Aloin miettimään omaa käytöstäni netissä eilen

ja tulin siihen tulokseen ettei se suinkaan ole normaalia. Eilen täällä provotessani ihmettelin että miksi käyttäydyin silleen. En ole normaalisti ilkeä kenellekään, mutta esim. tänne tullessani multa lähtee mopo käsistä ihan samantien ja alan ilkeilemään ihmisille jopa ihan vakavista asioista. En ole oikeasti sellainen. Olen 3n lapsen naimisissa oleva äiti, jolla on vahvat kasvatusperiaatteet ja olen onnellinen elämässäni.
Lapsillani on kaikki elämässään hyvin eikä minulla ja miehelläni ole keskinäisissä väleissä mitään valittamista. En siis lainkaan ymmärrä omaa käytöstäni täällä. Saatan nimettömänä kirjoitella alapää juttuja ja vastailla ihmisille ilkeästi pistellen heidän ongelmiinsa. Vihjailen myös usein jossakin vakava aiheisessa ketjussa alkuperäiselle kirjoittajalle kuinka hän kirjoittelee itselleen, jos muiden vastaukset sotivat omia ajatuksiani vastaan. Saatan esiintyä esim. tyhmänä rasistina ja sitten vastata itselleni yhtä tyhmänä suvaitsevaisena. Saatan myös kommentoida jollekin todella ilkeästi asioissa missä joku kärsii muutenkin jo esim. vaikka kun joku kirjoittaa pettäneensä puolisoaan ja on epätoivoinen.Kuka minä olen silloin painamaan toisen mieltä vielä alemmaksi ja morkkaamaan häntä? En kukaan.
Lupaan omalta osaltani lakata provoilemasta ketään täällä ja olen syvästi pahoillani siitä että olen näin käyttäytynyt aiemmin. Olen kuitenkin sitä mieltä että aikuisena tiedän oikean ja väärän rajan, joten eiköhän mun ole aika palata omalle paikalleni ja käyttäytyä sen mukaisesti miten toivon omien lastenikin käyttäytyvän. Toisia kunnioittaen.

 

Hyvää pohdintaa ja itsetutkiskelua! Myönnän sortuvani ylilyönteihin itsekin, enkä tiedä miksi.

Mukavaa päivää sinulle

 

Hyvää pohdintaa ja itsetutkiskelua! Myönnän sortuvani ylilyönteihin itsekin, enkä tiedä miksi.

Mukavaa päivää sinulle

En itsekään ymmärrä omaa käytöstäni. Sen tiedän että usein kun hermostun jostain selkeästä provoviestistä saatan kirjoittaa jotain todella typerää ja jopa julmaa toisille...siinä tulee ikäänkuin sellanen hälläväliä olo. Sitten on niitä päiviä kun on muka niin pitkästynyt ja ei tiedä mitä kivaa tekisi. Monesti olen jälkeenpäin ajatellut, että no olisihan tuonkin ajan voinut käyttää paremmin.

Ja kiitos samoin, nautitaan kesästä vielä kun sitä on jäljellä!

 

Ihanko totta, voi tavatonta. Olisit edes kertonut jotain uutta.

 

Provoilu on tietysti typerää, ja ilkeily, enkä itse tahdo mitään sellaista tehdä. Jos on joku missio, niin on ikävää vääntää, vängätä ja valehdella totuutta vastaan. Jotkut asiat on myös mielipideasioita ja niistä sopiikin olla montaa mieltä, mutta sitten on pari pointtia, jotka itselleni ovat tärkeitä.

1. Minä olen mikään p..nnuolija, jos vastaan jollekin "ilkeästi" teen sen siksi, että hän tekee mielestäni väärin ja on aika herätä. Itsekin olen oppinut paljon sitä kautta, että minulle on oikeasti suututtu. Teen näin myös face to face, jos keskustelukumppani haluaa mua asiallaan haastaa.

2. Käyttäydyn netissä eri tavalla kuin tosielämässä, juuri edellämainitusta syystä. Ihmiset tulevat tänne monta kertaa haastamaan. Tosielämässä ihmisten keskusteleminen on enempi semmoista hyvääpäivääkaunistailmaa ja jos joku erehtyy keskustelemisen "pakosta" puhumaan mulle jotain asioita, joissa mulla olisi sanottavaa, en tietenkään heti hyökkää hänen kimppuunsa, vaan odotan haluaako hän todella haastaa asiasta vai ei.

Minun mielestäni se on kunnioittavaa ja tahtoisin myös itseäni kohdeltavan niin, että väittely syntyisi pääasiassa yhteisymmärryksessä (poislukien kiireelliset ja vakavat nuhtelupaikat).
Ei se että menen ulos ovestani ja joku näkee, että minä olen paksu ole vielä oikeutus hänelle alkaa "keskustelemaan" asiasta. Ei myöskään se, jos sanon että huhhuh kun kunto on niin p.ska, etten jaksa portaita ylös nousta. Mutta jos tulen tänne ja avaan ketjun nimeltä "kivaa olla lihava", niin minusta on aivan oikeutettua, että sitä kunniallisuuden rajoissa, joku kyseenalaistaa.

 

Provoilu on tietysti typerää, ja ilkeily, enkä itse tahdo mitään sellaista tehdä. Jos on joku missio, niin on ikävää vääntää, vängätä ja valehdella totuutta vastaan. Jotkut asiat on myös mielipideasioita ja niistä sopiikin olla montaa mieltä, mutta sitten on pari pointtia, jotka itselleni ovat tärkeitä.

1. Minä olen mikään p..nnuolija, jos vastaan jollekin "ilkeästi" teen sen siksi, että hän tekee mielestäni väärin ja on aika herätä. Itsekin olen oppinut paljon sitä kautta, että minulle on oikeasti suututtu. Teen näin myös face to face, jos keskustelukumppani haluaa mua asiallaan haastaa.

2. Käyttäydyn netissä eri tavalla kuin tosielämässä, juuri edellämainitusta syystä. Ihmiset tulevat tänne monta kertaa haastamaan. Tosielämässä ihmisten keskusteleminen on enempi semmoista hyvääpäivääkaunistailmaa ja jos joku erehtyy keskustelemisen "pakosta" puhumaan mulle jotain asioita, joissa mulla olisi sanottavaa, en tietenkään heti hyökkää hänen kimppuunsa, vaan odotan haluaako hän todella haastaa asiasta vai ei.

Minun mielestäni se on kunnioittavaa ja tahtoisin myös itseäni kohdeltavan niin, että väittely syntyisi pääasiassa yhteisymmärryksessä (poislukien kiireelliset ja vakavat nuhtelupaikat).
Ei se että menen ulos ovestani ja joku näkee, että minä olen paksu ole vielä oikeutus hänelle alkaa "keskustelemaan" asiasta. Ei myöskään se, jos sanon että huhhuh kun kunto on niin p.ska, etten jaksa portaita ylös nousta. Mutta jos tulen tänne ja avaan ketjun nimeltä "kivaa olla lihava", niin minusta on aivan oikeutettua, että sitä kunniallisuuden rajoissa, joku kyseenalaistaa.

Niin mutta kun se harvemmin menee näin, voi kun asiat menisikin täällä esimerkiksi noin että asioista voi ja saa olla eri mieltä mutta kun liiankin usein törmää siihen, että ihmiset alkavat olemaan todella julmia vastauksissaan, se ei todellakaan ravistele ketään vaan ärsyttää ja pahentaa tilanteita.
Olen myös ajatellut monesti että onko se aivan välttämätöntä tuoda itseään ja omaa mielipidettään ainoana oikeana niin kovasti esille. Varsinkaan niin että toinen tuntee itsensä lyödyksi. Eräs ihminen sanoi joskus ettei lyötyä ihmistä saa lyödä enempää ja se pitää kyllä mielestäni paikkansa. Kun joku tulee tänne kirjoittamaan mietteitään ja pohtii miten saisi kerrottua miehelleen vaikka pettäneensä tätä, ei me auteta sitä ihmistä sillä että alamme yhdessä kuorossa haukkumaan kirjoittajaa huoraksi ja toivomme hänelle mahdollisimman kivuliasta loppuelämää...yksin. En tarkoita että sinä tai edes minä olisin tuollaista kirjoitellut kenellekään mutta liian monta kertaa sellaseen etenkin täällä törmää ja se saa ainakin minussa just sen ''hälläväliä''' olo ja annan mennä sitten itsekin.
Haastamisesta sen verran että minäkin olen siihen sortunut mutta ei se mun omaa oloa jälkikäteen paremmaksi tee. Päinvastoin tulee vaan huonompi fiilis, mutta kukin meistä toimii ja ajattelee eri tavoin toki.

ap.

 

Olet se "somalialaismiehen vaimo"?

Itselläni myös joskus syttyi valot päälle kun aloin miettimään omaa palstakäyttäytymistäni. Siihen aikaan palstailin todella paljon ja todella usein tuli ylilyöntejä. Sitten kun kerran sanoi jotain törkeää, niin se negatiivinen mieliala jäi jotenkin päälle ja tuntui kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Rupesin miettimään, että mitä jos siellä ruudun takana se henkilö jolle puhuin rumasti, olisi vaikka oma äitini tai joku muu rakas ihmiseni. Miltä minusta tuntuisi jos puhuisin heille samalla tavalla. En ikinä tekisi sitä "oikeassa maailmassa", miksi siis netissä anonyymisti puhuisin kenellekään sillälailla. Kenties purin omaa kiukkuani? En tiedä. Mutta tämän Ahaa-elämykseni jälkeen olen kahteen kertaan miettinyt että onko joku viestini tärkeä tai millään muotoa järkevä lähettää, ennenkuin klikkaan sitä lähetä-nappulaa.

 

Olet se "somalialaismiehen vaimo"?

Itselläni myös joskus syttyi valot päälle kun aloin miettimään omaa palstakäyttäytymistäni. Siihen aikaan palstailin todella paljon ja todella usein tuli ylilyöntejä. Sitten kun kerran sanoi jotain törkeää, niin se negatiivinen mieliala jäi jotenkin päälle ja tuntui kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Rupesin miettimään, että mitä jos siellä ruudun takana se henkilö jolle puhuin rumasti, olisi vaikka oma äitini tai joku muu rakas ihmiseni. Miltä minusta tuntuisi jos puhuisin heille samalla tavalla. En ikinä tekisi sitä "oikeassa maailmassa", miksi siis netissä anonyymisti puhuisin kenellekään sillälailla. Kenties purin omaa kiukkuani? En tiedä. Mutta tämän Ahaa-elämykseni jälkeen olen kahteen kertaan miettinyt että onko joku viestini tärkeä tai millään muotoa järkevä lähettää, ennenkuin klikkaan sitä lähetä-nappulaa.

Ei kyllä mulla on ihan suomalainen aviomies? Olen lähinnä sortunut haukkumaan rasistiksi ja sitten naureskellut muka suvakkina toisena ihmisenä..mutta mitä väliä sillä loppujen lopuksi on kuinka täällä kukin esiintyy, vaikka olisi joulupukkina. Tosiasia on se että kasvottomana kynnys provota on suurempi ja siitä yritän päästä itse ainakin eroon.
Niin ja en epäile etteikö täälläkin voisi kirjoitella ihmiset joilla on eri rodusta puoliso, tutustuin vuosia sitten aivan ihanaan ihmiseen (ystävänä) ja hän oli naimisissa algerialaismiehen kanssa.

 

Älkää nyt hyvät ihmiset mielenterveyttänne menettäkö nettisekoilujen takia. Täältä on pysyttävä pois jos pahoittaa mielensä, hölmöt

Niin kauan kuin nimettömänä saa (ja ONNEKSI saa) käyttää luovuuttaan, siihen kuuluu kirjavia asioita.

Ja provoiluun mukaan lähteminen on sen mukaanlähtijän vika, ei provoilijan. Koska provoilu on osa nettikeskustelukulttuuria, Ja minulle saa sanoa mitä kukin haluaa! Vapaaehtoisestihan olen täällä, niin kuin sinäkin, joka herkistyt täällä.

 

En itsekään ymmärrä omaa käytöstäni. Sen tiedän että usein kun hermostun jostain selkeästä provoviestistä saatan kirjoittaa jotain todella typerää ja jopa julmaa toisille...siinä tulee ikäänkuin sellanen hälläväliä olo. Sitten on niitä päiviä kun on muka niin pitkästynyt ja ei tiedä mitä kivaa tekisi. Monesti olen jälkeenpäin ajatellut, että no olisihan tuonkin ajan voinutkäyttää paremmin.

Ja kiitos samoin, nautitaan kesästä vielä kun sitä on jäljellä!

Kiitos, näin teemme

 

Mun on vähän vaikea ymmärtää tuollaista käytöstä.
En ole koskaan provonnut ja provojen tekeminen on niin lapsellista kuin olla voi.
Kaipa olette vaan niin hyväosaisia ja elämän tasaisuuteen kyllästyneitä, että yritätte hakea sitä jännitystä ja viihdettä vähän kyseenalaisin keinoin.
Minulle anonyymius merkitsee sitä, että tulee keskusteltua helpommin vaikeistakin asioista.
Mielipiteeni ovat kuitenkin samoja kuin ihan tosielämässä, enkä saa valehtelusta mitään irti.

 

Älkää nyt hyvät ihmiset mielenterveyttänne menettäkö nettisekoilujen takia. Täältä on pysyttävä pois jos pahoittaa mielensä, hölmöt

Niin kauan kuin nimettömänä saa (ja ONNEKSI saa) käyttää luovuuttaan, siihen kuuluu kirjavia asioita.

Ja provoiluun mukaan lähteminen on sen mukaanlähtijän vika, ei provoilijan. Koska provoilu on osa nettikeskustelukulttuuria, Ja minulle saa sanoa mitä kukin haluaa! Vapaaehtoisestihan olen täällä, niin kuin sinäkin, joka herkistyt täällä.

No lähinnä nyt kirjoitinkin omasta näkökulmasta ja siitä miltä tuntuu olla se joka provoilee. En ole herkistynyt tai kyyneletinyt tämän asian suhteen, mutta onhan se välillä ihan hyvä itsekunkin tarkistaa omaa käytöstään jopa täällä nettimaailmassa.

 

Mun on vähän vaikea ymmärtää tuollaista käytöstä.
En ole koskaan provonnut ja provojen tekeminen on niin lapsellista kuin olla voi.
Kaipa olette vaan niin hyväosaisia ja elämän tasaisuuteen kyllästyneitä, että yritätte hakea sitä jännitystä ja viihdettä vähän kyseenalaisin keinoin.
Minulle anonyymius merkitsee sitä, että tulee keskusteltua helpommin vaikeistakin asioista.
Mielipiteeni ovat kuitenkin samoja kuin ihan tosielämässä, enkä saa valehtelusta mitään irti.

Ei provoaminen aina ole valehtelemista vaan toisen härnäämistä. Itse olen joskus nauranut jossain viestiketjussa omille viesteilleni että saisin muita mukaan keskusteluun, joten saatan joskus haukkua vain ja ainoastaan itseäni nostaakseni keskustelun ylemmäksi sivulla ja saadakseni keskusteluun lisää vauhtia = ihmisiä. Tyhmää? Tottakai ja siksihän se jotenkin ihmetyttää itseänikin koska en oikeasti käyttäydy noin. En oikeastaan tee tuota missään muualla kuin täällä.

ap.

 

Todennäköisesti nyt ap stressaannut, kun ei ole enää mitään paikkaa missä purkaa paineita, vaan aina pitää olla "korrekti".

 

Niin mutta kun se harvemmin menee näin, voi kun asiat menisikin täällä esimerkiksi noin että asioista voi ja saa olla eri mieltä mutta kun liiankin usein törmää siihen, että ihmiset alkavat olemaan todella julmia vastauksissaan, se ei todellakaan ravistele ketään vaan ärsyttää ja pahentaa tilanteita.
Olen myös ajatellut monesti että onko se aivan välttämätöntä tuoda itseään ja omaa mielipidettään ainoana oikeana niin kovasti esille. Varsinkaan niin että toinen tuntee itsensä lyödyksi. Eräs ihminen sanoi joskus ettei lyötyä ihmistä saa lyödä enempää ja se pitää kyllä mielestäni paikkansa. Kun joku tulee tänne kirjoittamaan mietteitään ja pohtii miten saisi kerrottua miehelleen vaikka pettäneensä tätä, ei me auteta sitä ihmistä sillä että alamme yhdessä kuorossa haukkumaan kirjoittajaa huoraksi ja toivomme hänelle mahdollisimman kivuliasta loppuelämää...yksin. En tarkoita että sinä tai edes minä olisin tuollaista kirjoitellut kenellekään mutta liian monta kertaa sellaseen etenkin täällä törmää ja se saa ainakin minussa just sen ''hälläväliä''' olo ja annan mennä sitten itsekin.
Haastamisesta sen verran että minäkin olen siihen sortunut mutta ei se mun omaa oloa jälkikäteen paremmaksi tee. Päinvastoin tulee vaan huonompi fiilis, mutta kukin meistä toimii ja ajattelee eri tavoin toki.

ap.

No en ilmeisesti palstalle niin paljon, kun en pahemmin tämmösinä katumusketjuihin ole törmännyt. Ei mua kiinnosta kivittää ketään, joka katuu.
Viittasin tuolla "haastamisella" siihen, että joku tulee hakemaan palstalta hyväksyntää ja oikeutusta asioille, jotka ovat väärin. Tai tulee tuomitsemaan/syyttelemään sellaisia, joiden tekemiset on ihan oikein.
Tällaisia mä oon nähny paljon.
Mielipideasiat on mun mielestä ihan toisen tason juttuja.

Oikein väärin-asiat on mustavalkoisia. Varastaminen, pettäminen, jättäminen, tappaminen, vihaaminen, katkeroituminen, ahnehtiminen. Ei ne oo mitään mielipideasioita. Sellaisista sanon, JOS henkilö ITSE "haastaa". Muuten en toisten asioihin puutu, vaikka olisivat mitä porsaita, jos poliisikaan ei puuttuisi.

Vielä sanon, että jos mulla joku asia pyörii päässä, mikä ei musta oo oikein, niin saatan siitä itsekin tehdä aloituksen, mutta se on silloin mun haaste ja jos kukaan ei siihen tartu, niin ei tartu. Mutta jos tarttuu, niin sitten olen valmis väittelemään loppuun asti. Jos reaalielämältä ehtii.

Väittelen mielelläni myös esim mieheni kanssa, en näe sitä ollenkaan negatiivisena asiana. Parhaiten se päättyy, jos päästään lähemmäs totuutta, mutta monta kertaa se päättyy myös poteroiden kaivamiseen. Siis netissä. Silti yleensä niissäkin tulee edes pieniä uusia oivalluksia.

 

No en ilmeisesti palstalle niin paljon, kun en pahemmin...

Jatkan vielä. Olen eri mieltä teidän kanssa, jotka väitätte, että netissä pitää käyttäytyä kuin " tosielämässä".

Netti kun ei mun mielestä vastaa "tosielämää". En osaa/jaksa selittää, mutta sanonta: "asiat riitelee ei ihmiset" tulee mieleen. Ehkä se sopii ainakin paremmin nettiin, kuin tosielämään.

 

Hyvä ketju! Hyvä ap!

Itsekin olen aikanani tehnyt päätöksen etten

a) vittuile
b) provoile
c) loukkaa ketään tarkoituksella

ja kunnioitan muita kirjoittajia ja kohtelen heitä samalla tavalla kuin kohtelen ketä tahansa kenen kanssa puhun face to face.

Muiden mielipiteitä on kiva ja hyväkin saada, mutta pidän muistissa että mielipiteet eivät ole totuus kuin sille, jonka ne ovat. Ja maailmaan mahtuu monenlaista näkökantaa ja -kulmaa, riippuen yleensä siitä, minkälaisen polun on mielipiteen kantaja siihen asti kulkenut. Mielestäni ei ole korrektia tuputtaa omaa mielipidettään muille, sen voi kyllä kertoa, kerran.

Mitä aggressiivisemmin kirjoittelee, sitä aggressiivisemmaksi ja negatiivisemmaksi omakin olo muuttuu. Miksi ruokkia sellaista?

 

Jatkan vielä. Olen eri mieltä teidän kanssa, jotka väitätte, että netissä pitää käyttäytyä kuin " tosielämässä".

Netti kun ei mun mielestä vastaa "tosielämää". En osaa/jaksa selittää, mutta sanonta: "asiat riitelee ei ihmiset" tulee mieleen. Ehkä se sopii ainakin paremmin nettiin, kuin tosielämään.

Tavallaan olet oikeassa tuossa ettei nettielämä ole oikea elämä mutta virtuaalitodellisuus on maailma missä keskustelee ja vierailee joka päivä miljoonia IHMISIÄ, ei koneita, tunteettomia kiviä vaan tunteilla käyviä ihmisiä. Olen alkanut miettimään että en todellakaan halua olla syy toisen päivän pilaamiseen ja kenties jopa itsetuhoisen olon pahenemiseen sillä että alan lyömään häntä asioilla mitkä itse koen oikeaksi. Ei mulla ole siihen tarvetta kenenkään kanssa oikeassa elämässäkään niin miksi tekisin sitä täälläkään?

Jokainen meistä käsittelee näitä asioita eri tavoin ja näkee oman toimintansa eri tavoin, mä näen että omassani on parantamisen varaa ja uskallan myöntää sen ääneen itsellenikin. Ei se tee minusta parempaa ihmistä muihin verrattuna mutta se saa minut voimaan paremmin itseni kanssa.

Osaan myös keskustella asioista kriittisesti ilman provoamista joten miksi jatkaa toisten mielen pahoittamista? Se mikä ei ehkä pahoita mun mieltä voi satuttaa toista ihmistä todella pahasti. On aivan se ja sama onko joku psykiatrin tarpeessa tai ei, mutta mun tehtävä ei ole kenenkään oloa pahentaa loukkaamalla ja pätemällä toisen pahanolon hetkellä. Tätä näkee täällä liiankin usein ja se on oikeasti tosi sairasta.

ap.

 

Hyvä ketju! Hyvä ap!

Itsekin olen aikanani tehnyt päätöksen etten

a) vittuile
b) provoile
c) loukkaa ketään tarkoituksella

ja kunnioitan muita kirjoittajia ja kohtelen heitä samalla tavalla kuin kohtelen ketä tahansa kenen kanssa puhun face to face.

Muiden mielipiteitä on kiva ja hyväkin saada, mutta pidän muistissa että mielipiteet eivät ole totuus kuin sille, jonka ne ovat. Ja maailmaan mahtuu monenlaista näkökantaa ja -kulmaa, riippuen yleensä siitä, minkälaisen polun on mielipiteen kantaja siihen asti kulkenut. Mielestäni ei ole korrektia tuputtaa omaa mielipidettään muille, sen voi kyllä kertoa, kerran.

Mitä aggressiivisemmin kirjoittelee, sitä aggressiivisemmaksi ja negatiivisemmaksi omakin olo muuttuu. Miksi ruokkia sellaista?

Juuri näin.
ap.

 

Hyvä että tunnustit

 

Tavallaan olet oikeassa tuossa ettei nettielämä ole oikea elämä mutta virtuaalitodellisuus on maailma missä keskustelee ja vierailee joka päivä miljoonia IHMISIÄ, ei koneita, tunteettomia kiviä vaan tunteilla käyviä ihmisiä. Olen alkanut miettimään että en todellakaan halua olla syy toisen päivän pilaamiseen ja kenties jopa itsetuhoisen olon pahenemiseen sillä että alan lyömään häntä asioilla mitkä itse koen oikeaksi. Ei mulla ole siihen tarvetta kenenkään kanssa oikeassa elämässäkään niin miksi tekisin sitä täälläkään?

Jokainen meistä käsittelee näitä asioita eri tavoin ja näkee oman toimintansa eri tavoin, mä näen että omassani on parantamisen varaa ja uskallan myöntää sen ääneen itsellenikin. Ei se tee minusta parempaa ihmistä muihin verrattuna mutta se saa minut voimaan paremmin itseni kanssa.

Osaan myös keskustella asioista kriittisesti ilman provoamista joten miksi jatkaa toisten mielen pahoittamista? Se mikä ei ehkä pahoita mun mieltä voi satuttaa toista ihmistä todella pahasti. On aivan se ja sama onko joku psykiatrin tarpeessa tai ei, mutta mun tehtävä ei ole kenenkään oloa pahentaa loukkaamalla ja pätemällä toisen pahanolon hetkellä. Tätä näkee täällä liiankin usein ja se on oikeasti tosi sairasta.

ap.

Joillekin on vaan parempi sanoa eikä lässyttää aina. Se että joku on niin tyhmä että sanotaan et tee niin ja lopeta se suhde ja sitten ei lopeta niin en mä sellasta kuuntele sekunttiakaan. Kaikki tollanen on sellasta että nille pitää sanoa tai siis täällä ei voi muuta kun sanoa. Mä toivon että jokasella tollasella jotka itkee täällä sellasia mitä niille tapahtuu ja ne ei muutu siitä niin olis sellasia kavereita jotka ei kuuntele vaan pakottaa ne muuttumaan ja katkasee ne jutut. Se on oikeeta kaveruutta eikä sellanen että voi voi taas.

 

Joillekin on vaan parempi sanoa eikä lässyttää aina. Se että joku on niin tyhmä että sanotaan et tee niin ja lopeta se suhde ja sitten ei lopeta niin en mä sellasta kuuntele sekunttiakaan. Kaikki tollanen on sellasta että nille pitää sanoa tai siis täällä ei voi muuta kun sanoa. Mä toivon että jokasella tollasella jotka itkee täällä sellasia mitä niille tapahtuu ja ne ei muutu siitä niin olis sellasia kavereita jotka ei kuuntele vaan pakottaa ne muuttumaan ja katkasee ne jutut. Se on oikeeta kaveruutta eikä sellanen että voi voi taas.

Kyllä, joillekin on hyvä sanoa ja tunnen sellaisia ihmisiä joille täytyy sanoa suoraan ennenkuin he ymmärtävät mutta sehän täällä virtuaalimaailmassa onkin kun sitä harvemmin tietää ja tuntee ihmistä joka kirjoittaa anonyymina virheistään.
Eikä kyse ole siitä etteikö voi sanoa milloin jokin pilalle mennyt suhde kannattaa lopettaa ja milloin ei vaan siitä tyylistä kuinka senkin sanoo. Liian monta kertaa olen täälläkin törmännyt suoranaiseen haistatteluun ja jopa sellaisiin lauseisiin kuin ''tapa ittes'' ''huora'' ''lutka'' ym ym ym...me emme oikeasti ymmärrä mikä taakka siinä asetetaan kenties henkisesti erittäin rikkinäiselle ihmiselle.
En mä ainakaan haluaisi ikinä olla se joka saa jonkun heikon ihmisen tekemään itselleen tai jollekin toiselle jotain pahaa. En halua ottaa edes sellaista riskiä, ei siinä ole mitään hauskaa tai rentouttavaa.
Se mikä olisi oikein olisi ohjata hakemaan apua tai jos ei muuta pysty niin jättää sitten kirjoittamatta mitään.

ap.

 

Voi toista!

 

Kyllä, joillekin on hyvä sanoa ja tunnen sellaisia ihmisiä joille täytyy sanoa suoraan ennenkuin he ymmärtävät mutta sehän täällä virtuaalimaailmassa onkin kun sitä harvemmin tietää ja tuntee ihmistä joka kirjoittaa anonyymina virheistään.
Eikä kyse ole siitä etteikö voi sanoa milloin jokin pilalle mennyt suhde kannattaa lopettaa ja milloin ei vaan siitä tyylistä kuinka senkin sanoo. Liian monta kertaa olen täälläkin törmännyt suoranaiseen haistatteluun ja jopa sellaisiin lauseisiin kuin ''tapa ittes'' ''huora'' ''lutka'' ym ym ym...me emme oikeasti ymmärrä mikä taakka siinä asetetaan kenties henkisesti erittäin rikkinäiselle ihmiselle.
En mä ainakaan haluaisi ikinä olla se joka saa jonkun heikon ihmisen tekemään itselleen tai jollekin toiselle jotain pahaa. En halua ottaa edes sellaista riskiä, ei siinä ole mitään hauskaa tai rentouttavaa.
Se mikä olisi oikein olisi ohjata hakemaan apua tai jos ei muuta pysty niin jättää sitten kirjoittamatta mitään.

ap.

Mun mielestä sä oot ihan sairas, että oot ikinä ees käyttäytynyt tolleen.
Mä oon värikäs ja kiihkeä tyyppi, joka käyttää tarvittaessa kovaa kieltä, mutta ei tulis mieleenkään sanoo kellekään: et tapa ittes horo yms. Mutta niinhän sä itekkin jo totesit, se on sairasta.
En tosin ite olisi tollasista kommenteista millänsäkään just sen takia, että se on niin sairasta, ettei se voi olla kuin sairaan ihmisen kirjoittamaa ja enempi just säälittääkin sitten teidänkaltaiset sairaat. Toisaalta ehkä joku yhtä sairas kuin sinä, saattaisi sitten ottaa sen tosissaan. Toivottavasti pystyt nyt sitten lopettamaan.

 

Mun mielestä sä oot ihan sairas, että oot ikinä ees käyttäytynyt tolleen.
Mä oon värikäs ja kiihkeä tyyppi, joka käyttää tarvittaessa kovaa kieltä, mutta ei tulis mieleenkään sanoo kellekään: et tapa ittes horo yms. Mutta niinhän sä itekkin jo totesit, se on sairasta.
En tosin ite olisi tollasista kommenteista millänsäkään just sen takia, että se on niin sairasta, ettei se voi olla kuin sairaan ihmisen kirjoittamaa ja enempi just säälittääkin sitten teidänkaltaiset sairaat. Toisaalta ehkä joku yhtä sairas kuin sinä, saattaisi sitten ottaa sen tosissaan. Toivottavasti pystyt nyt sitten lopettamaan.

Tota noin missä ap sanoi itse kirjoittaneensa kenellekään tuon esimerkin mukaan???? Joillakin on sisälukutaito kun taas toisilta se näköjään puuttuu.