Äiti viemässä lapset 200km päähän isästään -mitä mieltä tästä tapauksesta?

200km on lyhyt matka. Minun ex-mieheni löysi uuden (tosi kivan) naisen, jonka luo muutti - 700km päähän. Sittemmin muutin itse ensin toiseen suuntaan, sitten lähemmäs lasten isää (jotta voivat tavata). 200km menee alle 2h bussilla tai junalla.
Ja oikeastaan asia ei edes kuulu sinulle, jos et ole lasten isä tai äiti.

 

Olet oikeassa, että teini-ikäiset lapset voivat luultavasti itse vaikuttaa asuinpaikkaansa, ja veikkaanpa että suurella todennäköisyydellä haluavat jäädä isän luo. Ei niinkään isän takia, vaan kotikaupungin, kavereiden, harrastusten, tutun koulun... Isän ja äidin uudet perheet eivät paina heidän vaakakupissaan, vaan teinit varmaan paskat nakkaavat vanhempiensa uusille onnille.

No mutta, eikö se sitten ole ihan hyvä juttu jos lapset muuttaisivat isän luokse ja näkisivät äitiään sitten kun näkee? Vai eikö isä ja hänen uusi tätäKÄÄN halua?

Itse asun etelässä, mutta ei minun mielestäni 200 km kuulosta miltään ylitsepääsemättömän pitkältä matkalta, Pohjois-Suomessa asuvat varmaan nauravat tällaiselle "pitkälle" matkalle?

 

Ciervo on äiti, sinä et ole. Huomaatko eron?
Toivottavaa on, että Ciervon tytär tulevaisuudessa ajattelee elämästään kuten sinä, mutta Ciervo on se, joka kantaa vastuun ja tuntee sen painon harteillaan. Kuka tietää, mitä sinun äitisi on käynyt aikanaan läpi taatakseen sinulle sen hyvän ja onnellisen lapsuuden.

Niin totta. En vaan pidä hänen tavastaan leimata "isättömät lapset" milloin onnettomiksi, hyljeksityiksi ja ties miksi. Itsellenikin joskus pienenä oli tabu myöntää etten ole missään tekemisissä isäni kanssa, mutta nykyään se ei ole sitä ollenkaan. Kun kerron uudelle ystävälle että "hän oli alkoholisti, seksiriippuvainen yms mutta se ei ole perinnöllistä!!" Niin tämä katsoo mua hölmistyneenä että ei tietenkään ole ja varmasti jtn hyvääkin hänestä on tullut

Minusta jokaisella lapsella on oikeus syntyä maailmaan ilman noin negatiivisia ennakkoluuloja. Hoidan lapsia keillä ei ole mtn muuta kun viranomaiset vanhempina ja silti heillä on hyvä elämä, koska he näkee hyvät puolet ihan päivittäin tilanteessaan. Sellainen surkuttelu ja masistelu ei auta ketään.

 

Niin totta. En vaan pidä hänen tavastaan leimata "isättömät lapset" milloin muutenkin onnettomiksi hyljeksimiksi ja ties miksi. Itsellenikin joskus pienenä oli tabu myöntää etten ole missään tekemisissä isäni kanssa, mutta nykyään se ei ole sitä ollenkaan. Kun kerron uudelle ystävälle että "hän oli alkoholisti, seksiriippuvainen yms mutta se ei ole perinnöllistä!!" Niin tämä katsoo mua hölmistyneenä että ei tietenkään ole ja varmasti jtn hyvääkin hänestä on tullut

Minusta jokaisella lapsella on oikeus syntyä maailmaan ilman noin negatiivisia ennakkoluuloja. Hoidan lapsia keillä ei ole mtn muuta kun viranomaiset vanhempina ja silti heillä on hyvä elämä, koska he näkee hyvät puolet ihan päivittäin tilanteessaan. Sellainen surkuttelu ja masistelu ei auta ketään.

On ihan hyvä tiedostaa, että moni kärsii isättömyydestään/äidittömyydestään ja että kun tämän myöntää, osaa itsekin suhtautua asiaan objektiivisesti. En ymmärrä, miksi koet tuollaisen leimaamisena? Jos sinä et ole kokenut asiaa pahana, sinä et ole kokenut asiaa pahana ja that's it. Ei siitä kenenkään pitäisi alkaa vängätä vaan että sinun kokemus on aivan yhtä todellinen kuin jonkun toisen päinvastainen kokemus samasta aiheesta.

Ja tuo, että lapsilla joilla on vanhempina valtio ja silti hyvä elämä niin ehkä niin on. Mutta heillä ei ole niin hyvä elämä, mitä se voisi olla jos vanhemmat olisivat olleet kelvollisia. Tämä olisi myös hyvä muistaa, ainakin sellaista surkimusten joiden ei pitäisi vanhemmiksi koskaan ryhtyä mutta jotka ajattelevat ehkä että "ei se niin haittaa" ja "ihan hyvä siitä tulee laitoksessakin". Eri asia on suhtautua näihin lapsiin valmiiksi negatiivisesti kuin nähdä tosiasiat.

 

En jaksanut lukea koko ketjua, eikä omaa kokemusta ole, mutta olen ollut siinä uskossa että mikäli vanhemmilla on yhteishuoltajuus, lapsen paikkukunnan vaihtoon tarvitaan molempien vanhempien suostumus?

 

En jaksanut lukea koko ketjua, eikä omaa kokemusta ole, mutta olen ollut siinä uskossa että mikäli vanhemmilla on yhteishuoltajuus, lapsen paikkukunnan vaihtoon tarvitaan molempien vanhempien suostumus?

Vai voisiko isäkin päättää, että hei, muutetaanpa lapsosten kanssa Utsjoelle? Yhteishuoltajuus kaiketi tarkoittaa sitä että MOLEMMILLA vanhemmilla on yhtäläiset huoltajan oikeudet ja valvollisuudet?

 

Vai voisiko isäkin päättää, että hei, muutetaanpa lapsosten kanssa Utsjoelle? Yhteishuoltajuus kaiketi tarkoittaa sitä että MOLEMMILLA vanhemmilla on yhtäläiset huoltajan oikeudet ja valvollisuudet?

Isä voi muuttaa vaikka Timbuktuun mutta lapset kulkee sen mukana kenellä on lähivanhemmuus, näin niinkuin karkeasti sanottuna. Lain mukaan kuitenkaan ei voi tuosta noin vaan viedä lapsia kukaan jos on yhteishuoltajuus ja jos katsotaan muutoksen olevan lapsille merkittävä.

 

Isä voi muuttaa vaikka Timbuktuun mutta lapset kulkee sen mukana kenellä on lähivanhemmuus, näin niinkuin karkeasti sanottuna. Lain mukaan kuitenkaan ei voi tuosta noin vaan viedä lapsia kukaan jos on yhteishuoltajuus ja jos katsotaan muutoksen olevan lapsille merkittävä.

Suomen rajojen sisäpuolella lähivanhempi voi muuttaa lasten kanssa vaikka Helsingistä Utsjoelle. Ulkomaille ei voi muuttaa ilman etävanhemman suostumusta.

 

Tarinassa on aina kaksi puolta. Miten paljon tässä on kerrottu toisen osapuolen tarinasta? Onko tässä tarinassa ihan kaikki totta?

 

[QUOTE="vieraana";30314458]Suomen rajojen sisäpuolella lähivanhempi voi muuttaa lasten kanssa vaikka Helsingistä Utsjoelle. Ulkomaille ei voi muuttaa ilman etävanhemman suostumusta.[/QUOTE]

Jep, toi Timbuktu nyt kuvasi lähinnä sitä että jos isällä ei ole lähivanhemmuutta ei lapsia voi viedä minnekkään mukanaan .

 

Isä voi muuttaa vaikka Timbuktuun mutta lapset kulkee sen mukana kenellä on lähivanhemmuus, näin niinkuin karkeasti sanottuna. Lain mukaan kuitenkaan ei voi tuosta noin vaan viedä lapsia kukaan jos on yhteishuoltajuus ja jos katsotaan muutoksen olevan lapsille merkittävä.

No ei taatusti mene näin. Se nyt vaan on byrokratian vuoksi joku merkattava lähivanhemmaksi, vaikka ovat vanhemmillaan fifty-fifty. Tuo lähivanhemman status ei paina tällaisessa asiassa paljoakaan, jos lapset on ollut fifty-fifty vanhemmillaan. Teini-ikäiset lapset voivat itse päättä, että missä haluavat asua.
Voihan se olla, että jos päättävät lähteä äidin matkaan, niin tulevat bumerangina takaisin, koska eivät välttämättä sopeudu uuteen tuntemattomaan.

Nyt kyselette lapsilta, niiden elämä se on, mikä on eniten muuttumassa.

 

[QUOTE="Sirkkeli";30314514]No ei taatusti mene näin. Se nyt vaan on byrokratian vuoksi joku merkattava lähivanhemmaksi, vaikka ovat vanhemmillaan fifty-fifty. Tuo lähivanhemman status ei paina tällaisessa asiassa paljoakaan, jos lapset on ollut fifty-fifty vanhemmillaan. Teini-ikäiset lapset voivat itse päättä, että missä haluavat asua.
Voihan se olla, että jos päättävät lähteä äidin matkaan, niin tulevat bumerangina takaisin, koska eivät välttämättä sopeudu uuteen tuntemattomaan.

Nyt kyselette lapsilta, niiden elämä se on, mikä on eniten muuttumassa.[/QUOTE]

Ainakin tässä tapauksessa ilmeisesti lähi-äiti oletti että voi viedä lapset tuosta noin vaan, mutta tosiaan eihän se niin OiKEASTI mene tässä tapauksessa. Mutta sanoinkin että noin karkeasti lähillä on vähän enemmän valtaa viedä lapset etenkin jos ei ole tälläistä 50-50 pitotapaa ollut. Toivon mukaan se nyt painaa paljon että tässä tapauksessa on ollut 50-50 käytössä.

 

Isä voi muuttaa vaikka Timbuktuun mutta lapset kulkee sen mukana kenellä on lähivanhemmuus, näin niinkuin karkeasti sanottuna. Lain mukaan kuitenkaan ei voi tuosta noin vaan viedä lapsia kukaan jos on yhteishuoltajuus ja jos katsotaan muutoksen olevan lapsille merkittävä.

Näin.

Tää ketju on siin mielessä hirveen surullista luettavaa, et puolet ketjuun kirjoittaneista näyttää olevan sitä mieltä, että elatusmaksua lukuunottamatta sovituilla asioilla ei ole mitään merkitystä.

Niinpä pitää ihan kysyä, että miks helvetissä miehen tarttee vaivautua sopimaan mistään mitään, jos rahasummia lukuunottamatta sopimus on vain tyhjiä sanoja paperilla?

 

Aikuiset riitelee, että mikä on kummankin aikuisen oikeus ja halu ja kumpi voittaa. Voi lapsiparat moisten,vanhempien kanssa!!

 

[QUOTE="vieraana";30314331]200km on lyhyt matka. Minun ex-mieheni löysi uuden (tosi kivan) naisen, jonka luo muutti - 700km päähän. Sittemmin muutin itse ensin toiseen suuntaan, sitten lähemmäs lasten isää (jotta voivat tavata). 200km menee alle 2h bussilla tai junalla.
Ja oikeastaan asia ei edes kuulu sinulle, jos et ole lasten isä tai äiti.[/QUOTE]

Minunkin mieheni muutti Marsiin, joten 200 km on lyhyt matka, selvä,se!

 

[QUOTE="elli";30314481]Tarinassa on aina kaksi puolta. Miten paljon tässä on kerrottu toisen osapuolen tarinasta? Onko tässä tarinassa ihan kaikki totta?[/QUOTE]

Ei välttämättä, mutta nythän keskustellaankin enemmän siitä, onko kuvatunlaisessa tilanteessa oikein muuttaa ja laittaa lapsetkin muuttamaan. Eihän tämä pohdiskelu sen perheen tilanteeseen vaikuta, niin ihan sama jos ei kaikkia yksityiskohtia tiedetä. Jos tiedettäisiin, voisi keskustelu toki olla erilainen, mutta näillä mennään nyt.

 

Ei kait kukaan teinejä noin vain vie? Jos teinit haluaa muuttaa, niin silloin se on varmasti heille parempi. Rahallisesti parempi, jos lapset isällä. Jos äiti työtön tai opiskelija, kela maksaa elatustuen.

 

Lukematta alkuviestiä pidemmälle pakko purkautua:

miten helvetissä katsot että ukkos voi kieltää exäänsä muuttamasta nyksänsä kanssa kimppaan saati perustella sitä millään uutuudenviehätyksellä ja pikaisuudella??? Miks ukkos on saanut alkaa hellustella sun kanssas mutta ukon exä ei sais alkaa uuteen suhteeseen???

Jospa vaikka olisit puuttumatta asiaan, ja ehkä kannattaa olla puuttumatta ukkoonkin, jos se on vielä noin kiinni exässään!

 

Lukematta alkuviestiä pidemmälle pakko purkautua:

miten helvetissä katsot että ukkos voi kieltää exäänsä muuttamasta nyksänsä kanssa kimppaan saati perustella sitä millään uutuudenviehätyksellä ja pikaisuudella??? Miks ukkos on saanut alkaa hellustella sun kanssas mutta ukon exä ei sais alkaa uuteen suhteeseen???

Jospa vaikka olisit puuttumatta asiaan, ja ehkä kannattaa olla puuttumatta ukkoonkin, jos se on vielä noin kiinni exässään!

Ei ole kiinni exässään mutta lapsissaan kyllä.

 

On ihan hyvä tiedostaa, että moni kärsii isättömyydestään/äidittömyydestään ja että kun tämän myöntää, osaa itsekin suhtautua asiaan objektiivisesti. En ymmärrä, miksi koet tuollaisen leimaamisena? Jos sinä et ole kokenut asiaa pahana, sinä et ole kokenut asiaa pahana ja that's it. Ei siitä kenenkään pitäisi alkaa vängätä vaan että sinun kokemus on aivan yhtä todellinen kuin jonkun toisen päinvastainen kokemus samasta aiheesta.

Ja tuo, että lapsilla joilla on vanhempina valtio ja silti hyvä elämä niin ehkä niin on. Mutta heillä ei ole niin hyvä elämä, mitä se voisi olla jos vanhemmat olisivat olleet kelvollisia. Tämä olisi myös hyvä muistaa, ainakin sellaista surkimusten joiden ei pitäisi vanhemmiksi koskaan ryhtyä mutta jotka ajattelevat ehkä että "ei se niin haittaa" ja "ihan hyvä siitä tulee laitoksessakin". Eri asia on suhtautua näihin lapsiin valmiiksi negatiivisesti kuin nähdä tosiasiat.

Näin on. Se ei ole ainoastaan yksinhuoltajien vähättelyä vaan myös lasten vähättelyä tuomita yhden vanhemman lapsen elämä huonommaksi mitä ydinperheessä kasvaneilla. Se on täysin turhaa ja puusilmäistä. Jokainen vanhempi, lapsi ja heidän voimavaransa, persoonallisuutensa, lähimmäisensä, ympäristönsä ovat erilaiset.

 

Ei ole kiinni exässään mutta lapsissaan kyllä.

No sitten 200 km on ihan mitätön matka.

Ja on se Suomen etäisyyksillä vähän muutenkin.

 

No sitten 200 km on ihan mitätön matka.

Ja on se Suomen etäisyyksillä vähän muutenkin.

Kukaan ei huvikseen ajele 800 km viikonlopussa viemässä ja tuomassa lapsia, lisäksi tapaamiset arkisin ei onnistu.

 

Kukaan ei huvikseen ajele 800 km viikonlopussa viemässä ja tuomassa lapsia, lisäksi tapaamiset arkisin ei onnistu.

Eihän se mitään huvikseen olekaan, jos ne lapset kerta on tärkeitä.

Ja jos on aikuisia tolkun ihmisiä niin ei tarvi kenenkään yksin aina ajaa tuota matkaa.

Kai ne lapset joskus osais itsekin kulkea.

 

Eihän se mitään huvikseen olekaan, jos ne lapset kerta on tärkeitä.

Ja jos on aikuisia tolkun ihmisiä niin ei tarvi kenenkään yksin aina ajaa tuota matkaa.

Kai ne lapset joskus osais itsekin kulkea.

Osalla tolkkuus katoaa eron yhteydessä.... valitettavasti.

 

Niin minkä ikäisiä ne lapset tarkalleen ottaen on?

Ja miksei ihminen saisi haluta muuttaa isommalta paikkakunnalta pienemmälle..? Ei kaikki jaksa isoja kaupunkeja.

Ja joo, lastensa eteen tekee uhrauksia, mutta kyllä vanhempikin joskus, joissain asioissa saa päättää omankin mielensä mukaan.