisin keskustelemassa nenätysten...

Niin minä olen sen "hankala" kun mielestäni lasten äidin muutto noin kauas näin äkkiä uuden miehen tavattuaan on järjetöntä? HAH HAH, oletpa hauska. Ei varmasti jääkään hylätyksi, ei kai tässä kukaan sellaisesta puhu. Ja kun se matka kerran taittuu niin kätsysti junalla ja bussilla niin lasten äiti varmasti voisi sen matkan sitten itsekin tehdä eikä laittaa lapsia muuttamaan kaikkia elämänsä osa-alueita vain siksi että äitillä on uusi rakas.

 

Te, jotka kirjoitatte noita "muutto voi olla lapsille tosi kiva juttu" ja "uudelta paikkakunnalta löytyy varmasti kavereita ja harrastuksia" niin oletteko itse muuttaneet teini-ikäisinä? Teini-ikäisen kohdalla se ei mene niin kuin aikuisen, joka voi vaan etsiä uudelta paikkakunnalta jonkun joogaryhmän entisen tilalle tai kokea "päässeensä piireihin" kun on alkanut käydä mammakerhossa kahvittelemassa. Teinien kaverisuhteet ovat tiiviitä ja usein kaveripiirillä on jotkin omat juttunsa, jotka voivat tuntua jopa osalta omaa identiteettiä.

Kyllähän muutto voi olla teinistä ok, mutta on erittäin epätodennäköistä, että perheen kaikkien teinien (oliko niitä kolme vai neljä?) mielestä se olisi niin, ja että kaikki olisivat ihan innoissaan "uusista kavereista" ja että kaikki myös saisivat niitä uusia kavereita. On erittäin epätodennäköistä, että teini-ikäinen pitäisi uusperhettä hyvänä ideana tai haluaisi mitään uusia sisaruksia. Heistä voi tulla läheisiä, mutta voi olla että niin ei käy - teini-ikäinen elää sellaista vaihetta, jossa muutenkin irtaudutaan nimenomaan perheestä, joten tuskin teini on erityisen perhe-orientoitunut alkaakseen mieltää uusperhettä omaksi perheekseen. Ja sittenhän hän jo muuttaakin pois, eli tuskin hän koskaan tulee kokemaan uutta perhettä omakseen. Toki hän voi tottua siihen, mutta tottuminen ei ole sama asia kuin se, että tilanne tuntuisi hyvältä, oikealta tai edes luontevalta.

 

[QUOTE="apinaa";30313577] ettei vain olisi mustis... :saint:[/QUOTE]

Mikähän tossa aapeen kirjoituksessa on vaikeeta ymmärtää?
Jos on vuosi sitten sovittu yhteishuoltajuudesta ja vuoroviikkojärjestelystä.
Niin nyt ykskaks toisen huoltajuus ei paina mitään.

 

LAPSET myöskin ovat sopeutuvaisia ja osaavat tutustua uusiin ihmisiin uudella paikkakunnallakin.
Teet hirveän mörön nyt tuosta matkasta ja uudesta paikkakunnasta.
Luuletko että nämä LAPSET jäävät hylätyiksi ja kaverittomiksi? Muutto voi olla myös hyväkin juttu. Harrastuksia varmasti löytyy uudelta paikaltakin.

Ja en jaksa hetkeäkään uskoa, ettei isä pitäisi lapsiin yhteyttä niin somen kuin puhelimenkaan välityksellä. 200km matka taittuu junalla tai bussilla aika kätsysti nykyään.

Jos mun exän nykyinen vaimo alkaisi noin "hankalaksi" ja ruotisi minun päätöksiä netin keskustelupalstalla näin valtaisalla raivolla, voi olla että kävisin keskustelemassa nenätysten...

On aina mahdollista, että joku lapsi jää kaverittomaksi. Vai eikö muka ole?

 

Niin minä olen sen "hankala" kun mielestäni lasten äidin muutto noin kauas näin äkkiä uuden miehen tavattuaan on järjetöntä? HAH HAH, oletpa hauska. Ei varmasti jääkään hylätyksi, ei kai tässä kukaan sellaisesta puhu. Ja kun se matka kerran taittuu niin kätsysti junalla ja bussilla niin lasten äiti varmasti voisi sen matkan sitten itsekin tehdä eikä laittaa lapsia muuttamaan kaikkia elämänsä osa-alueita vain siksi että äitillä on uusi rakas.

Niin, on kyllä helpompaa ja halvempaa kuljettaa yhtä (ilmeisesti työtöntä?) aikuista kuin useampaa koulua käyvää teini-ikäistä.

Itse vähän ihmettelen sellaista, että edes halutaan uusperhe. Luulisi, että olisi kivempaa olla kahdestaan sen uuden rakkaan kanssa vaikka sitten vuoroviikoin, kuin että se ihana yhdessäolon aika menee teinien kanssa tappelemiseen ja murrosiän kuohujen setvimiseen - jotka tulevat 100% varmasti lisääntymään muuton myötä.

 

Niin minä olen sen "hankala" kun mielestäni lasten äidin muutto noin kauas näin äkkiä uuden miehen tavattuaan on järjetöntä? HAH HAH, oletpa hauska. Ei varmasti jääkään hylätyksi, ei kai tässä kukaan sellaisesta puhu. Ja kun se matka kerran taittuu niin kätsysti junalla ja bussilla niin lasten äiti varmasti voisi sen matkan sitten itsekin tehdä eikä laittaa lapsia muuttamaan kaikkia elämänsä osa-alueita vain siksi että äitillä on uusi rakas.

Kyllä, Hauska on toinen nimeni

Tokihan äiti voisi asian järjestää niin, että itse matkustaisi. Mutta ymmärrän häntäkin, en minäkään jättäisi lapsiani isälle, jos muuttaisin toiselle paikkakunnalle.
Mutta en myöskään jättäisi isättä. Pitäisikö teidän keskustella tämän naisen kanssa? Vai onko mahdollista, sillä ämmittelit aika huolella tuolla aikasemmin jo.

 

Kyllä, Hauska on toinen nimeni

Tokihan äiti voisi asian järjestää niin, että itse matkustaisi. Mutta ymmärrän häntäkin, en minäkään jättäisi lapsiani isälle, jos muuttaisin toiselle paikkakunnalle.
Mutta en myöskään jättäisi isättä. Pitäisikö teidän keskustella tämän naisen kanssa? Vai onko mahdollista, sillä ämmittelit aika huolella tuolla aikasemmin jo.

Niin ämmittelen, ja ämmittelen jatkossakin jso tarve vaatii. Kyllä on yritetty keskustella, siis en minä, eihän asia minulle sinänsä kuulu, mutta isä on yrittänyt saada tätä uutta pariskuntaa saman pöydän ääreen kyllä. Vaikeaahan se on kun on 200km välissä. Ja koska äiti on asiansa jo päättänyt nyt eipä hänen päätään taida mikään kääntää, on senkin ilmoittanut. Keskustelut lienee turhia siis, keskutelut käydään sitten oikeudessa seuraavaksi.

 

Niin ämmittelen, ja ämmittelen jatkossakin jso tarve vaatii. Kyllä on yritetty keskustella, siis en minä, eihän asia minulle sinänsä kuulu, mutta isä on yrittänyt saada tätä uutta pariskuntaa saman pöydän ääreen kyllä. Vaikeaahan se on kun on 200km välissä. Ja koska äiti on asiansa jo päättänyt nyt eipä hänen päätään taida mikään kääntää, on senkin ilmoittanut. Keskustelut lienee turhia siis, keskutelut käydään sitten oikeudessa seuraavaksi.

Jaa että niin paha jo

No tsemppiä tasaisesti kaikille, mun osalta tämä keskustelu oli tässä.

 

Sitä vaan että jos valtion varoin ja elatusavuin tuetaan sitä että ylipäätään työttömien ihmisten kannattaa lapsikatraan kanssa muuttaa paikkakunnalle jossa on vähemmän työllistymismahdollisuuksia, niin silloin niitä rahoja ja tukia jaetaan ihan liikaa.

Lähtökohtaisesti ihmisten pitäisi muuttaa paikkakunnalle jossa on työtä tarjolla. Tässä äiti ilmeisesti tottunut ilmaiseen rahaan. Ja isän pitäisi luopua lapsistaan sen takia kun käy töissä ja yrittää elättää ne.

Tällä palstalla on huolestuttava joukko äitiä puolustavia ihmisiä jotka ei ilmeisesti ymmärrä miten valtiontalous toimii, ja joiden mielestä ilmaisrahalla eläminen on ok. Työ ei ilmeisesti ole tärkeää, vain tunteet.
Tällaiset ihmiset on painolasti Suomelle ja ajavat hyvinvointimme alas.

Jo pelkästään tästä syystä vastustan tuollaista järjestelyä jossa ei ole mitään järkeä, kahden aikuisen olla työttömänä uusioperheen "fantasiassa". Vaan näin se itsekkyys ajaa nykyään tosiasioiden ohi. Katsotaan että kakaroiden tekeminen on "työtä" josta etävanhemman ja yhteiskunnan kuuluu maksaa palkkaa, kouluttaa lapset ja vielä elättää tämä äitikin.

Eikös tässä ollutkin se lähtökohta, että tää vastarakastunut pari laskee sen varaan että kun on 6 lasta niin heidän ei tartte itse osallistua niiden elättämiseen, riittää vaan kun muuttaa yhteen.

 

Niin, edelleenkään minähän en asu tämän miehen kanssa samassa taloudessa.. Tietenkin on huono lapsille että kumpi vaan vanhemipi putoaa pois heidän elämästä. Sempä takia äidin kuuluisikin jäädä samalle paikkakunnallae lastensa kanssa vielä muutamaksi vuodeksi , ja ITSE matkustaa. Ja voin kertoa että eipä ole mies exästään mustis.

Et oo tosissas!
Harmittaako tässä nyt se exän uusi mies vai itse muutto?
Jos ex jäisi työttömäksi ja löytäisi työpaikan 200km päästä, niin olisiko sitten OK jos hän muuttaisi? Vai pitäisikö hänen silloinkin mielistellä teitä ja jäädä teidän kanssa samalle paikkakunnalle?
Jos hän asuu nyt jossain korvessa ja haluaa muuttaa jonnekin missä on mahdollisuus elämään, niin onko sinulla oikeasti oikeus kieltää se häneltä?? Voi jeesus teidän kanssa

Jos lapset tosiaan tahtovat elää isänsä luona, niin eiköhän tuo jollain konstilla onnistu. Kuitenkin ovat jo sen ikäisiä että pitäisi heidänkin mielipiteellä olla jokin paino.

 

[QUOTE="argh";30313746]Et oo tosissas!
Harmittaako tässä nyt se exän uusi mies vai itse muutto?
Jos ex jäisi työttömäksi ja löytäisi työpaikan 200km päästä, niin olisiko sitten OK jos hän muuttaisi? Vai pitäisikö hänen silloinkin mielistellä teitä ja jäädä teidän kanssa samalle paikkakunnalle?
Jos hän asuu nyt jossain korvessa ja haluaa muuttaa jonnekin missä on mahdollisuus elämään, niin onko sinulla oikeasti oikeus kieltää se häneltä?? Voi jeesus teidän kanssa

Jos lapset tosiaan tahtovat elää isänsä luona, niin eiköhän tuo jollain konstilla onnistu. Kuitenkin ovat jo sen ikäisiä että pitäisi heidänkin mielipiteellä olla jokin paino.[/QUOTE]

Ei meitä tarvitse mielistellä meitä aikuisia, mutta lapsiaan voisi kuvitella vähän ees ajattelevan ja mielistelevän. Lapset asuu nyt isolla paikkakunnalla ja äiti on menossa siis pienemmälle paikkakunnalle. Tämäkin jossain kohtaa keskustelua muistaakseni on kerrottu mutta et ehkä ole lukenut koko ketjua. Mitenhän exän uusi mies meitä harmittaisi. Sehän on ihanaa että hänkin on löytänyt onnensa. Mutta edelleenkin hänen pitäisi sopeuttaa tämä uusi tilanteensa ITSE niin ettei lapset tai muut kärsi tästä hänen uudesta tilanteestaan. HÄNELLÄ on siis se muutos elämässä, ei hänen lapsillaan.

 

AP, minkä ikäiset lapset sinulla on? Vai onko lapsia ollenkaan?

 

AP, minkä ikäiset lapset sinulla on? Vai onko lapsia ollenkaan?

Minun lapset tai lapsettomuus eivät liity tähän mitenkään.

 

Mitenhän exän uusi mies meitä harmittaisi. Sehän on ihanaa että hänkin on löytänyt onnensa. Mutta edelleenkin hänen pitäisi sopeuttaa tämä uusi tilanteensa ITSE niin ettei lapset tai muut kärsi tästä hänen uudesta tilanteestaan. HÄNELLÄ on siis se muutos elämässä, ei hänen lapsillaan.

Meinaatko että paikkakunnalta toiselle muutaminen on jotenkin tosi epänormaalia? Että lapsiperheet eivät kerta kaikkiaan saa niin tehdä?
Jos lapset haluavat jäädä isälleen, niin eiköhän se isä voi nostaa tuosta äläkkää ja asumisjärjestelyt sitten muuttuvat. Ja jos lapset haluavat äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle, niin en ymmärrä tätä teidän ongelmaa ollenkaan.

 

Minun lapset tai lapsettomuus eivät liity tähän mitenkään.

Mielestäni liittyy kun asiaa tarkemmin alkaa pohtimaan.

 

[QUOTE="argh";30313746]Et oo tosissas!
Harmittaako tässä nyt se exän uusi mies vai itse muutto?
Jos ex jäisi työttömäksi ja löytäisi työpaikan 200km päästä, niin olisiko sitten OK jos hän muuttaisi? Vai pitäisikö hänen silloinkin mielistellä teitä ja jäädä teidän kanssa samalle paikkakunnalle?
Jos hän asuu nyt jossain korvessa ja haluaa muuttaa jonnekin missä on mahdollisuus elämään, niin onko sinulla oikeasti oikeus kieltää se häneltä?? Voi jeesus teidän kanssa

Jos lapset tosiaan tahtovat elää isänsä luona, niin eiköhän tuo jollain konstilla onnistu. Kuitenkin ovat jo sen ikäisiä että pitäisi heidänkin mielipiteellä olla jokin paino.[/QUOTE]

Jos teini-ikäisten lasten työtön vanhempi saisi työpaikan toiselta paikkakunnalta ja perhe muuttaisi sen takia, muutto ei edelleenkään olisi (lasten kannalta) ok, mutta se olisi ns. pakkotilanne. Tai ehkä "pakko" ei ole oikea sana, mutta jossain määrin välttämätön. Ainakin ymmärrettävä järkiratkaisu.

Jos äiti asuisi jossain korvessa nyt, niin hänellä olisi mahdollisuus nauttia isomman kaupungin tarjonnasta kuitenkin lasten isäviikoilla, jolloin hän voisi mennä uuden kumppaninsa luo.

Olet oikeassa, että teini-ikäiset lapset voivat luultavasti itse vaikuttaa asuinpaikkaansa, ja veikkaanpa että suurella todennäköisyydellä haluavat jäädä isän luo. Ei niinkään isän takia, vaan kotikaupungin, kavereiden, harrastusten, tutun koulun... Isän ja äidin uudet perheet eivät paina heidän vaakakupissaan, vaan teinit varmaan paskat nakkaavat vanhempiensa uusille onnille.

 

[QUOTE="argh";30313785]Meinaatko että paikkakunnalta toiselle muutaminen on jotenkin tosi epänormaalia? Että lapsiperheet eivät kerta kaikkiaan saa niin tehdä?
[/QUOTE]

EI SAA TEHDÄ, sillon jos aikeena on että yhteiskunta ja etävanhemmat elättää koko katraan tuollaisessa kuppaisessa kylässä!

Epänormaalia on muuttaa isolta paikkakunnalta pienelle, jossa ei ole töitä tarjolla vanhemmille. Miks tällainen perusasia on ihmisille niin vaikeaa ymmärtää???

Saati miten vaikeaa on uusioperheen elämä, jossa jo lapsilla ikää. Mutta ei, uusioperhehän on vaan KIVAA, varsinkin teineille!

 

[QUOTE="argh";30313785]Meinaatko että paikkakunnalta toiselle muutaminen on jotenkin tosi epänormaalia? Että lapsiperheet eivät kerta kaikkiaan saa niin tehdä?
Jos lapset haluavat jäädä isälleen, niin eiköhän se isä voi nostaa tuosta äläkkää ja asumisjärjestelyt sitten muuttuvat. Ja jos lapset haluavat äitinsä kanssa toiselle paikkakunnalle, niin en ymmärrä tätä teidän ongelmaa ollenkaan.[/QUOTE]

Muuttaminen on sinänsä normaalia, mutta teini-ikäisten kohdalla olisi minusta suotavaa pyrkiä välttämään sellaisia muuttoja, jotka eivät ole pakollisia. Työn tms takia muutto voi olla pakkotilanne, mutta uudet seurustelukumppanit, vanhemman kaipuu omaan entiseen kotikaupunkiin, vanhemman vaihtelunhalu, tms. ei ole hyvä syy. Aikuiselle pitää voida riittää vaihteluun ja virkistykseen vaikka viikonloppumatkat. Kyse on kuitenkin vain väliaikaisesta tilanteesta - lapsen kasvettua ja muutettua pois voi vanhempi muuttaa ihan miten paljon lystää ja minne vaan. Eri asia, jos teinikin oikeasti haluaa muuttaa. Teini-ikäinen on kuitenkin jo niin vanha, että hänen elämänsä ja hänen mielipiteensä täytyy ottaa huomioon tällaisissa ratkaisuissa. Joskus jopa perheen asuminen kahdella paikkakunnalla voi olla pienempi paha kuin teinien pakottaminen muuttoon - esim. jos toinen vanhempi saa työpaikan ja mietitään, muuttaako koko perhe vai käykö tämä vanhempi vaan viikot töissä toisaalla, joskus voi olla parempi, että se yksi vanhempi asuu viikot muualla.

 

Sitä vaan että jos valtion varoin ja elatusavuin tuetaan sitä että ylipäätään työttömien ihmisten kannattaa lapsikatraan kanssa muuttaa paikkakunnalle jossa on vähemmän työllistymismahdollisuuksia, niin silloin niitä rahoja ja tukia jaetaan ihan liikaa.

Lähtökohtaisesti ihmisten pitäisi muuttaa paikkakunnalle jossa on työtä tarjolla. Tässä äiti ilmeisesti tottunut ilmaiseen rahaan. Ja isän pitäisi luopua lapsistaan sen takia kun käy töissä ja yrittää elättää ne.

Tällä palstalla on huolestuttava joukko äitiä puolustavia ihmisiä jotka ei ilmeisesti ymmärrä miten valtiontalous toimii, ja joiden mielestä ilmaisrahalla eläminen on ok. Työ ei ilmeisesti ole tärkeää, vain tunteet.
Tällaiset ihmiset on painolasti Suomelle ja ajavat hyvinvointimme alas.

Jo pelkästään tästä syystä vastustan tuollaista järjestelyä jossa ei ole mitään järkeä, kahden aikuisen olla työttömänä uusioperheen "fantasiassa". Vaan näin se itsekkyys ajaa nykyään tosiasioiden ohi. Katsotaan että kakaroiden tekeminen on "työtä" josta etävanhemman ja yhteiskunnan kuuluu maksaa palkkaa, kouluttaa lapset ja vielä elättää tämä äitikin.

Eikös tässä ollutkin se lähtökohta, että tää vastarakastunut pari laskee sen varaan että kun on 6 lasta niin heidän ei tartte itse osallistua niiden elättämiseen, riittää vaan kun muuttaa yhteen.

Pakko olla samaa mieltä tästä.

 

Mä näen päivittäin perhetyössä vähän vaikeimmissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria

Ja mikäänhän ei estä vielä näitä ap:n tapauksen teinejä tulemasta perhetyön asiakkaiksi, jos ratkaisu muuttaa kauas pois onkin heille äärimmäisen huono. Ja miten sinä et ilmeisesti lastensuojelutyössä työskentelevänä ymmärrä, mistä perheiden ongelmat juontaa juurensa?

 

On aika monta muutakin vaihtoehtoa kuin totaalinen järkyttyminen tai asian mitätöinti vedoten siihen, että tapahtuu pahempaakin.
Tottakai tapahtuu pahempaakin, monessakin asiayhteydessä, mutta se ei silti tee jostain "vähäpätöisemmästä" asiasta sen hyväksyttävämpää.
Esimerkkinä vaikkapa raiskausta tai pahoinpitelyä ei tarvitse oikeuttaa ja vähätellä, koska paljon tapahtuu murhiakin.

Ahaa, no en mielestäni ole omista tunteistani täällä avautunut, eikä isättömyys henkilökohtaisella tasolla kosketa, sillä itselläni on ollut aina erittäin läheinen ja hyvä isäsuhde.
Lasten oikeuksien puolesta puhuminen ei liity suoranaisesti yksinhuoltajien asemaan tai heidän tunteisiinsa. Ihan vaan sivuhuomiona, kun olet useamman kerran kääntänyt minun kirjoitukseni lapsen oikeuksista aikuisiin, eli kun puhutaan vaikkapa niistä isättömistä lapsista, minä puhun lapsesta ja sinä väännät sen vanhemman kokemukseksi (oletat siis, että lapsen oikeuksien puolesta puhuminen on yksinhuoltajan itsesääliä ja jos lapsen oikeudet eivät kovin voimakkaasti kiinnosta, on sujut itsensä kanssa).

Miten vaikea joillakin on sisäistää, ettei kaikki aina liity itseen ja omaan, henkilökohtaiseen kokemukseen..

Missä mä olen sanonut, että minusta tuo on hyvä juttu? Isälle tai lapsille? Monessa kohtaa sanoin, etten itse toimisi äitinä noin koska mulla ei olis sydäntä viedä lapsilta isää noin pitkän matkan päähän.

Mutta , me ei tiedetä mitä tämä nainen on ajatellut ja mitkä syyt tuohon on johtanut, me ei myöskään tunneta heidän lapsiaan. Muuttamista ei olla missään kielletty ja koska en tunne äitiä/tapausta niin en missään nimessä ala haukkumaan äitiä huonoksi ihmiseksi tms. Hän voi olla kaikkea muuta kun huono vanhempana.

Minä ihailen rohkeita ja ompimistisia ihmisiä. Ciervo olet moneen otteeseen kirjoittanut, että toisen vanhemman puuttuminen lapsen elämästä on valtavan suuri menetys - jonka rinnalla abortti ei ole mitään. Kun minä olen kertonut avoimesti, että yh-äidin kasvattamana lapsuuteni oli tosi hyvä ja onnellinen, ilmeisesti se on mielestäsi isien aliarvioimista/vähättelyä. Valitettavasti olen kanssasi niin eri mieltä kun ihminen voi olla, joten en ala kanssasi enempää jauhamaan. Toivon, että olet silti positiivinen vanhempi omalle tyttärellesi huolimatta isän puuttumisesta, sen kuitenkin jokainen lapsi ansaitsee.

 

Missä mä olen sanonut, että minusta tuo on hyvä juttu? Isälle tai lapsille? Monessa kohtaa sanoin, etten itse toimisi äitinä noin koska mulla ei olis sydäntä viedä lapsilta isää noin pitkän matkan päähän.

Mutta , me ei tiedetä mitä tämä nainen on ajatellut ja mitkä syyt tuohon on johtanut, me ei myöskään tunneta heidän lapsiaan. Muuttamista ei olla missään kielletty ja koska en tunne äitiä/tapausta niin en missään nimessä ala haukkumaan äitiä huonoksi ihmiseksi tms. Hän voi olla kaikkea muuta kun huono vanhempana.

Minä ihailen rohkeita ja ompimistisia ihmisiä. Ciervo olet moneen otteeseen kirjoittanut, että toisen vanhemman puuttuminen lapsen elämästä on valtavan suuri menetys - jonka rinnalla abortti ei ole mitään. Kun minä olen kertonut avoimesti, että yh-äidin kasvattamana lapsuuteni oli tosi hyvä ja onnellinen, ilmeisesti se on mielestäsi isien aliarvioimista/vähättelyä. Valitettavasti olen kanssasi niin eri mieltä kun ihminen voi olla, joten en ala kanssasi enempää jauhamaan. Toivon, että olet silti positiivinen vanhempi omalle tyttärellesi huolimatta isän puuttumisesta, sen kuitenkin jokainen lapsi ansaitsee.

Ciervo on äiti, sinä et ole. Huomaatko eron?
Toivottavaa on, että Ciervon tytär tulevaisuudessa ajattelee elämästään kuten sinä, mutta Ciervo on se, joka kantaa vastuun ja tuntee sen painon harteillaan. Kuka tietää, mitä sinun äitisi on käynyt aikanaan läpi taatakseen sinulle sen hyvän ja onnellisen lapsuuden.