**^Elokuun Epelit 2012^ MEIDÄN KUU!!**

Pumppa tsemppiä rankkaan tilanteeseen! Älä vaan rasita itteäs liikaa, varmasti on apuakin saatavilla! :hug:

Lonkka puutuu täälläkin aina silloin tällöin, kun ei öisin tule vaihdettua asentoa tarpeeksi usein. Mutta nuo asennot on hiukan rajallisia, joko vasemmalla tai oikealla kyljellä, että valitse siitä sitten!

(.) Flunssa alkaa täällä helpottaa, viime yönä oli parempi nukkuakin kun ei nenä ollut niin lukossa. Limaa tulee siis täälläkin, mutta väärästä päästä :kieh: Muuten ei mitään tuntemuksia mihinkään suuntaan. Luulin jo aamulla herääväni kipeisiin supistuksiin, mutta ne taisikin olla vaan vatsanväänteitä ja helpottivat kun kävin vessassa. Että näin täällä... Ja tänään on perjantai ja huomenna mies lähtee heti aamusta työreissulle ja tulee yöllä, mun tuurilla synnytys alkaa just sillon ja sit oon kipujeni kanssa yksin. Ketään muuta en tule sietämään silmissäni, jotenka parempi toivoa että vauva syntyy tämän vuorokauden aikana tai sitten vasta sunnuntaina! Inhottavaa.

No, nyt taidan miettiä vaihteeksi jotain muuta ja mennä koiran kanssa lenkille. Hauskaa alkavaa viikonloppua mammat, saakaa paljon vauvoja! :heart:

Minea ja sitkeässä oleva maha-asukki 40+5

 

herttaliini eikös ole se sanontaki että parempi myöhään kun ei milloinkaan eli tervetuloa keskustelemaan!

pumppa kiitos sektio kokemuksesta, noi tuntuu aika kullan arvosilta tällä hetkellä. ja voimia rankkaan tilanteeseen :hug:

jaahas muutamilla ollut ennakoivaa toimintaa, josko kohta pääsisitte ihan tosi toimiin mulla ei ole mitään käsitystä tosiaan minkälainen limatulppa on mutta uskon että seki on sellainen juttu että ei tosiaan voi erehtyä ku sen näkee tää raskausaika on toisaalta välillä varmasti ulkopuolisen silmissä tosi ällöä ku kaikenmaailman limat herättää ajatuksia ja pohdintaa

oon ihan että vau, heräsin yöllä vaan kerran ja nyt sit aamulla kun heräsin niin sen kyllä huomaa ettei yön aikana oo liikkunut. oon ihan juntturassa. mulla on kyllä kauhean korkeat odotukset tän viikonlopun suhteen, mies on nimittäin luvannut käsi raamatulla ja sydämmellä ettei juo ja että yhdessä tehtäis suursiivous. ei mua haittaa vaikka yksin rehkisin koko siivouksen läpi mutta se että jos ei kaljapullo avaudu niin oon varmasti maailman onnellisin tyttö! en halua nyt edes miettiä mitään negatiivista, haluan mielummin naiivina pomppia pilvilinnoissa :xmas: ja illalla kroppa kiittää tästä riehunnasta.

onko muuten kenelläkään kasvanut jalka raskauksien/raskauden myötä?siis joudun taas heittämään noita mun kenkiä roskiin, vaikka onkin nyt varmasti vähän turvotusta mutta sitä ei ole siinä määrin etten kuitenki huomais että puolet kengistä on auttamattoman pieniä. no osa noista roskiin lähtijöistä onki halpis kangaskenkiä ettei ne harmita mutta yhdet nahkanilkkurit harmittaa vietävästi! ennen ekaa raskautta ostin 36-37 kokosia kenkiä riippuen mallista. nykyään onki iloisesti sitten kokoa 39!

samunäiti&alex 39+3

 

hei muuten ninzi! lisääppä mut siihen fb ryhmään mukaan

 

ANTEEKS samuelinäiti ! :ashamed: Sillon tuli ryppäänä useampi ryhmäläinen ja jotenkin olet jäänyt vaille lisäystä. Anteeksi.. lisäsin nytten

 

Herttaliini: Tervetuloa! Me ollaanki sit samassa sairaalassa, eri asia ollaanko samaan aikaan.

Lonkkakivut; Ihme kyllä oon näiltä säästyny. Muuten kyllä asentojen vaihto nukkuessa on sellasta ähinää, että väkisinki herään siihen itekki. Mulla kun ei selällään olokaan tuota ongelmaa eteenpäinkallistuneen kohdun vuoksi. Selkä onki siksi ihan paskana.

Jalan kasvu Kasvusta en varsinaisesti mene vannomaan, mutta sen verran turpoaa iltaa kohden aika pian ylösnousun jälkeen, että mielellään pidän jalassa vaan crockseja.

PumpalleVoimia raskaaseen tilanteeseen!

(.)
Menkkakipuilua taas aamusta asti... Millonkahan mahtaa muuttua supisteluksi? Ja tunnistaako niitä oikeita synnytyssuppareita ollenkaan, kun nää menkkakipuilutki on niin kipeitä ku ennen vanhaan? Arvatkaa vaan montako kertaa oon unissani huomaamattani synnyttäny, kun oon kärsiny järkyttävistä menkkakivuista ikäni. Pelkään, etten tajua lähteä ajoissa sairaalaan... :ashamed:

Ohjelmassa pensasaidan leikkausta, nurmikon siistimistä ja kahvakuulailua - josko savustus alkais hiljalleen toimimaan?

Taika ja Kirppu 37+3

 

Herttaliini, sulla on sama la kuin mulla

 

Miten te muut saatte ajan kulumaan näinä piinapäivinä?

Mulla on kokoajan niin levoton olo, et jotain olis pakko touhuta, ettei miettis ihan joka sekunti sitä, että jokojokojoko pääsen synnyttämään, mutta sit taas mua ei kiinnosta tehä mitään!
Siis niin raivostuttavan turhauttavaa ja minä kun olin muka niin henkisesti valmistautunut siihen, että joudun käynnistykseen! Paskanmarjat, mulla on vielä laskettuunkin aikaan 9 päivää ja jos jo nyt oon ihan hermoraunio, niin tuun varmaan hulluks yliajalla.....:'(
Kokoajan tulee tarkkailtua "oireita" (joita ei tosiaan oo!), ja vaikka kuinka yrittää rauhoittua ja rentoutua ja olla miettimättä asiaa, niin ei tuu mitään.
Vaikka on toi poitsu tuossa, jonka kanssa onneks pakko pitää nää perusrutiinit yllä, en varmana lähtis uloskaan josei sitä olis ja masentuisin vaan tänne kotiin..

Niin antisosiaalinen olo, mä kiroon aina valmiiks jo kun puhelin soi tai tulee viesti, en halua nähdä ketään tai vastailla niihin kysymyksiin, että "mikä on olo?" Viimeks eilen vastasin, että olo on niin hyvä että voisin juosta vaikka maratonin! (Pitäisköhän..?)
AAAAAAARGH!

Pakko purkaa tätä oloa johonkin kun tuntuu oikeesti et mä masennun kohta ihan totaalisesti.
Sori tää valitusvirsi :|

Kiuku ja palleroinen 38+5...and counting.

 

Täällä taas yks neuvolakäynti takana:

Verenpaina 125/80
Pissa puhdas
Sf mitta 37 mutta ei ollut kasvanut viime viikosta, tosin ei oo kyllä vauva laskeutunutkaan.
Turvotukset: -
Painonnousu: 200g (yht 10kg)
Sykkeet:150-155
Ens viikolla sit eräpäivänä uudestaan, tuskinpa tää ennen sitä tulee.

Meijän "uudet" rattaat eli P&T Vibet tuli tänään. Vaikuttavat tosi hyviltä ja käteviltä. Noilla päästään kätevästi rullailemaan.

Sanle ja masukki 39+1

 

Kiuku; mä katon töllöä... Ihan kaiken mitä vaan keksin. Ja oon purkanu tallennukset kokonaan ja nyt siirtyny dvd-boxeihin. Lisäksi mä kudon koko ajan. Nytkun saan viimmeinki jo liikkua (olin määrättynä vuodelepoon suppareiden vuoksi, mutta nyt ei tuu ulos, vaikka sais...) niin ohjelmassa on koirien lenkitystä, kahvakuulailua, pihan hoitoa... Siivousta... Mutta tottapuhut että aika käy pitkäksi ja koko ajan miettii, että koska.

Meillä on miehen kanssa kohta vuosipäiväki, eikä sitäkään voi ennalta suunnitella ku ei tiiä onko meitä kaks vai kolme sillon. Toivon että olis jo kolme, mutta oon ihan varma, että tää pitää savustaa kovin keinoin käynnistämällä ulos...

Ja puhelin mulla on ollu pitkään värinällä - vastaan jos jaksan. Oikeen voin kuvitella sen ajatuksen juoksun ku en vastaa puhelimeen. Mutta mä en jaksa enää niitä missä ootte? miltä tuntuu? onko mitään oireita edes? mikä siinä kestää? Mä siis oon väittäny kaikille, ettei mulla oo oireita, toivoen että edes vähän hillittis tuota hiillostusta. Mä niiiiiin kadun, etten sanonu LA:ksi aikanaan käynnistyspäivää - mutta vahingosta viisastuu, seuraavassa raskaudessa toimin monessa suhteessa täysin toisin... Siihen asti on vaan kestettävä.

 

Kiuku Mulla menee kans hermot ihan täysin täällä. Ja la vasta 2 viikon päästä. Mua taas ärsyttää nää epäsäännölliset kivuliaatkin supistukset, kokoajan odottaa, että tuleeko näistä jotain oikeeta ja ottaa jo valmiiksi päähän jos nää jatkuukin vielä 4 viikkoa! Mä makaan sohvalla, syön ja lihon. Nyt pariin päivään ei ole huvittanut muuta tehdä, tätä ennen sentään lenkkeilin jne. Mutta kun nyt särkee joka paikkaan niin lenkkeile siinä sitten. Ihanaa valitusta tämä munkin teksti Olen myös alkanut omituisen antisosiaaliseksi. Ahdistaa kun puhelin soi tai tulee viestejä. En tiedä miksi. Paremminhan se aika kuluisi jos lähtisi jonnekin.

 

Kiitos tsempityksistä :heart:
Tilannehan meillä siis on oikeastaan nyt niinkuin saatu päätökseen ainakin joksikin aikaa. Pakkolähetettä ei saa juuri kuin näin, että on uhannut omaa henkeään (ja se on todella tulkinnanvaraista viranomaisten kohdalla, että milloin he katsoo, että on vaaraksi muille. Se on siis hyvin totta, että ensin pitää tapahtua jotain pahaa ennen kuin voidaan pohtia, että "jaa, no olihan se sittenkin vaarallinen, oltaispa huomattu aikasemmin" Niistä pohdinnoista jää väliin se, että kyllä siitä yritettiin kertoa) joten nyt siis ihan sietämättömässä tilanteessa elänyt ihminen on saatu hoitoon ja vielä parempaa, alaikäinen, joka tätä on joutunut katsomaan, saa hieman hengähdystauon tuosta. Tää on ollu minun arkipäivää jo yli 10v, joten ei tässä enää mitään järkytyksiä koe näiden asioiden suhteen. Olen mitä onnellisin, että saan elää oman perheeni kanssa, joka on täysjärkinen ja saa otettua hulluuteen etäisyyttä niin halutessaan. Kylmää, mutta kokemus opettaa suojelemaan itseään.


Lonkka on täälläkin kipeänä. Mulla on sellanen kirsikankivityyny, jonka laitan lonkan alle kun kyljellään nukun. Se painaa jotenki sitte sitä lonkan kipua vastaan ja se paine on enemmän tuntona, kuin se varsinainen kipu. Kun se lonkan kipu on minusta varsin iljettävä, kun se säteilee sitten pitkälle jalkaan.

Päivän tekemisistä. Mulla on sellanen selkeä päivärytmi. Ensin tietyt sivut tietokoneelta, tv:n katsominen, päiväunet, asiat joita hoidettava kylillä, ruuan teko (ja on kuulkaa tullu väännettyä nyt erikoisia ruokia, kun on muuten niin tylsää, vähän eksotiikkaa.) vähän lisää tv:tä ja kirjoja on nyt tullut lomailun aikana luettua varmaan jotain 50, illasta pakotan miehen seurustelemaan minun kanssa, vaikka varmaan silläkin välistä kiinnostais omat harrastuksensa ja ollaan nyt ekologisesti käyty aika usein ajeluilla iltaisin, koska alkaa olemaan syksyn merkkejä ilmassa... Eli kyllä täälläkin on tylsää ja hieman se ahistaakin, että hitto vie onko sitä yhtä turhautunut vauvan kanssa. Olisin kuitenkin mielellään sen 3v. kotona.
Antisosiaalisuutta on täällä ilmennyt vain tiettyjä henkilöitä kohtaan.

ON: kyllä tässä sen lorahdusepisodin jälkeen on tullut tiuhempaan noita harkkareita ja jkv. tiukempia. Mullaki on tullu tuo kyttäys noista oireista nyt osaksi arkea. Muistelisin kirjottaneeni jossain puolivälissä raskautta, että sitten kun menee rv 37 yli alkaa älytön odotus ja olen aivan kypsä sitten kun vauva ei synnykkään samaan aikaan mennessä kun keskimmäinen (38 vkolla) Vähän olis enteilemässä sitä.

rv 37+5

 

Ompas mukavaa että täällä alkaa muukin porukka olla melkosen kyrsiintynyttä
Musta tuntuu etten muuta kuin valita vaan päivästä toiseen täällä, vaikka asiat onkin ihan hyvällä tolalla. Pitää vain yrittää ajatella positiivisesti että meilläkin on viimeistään 4vk päästä vauva, jos lääkäriä oli uskominen olisi enää jäljellä se pari viikkoa ja sitten käynnistykseen.opcorn:

Pumppa Mulla tuli kauhea lukihäiriö, vähän eksotiikkaa -> vähän erotiikkaa Siinäpä olisikin itselle päiväksi aina piristystä kun mies on töissä

Mutta sama juttu täällä, mullakin on tylsä sama päivärytmi johon alkaa pikkuhiljaa mennä hermot. Netti selataan oikeasti tuhanteen kertaa, sitten syön, selailen nettiä, puuhailen ehkä jotain, pakolliset siivoukset väliin ja taas koneelle istumaan.
AIKA MATELEE :stick:

Mulle ei onneksi kukaan soittele eikö kysele joko nyt. Oma äitini toki tsekkailee vointiani kerran pari viikossa ja kyselee kuulumisia, ihan mukava sinänsä kun ei tuota sosiaalista elämää muuten oikein ole. Saa kontaktia muihinkin ihmisiin
Veikkaan että kukaan ei edes uskalla kysyä multa tai rueta utelemaan näitä joko nyt lausahduksia, se kysymys jää varmaan henkilön viimeiseksi. Olen ilmoittanut ja ilmoitan vielä kertaalleen harvinaisen selvästi että sittenkun vauva tulee, me soitetaan.

Mulla ois sokerirasitus ens keskiviikkona heti aamusta, sekin vatuttaa. :headwall:

 

Surusilmät Mullekaan ei oo kukaan vielä soittanu/viestitelly Tosin ihmiset tuntee mut ja tietää että kyllä mä ilmotan sitten kun jotain tapahtuu ja saatan joskus normaalistikin olla vastaamatta päiviin puhelimeen


( . )Aika matelee täälläkin, unirytmi on päin persettä, meen yhen aikoihin aamuyöstä nukkumaan ja herään sitten 12 maissa.. Tänäänki oli kello soimassa 10, mut en vaan jaksanu nousta. Terkka tosin tuumas neuvolassa että nuku nuku jos siltä tuntuu ja minähän sitten nukun Tosin puoli päivää menee hukkaan ja yöllä sit pitää täällä hiljaa kukkua kun ei rivarissa viitti imuroidakaan keskellä yötä.

Tää suunnitteli tänään lähtevänsä ostamaan ajankuluksi palapelin Eilen kaivoin kaapista 2 palapeliä esiin mut molemmista oon sit ilmeisesti muuton yhteydessä heivannu paloja pois. Vähänkö ketutti :kieh:

inieh ja ihmeen venyvä tyyppi 37+4

 

nauran tääl vedet silmissä tolle sun lukihäriölle surusilmät vai että eroottista ruokaa, voisitko pumppa jakaa muutaman ohjeen! :attn:

en nyt tiedä olenko super kyrsiintynyt mutta kyllä sitä yleensä iltasin ärsyyntyy kun on kipuja. juttelin eilen anopin kanssa puhelimessa, yritti kauheasti tivata syytä sektioon ja hyvä ettei yöuniaan ollut jättänyt väliin kun mietti että vauvalla on joku hätänä.. sitten alko luennoimaan kuinka pitää huomioida sit samuelia. siitä se ärsyyntyminen sitten nosti päätään. siis joo oon koko tän raskauden miettinyt sitä että miten samuel ottaa tulokkaan vastaan ja halinut ja pusinut sitä paljon varastoon ja välillä oikeasti menettänyt yö unia kun mietin että olen siel sairaalassa määrittelemättömän ajan ja kaikkea mahdollista! no, anopin erikoisuus on tosiaan itsestään selvyyksistä luennointi. siis joka aiheesta. mutta silti se joka kerta raivostuttaa.

ja puhelimen äänettömyydestä, mulla on ollut se toiminto päällä 2vuotta eli samun odotuksesta asti. se jatkui siksi koska en jaksanu että vauveli herää puhelimen mekastukseen. on kyllä oiva keksintö, vastaan aina silloin kun jaksaa ja huvittaa. tietyille ihmisille vastaan useammin pakon edestä kuin toisille sitten. lähipiirissä kaikki tietää et mul on aina äänettömällä et jos en vastaa niin ovat tietoisia asiasta eivätkä sen perusteella nytkään oo tehnyt johtopäätöksiä et olisin vauvaa puskemassa maailmaan.

on kyllä päivät tylsiä. meillä on aina tää pöytäkone päällä, tietyt sivut auki nettiselaimessa auki eli mulla on fb 24/7 auki mut en mä tässä sillein istu yhtäjaksoisesti samoin tää sivu on usein auki. puuhastelen kaikenlaista ja koneella on pakko välistä käydä päivittämässä sivuja että näkee uusimmat jutut. joo oon tosi nörtti ja koneriippuvainen!! tähänki varmaan kyl tulee muutos kun on toi toinen lapsi pyörimässä mukana. sen kyllä huomaa että tää raskaana olo on taannuttanut mua tosi paljon, jaksa lähteä mihinkään ja aina kun pitäis niin oon tosi äkänen ja kiroan itteni maan alimpaan rakoon että miks suostuin näkemään. siitä huolimatta mulla on aina tosi kivaa mutta se lähteminen on tullut vaikeaks. meilläki päivittäin samat rutiinit ainaki syömisen suhteen niistä pidetään kiinni. oon vierastanu tosi paljon kaikkia mahdollisia isoja äiti ryhmiä (tyyliin muskari) koska en koe että olisin sellanen ihminen joka viihtyy moisissa paikoissa. nyt oon kyllä tullut toisiin aatoksiin että josko pitäis kokeilla, on kyllä välillä tosi yksinäistä tää kotona olo :|

onkos meille ilmestynyt pieni valituskerho tänne? vaihdetaan nimeks elokuun vikisijät

 

minea Ihanaa, että flunssa on helpottamassa.

päiväohjelmasta Minun apuni tylsistymistä vastaan on ollut olympialaiset. Myönnän katsoneeni kisoja enemmän kuin koskaan. Kun ne sunnuntaina loppuvat, todella nähdään, miten sen ajan saa kulumaan, kun kodinhoitotyöt on tehty, enempää ei voi purkaa laatikoita, kävely on tehty, eikä ole vielä aika laittaa ruokaa. Olen tosin jonkin verran kokannut ruokaa pakkaseen Vintiön syntymän jälkeiseen aikaan, vastaan maileihin todella nopeasti, surffaan netissä tavallista enemmän ja varmaan antaisin puhelinmyyjän kertoa asiansa ennen kuin kertoisin, ettei kiinnosta...

lasketusta ajasta Minäkin olen pohtinut, että olisikohan sitä pitänyt sanoa sittenkin kaikille paria viikkoa myöhäisempi päivämäärä lasketuksi ajaksi. Tosin tunnen itseni, lipsauttaisin totuuden kuitenkin nopsasti juuri äidilleni, joka eniten asiaa kyselee.

kivusta Minulla on korkea kipukynnys päänsäryn suhteen, sen tiedän, mutta muun kivun suhteen en ole yhtä varma. Pelottaa, että miten pärjään synnytyskivun kanssa. Jotenkin kuullosti kivalta, kun yksi tietämäni äiti kuvaili synnytyskipua luonnolliseksi kivuksi. Odotan, että synnytys sattuu, mutta hirvittää, miten pärjään sen kivun kanssa. Toivoisin hyvää synnytyskokemusta ja ennen kaikkea turvallista synnytystä. Ei muuten yhtään auta tämä pelon kanssa, että äiti muistaa muistuttaa, että onkohan tilanne muuttunut dramaattisesti sitten synnytystapa-arvion ja pohtii, että mahtuuko Vintiö tulemaan kaikista lupauksista huolimatta.

 

Mulla oli tänään neuvola ja kyllä se neuvola tätikin povas kovasti että josko vauva viikonlopun aikana syntyis. Toisaalta sano että voihan tässä vielä vierähtää viikko ettei sitä koskaan tiedä. Tottahan se on että ei näitä voi oikein ennustaa. Oli taas tullut painoa lisää 700g nyt siis lähes 17kg yhteensä. En oo kyllä viime viikkoina jaksanu yhtään rajottaa makean himoja kun ei vaan jotenki tässä vaiheessa enää kiinnosta Naisella on kuitenkin "lupa" olla pyöreä vaan raskaus aikana nii otetaan siitä nyt kaikki irti. Muuten kaikki oli hyvin ja ens tiistaille sit uutta aikaa varailtiin et saa nähdä pysynkö kasassa siihen asti.

Kipujen kanssa kamppaileville nostan hattua niille jotka on jo pidempään joutunut kärsimään kaikenlaisista vaivoista. Ei mikään ihme et on kärsimätön jos sattuu jatkuvasti jonnekkin. Itellä vasta nää pari päivää on ollut tällasta kipuilua ja supistelua niin huomaa kyllä että vie voimia kun unet jää myös niiden takia vähiin. Oonki yrittänyt edes makoilla että ei ois ihan poikki jos synnytys lähtis etenemään mut selkä ei oikein tykkää tosta makuuasennosta

Päivän tekemisistä mä oon aikasemin saanut kyllä päiväni kulumaan ihan vaan siivoamalla, lukemalla ja käynyt kävelyllä kerran päivässä. Sit miehen kaa välillä tehty jotain yhessä esim. käyty ajelulla, syömässä tai pelattu korttia. Nyt kun kipuilee niin ohjelmaa on vähän hankalampi keksiä. Kävelylle kyllä ajattelin raahautua vielä tänään kun neuvola tätikin vihajsi että josko se saisi jotain aikaiseksi. Energia ei vaan meinais riittää mihinkään aktiviteetteihin.

samuelinäiti mä niin välillä toivoisin että voisin pistää puhelimen äänettömälle ja vaan olla mut nyt raskausaikana se on ilmeisesti mahdotonta. Mies ja äiti on jo pari kertaa saanu sätkyjä jos en oo vastannu heti. Ei sais vissiin ees päiväunia nukkua rauhassa tai ainakin pitäis etukäteen kaikille ilmottaa että nyt nukun päiväunet älkää soittako Ehkä se tästä helpottaa kun raskaus on ohi ja saan välillä taas olla vastaamatta puhelimeen ilman sen suurempia paniikkeja kenenkään toimesta.

synnytyskivuista mun äiti on sitä mieltä että mulla on jotenki tosi kova kipukynnys koska lapsena en ikinä valittanut kivusta juurikaan multa esim. murtui solisluu ja kukaan tarhantätejä ja lääkäriä myöten ei meinannut huomata sitä kun en itkenyt tai valittanut siitä. Äiti sit huomas mun ilmeestä että sattuu niin pääsin röntgeniin. En ite ole niinkään varma kipukynnyksestäni koska mulla ei ole ollut mitään hirveän kivuliaita operaatioita vanhempana.Vähän ärsyttää kun äitini sanoi että ei sitä epiduraalia kannata ottaa kun haittaa ponnistuksessa ja ei hänelläkään ole ollut kummassakaan synnytyksessä. En ole mitään varmasti päättänyt mutta aion kyllä pitää kaikki vaihtoehdot avoinna ja ärsyttää tollanen et ihan kun synnytyksiä voisi keskenään vertailla. Kyllä mua vähän pelottaa sen epiduraalin kanssa et jos haittais ponnistusta tai hidastais synnytystä mutta toisaalta se voi myös nopeuttaa synnytystä ja tuoda kaivatun lepotauon kipuhin jos on pitkä synnytys.

 

Pumppa hyvä juttu että tilanteeseenne on tullut edes hetkellinen ratkaisu. Tuo tahdonvastainen hoito on kyllä Suomessa kiven takana, vaikka monesti se olisi just sitä mitä ihminen tarvitsee!
Lonkista mun lonkat on nyt paremmat, mutt kipuilivat kesän alussa oikein urakalla. Heräsin öisin koviin tuskiin. Nyt kipuilee vaan jos seison paikallani. Tsemppiä noista kolotuksista kärsiville. Meillä on kaikilla komiat, leveät lanteet synnytyksen jälkeen
Ajankulumisesta mä yritän pakottaa itseni aktiiviseksi, koska muuten masennun ja kiukuttelen ihan kaameasti. Mieskin ollut kesän lomalla, joten aamupala syödään yleensä yhessä pitkän kaavan mukaan. Sitten näen jotain kaveria kahvilassa ( vaiks onkin antisosiaalinen olo!), käppäilen ehkä vähän kaupungilla. Sitten onkin lounas ja sen jälkeen otan päikkärit. Iltapäivästä vaan loikoilen, katon telkkaa, selaan nettiä ja höpöttelen miehen kanssa. Sit taas ruokaa ja sit nukkuu. Joka ilta olen onnellinen, että taas ollaan yksi päivä selvitty lähemmäs synnytystä! Yöt onkii sit raskaita, kun uni on niin katkonaista. Tahtoisin lukea, mutta en oikein pysty seuraamaan mitä naistenlehteä vaativampaa tekstiä...

Ootan kyllä että vauva jo tulisi ja pääsisin rakentamaan uutta arkea!

Eilen neuvolassa mun Sf-mitta oli vaan 30 cm. Korkeimmillaankin tosin ollut vaan 32cm, mutta nyt on jo käyrien alapuolella. Neukkatäti ei kommentoinut asiaa muuten kuin sillä, että vauva on kiinnittynyt (jeeeeeeeeeee!), joten kai se on ok.

Voimia!
Uusiäippä ja vaaveli 38+6

 

Neuvolan jälkeen supisteli kolmisen tuntia tosi kippeesti. Ensin noin 10-12min välein ja sit jo 5minuutin välein. Jee! Jospa se syntyis tän viikonlopun aikana
Nyt rauhottuneet ja sain nukuttuakin välillä tuntisen. Mut heti kun liikkuu reippaammin niin supparit napakoituu Pitempää pätkää ei nyt kykene koneella notkumaan.. jos lähtis vaikka jyrsiin noita seiniä..

Neuvolatäti jutteli vauvalle että sinun synttäripäivä oli jo viisi päivää sitten Kai se vauveli kuunteli tarkkaavaisena

Numbatti ja masukki 40+5

 

Herttaliinille tervetuloa!

Tsemppiä kaikille masun kasvattelijoille, päivittäjä lähtee huomenna Naistenklinikalle käynnistykseen, jos joku sattuu sielä olemaan ja tunnistamaan tän LIHAVAN mamman ni saa tulla tervehtimään Eli pieni päivitystauko siis tiedossa, vaikka varmasti käyn lukemassa ja EHKÄ myös kertomassa edistymisestä

Jenny ja Papu 41+3

 

onnea Jenny matkaan! toivottavasti kaikki menee oikein sutjakkaasti !

Tänään tuli kirje porvoon sairaalasta jonne varattu mulle ensiviikon tiistaiksi aika äitiyspoli käynnille. Luojan kiitos ! Ei mitään hajua mitä ne sielä tekevät, mutta olettaisin nyt ainakin että ultraavat. Sinne asti kun vielä selviäisi, niin hyvä on.

 

Jenny90 Oikein paljon tsemppiä käynnistykseen! Toivottavasti kaikki menee mukavasti ja kerro toki kuulumisiasi, kun ehdit.
Saatat olla käynnistyksessä aivan samalla osastolla kuin minä olin vauvan liian varhaisen syntymisen uhan vuoksi, sillä samalla osasto 42:lla hoidettiin myös käynnistyksiä. Jos olet menossa sinne, niin voin sanoa, että ainakin minulle jäi todella kiva kuva kätilöistä, olivat aivan ihania! Jos minulla on käynnistys edessä jossakin vaiheessa, niin toivon pääseväni juuri sille osastolle. Jos Vintiö päättää saapua viikonloppuna, niin tulen moikkaamaan.

Numbatti Toivottavasti vauvasi kuunteli korvat höröllä. Tsemppiä, jännät paikat siellä meneillään.

 

Jenny90 äh, ehdit ensin...Ajattelin juuri perustaa vielä sellaisen "pisin panttaaja" -kisan ja pyytää sua kilpasiskoksi Täällä 41+1 eikä edelleenkään tunnu missään mitään. Käynnistysaika on ensi viikon keskiviikoksi, saas nähdä, joutuuko siihen ihan oikeasti...Selkä hajoaa ehkä sitä ennen, mutta supistuksia ei kuulu ei näy.

Aika kuluu hitaasti, tosin kahden ipanan kanssa toimintaa on joka päiväksi, ruuanlaittoa ainakin. Netissä vois pyöriä, mutta aika kuluu ulkoillessa lasten kanssa, niin ei ehdi ja illalla ei enää jaksa nukutuksien jälkeen. En oikein enää jaksa ton selän takia lähteä kotia kauemmaksi, joten pienet on ympyrät... Mä inhoan siivoamista, mutta nyt olen pari päivää siivonnut lasten vaatekaappeja ja laittanut kesän jälkeen pienet vaatteet varastoon. Tästä voi sitten arvioida tämän mamman tylsistymisasteen! Lapset oli tosi hermona vauvan suhteen silloin "käynnistyspäivän" aikaan, mutta nyt musta tuntuu, että nekin ovat jo unohtaneet koko vauvan, kun leikit sujuu taas ilman riitoja.

Synnytyskivuista Kyllä sitä osaa sitten lähteä oikeaan aikaan sairaalaan. Mäkin aiemmin mietin sitä, mutta jossain vaiheessa alkaa olla sen verran kipeä, että ei enää halua/pysty olemaan kotona. Tai ainakin mulla meni niin tokan lapsen kanssa (ekasta meni vedet ilman supistuksia). Jonkin verran kannattaa arvioida kivun kasvun määrää, jos täytyy odotella lapsenvahtia/viedä lapsia hoitoon. Mulla ainakin kivut koveni aika nopeasti siinä vaiheessa, kun alkoi olla kotona tukalaa ja miehen odottaminen lapsenvientireissulta oli aika tylsää.

Kivunlievityksen suhteen teen just niin,kun tuntuu. Synnytykset ja kivut ovat niin erilaisia, että paras kuunnella omaa kroppaa ja oloa. Mulla on ollut pitkiä ja rankkoja synnytyksiä ja ponnistusvaiheita enkä varmasti olisi pystynyt siihen ilman epiduraalia. Sitten joku fiksu äiti, joka on synnyttänyt kolmessa tunnissa parilla ponnistuksella tulee kommentoimaan, että kyllä luomuna vaan on ihan eri synnyttää (sori, jos jollekin kolahtaa, mutta olen jonkin verran kyllästynyt tähän vertailuun, kun näitä synnytyksiä on niin hankala vertailla). En viitsi edes jatkaa juttua.

Puhelimesta Mun kavereilla on melkein kaikilla lapsia ja kaikki tietää nää viimeiset piinapäivät, joten kukaan ei soittele eikä ahdistele "joko nyt" -kysymyksillä. Toisaalta ei itsekään viitsi soittaa kellekään, kun kaikki odottaa vain SITÄ puhelua. Hiljaista on siis. Äiti soittelee välillä varovasti, kun tietää, että mulla on niiiin tylsää. Meillä tämä on meidän molempien vanhemmille jo viides lapsenlapsi, mutta tällä erää ehkä viimeinen, joten haikeutta ja innostusta on ilmassa toisesta syystä.

Toivottavasti ainakin muiden vauvat tajuaisivat pikkuhiljaa tulla ulos lämpöisistä pesistä ja vapauttaisivat äidit odotuksesta ja kaikenmaailman kolotuksista

Valmistakin valmiimpi Fleur ja itsepäinen pikkukukka 41+1

 

Heippa! Täällä viikkoja nyt 38+2. klo. 18.30 irtosi verinen limatulppa ja siitä supistellut aika tuntuvasti 5-10min välein jo kolmatta tuntia. Saa nähdä päästäänkö jo ensiyönä tositoimiin! <3

 

Jennylle kovasti tsemppiä käynnistykseen! Toivottavasti kaikki sujuu mukavasti ja hyvin!

Numbatille lähettelen terkkuja, toivottavasti pääset tositoimiin! Saa nähdä, kerkeätkö jakaantua nyt siis ennen mua, koska mulla ei oo ainakaan mitään kummempia oloja.

Fleur tsemppiä myös sinne, toivon mukaan vauva tahtois tulla ulos jo ennen käynnistystä!

Luckygirl toivotaan, että Vintiö tosiaan mahtuu tulemaan, koitahan olla luottavaisin mielin! Helpommin sanottu kuin tehty, mutta eiköhän kaikki mene oikein hyvin. Kyllä itsekin mietin omaa kipukynnystäni joka on mielestäni korkea, mutta kun siinähän se onkin että ei yhtään tiedä, millaisia ne synnytyskivut sitten on ja miten ne kokee. Yritän itse ajatella, että kyllä siitä hengissä selviää, se on kai tärkeintä

Päiväohjelma on täällä ollut koko kesän sellainen, että arkisin, kun mies on töissä, herään siinä 9 aikaan, viimeistään 10 ettei menis aivan koko päivä harakoille. Sitten annan koiralle ruoan ja lähden sen kans lenkille, sen jälkeen yleensä aamukahvit ja aamupala + tietokone, mahdolliset siivoukset ja pyykki ja sitten johonkin omiin menoihin kavereiden/lomalla olevan äidin kanssa. Nyt kuluneena viikkona en tosin oo jaksanut oikein nähdä ketään ja kun oli vielä tuo flunssakin niin ei jaksanut mihinkään lähteäkään. Viikonloput menee nopsaa kun mies on vapaalla, silloin nähdään meidän kavereita tai kyläillään jommankumman vanhempien luona. Koira kulkee yleensä mukana. Mutta täälläkin on ollut aika antisosiaalinen olo viime aikoina... Ärsytti, kun tänä aamuna postia hakiessa naapurin mummo kysyi TAAS että "eikö se pikkuinen oo vieläkään syntynyt" :kieh: No eipä oo ei...

Ahdistaa vähän, kun mies lähtee sinne työreissulle huomenna ja sieltä ei ihan niin vaan pois pääsekään kun on niin pitkä välimatka. Tulee kyllä illalla myöhään kotiin, mutta inhottaa silti ajatus siitä, jos synnytys alkaakin esim. vaikka huomenna päivällä. Sitten täällä kivuissani kärvistelisin yksin ja varmastikaan lapsi ei ehtisi syntyä, mutta olis se aika kurjaa että mieskin sitten joutuis kiirehtiä suoraan synnärille väsyneenä matkasta. Toivotaan, että vauva nyt malttais sit ees sunnuntaihin asti tai että sit se lähtis syntymään nyt yöllä, jolloin miehen ois pakko perua matka. Tänään jostain 12 asti ollut menkkajomotusta alavatsalla mutta ei oo siitä pahentunut vaan ei vielä laantunutkaan.

Minea ja maha-asukki 40+5

 

Täällä tänään käyty äitipolilla ja vauvan munuaisaltaan ja virtsajohtimen tilanne pysynyt lähes samana verrattuna edelliseen 3viikon takaiseen ultraan. Nyt painoarvio oli n.3,4kg (en muista ihan tarkkaa määrää kun eivät kirjoittaneet sitä tohon korttiin ylös) ja viikkoja 37+2. lääkäri totesi pienen vastaavan muutenkin kaikilta mitoiltaan n.2viikkoa "vanhempaa" edelleen.... Pelottaa, että millainen jättivauva sieltä ois tulossa