Väsynyt
Mä en jaksa enää tätä! Aina kun käymme anopin luona kylässä, koko aika menee siihen, kun hän selittää mitä osti tulevalle lapsenlapselleen (miehen veljen ja tämän vaimon lapsi) ja mitä tämä toinen miniänsä on tehnyt ja niin edelleen.
Ymmärrän, että anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan, mutta miksi hän ei huomioi meitä (minua ja miestäni) millään tavalla?! Miksi hän ei tajua, kuinka se oikeastaan sattuu, kun tulee hänen puheistaan sellainen fiilis, että me olemme täysin arvottomia kun meillä ei ole lapsia ja kun koko ajan vaan toisen lapsensa perheestä jauhaa!
Tuntuu todella, todella pahalta. Mietin, että minä en ainakaan jaksa enää lähteä käymään anopin luona, sillä olisi kiva edes välillä puhua jostain muustakin. Tai tuntea olevansa ihminen, vaikken olekaan äiti.
Ymmärrän, että anoppi on innoissaan ensimmäisestä lapsenlapsestaan, mutta miksi hän ei huomioi meitä (minua ja miestäni) millään tavalla?! Miksi hän ei tajua, kuinka se oikeastaan sattuu, kun tulee hänen puheistaan sellainen fiilis, että me olemme täysin arvottomia kun meillä ei ole lapsia ja kun koko ajan vaan toisen lapsensa perheestä jauhaa!
Tuntuu todella, todella pahalta. Mietin, että minä en ainakaan jaksa enää lähteä käymään anopin luona, sillä olisi kiva edes välillä puhua jostain muustakin. Tai tuntea olevansa ihminen, vaikken olekaan äiti.