Alle vuoden ikäinen lapsi mummolassa 5 yötä, mitä mieltä?

Mummo on joko vieras lapselle tai teidän veroisenne( ja millä keinoin?) Mutta se on hyvä että osaa sepittää asiat mieleisekseen. Tätä se on kaikki mulle nyt heti meno.

 

Onneksi piste itse on täydellinen <3 varo tukehtumasta itseesi.

 

Jos tuntisit minut, niin tietäisit, että olen kaukana "emptiakyvyttömästä".
Ennen kuin lapseni jäi isovanhempiensa luokse hoitoon, asuimme siellä kuukauden ajan, joten tuttu oli ympäristö ja hoitaja. Ei mulla muuta, jatkakaa toki, tänne en enää kirjoittele, asialliset kommentit ovat tervetulleita blogin puolelle, jota en ole laittamassa salaiseksi. Miksi laittaisin? Ei mua horjuta tuntemattomien syytökset, tiedän itse mikä on lapselleni ja perheelleni parasta.

Huolestuttavaa, että sun mielestä lapselle parasta on viiden päivän erossaolo vanhemmistaan. Mun mielestä vauvalle on parasta oma äiti ja isä.

 

Tarpeeksi hyvä ja järkevä asettaakseni lasteni tarpeet halujeni edelle tai tekemään kompromissejä mitkä eivät vaaranna lasten tervettä kehittymistä. Senkin olen oppinut, ettei tämä kyky ole kaikille itsestään selvä. Eikä se sellaiseksi muutu jos ymmärtämättömien päitä silitellään ja hyssytellään.

 

Itse en jättäisi, ja mietin, että jos äidilläkin joka päivä matkalla kyyneleet valuu kun tulee niin kova fyysinen ja psyykkinen kaipaus, niin onko se sen arvoista... Noin pieni lapsi ei vielä asiaa ymmärrä ja luultavasti kuvittelee vanhempien vain hävinneen, kuolleen tms (no joo, lapsi ei vielä tiedä mikä on kuolema, mutta kuitenkin).

En kyllä tuomitsekaan. Mieheni oli matkalla 4 yötä kun esikoinen oli noin vuoden. Kun palasi, lapsi sai hepulikohtauksen, just sellaisen, että kuollut palaa takaisin tms. Oli selvästi järkyttynyt asiasta, vaikka iloinen olikin että rakas isä palasi. Itse olin 2 yötä pois, kun lapsi oli 1,5 v.

 

Matkustanut olen paljon aikasemminkin, ja varmasti tulemme matkustamaan jatkossakin, vauvan kanssa, minä yksin, mies yksin, kaikki yhdessä. Miksi olla niin kapeakatseinen? Ennemmin jätän sen 9kk ikäisen vauvan äitini hoitoon 5 yöksi, kun hän ei sitä tule muistamaan, kuin että jätän 4 vuotiaan, joka varmasti alkaa ikävöimään äitiään jo toisena päivänä.

Ensinnäkin niitä lapsia ei kannata tehdä, jos kuvittelee, että niiden takia oman entisen elämän ei tarvitse muuttua millään tavalla, vaan lapsi kulkee siinä sivussa mukana. Kyllä vauva muuttaa elämän pysyvästi. Jos haluaa vielä matkustella paljon, niin sitten kannattaa siirtää lasten tekoa, jotta se pieni viaton ei joudu kärsimään vanhempien itsekkäästä elämänasenteesta.

Millä perustelet sen, että 9 kk ikäinen kärsii vähemmän äidin poissaolosta kuin 4 vuotias? 4 vuotias toki osaa jo ilmaista pahan mielensä paremmin ja ymmärrettävämmin, mutta yhtälailla se pienempikin on shokissa äidin katoamisesta.

 

Kunnon AV-mamman lapsihan ei ole yhtään tuntia ilman ÄITIÄ. Koska se ÄITI on kaikkein tärkein, edes isä ei kelpaa, ei koskaan.

 

Täydellisen tyhmää on ajatella ettei yhdeksänkuinen ikävöisi, koska ei osaa sanoin ilmaista ikäväänsä.

Kyllä hän ikävöi. Mikä pahinta, hän ei osaa sitä sanoin ilmaista, ei itselleen eikä muille. Ei hän ymmärrä ajan käsitettä, sitä että äiti tulee joskus takaisin. Syntyy syvä turvattomuuden haava. Isompi ja "vaikeampi" ikävöivä traumatisoituu vähemmän, koska voi asiansa ilmaista. Vauva sen sijaan voi vaikkapa osin taantua kehityksessään.

Mutta kukin täällä maailmassa hoitaa vanhemmuutta tavallaan, tekee lapsilleen haavoja tavallaan, ja selittää käytöksensä itselleen (ja muille) tavallaan.

 

Kyl mä oisin voinut jättää. Mun vanhemmat on ollut lapsille tuttuja jo ihan pienestä asti enkä mä muutenkaan ymmärrä, että miksi ihmeessä ei sais sitä omaa aikaakin olla joskus.

 

Kyl mä oisin voinut jättää. Mun vanhemmat on ollut lapsille tuttuja jo ihan pienestä asti enkä mä muutenkaan ymmärrä, että miksi ihmeessä ei sais sitä omaa aikaakin olla joskus.

No niinpä juuri. Viittaan kommenttiin 58.

 

No niinpä juuri. Viittaan kommenttiin 58.

No viittaa kuule ihan mihin haluat.

 

mä mietin että mite ton ikänen lapsi on osannut kertoa että oli ikävä

 

Mulle ei tuota mitään ongelmia olla erossa lapsista aika ajoin useampikin päivä, en itkeskele perään ja silloin kun lapset ovat isällään pari viikkoa putkeen, en kuule lapsista pihaustakaan sinä aikana. Nuorempi oli 2,5-vuotias kun ekan kerran lähti isälleen pariksi viikoksi ja hyvin sillä oli mennyt vaikka ihan vieraaseen paikkaan meni.
Lapset kulkee paljon mun mukana, mutta olen tässä 5,5-vuodessa tehnyt joitakin harrastusmatkoja ilman lapsiakin. Arjessa työ on mun omaa aikaa, muuten lapset ovat mun kanssa. Isällään siis käyvät 3-4 kertaa vuodessa sen 2 viikkoa kerrallaan.

 

Meidän esikoinen oli juuri täyttänyt vuoden kun oli tutussa mummolassa 5 yötä kun me oltiin miehen kanssa matkoilla. Hienosti sujui. Ihan älytöntä jeesustelua.
Viime kesänä olimmekin jo sitten viikon matkoilla ja päälle lähti lapset heti perään reissuun sukulaisten kanssa. Olivat 3 ja 5v. Kamalaa! Lapset olivat nauttineet mummon ja ukin seurasta ja käyneet sillä välin vaikka missä jännissä paikoissa.

 

[QUOTE="piste";29482774]Tarpeeksi hyvä ja järkevä asettaakseni lasteni tarpeet halujeni edelle tai tekemään kompromissejä mitkä eivät vaaranna lasten tervettä kehittymistä. Senkin olen oppinut, ettei tämä kyky ole kaikille itsestään selvä. Eikä se sellaiseksi muutu jos ymmärtämättömien päitä silitellään ja hyssytellään.[/QUOTE]

Nakellaanko samat kivet niskaan niille jotka eivät parisuhteissaan onnistu ja alkavat lasten heittelyn kahden kodin välillä jo lasten ollessa pieniä? Se on ihan ok?
Sitten kun keskenään toimeen tulevat vanhemmat haluavat kahdestaan viettää 5vrk niin se on perisynti ja saatanasta? Köh?

 

"Kun tulimme matkaltamme takaisin, oli Olivia päiväunilla. Olivian herättyä, kävi mummi hakemassa tytön keittiöön. Me istuimme rauhassa pöydän ääressä ja annoimme pikkuisen tajuta tilanne rauhassa. Voi sitä onnen määrää, kun hän tajusi, että ÄITI on takaisin. Olivia melkein ryntäsi syliini ja katsoi minua kuin epätodellista olentoa, silitti kasvojani ja painoi päänsä rinnalle".

Jo tuo teksti saa vatsani kääntymään nurin. En pystyisi olemaan erossa noin pienestä lapsestani noin pitkää aikaa, enkä edes halua että lapseni joutuu kokemaan tuollaisia tunteita.

Minulle tuli myös kamalan paha mieli tuosta tekstistä, ihan sen lapsen vuoksi. "katsoi minua kuin epätodellista olentoa", niin surullista. Itse teen äitinä kaikkeni, ettei minun lapseni tarvitsisi tuollaisia tunteita koskaan kokea.

 

Nakellaanko samat kivet niskaan niille jotka eivät parisuhteissaan onnistu ja alkavat lasten heittelyn kahden kodin välillä jo lasten ollessa pieniä? Se on ihan ok?
Sitten kun keskenään toimeen tulevat vanhemmat haluavat kahdestaan viettää 5vrk niin se on perisynti ja saatanasta? Köh?

Just samoilla linjoilla kyllä tän kanssa. Mulle toimiva parisuhde on kyllä kaiken A ja O. Lapsen hyvinvointi on myös erittäin tärkeää, en mä sitä sillä - mutta parisuhteen hoito on toimivan ja rakastavan perheen perusta, ja mä ainakin haluan että mun lapsi näkee ja tuntee että mulla ja miehellä on hyvä olla yhdessä. Ja kyllä, se että meillä on hyvä olla yhdessä tarkoittaa myös sitä että me halutaan olla kahdestaan, enemmän ja pidempään kuin muutaman tunnin kerralla. Parasta laatuaikaa on just ottaa ja lähteä pienelle kaupunkilomalle, pois kotinurkista ja rentoutua kahdestaan. Anteeksi vain, jos se tekee musta pedon tai hirviön, mutta mä näen tän näin. Kerran vuodessa ollaan oltu jossain kahdestaan lapsen syntymän jälkeen, ja varmasti tullaan olemaan nytkin kun tää kakkonen saapuu maailmaan.

Onneks tää ei oo sellainen asia josta kukaan (ainakaan vielä) kehtaisi tehdä ls-ilmoa, mutten niitä ois meidän kohdalla vino pino jonkun sossutädin pöydän kulmalla. Hui.

 

Vaimo-rakas, oletko koskaan kuullut että vanhempien ero EI vaikuttaisi lapseen? Tietenkin se on rankkaa olla vuorotellen kahdessa kodissa mutta siinä vastuunvetäjinä ovat omat vanhemmat. Sossukaan ei suosittele pienen vauva yön yli kyläilyjä isän luona koska se ei ole lapsen hyväksi jos äiti on ensisijainen hoivaaja. Erossa sattuu ja siinä varmasti koitetaaan toimia vähiten satuttavalla tavalla. Mutta lomamatka ilman vauvaa ei ole elinehto, ei näitä voi verrata.

 

Isovanhemmat kerkeää hoitamaan, hemmottelemaan ja kasvattamaan lasta myöhemmin, vauvalle 5 päivää on pitkä aika. Taapero - ja leikki-ikäiselle myös.

 

[QUOTE="piste";29485232]Vaimo-rakas, oletko koskaan kuullut että vanhempien ero EI vaikuttaisi lapseen? Tietenkin se on rankkaa olla vuorotellen kahdessa kodissa mutta siinä vastuunvetäjinä ovat omat vanhemmat. Sossukaan ei suosittele pienen vauva yön yli kyläilyjä isän luona koska se ei ole lapsen hyväksi jos äiti on ensisijainen hoivaaja. Erossa sattuu ja siinä varmasti koitetaaan toimia vähiten satuttavalla tavalla. Mutta lomamatka ilman vauvaa ei ole elinehto, ei näitä voi verrata.[/QUOTE]

En pidä kyllä elinehtona myöskään pykätä lapsia itselle sopimattoman ihmisen kanssa ja sitten erota pikkulapsiaikana.

 

V-r, niin tai näin, menee liikaa sivuraiteille aiheenvaihdosyrityksesi.

 

[QUOTE="piste";29485268]V-r, niin tai näin, menee liikaa sivuraiteille aiheenvaihdosyrityksesi.[/QUOTE]

What ever.

 

En pidä kyllä elinehtona myöskään pykätä lapsia itselle sopimattoman ihmisen kanssa ja sitten erota pikkulapsiaikana.

Joo eronneet naiset varmasti ovat suunnitelleet käsikirjoituksen tarkoituksella noin, ettei elämä kävisi tylsäksi :headwall: Menee muutenkin kevyesti ot ja sen päätteeksi heität ylimielistä kommenttia.

 

Mies kertoi mulle juuri pari päivää sitten, että hänen ystävänsä oli sanonut hänelle, että he vaimonsa kanssa vievät tyttönsä mummulaan viikoksi, että saavat lomaa. LOMAA!!? mulle tuli ihan kamalan paha mieli sen pienen puolesta. ja raasu on vähän päälle vuoden ikäinen. Hän on vähän väliä monta päivää mummulassa hoidossa, että vanhemmat saavat näitä lomiaan. Mulla oli siitä jo kamala olo, kun lapset oli kaks yötä hoidossa, kun mut vietiin yllätys matkalle. Meidän lapset on kerran kuukaudessa yökylässä, ja yhden yön kerrallaan, lukuunottamatta tuota yhtä kertaa.

 

Mies kertoi mulle juuri pari päivää sitten, että hänen ystävänsä oli sanonut hänelle, että he vaimonsa kanssa vievät tyttönsä mummulaan viikoksi, että saavat lomaa. LOMAA!!? mulle tuli ihan kamalan paha mieli sen pienen puolesta. ja raasu on vähän päälle vuoden ikäinen. Hän on vähän väliä monta päivää mummulassa hoidossa, että vanhemmat saavat näitä lomiaan. Mulla oli siitä jo kamala olo, kun lapset oli kaks yötä hoidossa, kun mut vietiin yllätys matkalle. Meidän lapset on kerran kuukaudessa yökylässä, ja yhden yön kerrallaan, lukuunottamatta tuota yhtä kertaa.

Järkyttävän usein teidän muksu kanssa yökylässä.
Mikä sinä olet ketään arvostelemaan?
Ehkä se jollakin parilla on niin että pääsevät vain kerran vuodessa jonnekin ja silloin vähän pidemmäksi aikaa esim. työn takia? Mitä vittua sinä muiden tekemisistä pahoitat mielesi kun et ole mikään superäiti näköjään itsekään?