Ajatteletteko koskaan, että teille on jossain sielunkumppani?

Ei, vaan tilanteessa on aina kaksi jotka siitä varmasti tietää. En oleta että ymmärtäisit jos sinulla ei ole kokemusta asiasta.
Syö sinä vaan lenkkimakkaraa, me mennään gurmeella.

Odotin tänne myös tuontyyppistä palautetta. Siksi arveluttikin kirjoittaa nyt, kun linjoilla selvästi on uusia ihmisiä kuin eilisiltana On ihan selvää, ettei tällaiset jutut avaudu niille, joilla ei tätä kokemusta ole. Joten kannattaa ihan vain jättää huomiotta

 

Ei, vaan tilanteessa on aina kaksi jotka siitä varmasti tietää. En oleta että ymmärtäisit jos sinulla ei ole kokemusta asiasta.
Syö sinä vaan lenkkimakkaraa, me mennään gurmeella.

Sä oot naiivi ja typerä. Kaikilla on "sielunkumppani" jos sen noin haluaa ajatella. Mut sulla taitaa olla kusta päässä ja luulet liikoja mierlikuvituksessas.

 

Vielä eräs seikka liittyen tuohon ihastumis-rakastumis aspektiin, että vaikka tuolla miehellä on kumppaneita niin minkäänlaista mustasukkaisuutta tai pelkoa hänen kadottamisestaan ei minulla ole, sillä tunne siitä, että tuo ihminen on "minun" on horjumaton.
Varovaisuus minulla osittain johtuu siitä, että tällaista yhteyttä on ulkopuolisten vaikea ajatella ilman, että siihen liittyisi seksiä. Monet ovat vakuuttuneita siitä että meillä on menneisyydessä ollut suhde ( ja vanha suola janottaa) vaikka asia ei näin ole. Huomaan että meitä kaveriporukassa seurataan jos puhumme toisillemme. Tuntuu todella inhottavalta että joku ajattelee että säädämme mieheni seläntakana. En tekisi niin, sillä rakastan omaa miestäni. Eli samaa kuin sinulla.

Juu, kuulostaa kyllä tutulta! Tämä "munkin" tapaukseni on siis naimisissa oleva tyyppi. Tavallaan olin aikoinani kade naiselle, joka saa olla tämän miehen kanssa, mutta se tunne oli ohimenevä. Nyt, kun miehellä on avioliitossaan vaikeaa, olen yrittänyt jutella hänelle siitä, ettei pitäisi antaa periksi, vaan yrittää selvittää ne vaikeudet. Mustasukkaisuutta ei ole. Tämän miehen mielestä minut ja hänet on jossain määrätty yhteen - mikä ajatus on tavallaan surullinenkin. Meidän välillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista seksuaalista (eikä edes fyysistä )vetovoimaa, se on vain tuo henkinen yhteys. Kyllähän toimivaan ihmissuhteeseen seksikin kuuluu Katselen tätä miestä jotenkin ohi hänen "kuorensa".

Ei ole ihme, jos teitä ympäristö "kyttää". Se yhteys näyttää varmasti rakkaudelta. Pohjimmaltaan siinä voi olla kyse rakkaudesta, tai paljon enemmästä. Se näkyy ulospäin. Kuitenkin on eri asia, voisiko tällaisen sielunkumppanin kanssa oikeasti elää. Sitä en ole ajatellutkaan. Ainakin meillä "maalliset kuviot" ei kohtaa ollenkaan - en nyt viitsi tarkentaa

On nämä haastavia kuvioita. Oli mukava kuulla muidenkin kokemuksia tästä todella vaikeasti hahmotettavasta asiasta ("todellakin" - sun kirjoituksista pystyn lukemaan "rivien välistä" - tiedän mitä tarkoitat, vaikket kaikkea kirjoitakaan )...Kaikkea hyvää, pitäkään huolta toisistanne !

 

Sä oot naiivi ja typerä. Kaikilla on "sielunkumppani" jos sen noin haluaa ajatella. Mut sulla taitaa olla kusta päässä ja luulet liikoja mierlikuvituksessas.

Ei muiden sielunkumppanit oo sulta pois!

 

En usko enää sielunkumppanuuteen. Teininä uskoin ja toivoin löytäväni. Nykyisin uskon siihen, että sielut voivat tulla toimeen toistensa kanssa -ja ystävyyttä tai rakkautta ei sen takia kannata heittää hukkaan, jos "sitä oikeaa" ei ala löytyä. Rakkauskin ilmenee niin eri tavalla,kuin esim. suhteessani omaan mieheen kymmenen vuotta sitten ja tähän päivään verrattuna. Voimme olla vihaisia toisillemme -mutta suhde ei mene sen takia poikki, tai että asioista ei voitaisi puhua asioina. Sielujen välistä kommunikaatiota olen kokenut ensin 9kk tyttäreni kanssa, joka ei osannut vielä puhua -hän lohdutti minua sairastaessaa silmillään, olemuksellaan -kun menehtyi, niin koin usein tätä samaa lohtua -kuin viestinä jostain. Siksi uskon, että sielu on ikuinen ja muistamme toisemme kuoltuamme.
Jos näen unia jostain toisesta ihmisestä usein esim. olen nähnyt pettämisunia -en ajattele, että olen rakastunut ja minun pitäisi vaihtaa esim. mieheni tuohon toiseen, kun hän kerran tulee ajatuksiini ja uniini (että on varmaan sielunkumppanini) -olen toistaiseksi ainakin välttynyt tämmöiseltä -ja mennyt vain oman ukkoni viereen ja sanonut, että tuhmia unia näyttää

 

No en mä oikeastaan tiedä, mikä sitten on se "sielunkumppani"? Mun ukko on sellanen mun peruskallio, jonka kanssa tuntuu kuin kuuluisikin yhteen (mä oon niinku se vellova ja kuohuva meri), mutta onko sitten vaan sitä että meidän luonteet sopii toisiinsa..?

 

No en mä oikeastaan tiedä, mikä sitten on se "sielunkumppani"? Mun ukko on sellanen mun peruskallio, jonka kanssa tuntuu kuin kuuluisikin yhteen (mä oon niinku se vellova ja kuohuva meri), mutta onko sitten vaan sitä että meidän luonteet sopii toisiinsa..?

Mulla samanlaista tunnetta. Mutta sielunkumppani olisi se, joka velloo ja kuohuu sun kanssasi samaan tahtiin, samoissa myrskyissä? Ja tyyntyy jälleen.

 

Juu, kuulostaa kyllä tutulta! Tämä "munkin" tapaukseni on siis naimisissa oleva tyyppi. Tavallaan olin aikoinani kade naiselle, joka saa olla tämän miehen kanssa, mutta se tunne oli ohimenevä. Nyt, kun miehellä on avioliitossaan vaikeaa, olen yrittänyt jutella hänelle siitä, ettei pitäisi antaa periksi, vaan yrittää selvittää ne vaikeudet. Mustasukkaisuutta ei ole. Tämän miehen mielestä minut ja hänet on jossain määrätty yhteen - mikä ajatus on tavallaan surullinenkin. Meidän välillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista seksuaalista (eikä edes fyysistä )vetovoimaa, se on vain tuo henkinen yhteys. Kyllähän toimivaan ihmissuhteeseen seksikin kuuluu Katselen tätä miestä jotenkin ohi hänen "kuorensa".

Ei ole ihme, jos teitä ympäristö "kyttää". Se yhteys näyttää varmasti rakkaudelta. Pohjimmaltaan siinä voi olla kyse rakkaudesta, tai paljon enemmästä. Se näkyy ulospäin. Kuitenkin on eri asia, voisiko tällaisen sielunkumppanin kanssa oikeasti elää. Sitä en ole ajatellutkaan. Ainakin meillä "maalliset kuviot" ei kohtaa ollenkaan - en nyt viitsi tarkentaa

On nämä haastavia kuvioita. Oli mukava kuulla muidenkin kokemuksia tästä todella vaikeasti hahmotettavasta asiasta ("todellakin" - sun kirjoituksista pystyn lukemaan "rivien välistä" - tiedän mitä tarkoitat, vaikket kaikkea kirjoitakaan )...Kaikkea hyvää, pitäkään huolta toisistanne !

Kuin myös.

 

[QUOTE="a p";23027334]Mulla samanlaista tunnetta. Mutta sielunkumppani olisi se, joka velloo ja kuohuu sun kanssasi samaan tahtiin, samoissa myrskyissä? Ja tyyntyy jälleen.[/QUOTE]

Ihana

 

[QUOTE="a p";23027334]Mulla samanlaista tunnetta. Mutta sielunkumppani olisi se, joka velloo ja kuohuu sun kanssasi samaan tahtiin, samoissa myrskyissä? Ja tyyntyy jälleen.[/QUOTE]

Jaa.... No sit "been there done that".

Olen superisti tyytyväisempi ja onnellisempi suhteessani peruskallioon

 

Olen kyllä löytänyt muutaman sielunsiskon, ovat ystäviäni ja työkavereitani. Samantapainen luonne, ajatusmaailma, mielenkiinnonkohteet, elämänkokemukset. Ja voimakas yhteys, toinen aina mielessä, telepatiaa. Ovat tärkeitä ja rakkaita, vaikka samaa sukupuolta ovatkin. Mutta en ole koskaan tavannut vastakkaista sukupuolta olevaa sielunkumppania enkä usko sellaista kohtaavanikaan. Rakkautta tai ainakin kiintymystä voi tuntea vaikkei sielunkumppani olekaan. 2 miehen kanssa minulla on ollut pitempi suhde, mutta sielunkumppanuutta välillämme ei ole ollut. Välillä ajattelen, että sielujen yhteys löytyy vain samaa sukupuolta olevien ihmisten väliltä, koska naiset ja miehet ovat yhtä erilaisia kuin yö ja päivä, näkevät asiat ihan eri tavalla ja ajattelevatkin ihan eri tavalla. Kommunikointikin on niin erilaista kuin olla ja voi.
Eli uskon sielunsiskojen olemassa oloon, koska sellaisia olen kohdannut. Mutta en usko siihen, että jossain olisi miniulle mies, joka olisi sielunkumppanini ja minulle se ainoa oikea. Tuskin haluaisin sellaista edes kohdata. Minulle riittää ne 4 sielunsiskoystävääni loistavasti. Yhteys heihin sen verran voimakas ja intensiivinen etten kykenisikään useampaan suhteeseen sielujen tasolla. Yhtäkään sielunsiskoa en halua pois elämästäni, sillä ovat korvaamattomia eli tilaa sillä rintamalla ei enää ole. Ja tiedän, että nämä sielunsiskot ovat minulle paljon tärkeämpiä, arvokkaampia ja rakkaampia kuin mahdollinen tuleva miesystäväni. Sielunsiskoistani minua ei voi erottaa kukaan eikä mikään, koska ovat aina läsnä.

 

Sielunkumppani on. Jos viettäisin hänen kanssaan arkeni, en tiedä mitä kumppanuudelle kävisi. Hänen olemassaolo rauhoittaa, ja tuo hyvää mieltä. Rakkaus on erilaista, täydellistä,hyväksyvää, joka ei tuomitse, eikä odota mitään.

 

Kyllä. Mutta emme tule olemaan yhdessä. Unia näen hänestä vähintään kerran kuussa. Aina kun yritän unohtaa hänet, se onnistuu ehkä muutamiksi viikoiksi, sitten se pulpahtaa jostain taas esiin.
Raastavaa, etten koskaan pääse ajatuksissani eroon hänestä.

 

up

 

Luulin, ei vaan uskoin, pitkään että vaimoni olisi ollut sellainen. Sitten sain kiinni hänet pettämisestä ja sen jälkeen hän myös avautui muustakin - ei ollut todellakaan sielunkumppanini sittenkään. Oli vain onnistunut kusemaan mua silmään yli kymmenen vuoden ajan.
Nyt- en tiedä, en uskalla edes toivoa. Olo on ettei minulle sellainen onni kuulu, kunhan kulutan aikani loppuun täällä pysytellen pois muiden onnen tieltä.