anoppi-inhokki

tähän epävirallinen ANOPPI-INHOKKI pino!!!

mulla alkaa olla mitta täysi anopin kanssa, mikä noita keski-ikäisiä akkoja oikein vaivaa, pitää nokkansa tunkea toisten asiohin, sekaantua lapsenkasvatukseen yms. |O

viimeksi tytön ristiäisissä anoppi käyttäytyi ihan törkeäasti ,osansa anopin huonosta tuulesta sai myös mun sisarukset ja vanhemmat ja myös minä. sanoi mm. mulle kun vauva oli itkunen ja itki paljon, että voi, eikö äiti oo antanu sulle ruokaa! (vauva varmasti

oli hämmentyny ihmismäärästä, oli kuuma yms. )

pelottaa kun kohta tulos tytön synttärit, että miten sielä käyttäytyy, jos huonosti, oon päättäny sanoa, että jos et osaa käyttäytyä, lähde vaikka ulos lenkille! |O :kieh:

 

Mulla anoppi sanoi mulle
ootpas sää lihonut..ainaki kymmenen kiloo vai enemmänkin?
siis ARRGGH!!

 

huumoria peliin.

ja minä sanoin anopille suoraan jo alkutaipaleelle minkälailla meillä mennään ja mitää saa tehdä ja mihin puuttua...
hyvin ollaan pärjätty 12 vuotta!

 

Mulla anoppi sanoi mulle
ootpas sää lihonut..ainaki kymmenen kiloo vai enemmänkin?
siis ARRGGH!!

ei hitto, oisit sanonu että sinä se vasta oot lihonut

 

Vähän huumorintajua. Varmaan se anoppi tietää että lapset itkee useinkin ristiäisissä, eikä se oo sen vika että äitiu ei ruoki lasta. Varmaan vaan yritti vähän keventää tunnelmaa.

 

Vähän huumorintajua. Varmaan se anoppi tietää että lapset itkee useinkin ristiäisissä, eikä se oo sen vika että äitiu ei ruoki lasta. Varmaan vaan yritti vähän keventää tunnelmaa.

juu, en mäkään tuosta kommentista olis suuttunut!! Meilläpäin oli ihan tapana sanoa noin, kun jonkun lapsi itki. Siis sille vauvalle sanottiin, kun koitettiin rauhoitella, jos äiti oli vaikka vessassa.

 

Anoppi heittelee aina ihan käsittämättömiä kommentteja ja minä näen punaista. olenkin minimoinut anoppilassa käynnit vain todella pakollisiin käynteihin eli n. kerran vuodessa.

 

ja sitten sun kannattaa ottaa ihan iisisti omien tunteiden kanssa. Se ei ole sinun vikasi jos anoppi käyttäytyy huonosti. Eikä sun kannata ottaa siitä paineita. Mun anoppi on todellinen moukka ja tehnyt kaikenlaisia tempauksia, että olen oppinut olemaan välittämättä ja laittanut toisesta korvasta ulos sen jutut. Olen hyväksynyt sen asian, että en voi anopin käytöstä muuttaa ja itselläni on nykyään paljon helpompi olo. Ristiäisistä voin sanoa, että ainoa mitä anoppini sanoi minulle oli, että "tämä munavoi olisi pitänyt ottaa aiemmin sulamaan" ja kehui loppuajan poikaansa papille niin että pappiakin hävetti..Että semmoista Nykyään lähinnä naurattaa..

 

huumoria peliin.

ja minä sanoin anopille suoraan jo alkutaipaleelle minkälailla meillä mennään ja mitää saa tehdä ja mihin puuttua...
hyvin ollaan pärjätty 12 vuotta!

pisteet sulle rohkeudesta!

 

Mun anoppini on pettynyt poikaansa, kun hän ei enää ole poikansa ykkösnainen, ja vihaa mua samasta syystä. Yritti sekaantua kaikkeen niin kauan kuin sanottiin, että halutaan itse hoitaa omat asiat, esim. omaan kotiin sisustus jne.

Koko ajan syyllistää meitä, kun ei käydä siellä tarpeeksi usein, vaikka hänen olisi helpompi tulla meille eläkeläisenä. Kun lopulta tulee meille, ei puhu mulle juuri mitään. Kun poikansa on töissä, istutaan ruokapöydässäkin tuppisuina (en jaksa enää yrittää puhua, kun mulle ei kuitenkaan vastata), mitä nyt lapsille puhutaan. Eipä puhu paljoa kyllä pojalleenkaan.

Jos tyttö kertoo jostain kivasta metsäretkestä, anoppi innostuu, että isin kanssako te siellä kävitte. Jos tyttö vastaa, että äidin, mummo saattaa lapsellekin mököttää hetken. Minua morkkaa joskus salakavalasti, esim. lähtiessämme kaupungille tyttö sanoo, että odotetaan äitiä, joka meikkaa, mihin anoppi tuumaa herttaisesti, etteihän äitikään meikkaa nyt arkipäivänä. (En todellakaan ole mitään laittautuvaa tyyppiä, mutta meikkaan hieman melkein päivittäin.)

Anoppi kärsii suunnattomasti, ettemme anna 4-vuotiaan vetää suklaalevyä ja karkkipussia yhteen menoon. Ei sillä, että tämä edes haluaisi.

Anopin suvun se osa, joka ei tunne minua, suhtautuu minuun melko kylmäkiskoisesti. Selän takana on takuulla siis puhuttu.

Olen yrittänyt kysyä, että mikä on vialla. Olen sanonut, etten tiedä loukanneeni häntä, mutta jos hän kertoo, että miten, voisin pyytää anteeksi. Kaikki on kuulemma tosi hvyin, ja miten nyt tuollaista ajattelen.

Hänen tyttärensä on täydellinen, kuten myös tämän 1-vuotias tytär, paljon parempi kuin meidän 1- ja 4-vuotiaat lapset.

 

Vähän huumorintajua. Varmaan se anoppi tietää että lapset itkee useinkin ristiäisissä, eikä se oo sen vika että äitiu ei ruoki lasta. Varmaan vaan yritti vähän keventää tunnelmaa.

juu, en mäkään tuosta kommentista olis suuttunut!! Meilläpäin oli ihan tapana sanoa noin, kun jonkun lapsi itki. Siis sille vauvalle sanottiin, kun koitettiin rauhoitella, jos äiti oli vaikka vessassa.

Tuo nyt ei naurata ketään, varsinkaan sitä äitiä.

 

:$ anopin laukomista kommenteista. Ihan ihme skeidaa se välillä heittää. Ja kyllä, olen vähentäny siellä käymisiä paaaaljon sen jälkeen, kun lapset on tullu.

 

samainen anoppi sanoi veljelleni ristiäisissä, että eikö sulla vielä oo tyttöystävää, kannattaa pitää kiirettä ettet jää vanhaksipojaksi, veli oli pahoittanu mielensä, kuitenki tänä päivänä ihan normaalia että 24 v on vielä sinkku...

 

Vähän huumorintajua. Varmaan se anoppi tietää että lapset itkee useinkin ristiäisissä, eikä se oo sen vika että äitiu ei ruoki lasta. Varmaan vaan yritti vähän keventää tunnelmaa.

juu, en mäkään tuosta kommentista olis suuttunut!! Meilläpäin oli ihan tapana sanoa noin, kun jonkun lapsi itki. Siis sille vauvalle sanottiin, kun koitettiin rauhoitella, jos äiti oli vaikka vessassa.

Tuo nyt ei naurata ketään, varsinkaan sitä äitiä.

whatever..ei se mikään vitsi olekaan.. "sanonta" vain, joskus 20v sitten.

 

Välillä tuntuu, että anoppini kritisoi meillä kaikkea niin sisällä, ulkona kuin asuinpaikankin suhteen.
- "Miten tuo kasvi nyt TUON näköinen on?" (Ihan nätti minusta...)
- "Huomaa, että teillä kasvit viihtyvät vain, koska kyseessä on puutalo." (Ai, en siis hoida niitä.)
- "Miten tuo jääkaappi pitää tuollaistä ääntä?" (Ei tässä mitään kerran todettuna. Mutta se 58. kerta alkaa jo raivostuttaa. Meille saa ostaa uuden, jos vanha ei kelpaa.)
- "Ei kai nyt kukaan sellaista syö." (Kuuluu muuten meillä vähintään viikottaiseen ruokavalioon.)
- "Kyllähän tämä teidän piha olisi muuten kiva, mutta kun on nuo kerrostalot tuossa vieressä." (Ei kun lapio käteen ja siirretään niitä. Anopilla itsellään ei ole pihaa lainkaan.)
- "Täällä TEILLÄpäin kun ne kaupat menevät niin aikaisin kiinni." (Yhdeksältä illalla, kultaseni.)

Jos talossa on jokin lauta irti tai maali kulunut, asiasta saa kuulla miljoona kertaa. Kyllähän se ihan totta on, mutta miksi jostain pikkuasiasta, joka ei häiritse meitä, pitää jankata ja jankata ja jankata.

Toisaalta yritän parhaani mukaan olla hermostumatta. En usko, että anoppi yrittää loukata, vaan tuo ilmeisesti on hänen käsityksensä jutustelusta. Pääsääntöisesti meillä meneekin ihan hyvin (erityisesti, koska anoppi on erinomainen mummo lapsenlapsilleen), mutta esim. viikon vierailut ovat yksinkertaisesti liikaa.

Eniten raivostuttaa anopin (täysin tiedostamaton) rasismi. Tämä voi puhua esim. rättipäistä ilman, että edes tajuaa käyttäytyvänsä asiattomasti. Ja Afrikassa on ilmeisesti nälänhätää vain siksi, kun "eikö ne tee siellä mitään töitä". (Niin, henkilö itse on ollut palkkatöissä viimeksi yli 30 vuotta sitten.)

 

Kun ensimmäisen kerran menin tapaamaan mieheni vanhempia, oli kirjahyllyssä mieheni ja exän kihlakuva (olivat eronneet reilu vuosi aiemmin enne meidän ensitapaamista miehen kanssa) ja sain kuulla vallan ihastuttavia tarinoita exästä. Voitte varmasti kuvitella, etten tuntenut oloani kovin tervetulleeksi.

Nykyäänkin kuulen silloin tällöin ylistäviä juttuja exästä, mutta vaikka kiehunkin sisäisesti niin olen päättänyt että toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...

Mutta tästä anopin suhtautumisesta johtuen, meillä ei ole kovin läheiset välit.

 

"Et osaa tehdä sitä, et osaa tehdä tätä. Teet tuon väärin ja tuonkin voisit tehdä toisin" Sanois suoraan että läpipaska miniä olet...Mitä sitä turhaa kaunistelemaan.

 

Kivahan teidän on haukkua, kaikilla ei ole anoppia. :'(

 

Kivahan teidän on haukkua, kaikilla ei ole anoppia. :'(

Mitä sä anoppia haikailet? Miehenkaipuun ymmärrän, ja se anoppi tulee sitten useimmiten kaupanpäälle!

 

mun anoppi on oikeesti oikein kiva ihminen mutta joskus ei ajattele mitä päästään suustaan:

esikoinen oli joku 10kk vanha ja konttaili kitisten lattialla. otin syliin, ei kelvannut, laitoin maahan ja sekään ei kelvannut. tätä jatkui hetken ja sitten annoin pojan kiukutella lattialla. anoppi koppas pojan syliin sanoen "tuu tänne kun ei toi sun äitis välitä susta" mutta ei tarkoittanut sitä pahalla, se oli vaan vitsi, mutta silloin mulla kiehui.

 

mulle anoppi tokas että laita tuo pentus nukkumaan kun kannoin muutaman kuukauden ikäistä vauvaani mielellään sylissä.
oltiin mökillä,ilmeisesti toi lapsi sitä ärsytti

 

ei muuten valittamista, mutta ollaan lapsenhoidosta/-kasvatuksesta joissain asioissa eri linjoilla, ja hän sitten selittää asioita välillä vähän niin kuin joku lastensuojelutyöntekijä voisi selittää 15-vuotiaalle, joka on juuri synnyttänyt vahinkoraskauden päätteeksi, eikä oikein tiedä, kumpi pää vauvasta kakkaa ja kumpi imee tissiä. Ymmärrän, että tarkoittaa hyvää, mutta kun tiedän ne jutut ihan hyvin, joissain asioissa vaan teen eri tavalla joko siksi, että ajattelen toisin, tai siksi, että olen huomannut, ettei anopin ehdottava tapa vaan toimi meidän lapsella.

Ehkä tässä ärsyttää se, että meillä ei ole oikein sellaiset välit, että voisin sanoa suoraan, poikansakin kanssa on jotenkin etäinen ja varovainen. Oma äiti jos selittäisi tuollaisia, nakkaisin vaan reilusti jotain vähän huumorilla mutta kärkevästi, mutta tuolle ei oikein kehtaa sanoa mitään.