Ajatko lapset pois kotoa, kun täyttävät 18v???? Mun kolleegan lapset ,20,25, 27v. asuvat kotona

Jotenkin kuulostaa uskomattomalta, että yli kaksikymppisten ihmisten olis ok vaan asua vanhempiensa kanssa. Mä olen 20, enkä osaa ajatellakaan moista vaihtoehtoa. Minulla on lapsikin jo... Tietysti ihmiset ovat erilaisia. Silti tuntuu järjettömältä. Kaksikymppinen on jo aikuinen ihminen, herranjestas. Tai ainakin pitäisi olla.

 

Jos mulle kävisi niin, että (terve) 25 v lapseni asuisi vielä kotona eikä osoittaisi merkkejäkään pois muuttamisesta kuten ei myöskään 27 v sisaruksensa, ja olisivat suorastaan haluttomia lähtemään, niin muuttaisin varmaan kaksioon :saint:

 

Minun juuri 22-vuotta täyttänyt poikani asuu vielä kotona, johtuen tilanpuuttesta en kyllä toivo hänen enää 25-vuotiaana täällä asuvan..

 

Minulla 23v kaveri joka asuu kotona, en tiedä ketään saamattomampaa ja avuttomampaa ihmistä, ehkä parempi tollasten asuakin kotona sitten.

 

Tällä hetkellä ajattelen, että lapset saavat asua vaikka 100-vuotiaaksi kotonaan.

Mutta mieli voi muuttua. Kyllähän sitä yhden 1-vuotiaan äitinä mietti eri tavalla monestakin asiasta kuin nyt 2 isomman äitinä.

Muistan miettineeni miksi meidän anopit eivät leivo mitään jouluna, tai jos, niin jotain helppoa ja nopeaa. Miksi koululaiset vanhemmat eivät huolehdi siitä ja tuosta, miksi ja miksi, ja minä en ainakaan ja niin pois päin. Elämän realiteetit ovat kuitenkin osoittaneet esim. että ihmisen voimavarat rajalliset. Siksi josks on tärkeintä että jaksaa elintärkeät jutut.

 

Yhden lapsuudentoverini vanhemmat muuten ostivat pojalleen asunnon, kun tämä ei ollut 25 v ikään mennessä kotoa pois muuttanut

Nyt sillä on ikää 38 v ja kyllä se edelleen käy lähes päivittäin syömässä lapsuudenkodissaan.

 

En tietenkään aja 18v pois kotoa.
Toivon että pojat olisivat tuolloin lukiossa ja kyllä lukoin ajan asutaan vielä kotona.
Sitten jos menevät armeijaan niin tämänkin ajan saavat halutessaan olla vielä kotona.
Sitten pitäs alkaa rakentaan omaa elämää: jatko-opintoja, töitä, kämpää jne.

25v:n jo kyllä ajaisin pois

 

En tietenkään aja 18v pois kotoa.
Toivon että pojat olisivat tuolloin lukiossa ja kyllä lukoin ajan asutaan vielä kotona.
Sitten jos menevät armeijaan niin tämänkin ajan saavat halutessaan olla vielä kotona.
Sitten pitäs alkaa rakentaan omaa elämää: jatko-opintoja, töitä, kämpää

tämmönen ajatus mullakin on ja juuri näin se taisi itsellänikin mennä silloin olin parinkympin silmässä

 

Meillä mies muutti 28-vuotiaana pois kotoa. =) Veli 27v. ja sisko 25v. sekä tietenkin kaikki tuota nuoremmat sisarukset asuvat vielä lapsuudenkodissaan. Sisko muuttaa varmaan kohta pois kun menee naimisiin.

Minä en ymmärrä sitä, että jos tehdään lapsia niin sitten pitäisi häätää lapset pois kotoa. Vanhemmat ovat itsekkäästi halunneet lapset ja kyllä lapsilla on oikeus asua omassa lapsuudenkodissaan jos haluavat.

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi niin uskon, ettei minulle olisi mikään ongelma asua aikuisten lasten kanssa. Päinvastoin, uskon, että se olisi helpotuskin varsinkin vanhemmalla iällä. Näinhän oli myös Suomessa aiemmin. Lapset asuivat vanhempiensa kanssa ja nämä auttoivat sitten mm. lastenlasten hoitamisessa.
Enpä osaa nähdä tuossakaan mitään pahaa, päinvastoin tuntuu, että silloin ihmisten arvomaailma oli terveempi.

Mm. oma isoisäni ei koskaan muuttanut pois lapsuudenkodistaan. Tai siis muutti, kun rakensivat uuden talon entisen viereen, mutta samassa paikassa asui koko elämänsä. Jossain vaiheessa hänen vanhemmilleen rakennettiin pieni talo heidän talon viereen, mutta samassa pihapiirissä asuivat koko ajan ennen kuin vanhemmat joutuivat vanhainkotiin.

 

Minä en ymmärrä sitä, että jos tehdään lapsia niin sitten pitäisi häätää lapset pois kotoa. Vanhemmat ovat itsekkäästi halunneet lapset ja kyllä lapsilla on oikeus asua omassa lapsuudenkodissaan jos haluavat.

Elatusvelvollisuus ei kestä loppuikää - eikä vanhempien velvollisuus todellakaan mun mielestä ole asua lastensa kanssa hamaan hautaan asti, vain siksi että ovat lapsia halunneet hankkia.

 

Mun mielestä päälle parikymppisen on hyvä muuttaa jo omaan kämppään.

 

Elatusvelvollisuus ei kestä loppuikää - eikä vanhempien velvollisuus todellakaan mun mielestä ole asua lastensa kanssa hamaan hautaan asti, vain siksi että ovat lapsia halunneet hankkia.

Ja yleensä se, että aikuistunut lapsi asuu kotona pitkään, tarkoittaa myös sitä, ettei ole sitä hyvää ihmissuhdetta löytynyt. Olisi kiva, jos omat lapseni löytäisivät myös rakkautta elämässään ja se usein tarkoittaa halua olla yhdessä, asua yhdessä, perustaa oma yhteinen elämä.

 

En ajaisi 18v pois kotoa. Olen sanonut kavereilleni ja sukulaisille, jotta toivon lasten asuvan kotona sen aikaa jotta saa opiskeltua ja mikäli siinä sivussa käy duunissa niin kotiin ei tarvitse maksaa mtn, mutta pitää säästää pesämunaa omaa kotia varten. Eli jos menee elämä rälläämiseksi niin loppuu tuki himasta.

 

No en todellakaan. Itsekin muutin vasta 21-vuotiaana.

 

Elatusvelvollisuus ei kestä loppuikää - eikä vanhempien velvollisuus todellakaan mun mielestä ole asua lastensa kanssa hamaan hautaan asti, vain siksi että ovat lapsia halunneet hankkia.

Minä ajattelen tästä sitten ehkä eri tavalla, sillä mielestäni lasta ei kuulu häätää pois jos hän haluaa asua vielä vanhempiensa kanssa.

 

Meillä mies muutti 28-vuotiaana pois kotoa. =) Veli 27v. ja sisko 25v. sekä tietenkin kaikki tuota nuoremmat sisarukset asuvat vielä lapsuudenkodissaan. Sisko muuttaa varmaan kohta pois kun menee naimisiin.

onkohan noinkin vanhaksi kotona äidin patojen ääressä kasvanut poikanen ollenkaan oma-aloitteinen vai tuleekohan sitten se vaimo passaamaan miestä loppuelämäksi?

 

Tällä hetkellä ajattelen, että lapset saavat asua vaikka 100-vuotiaaksi kotonaan.

Mutta mieli voi muuttua. Kyllähän sitä yhden 1-vuotiaan äitinä mietti eri tavalla monestakin asiasta kuin nyt 2 isomman äitinä.

Muistan miettineeni miksi meidän anopit eivät leivo mitään jouluna, tai jos, niin jotain helppoa ja nopeaa. Miksi koululaiset vanhemmat eivät huolehdi siitä ja tuosta, miksi ja miksi, ja minä en ainakaan ja niin pois päin. Elämän realiteetit ovat kuitenkin osoittaneet esim. että ihmisen voimavarat rajalliset. Siksi josks on tärkeintä että jaksaa elintärkeät jutut.

Ehkä minä haluaisin että lapset muuttavat siinä vaiheessa kun ottavat puolison. Siis kyllähän omat lapset jaksaa elättää ja maksaa ja huoltaa ja jaksaa nähdä silmissään hamaan hautaan asti, mutta en ehkä viihtyisi niin että tänne muuttaisi 2 vierasta aikuista ihmistä, lasten puolisot (mulla 2 lasta) ja ehkä heille tulisi lapsia. Ei tänne edes mahtuisi. Ja tuskin jaksaisinkaan vanhana jatkuvaa lapsiseuraa, tai sitten kuri olisi kova, ja lapset hiljaisia, vaikka niin kyllä omanikin ovat.... ehkä heidännki lapset.

 

En aja, mutta siinä main ne alkavat itse kaipailla omaa tupaa ja omaa lupaa.

 

onkohan noinkin vanhaksi kotona äidin patojen ääressä kasvanut poikanen ollenkaan oma-aloitteinen vai tuleekohan sitten se vaimo passaamaan miestä loppuelämäksi?

Miksei olisi. Itse hän tekee ruokansa, siivoaa jne. Heillä on lapsuudenkodissa kotiapulainen, mutta mies ei silloinkaan halunnut, että kotiapulainen siivoaisi hänen huoneensa eikä ole nytkään ottanut omaan asuntoonsa kotiapulaista.

 

Jotenkin kuulostaa uskomattomalta, että yli kaksikymppisten ihmisten olis ok vaan asua vanhempiensa kanssa. Mä olen 20, enkä osaa ajatellakaan moista vaihtoehtoa. Minulla on lapsikin jo... Tietysti ihmiset ovat erilaisia. Silti tuntuu järjettömältä. Kaksikymppinen on jo aikuinen ihminen, herranjestas. Tai ainakin pitäisi olla.

2 vuotta oot ollut vasta aikuinen, joten rauhoitu!

Kaupungissa aletaan puskee kakaroita myöhemmällä iällä vasta.

 

Jotenkin kuulostaa uskomattomalta, että yli kaksikymppisten ihmisten olis ok vaan asua vanhempiensa kanssa. Mä olen 20, enkä osaa ajatellakaan moista vaihtoehtoa. Minulla on lapsikin jo... Tietysti ihmiset ovat erilaisia. Silti tuntuu järjettömältä. Kaksikymppinen on jo aikuinen ihminen, herranjestas. Tai ainakin pitäisi olla.

Miksi se on niin ihmeellistä? Suomessa itsenäistytään aikaisin, mutta monessa muussa maassa on aivan normaalia asua vielä 30-vuotiaana kotona, jossa asuu muutenkin kolme tai vaikka neljäkin sukupolvea.

 

Melkein toivon että jopikumpi (tai joku) ajaisi minut pois kotoa siinä vaiheessa kun lapset on ehkä vähän yli parikymppisiä.

 

En usko että asia minua häiritsisi, lasta ennemminkin. Kunhan noudattaa talon sääntöjä ja ottaa kaikki asukkaat huomioon, niin se riittää.

 

Ja yleensä se, että aikuistunut lapsi asuu kotona pitkään, tarkoittaa myös sitä, ettei ole sitä hyvää ihmissuhdetta löytynyt. Olisi kiva, jos omat lapseni löytäisivät myös rakkautta elämässään ja se usein tarkoittaa halua olla yhdessä, asua yhdessä, perustaa oma yhteinen elämä.

Mun mielestä on hyvä oppia elämään ensin yksin, ennenkun kenenkään kanssa yhteen muuttaa

 

Miksi se on niin ihmeellistä? Suomessa itsenäistytään aikaisin, mutta monessa muussa maassa on aivan normaalia asua vielä 30-vuotiaana kotona, jossa asuu muutenkin kolme tai vaikka neljäkin sukupolvea.

Useissa maissa syy tähän on se, ettei nuorilla aikuisilla ole varaa hankkia omaa asuntoa. Esim Italiassa itsenäistyminen siirtyy usein kolmenkympin lähistölle, myös se perheen perustaminen. Palkat eivät ole suuret, yhteiskunnan tukia ei ole samaan malliin kuin meillä ja sukupolvien yhteisasuminen on ehkä vähemmän toive kuin pakko. Ennen ehkä agraariyhteiskunnassa tilanne oli toinen, mutta kun aikuinen kaupunkilaisihminen ei pärjää palkallaan tai voi opiskella muuten kuin kotoaan käsin, ei se välttämättä ole se mitä halutaan, vaan mihin on tyytyminen. Mutta voi se silti toimia ihan hienosti, en sitä sano.