Anoppi ei puhu enää mistään muusta kuin tulevasta lapsenlapsestaan ja toisesta miniästä!

anoppi on iloinen syntyvästä lapsesta. miksi sinäkin et olisi?

Missä vaiheessa olen sanonut, etten ole iloinen syntyvästä lapsesta?
Tietysti olen iloinen, mutta olisi mukavaa puhua välillä jostain muustakin. Tuleva lapsi kun ei minua koske millään tavalla!

oijoi, miksi muka ei? hän on miehellesi sukua sentään! onkohan ap:llä joku negaatio päällä tai kateus?

KATEUS.

On se hyvä, että muut tietävät ihan tuntemattomienkin asiat. :flower:
Kyse on pahasta mielestä, kun tuntuu, että pitäisi olla lapsi että on tarpeeksi hyvä ihminen. Mutta tehkää te diagnoosinne, harmi vain, että kateudella ei ole tekemistä tämän asian kanssa. Mikä lie sitten vastaava tunne, mutta eihän minulla ole mitään syytä olla KATEELLINEN.

 

Ehkä vähän väärä palsta, eipä täältä tietenkään ymmärrystä heru.
Minähän se tietenkin se paska olen... Onneksi tiedämme miehen kanssa tilanteen, joka ei tosielämässä ole mitenkään "normaali". On mulla lähipiiri ennenkin lapsia saanut, mutta tuota ei niitä lapsettomia silti olla syrjitty ja unohdettu.

voi sua pientä, että ihan syrjitty ja unohdettu....voi sentään, hellanlettas. saitko lapsena ollenkaan huomiota vai miten voi aikuinen ihminen olla tommonen? oikeasti.

 

Lapset vaan on niin ihania ja tärkeitä , että niistä voi ja saa aina puhua, lapsellista minusta tuo ap:n huomionhaku!

 

Ehkä vähän väärä palsta, eipä täältä tietenkään ymmärrystä heru.
Minähän se tietenkin se paska olen... Onneksi tiedämme miehen kanssa tilanteen, joka ei tosielämässä ole mitenkään "normaali". On mulla lähipiiri ennenkin lapsia saanut, mutta tuota ei niitä lapsettomia silti olla syrjitty ja unohdettu.

voi sua pientä, että ihan syrjitty ja unohdettu....voi sentään, hellanlettas. saitko lapsena ollenkaan huomiota vai miten voi aikuinen ihminen olla tommonen? oikeasti.

Millainen aikuinen ihminen itse kirjoittaa noin lapsellisesti, ja ehdoin tahdoin haluaa olla muka-ilkeä? Harmi vaan, että mua ei loukkaa mikään virtuaalivänkytys.

 

Minut on opetettu siihen, että jokainen ihminen on arvokas, mutta kylläpä vain anoppi on murskannut tämänkin "opetuksen" taitavasti.[/quote]

Tätähän minä yritin aiemmassa kommentissani tuoda esiin. Sinä olet tärkeä ja arvokas, olet sen siis oppinut (tai sinulle on ainakin se opetettu). Nyt kun vielä muistaisit sen. Sinun onnellisuutesi ei ole anopista kiinni.

 

Anna anopin iloita ja pistä puolet jutuista ohi korvien. Se että hän on innoissaan tulevasta lapsesta ei tarkoita että se on sulta pois. Varmasti pitää edelleen sinua yhtä arvokkaana. Aika jännä ajatusmaailma sinulla jos anopin innostunut käytös antaa sinulle sen kuvitelman että tuleva lapsi on enää se ainoa millä on merkitystä.... Ehkä podetkin itse huonoa itsetuntoa anopin silmissä??

 

Lapset vaan on niin ihania ja tärkeitä , että niistä voi ja saa aina puhua, lapsellista minusta tuo ap:n huomionhaku!

Olen samaa mieltä! Mutta en ole kerjännyt huomiota, mutta ilmeisesti se sitten on ihan liikaa pyydetty, että edes joskus puhuttaisiin vaikka säästä, jos on vaikeaa puhua minun tai mieheni asioista! Onhan miehenikin anopin lapsi, mutta eipä hänenkään asiat anoppia kiinnosta. Missään tilanteessa.

 

Ehkä vähän väärä palsta, eipä täältä tietenkään ymmärrystä heru.
Minähän se tietenkin se paska olen... Onneksi tiedämme miehen kanssa tilanteen, joka ei tosielämässä ole mitenkään "normaali". On mulla lähipiiri ennenkin lapsia saanut, mutta tuota ei niitä lapsettomia silti olla syrjitty ja unohdettu.

voi sua pientä, että ihan syrjitty ja unohdettu....voi sentään, hellanlettas. saitko lapsena ollenkaan huomiota vai miten voi aikuinen ihminen olla tommonen? oikeasti.

Millainen aikuinen ihminen itse kirjoittaa noin lapsellisesti, ja ehdoin tahdoin haluaa olla muka-ilkeä? Harmi vaan, että mua ei loukkaa mikään virtuaalivänkytys.

no ei ollukaan tarkoitus loukata vaan ihmetellä, että mieti ihminen nyt vielä, että miksi sinä olet noin tuohtunut etkä voi suoraan anopille ilmaista asiaa vaan tänne naputtelet?

 

Anna anopin iloita ja pistä puolet jutuista ohi korvien. Se että hän on innoissaan tulevasta lapsesta ei tarkoita että se on sulta pois. Varmasti pitää edelleen sinua yhtä arvokkaana. Aika jännä ajatusmaailma sinulla jos anopin innostunut käytös antaa sinulle sen kuvitelman että tuleva lapsi on enää se ainoa millä on merkitystä.... Ehkä podetkin itse huonoa itsetuntoa anopin silmissä??

Tästä varmaan kyse. Siis minustakin on nimittäin hienoa, että anoppi nimenomaan ILOITSEE tulevasta lapsenlapsesta! Se on tärkeää. Eikä se haittaa. Mutta kun se on jatkuvaa, minua ja miestä kohdellaan kuin ilmaa yms., niin ei se mun mielestä ihan täysin normaaliakaan ole? Eikö kaikki ihmiset ja lapset, ne jotka ei ole vielä antaneet lapsenlapsia, ole myös tärkeitä?

 

Voi jeesus sentään!! Aikuinen ihminen ja on kateellinen syntyvälle lapselle. Olisin ennemmin huolissani jos anoppi ei ollenkaan hehkuttas tulevaa vauvaa!

 

Tuskin teitä arvottomina pidetään. Suomalaiseen malliin vaan anopille ei tule mieleen kertoa arvostavansa teitä. Mutta tyypillistähän se on, että vauva jännittää ja kiinnostaa PALJON enemmän kuin jo tunnetut aikuiset ihmiset...

--Entä te itse, osoitatteko miehesi ja sinä arvostustanne tms miehesi äidille? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...

 

kyllä muakin suorastaan veetutti kun miehen sisko sai lapsen, hän ei edes halunnut lasta vaan teki sen äidilleen, koska anopilla oli niin palava tarve tulla mummiksi.
Mistään muusta ei sitten vuoteen puhuttukkaan, eikä nytkään kahden vuoden jälkeen... raskaan asiasta teki vielä meidän lapsettomuus, se kaikki riemu tuntui niin raskaalta, eikä sitäosannu ollenkaan riemuita tulevasta lapsesta. Ja varsinkin kun tiesi että tämä nainen ei halunnut eikä halua lasta nytkään ja me yritimme neljä vuotta.
Äh, pitkä juttu. Mutta kyllä vtutti sen akan käytös! niin meillä on nyt vuosikas, eikä hän ole mitään verrattuna serkkupoikaan.

 

Kirjoititko ap joskus aiemminkin asiasta? Pystyttekö saamaan miehesi kanssa lapsia? Aika tylsää vouhotusta anopilta minun mielestäni. Kyllä alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu keskittyä läsnäoleviin eikä vaahdota koko ajan jostakusta toisesta...

 

Tuskin teitä arvottomina pidetään. Suomalaiseen malliin vaan anopille ei tule mieleen kertoa arvostavansa teitä. Mutta tyypillistähän se on, että vauva jännittää ja kiinnostaa PALJON enemmän kuin jo tunnetut aikuiset ihmiset...

--Entä te itse, osoitatteko miehesi ja sinä arvostustanne tms miehesi äidille? Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...

Miksi te syydätte mulle koko ajan "turhaa" kakkaa niskaan?
Me ollaan miehen kanssa käyttäydytty aina asiallisesti ja ystävällisesti koko sukua kohtaan, niin myös anoppia. Soitamme, että voimmeko tulla käymään ja olemme kiinnostuneita hänen elämästään. Harvemminpa tuo anoppi edes itse meille soittaa ja pyytää kylään, että onko kyse sitten siitä, ettei vaan halua meitä lähelleen. Jännä juttu, että pojalleenkin (minun miehelle) on niin "tyly".

Totta kai vauva kiinnostaa, siinä ei ole minusta mitään väärää! Mutta minun mielestäni se on aika väärin, ettei edes haluta tietää meidän elämämme käännekohdista mitään.

Ostin itse tänään raskaustestin, koska menkat reilusti myöhässä. Jos näyttää plussaa, miten sitten toimin? Ehkä pysyn vain hiljaa. Ikävä tilanne. :/

 

Voi jeesus sentään!! Aikuinen ihminen ja on kateellinen syntyvälle lapselle. Olisin ennemmin huolissani jos anoppi ei ollenkaan hehkuttas tulevaa vauvaa!

Älä säkään ala diagnosoimaan mulle minkäänlaista kateutta, kun siitä ei ole kyse, niin hullulta kuin se ilmeisesti teistä kuulostaakin.
Tämä tilanne on oikeasti vaan sen verran paha, että pakko purkaa tuntojani. Siis painotan JÄLLEEN KERRAN, että minusta on hyvä ja hienoa, että he ovat innoissaan lapsenlapsestaan. Siinä ei ole mitään pahaa, minäkin olen miehen veljen ja vaimon puolesta iloinen ja odotan tulokasta. Mutta se, että minun ja mieheni olemassaolo mitätöidään erinäisillä sanomisilla, vähättelyllä ja vaitiololla.

 

Minulla on 4 lastenlasta ja jokaisesta olen hehkutellut ja iloinnut. Varmaan on sitten miniää ja vävyä ärsyttänyt mun ilakoinnit lapsista.
Ylihuomenna kastetaan uusin lapsenlapsi, tällä kertaa tytön poika. Tosi ihana vauva on.

 

Voi jeesus sentään!! Aikuinen ihminen ja on kateellinen syntyvälle lapselle. Olisin ennemmin huolissani jos anoppi ei ollenkaan hehkuttas tulevaa vauvaa!

Älä säkään ala diagnosoimaan mulle minkäänlaista kateutta, kun siitä ei ole kyse, niin hullulta kuin se ilmeisesti teistä kuulostaakin.
Tämä tilanne on oikeasti vaan sen verran paha, että pakko purkaa tuntojani. Siis painotan JÄLLEEN KERRAN, että minusta on hyvä ja hienoa, että he ovat innoissaan lapsenlapsestaan. Siinä ei ole mitään pahaa, minäkin olen miehen veljen ja vaimon puolesta iloinen ja odotan tulokasta. Mutta se, että minun ja mieheni olemassaolo mitätöidään erinäisillä sanomisilla, vähättelyllä ja vaitiololla.

Malta nyt mielesi ap. Ensimmäinen lapsenlapsi on vähintään yhtä iso tai paljon isompi asia kuin omat tai oman lapsen häät/kihlautuminen. Se vain vie kaikki ajatukset ja siitä ollaan innoissaan - toiset enemmän toiset vähemmän. Anoppisi päähän ei nyt vähään aikaan muuta mahdukkaan. Tylsää sanoa näin mutta Sinäkin tiedät sen sitten, kun saat omia raskausuutisia/lapsia - sitä ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta kuin omaa raskautta/lasta ja lapsen synnyttyä koko elämä pyörii pelkkien syöttöjen, nukkumisten ja vaippojen ympärillä. Jälkeenpäin tilanteen tarkastelu ("ulkopuolisen" silmin) saakin lähinnä huvittavia piirteitä, kuinka pienet ympyrät silloin olikaan.

 

Voi jeesus sentään!! Aikuinen ihminen ja on kateellinen syntyvälle lapselle. Olisin ennemmin huolissani jos anoppi ei ollenkaan hehkuttas tulevaa vauvaa!

Älä säkään ala diagnosoimaan mulle minkäänlaista kateutta, kun siitä ei ole kyse, niin hullulta kuin se ilmeisesti teistä kuulostaakin.
Tämä tilanne on oikeasti vaan sen verran paha, että pakko purkaa tuntojani. Siis painotan JÄLLEEN KERRAN, että minusta on hyvä ja hienoa, että he ovat innoissaan lapsenlapsestaan. Siinä ei ole mitään pahaa, minäkin olen miehen veljen ja vaimon puolesta iloinen ja odotan tulokasta. Mutta se, että minun ja mieheni olemassaolo mitätöidään erinäisillä sanomisilla, vähättelyllä ja vaitiololla.

Malta nyt mielesi ap. Ensimmäinen lapsenlapsi on vähintään yhtä iso tai paljon isompi asia kuin omat tai oman lapsen häät/kihlautuminen. Se vain vie kaikki ajatukset ja siitä ollaan innoissaan - toiset enemmän toiset vähemmän. Anoppisi päähän ei nyt vähään aikaan muuta mahdukkaan. Tylsää sanoa näin mutta Sinäkin tiedät sen sitten, kun saat omia raskausuutisia/lapsia - sitä ei vaan pysty ajattelemaan mitään muuta kuin omaa raskautta/lasta ja lapsen synnyttyä koko elämä pyörii pelkkien syöttöjen, nukkumisten ja vaippojen ympärillä. Jälkeenpäin tilanteen tarkastelu ("ulkopuolisen" silmin) saakin lähinnä huvittavia piirteitä, kuinka pienet ympyrät silloin olikaan.

Tiedän sen kyllä, kuten sanottu et lähipiirissä on hyvin moni synnyttänyt aiemminkin....
Ja jos huomasit,niin ostin itsekin raskaustestin tänään,mutta jos positiivinen on,niin eipä siitä kovin viitsi anopille puhua.

 

Ymmärrän tuota anoppia oikein hyvin. Ensimmäinen lapsenlapsi on aina iso juttu eikä sitä juttua sitten juuri muusta löydykkään. Mun mielestä on erikoista että teitä asia ei kiinnosta yhtään...vaan ootte vaan naama nyrpyllään kun teidän asiat ei kiinnosta...yleensä ihmiset puhuu itseään kiinnostavista asioista ja kyllä se varmasti se anoppi teidänkin jutut kuuntelee...

kyllä musta on normaalia että kun lapsenlapsia tulee niin niiden muiden "lapsettomien" jutut jäävät syrjään joksikin aikaa. olen onnellinen sen puolesta joka odottaa esikoistaan ja saa anopin täyden huomion, olis se kamalaa jos se jäisi vain puolelle huomiolle...ei niitä esikoisia jatkuvalla syötöllä pukkaa kerran vain....

 

Ymmärrän tuota anoppia oikein hyvin. Ensimmäinen lapsenlapsi on aina iso juttu eikä sitä juttua sitten juuri muusta löydykkään. Mun mielestä on erikoista että teitä asia ei kiinnosta yhtään...vaan ootte vaan naama nyrpyllään kun teidän asiat ei kiinnosta...yleensä ihmiset puhuu itseään kiinnostavista asioista ja kyllä se varmasti se anoppi teidänkin jutut kuuntelee...

kyllä musta on normaalia että kun lapsenlapsia tulee niin niiden muiden "lapsettomien" jutut jäävät syrjään joksikin aikaa. olen onnellinen sen puolesta joka odottaa esikoistaan ja saa anopin täyden huomion, olis se kamalaa jos se jäisi vain puolelle huomiolle...ei niitä esikoisia jatkuvalla syötöllä pukkaa kerran vain....

Ei jumankauta, täällä ihmiset haluaa sitten väen vängällä nähdä asian valoisampana kuin se onkaan, jättää mun positiiviset kommentit tulevaa vauvaa ym. kohtaan huomiotta ja kaataa vaan peetä mun niskaan.

Mut en jaksa tähän oikaista enää mitään. Tarpeeksi kestämistä muutenkin. Loukkaavia kommentteja saan tarpeeksi anopiltakin, saan häneltä tarpeeksi piikittelyä ja vähättelyä osakseni. Kuulen häneltä riittävän usein, ettei minusta ole mihinkään - edes lapsia tekemään.

Mutta ainoa keino tähän on se, ettei pidä enää tiivistä yhteyttä anoppiin, kun eipä tuo meno muutu. Miehen veljeen ja hänen vaimoonsa, sekä vauvaan kyllä jatkamme yhteydenpitämistä.

 

Anna anopin iloita ja pistä puolet jutuista ohi korvien. Se että hän on innoissaan tulevasta lapsesta ei tarkoita että se on sulta pois. Varmasti pitää edelleen sinua yhtä arvokkaana. Aika jännä ajatusmaailma sinulla jos anopin innostunut käytös antaa sinulle sen kuvitelman että tuleva lapsi on enää se ainoa millä on merkitystä.... Ehkä podetkin itse huonoa itsetuntoa anopin silmissä??

Tästä varmaan kyse. Siis minustakin on nimittäin hienoa, että anoppi nimenomaan ILOITSEE tulevasta lapsenlapsesta! Se on tärkeää. Eikä se haittaa. Mutta kun se on jatkuvaa, minua ja miestä kohdellaan kuin ilmaa yms., niin ei se mun mielestä ihan täysin normaaliakaan ole? Eikö kaikki ihmiset ja lapset, ne jotka ei ole vielä antaneet lapsenlapsia, ole myös tärkeitä?

Minä olin/olen ehkä kuvailemasi tilanteen se "puhutumpi" miniä ja kyllä mieluusti olisin ollut se toinen....
Nyt vuosien jälkeen tilanne on vähän rauhoittunut, mutta alkuun oli yhtä helvettiä. Se puhuminen ei jäänyt pelkästään siihen puhumiseen, vaan meidän elämään ja lapsen hoitoon puututtiin monesti erittäin törkeälläkin tavalla ja julkeasti.
Itse olen ollut melkein "kade" tuolle toiselle miniälle, koska he ovat saaneet sittemmin kasvattaa oman lapsensa enemmän rauhassa, ei sillä ettei mummo häntä rakastaisi, vaan on suurimman mummoilun tarpeen saanut purettua meihin ja meidän lapseen ja oppinut ehkä kantapäänkin kautta missä asioissa miniää sopii mennä neuvomaan ja missä ei.
Usko huviksesi, olet vielä tilanteestasi onnellinen jossain vaiheessa!

 

Saako kysyä onko teillä vauvayritys päällä?

Meinaan jos näin on niin ymmärrän täysin miltä tuo turhautuminen tuntuu kun vierestä katselee ja itse ei onnistu.

ja en lukenut kaikkia kommentteja joten jos tästä oli puhetta niin pahoittelen.

 

mitäköhän peetä sun niskaan on kaadettu? taidat olla sellainen "pikkuprinsessa". et taida edes ymmärtää miltä kirjoituksesi tuntuvat...

tiedätkös minä en ole mikään anopin lemppari vaan hän inhoaa minua yli kaiken vaikka pojalleen yrittää esittää muuta...pskaa on itsellekin niskaan tullut asiasta jos toisesta..mutta en mä sen perään ala parkumaan vaan oon joka kerta vaan entistä kivempi koko matamille...heitän sitten vaan pikku piikkejä kun tilaisuus tulee...vaikka sun mies olis kuinka "samaa mieltä" sun kanssa niin kyseessä on kuitenkin hänen äitinsä, älä tee maailman vanhinta mokaa ja hauku mammaa miehellesi...loppuviimeksi sä olet sen kaiken pahan alku ja juuri...

 

anoppi on iloinen syntyvästä lapsesta. miksi sinäkin et olisi?

Missä vaiheessa olen sanonut, etten ole iloinen syntyvästä lapsesta?
Tietysti olen iloinen, mutta olisi mukavaa puhua välillä jostain muustakin. Tuleva lapsi kun ei minua koske millään tavalla!

oijoi, miksi muka ei? hän on miehellesi sukua sentään! onkohan ap:llä joku negaatio päällä tai kateus?

KATEUS.

On se hyvä, että muut tietävät ihan tuntemattomienkin asiat. :flower:
Kyse on pahasta mielestä, kun tuntuu, että pitäisi olla lapsi että on tarpeeksi hyvä ihminen. Mutta tehkää te diagnoosinne, harmi vain, että kateudella ei ole tekemistä tämän asian kanssa. Mikä lie sitten vastaava tunne, mutta eihän minulla ole mitään syytä olla KATEELLINEN.

Voi jestas sentään noita toisia. Minä ymmärrän sua täysin, itse olen saanut kuunnella koko ikäni kuinka oman äitini suusta kuinka veljeni ja siskoni on parempia kuin minä! Myös lapseni ovat saaneet saman kohtalon että siskoni lapset ovat ne paremmat! Voi vitsi miksi, miksi kaikki ei voi olla samanarvoisia, itse sitä periaatetta noudatan, en ikinä haluaisi omien lasteni tuntevan että toinen on toista parempi, en! Enkä muuten ole enää vanhempieni kanssa tekemisissä, muista syistä kylläkin. Jaksamista ap sulle.

 

Ymmärrän ap tilanteesi. Itse olin aikalailla samankaltaisessa tilanteessa reilu 2 vuotta sitten. Mieheni vahnemmilla on 5 lasta joista kaksi nuorimmaista meni naimisiin. Nuorimmainen on tyttö ja toiseksi nuorimmainen poika, minä olen tämän pojan vaimo.
Appivanhempani selittivät aina siellä vierailessamme mitä heidän nuorimman tyttärensä elämään kuuluu ja meidät suunnilleen ohittivat kokonaan. TIetysti jotain kysy,mutta heti puhe kääntyi tytön perheeseen. No, nuorin tyttö sai lapsen, pojan. Me puolen vuoden päästä tyttövauvan. Mummilassa vierailessamme vauvamme oli vertailun kohteena serkkupoikaansa. Serkkupoika kun on niin etevä ja iloinen ja energinen,kun taas meidän lapsemme oli rauhallisempaa sorttia. Tämä vertailu jatkuu nykyäänkin,mutta emme enää välitä siitä. Minun vanhempani suhtautuvat ihan eri tavalla lapseemme,vaikka heilläkin on monta lastenlasta. He antavat kaiken huomion lapsellemme,eivätkä käytä aikaa vertailemiseen, vaan lellivät ja pitävät sylissä niinkuin harvoin näkevien mummien ja pappojen mielestäni kuuluukin.