Alle vuoden ikäinen lapsi mummolassa 5 yötä, mitä mieltä?

En pystyis jättämään tuota vanhempaakaan, joka on lähemmäs 3 vuotta, puhumattakaan tuosta vähän reilun vuoden vanhasta, vaikka mummi on läheinen ja rakas ihminen.
Meillä oli nyt syksyllä nuoremman leikkaus, jonka vuoksi itse olin nuoremman kanssa toisella paikkakunnalla ma-la, vanhempi lapsi oli yhden yön ma-ti mummilassa ja isän työpäivien ajan mummilla hoidossa. Perjantaina isä tuli vanhemman lapsen kanssa sairaalapaikkakunnalle ja oltiin samassa paikkaa yötä, tuokin ero äidistä tuntui olevan vanhemmalle lapselle liikaa, kiukuttelua jatkui pitkästi seuraavalle viikolle ja tahtoi tietää usein jättääkö äiti ikinä. Nuoremman jouduin jättämään huutavana teholle perjantai iltana 10 aikaa, kun olin luvannut vanhemmalle lapselle nukkuvani hänen kanssaa. Musta tuntuu ettei nuorempi oikeen tuosta erosta ole vieläkään toipunut, toisinaan roikkuu kaulassa ja housun puntissa kuin hukkuva oljenkorressa.

En sano, ettei muut sais jättää, mutta mun lapsille olisi liian pitkä aika olla erossa vanhemmistaan ja mulle ois liian pitkä aika olla erossa lapsistani. Vaikka mummi on tärkeä ja rakas, vaikka vanhempien lisäksi on muita turvallisia aikuisia lapsen elämässä, niin siltikin ne vanhemmat ovat ne tärkeimmät. Onneksi itse tykkään lomailla koko perheen voimin, nautinkin siittä paljon enempi.

 

Olosuhteiden pakosta voisin jättää. Muuten en kyllä uskaltaisi, koska koko ajan kävisi mielessä, että mitenköhän vauva voi.

 

No on kyllä taas jeesustelua. Ei se lapsi siitä rikki mene.

Ja tällainen asenne, "Eiks noi reissut ois voinu tehä ennen muksua?" on aivan ahterista. En mä lopeta olemasta minä, vaikka mä olen vanhempi. Viisi yötä 365:stä ei todellakaan ole maailmanloppu. Ohhoh.

jokainen tietysti tavallaan mutta kyllähän se erinäisiä mielipiteitä luonnollisestikin herättää jos haluat ensin lapsen ja sitten et voi olla täyspäiväinen äiti edes lapsellesi 1 kokonaista vuotta vaan kaipaat jo omaa lomaa

 

Tuon ikäisen jättäisin yhdeksi yöksi, jos pitäis jättää. En jättäis tuota 3-vuotiastakaan viideksi yöksi.

 

En muuta ihmettele kuin että miten on voinut lähteä maidon täyttämillä rinnoilla reissuun, jos on sitä ennen niin ahkeraan sitä ennen pumpannut. Yhdellä mun kaverilla tuli rintatulehdus, kun yritti taaperoa vierottaa "kertarysäyksellä" ja mulle rupes rinnat kihelmöimään ja turpoamaan, kun olin nelisen tuntia pois vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen, ja äkkiä sitten tyhjentämään eli imettämään, kun pääsin kotiin.

Ehkäpä hän on sitten vain pumppaillut siellä matkalla sitten.

Ei mulla muuta eli en ota kantaa toisen ratkaisuun, sillä se on hänen omansa. Minä en olisi siihen pystynyt.

 

Ehkä tuollaisen äidin omassa tunne-elämässä on jotain ongelmaa, monien muiden äidinvaistot toimivat lapsen eduksi, he haluavat olla lastensa lähellä ja pitää heidät turvassa. Ja oli ensimmäisen kerran jättänyt vauvan useammaksi yöksi jo alle puolivuotiaana. Varmaan sitäkin hetkeä varten aloittanut harjoittelun viikon iässä yön yli hoitoon mummolaan.

 

Itse en jättäisi, en edes haluaisi tuossa vaiheessa noin pitkää lapsivapaata lomaa, joku vapaayö miehen kanssa voisi kyllä olla ihan jees.

Muutenkin olisin varmaan liian mukavuudenhaluinen ja laiska tuollaiseen. Vauva kuitenkin menisi helposti mukana, sen sijaan pitkät varastoon pumppaamiset ennen matkaa ja matkan aikana taas pumppaamiset yhdistettynä ikävään ei oikein houkuttele.

 

Uskon ettei lapselle mitään traumoja tule jos kuitenkin hoitajina on tuttuja perheenjäseniä.

Mutta veikkaan että MINÄ en kestäisi sitä. Koko ajan pyörisi päässä oma pikku nyytti ja tietysti jonkinlainen syyllisyyskin siihen päälle.

Enkä myöskään ymmärrä miksi sitä lasta ei voi ottaa reissuun mukaan? Liian rasittavaako? Jos lapsi ei ole muuta ku rasite, niin miksi se piti alkuunkaan hankkia?

 

Minusta tuo on ihan ok ei sitä vauvaa joka paikkaan tarvitse mukaan ottaa. Mukavaa joskus rentoutua kaksinkin.

 

Itsekästä touhua. Jos on elämää jäänyt niin paljon elämättä, ettei voi parikisi vuodeksi jättää reissuja väliin lapsen ollessa pieni, niin olisi todellakin kannattanut jättää se lapsi tekemättä. Noin pieni on varmasti ollut hädissään, kun äiti häviää elämästä pitkäksi aikaa.

 

Enpä olisi uskonut, että joudun perustelemaan omia valintojani kaksplussan keskutelupalstalle. Näytti vaan tulevan sen verran paljon liikennettä blogiini, että pakko nyt kertoa muutama asia teille.

Ensinnäkin, me olimme koko perheen voimin Thaimaassa, minä ja tytär 2,5 kuukautta mies miedän kanssa 1,5kk. Häämatkalle lensimme maansisäisellä lennolla, eli olisimme olleet hätätapauksessa aika pian vauvan luona takaisin JOS olisi tarvinnut.
Toisekseen, minä en todellakaan ole itsekäs tai huono äiti - rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta. Mulla vaan on erilainen kasvatus (ja ehkäpä kulttuuridonnainen) ajatusmaailma teihin verrattuna.

Kun joku mietti rintojani niin kyllä, pumppasin viiden päivän ajan kuuden tunnin välein molemmat rinnat. Ja hei, minä imetän vieläkin, vauva on 10kk eikä ole edes maistanut korviketta koskaan. Ylpeä? Kyllä.

Matkustanut olen paljon aikasemminkin, ja varmasti tulemme matkustamaan jatkossakin, vauvan kanssa, minä yksin, mies yksin, kaikki yhdessä. Miksi olla niin kapeakatseinen? Ennemmin jätän sen 9kk ikäisen vauvan äitini hoitoon 5 yöksi, kun hän ei sitä tule muistamaan, kuin että jätän 4 vuotiaan, joka varmasti alkaa ikävöimään äitiään jo toisena päivänä. Jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää minulta suoraan ja lopettakaa nämä omat spekulaatiot. Me kaikki olemme erilaisia, se, että se on Sinusta väärin, ei tarkoita, että se on absoluuttinen universaali totuus.
Karina

 

miksi pitää blogia julkisena jos siitä ei saa keskustella?

 

Kylläpä häikäsee, kun sädekehät loistaa.

 

No tuo on jo järkyttävää, jos joulunakin viedään lapset hoitoon!!

Mä tunnen yhden perheen , jossa lapsi on ( nyt n.10v), ainakin viimeiset 7-8 joulua viettänyt mummolassa, kun vanhemmat matkaa Thaimaahan 2-3vko:n lomalle. Ei kuulemma "halua mukaan".....
Mut kyllä mä muutaman mummolaan ymmärrän!

 

Me kaikki olemme erilaisia, se, että se on Sinusta väärin, ei tarkoita, että se on absoluuttinen universaali totuus.

Itse en ainakaan väittänyt että olisi väärin.
Mietin vain että minä ja varmasti hyvin monet muutkin äidit, eivät kertakaikkiaan pystyisi tuohon.
Olisi jo tarpeeksi kamalaa olla pakottavista syistä noin kauan erossa omasta vauvasta, joten kuulostaa ihan hullulta tehdä se ihan vapaaehtoisesti. Tai jopa nauttia siitä että lapsi (rasite?) on poissa silmistä.

Itse olen nähnyt reissaajia joilla on vauva mukana, ja se vain kuulostaa ja vaikuttaa paljon luonnollisemmalta ja... Noh, oikeammalta kuin se että pistetään kersa hoitoon kun ei kiinnosta sitä hoitaa lomalla.

 

Mun lapsi on 4v isovanhempien kanssa viikon etelässä...hyvin pärjättiin kaikki osapuolet ja ihan normaali tarumatisoitumaton teini tuosta on kasvanu!

 

Enpä olisi uskonut, että joudun perustelemaan omia valintojani kaksplussan keskutelupalstalle

Taidat olla vielä aika nuori äiti kun ensinnäkin kirjoitat julkista blogia ja sitten et kestä siitä tulevaa keskustelua.
Ne on sen julkisuuden varjopuolia jos avaa verhon omaan yksityiselämään muillekin
Mutta luulen silti että tässä kaksplussa keskustelussa on suurin osa ajatellut näin julkisella tasolla tuon.
Täytyysanoa että en itsekään voinut kehua erään facebook tuttavan käytöstä kun 3viikkoisen vauvan äidin teki niin mieli lähteä joramaan ja juomista puhumattakaan, muuten niin fiksu ihminen tekee jotain sellaista jota en itse olisi voinut kuvitellakaan.
Mutta tietsti jokainen tekee tavallaan valintansa toisille se oma aika on tärkeämpää kuin toisille.
Mitäpä siitä tuomitsemaan.
Toiset ei ehkä ymmärrä kuinka se vaiva sitoo ja vielä nuoruus siihen päälle ja halu elää omaakin elämää ja saada samaan aikaan se perhe ja paletti kokoon niin ei olekkaan niin helppoa ja kaikille arkipäiväistä.

 

Saa keskustella, tottakai.

Lapsi ei todellakaan ole rasite, vaan parasta, mitä ihminen voi saada.

 

Enpä olisi uskonut, että joudun perustelemaan omia valintojani kaksplussan keskutelupalstalle. Näytti vaan tulevan sen verran paljon liikennettä blogiini, että pakko nyt kertoa muutama asia teille.

Ensinnäkin, me olimme koko perheen voimin Thaimaassa, minä ja tytär 2,5 kuukautta mies miedän kanssa 1,5kk. Häämatkalle lensimme maansisäisellä lennolla, eli olisimme olleet hätätapauksessa aika pian vauvan luona takaisin JOS olisi tarvinnut.
Toisekseen, minä en todellakaan ole itsekäs tai huono äiti - rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta. Mulla vaan on erilainen kasvatus (ja ehkäpä kulttuuridonnainen) ajatusmaailma teihin verrattuna.

Kun joku mietti rintojani niin kyllä, pumppasin viiden päivän ajan kuuden tunnin välein molemmat rinnat. Ja hei, minä imetän vieläkin, vauva on 10kk eikä ole edes maistanut korviketta koskaan. Ylpeä? Kyllä.

Matkustanut olen paljon aikasemminkin, ja varmasti tulemme matkustamaan jatkossakin, vauvan kanssa, minä yksin, mies yksin, kaikki yhdessä. Miksi olla niin kapeakatseinen? Ennemmin jätän sen 9kk ikäisen vauvan äitini hoitoon 5 yöksi, kun hän ei sitä tule muistamaan, kuin että jätän 4 vuotiaan, joka varmasti alkaa ikävöimään äitiään jo toisena päivänä. Jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää minulta suoraan ja lopettakaa nämä omat spekulaatiot. Me kaikki olemme erilaisia, se, että se on Sinusta väärin, ei tarkoita, että se on absoluuttinen universaali totuus.
Karina

Ja se, että se on Sinusta oikein, ei tarkoita että se on absoluuttinen universaali totuus. Laita blogi salaiseksi, jos ärsyttää kommentointi. Mulla on niin tiivis suhde lapsiini ollut tuossa vaiheessa, etten todellakaan olis nauttinu viiden päivän poissaolosta enkä usko, että lapsikaan.

 

Häämatkalle lensimme maansisäisellä lennolla, eli olisimme olleet hätätapauksessa aika pian vauvan luona takaisin JOS olisi tarvinnut.
Toisekseen, minä en todellakaan ole itsekäs tai huono äiti - rakastan lastani enemmän kuin mitään muuta.

Eli vain hätätapauksessa olisit palannut vauvan luokse? Mistä tiedät, kuinka paljon vauvasi sinua kaipasi ja tarvitsi poissaollessasi? Jos olet yhtään perehtynyt aiheeseen, niin tietäisit, että noin pitkä vanhempien poissaolo ei ole vauvalle hyväksi.

Itsekästä touhua. Ehkäpä vanhempana ymmärrät tämän asian tai sitten et.

 

Vauva ei ymmärrä tuossa iässä että vanhemmat tulevat takaisin. Mummon tulisi olla yhtä läheinen kuin vanhempien mikä tarkoittaisi ettei bloggaaja ole alunalkaenkaan kyennyt itse hoitamaan lastaan. Loman aikana vauvan silmissä äiti oli sama kuin meille kuollut, poissa lopullisesti. Joten näin empatiakyvytöntä on aika turha moralisoida koska vastalauseet menee huti kuin vesi hanhen selästä.

 

"Kun tulimme matkaltamme takaisin, oli Olivia päiväunilla. Olivian herättyä, kävi mummi hakemassa tytön keittiöön. Me istuimme rauhassa pöydän ääressä ja annoimme pikkuisen tajuta tilanne rauhassa. Voi sitä onnen määrää, kun hän tajusi, että ÄITI on takaisin. Olivia melkein ryntäsi syliini ja katsoi minua kuin epätodellista olentoa, silitti kasvojani ja painoi päänsä rinnalle".

Jo tuo teksti saa vatsani kääntymään nurin. En pystyisi olemaan erossa noin pienestä lapsestani noin pitkää aikaa, enkä edes halua että lapseni joutuu kokemaan tuollaisia tunteita.

 

Jos tuntisit minut, niin tietäisit, että olen kaukana "emptiakyvyttömästä".
Ennen kuin lapseni jäi isovanhempiensa luokse hoitoon, asuimme siellä kuukauden ajan, joten tuttu oli ympäristö ja hoitaja. Ei mulla muuta, jatkakaa toki, tänne en enää kirjoittele, asialliset kommentit ovat tervetulleita blogin puolelle, jota en ole laittamassa salaiseksi. Miksi laittaisin? Ei mua horjuta tuntemattomien syytökset, tiedän itse mikä on lapselleni ja perheelleni parasta.

 

Selvästi jotain uupuu kun et bloggaaja kykene asettumaan vauvan asemaan. Moni muu perhe pitää matkailua myös avartavana kokemuksena lapselle. Vauva ei siitä välitä oletteko suomessa vai egyptissä, hän haluaa olla vain vanhempiensa kanssa. Kuinkahan paljon mummo on kaikkiaan hoitanut lasta? Varmaan pian tasoissa kanssasi. Surullista, mutta onneksi vauvalla on hyvä hoitaja.

 

Tää on jo ihan naurettavaa. Kuinka paljon mummo on hoitanut lasta kaiken kaikkiaan? Mun vanhemmat asuu 6kk vuodesta ulkomalilla. Täällä kotimaassa he asuvat 150km etäisyydellä meistä. Laskepa siitä, miten paljon.