En jaksa enää hoitaa vauvaa

Hyi kamala! Että antaisit pienen nukahtaa hätäänsä, turvattomana, ilman äitiä! Nukahtaa itkuunsa, yksin kylmässä kolkossa maailmassa, tuntien ettei äiti rakasta, äiti välitä, äiti arvosta, äiti halua.

Ota yhteys sossuun ja anna lapsi sijaisperheeseen. Rakastavia koteja on lapsille paljon, rakastavia sylejä ja lapsesta voi kasvaa ihan oikea kunnon ihminen eikä mikään äitinsä hylkäämä heittiö, josta tulee ongelmalapsi ja -nuori!

minua on ihan ohjeistettu että vauvan voi laskea vaikka sänkyynsä joksikin aikaa jos sinne rauhoittuisi. no, ei rauhoittunut niin hain tähän sitteriin ja nyt samalla keikutan sitä, ja hiljaista on. ihanaa.

lapsen isä lähti kun olin raskaana vaikka yhteinen päätös oli tehdä lapsi. ei ole käynyt lasta katsomassa eikä ole kiinnostunut, joten hänestä ei ole apua.

vauvalla on mahavaivoja, sen näkee selvästi, ja tosiaan kuten sanoin niin oireet sopii myös refluksiin.

nyt kun täällä on vaihteeksi hiljaista niin osaa ajatellakin selvemmin. voimaa saa niistä hetkistä kun vauva hymyilee ja jokeltaa ja nauraa minulle, ja tulee selvästi iloiseksi kun tulen hänelle juttelemaan.

on vaan niin hirveän syyllinen ja huono olo kun tuntuu etten jaksa.

 

[QUOTE="vieras";23842736]Nuorimmat kaksoset ovat vähän päälle vuoden ja kenenkään lapsen ei ole meillä hätäänsä tai yksinäisyyttään itkeä. Korkeintaan hetken epämukavaa oloa, kun on ollut nälkä tai vaippa likainen, mutta nopeasti on itkuun reagoitu aina, sylia annettu ja sylissä kannettu. Kerhoissa yms ihastellaan miten iloisia ja positiivia meidän lapset ovat. Ja esikoinen (6v) on moniallerginen, ollut syntymästään asti, keskimmäinen (4v) sairastanut mm korvakierteen ja kaksoset nyt vain muuten työllistävät ja vaativat hoivaa kahden edestä. Eli on itkua mahtunut, mutta siihen on reagoitu ja aina on ollut syy. Lääkärit ovat kuunnelleet ja tutkineet, ottaneet todesta. Onkin kyllä käytetty lastenlääkäreitä yksityisellä lääkäriasemalla eikä luotettu neuvolan/arvauskeskuksen kandeihin.[/QUOTE]

Eli teillä on huudettu esim. ekat 3kk klähes koko ajan, kuten ap:n vauva?

Meillä oli myös huutava vauva. Erittäin haastava ja voimia vievä. Itki aamuin, illoin, öin. Käskettiin syöttämään enemmän ja vähemmän, mitä vaan. Mutta mikään ei auttanut.
Nyt hän on 5-vuotias, erittäin temperamenttinen ja vilkas tapaus. Jonkinlaista keskittymishäiriötä epäillään. Mä olen sitä mieltä (kuten joku muukin jo tässä ketjussa), että lapsi on ollut jo vauva-ajasta asti vaativa, ja mikään mitä hän on saanut ei ole riittänyt tai kelvannut. On se sekin syy huutaa.

 

[QUOTE="vieras";23842753]Tekstistä paistaa vahvasti läpi täysi välinpitämättömyys lapsen itkun syystä ja lapsen hylkäämisestä yksin sänkyynsä itkemään. Toki saa väsyä, mutta se, että siihen väsymykseen vedoten jättää lapsensa (ja itsensä) hoitamatta ja mielummin käyttää ajan nettipalstalla hakien sääliä kuin hoitaen hädissään olevaa, apua tarvitsevaa lasta sylettää ja pahasti...[/QUOTE]

Jos äiti on vaikka masentunut, mitä en pitäisi ollenkaan mahdottomana tässä tilanteessa, niin eiköhän siinä tilanteessa voi helposti tulla kirjoitettua johonkin nettipalstalle tekstiä, joka kuulostaa siltä, että on välinpitämätön lapsen itkusta. En kuitenkaan usko, että tuo äidin tilanne paranee siitä, että nettipalstalla joku alkaa haukkua häntä. Sen sijaan jos nettipalstalla osattaisiin antaa neuvoja siitä, mistä tämä masentunut ja väsynyt äiti voisi hakea itselleen ja vauvalleen apua, niin siitä voisi olla jotain hyötyä.

 

Sillon musta tuntuu mukavalta kun oon saanut nukuttua. Oma äitini hoiti vauvaa tässä taannoin kaksi yötä ja olin kuin eri ihminen sen jälkeen. Hän vaan asuu kaukana ja ei voi olla usein apuna Eli en tiedä olisiko masennuksesta kyse, koska levänneenä ajatukset ei ole näin kauheita.

Sinulle joka kysyit imetyksestä; maidon tulo heikentyi ja loppui. Kyllä, oma on vikani, mitäs en kerkeä huolehtimaan itsestäni ja syömisestäni.

olen refluksia epäillytkin, vielä kun saisi lääkärin uskomaan sen, mikä siinä on niin vaikeaa.. pitääkö tosiaan odottaa sinne 4kk ikään että joku lääkäri reagoi jotenkin. kaikki oireet vauvalla sopii refluksiin.

Masentuneellakin on myös hyviä päiviä. Itse varsinkin kun olin saanut levätä tunsin olevani kunnossa. Mutta hyvää olo kesti korkeintaan pari päivää. Älä soimaa itseäsi imetyksestä tai muustakaan. Se vaan pahentaa asiaa.

 

ap, mene heti tänään tai mahd pian yksityiselle lääkärille, lastenlääkärille, kerro mistä olet, niin selvitetään sulle yhdessä hyvä lääkäri. "vauvat nyt vain itkee", JUST JOO, ei tosiaan itke ilman syytä. Sillä on ihan varmasti se refluksi, jos oireet täsmäävät.

 

[QUOTE="vieras";23842736]Nuorimmat kaksoset ovat vähän päälle vuoden ja kenenkään lapsen ei ole meillä hätäänsä tai yksinäisyyttään itkeä. Korkeintaan hetken epämukavaa oloa, kun on ollut nälkä tai vaippa likainen, mutta nopeasti on itkuun reagoitu aina, sylia annettu ja sylissä kannettu. Kerhoissa yms ihastellaan miten iloisia ja positiivia meidän lapset ovat. Ja esikoinen (6v) on moniallerginen, ollut syntymästään asti, keskimmäinen (4v) sairastanut mm korvakierteen ja kaksoset nyt vain muuten työllistävät ja vaativat hoivaa kahden edestä. Eli on itkua mahtunut, mutta siihen on reagoitu ja aina on ollut syy. Lääkärit ovat kuunnelleet ja tutkineet, ottaneet todesta. Onkin kyllä käytetty lastenlääkäreitä yksityisellä lääkäriasemalla eikä luotettu neuvolan/arvauskeskuksen kandeihin.[/QUOTE]

oletpa hyvä ja ihailtava äitipersoona, oman erinomaisuuden esiin tuominen tällaisessa ketjussa kertoo ihmisestä NIIN paljon, toinen ilmaisee hätäänsä ja sinä ryhdyt patsastelemaan...

 

Väsymys tekee helposti kuvailemaasi tunnetta, ei aina ole kyse masennuksesta. Nyt vaan neuvolaan, purat siellä tunteesi ja vuodatat kaiken että tulet todella kuulluksi. On parempi jättää vauva sänkyyn itkemään kuin että tekisi jotain peruuttamatonta. Yritä ottaa yhteyttä ystäviisi, ajatukset selkenisivät kun saisit nukkua ensin kunnolla. Ja sitten lääkärille kova sana että saatte asianmukaiset tutkimukset! Kyllä se vielä helpottaa ja sitten jaksat nauttia vauvan tuomasta ilosta! Tsemppiä!!

 

[QUOTE="vieras";23842753]Tekstistä paistaa vahvasti läpi täysi välinpitämättömyys lapsen itkun syystä ja lapsen hylkäämisestä yksin sänkyynsä itkemään. Toki saa väsyä, mutta se, että siihen väsymykseen vedoten jättää lapsensa (ja itsensä) hoitamatta ja mielummin käyttää ajan nettipalstalla hakien sääliä kuin hoitaen hädissään olevaa, apua tarvitsevaa lasta sylettää ja pahasti...[/QUOTE]

Minä puhuin miehelle. Ap:lla ei ole kotona ketään, kenelle puhua. Jätin myös joskus huutavan vauvan sänkyyn vähäksi aikaa, kun itketti ja ahdisti itseäni niin paljon. Kokoilin muutaman minuutin itseäni toisessa huoneessa, kun tuntui, etten jaksa. Teki mieleni muutaman kerran ottaa ja hypätä parvekkeelta vauvan kanssa.

Sinun tekstistäsi paistaa empatiakyvyttömyys.

 

Sillä voi hyvin olla maitoallergia ja refluksi. Jos tuntuu, että on mahavaivoja.

Äidit ovat parhaita lastensa asiantuntijoita. Jos susta tuntuu siltä, että vauvalla on joku vaiva ja se itkee kovasti, niin vie yksityiselle. Älä usko noita selityksiä, että vauvat nyt vain itkee. Sitä vaivaa joku.

 

Ihan ekana vie vauva yksityiselle lääkärille!!! Mistä olet? Etsitään sulle hyvä lääkäri nyt heti.

 

Neuvolaan on turha nyt mennä itkemään. Vaan oikea osoite on LÄÄKÄRI.

 

[QUOTE="vieras";23842736]Nuorimmat kaksoset ovat vähän päälle vuoden ja kenenkään lapsen ei ole meillä hätäänsä tai yksinäisyyttään itkeä. Korkeintaan hetken epämukavaa oloa, kun on ollut nälkä tai vaippa likainen, mutta nopeasti on itkuun reagoitu aina, sylia annettu ja sylissä kannettu. Kerhoissa yms ihastellaan miten iloisia ja positiivia meidän lapset ovat. Ja esikoinen (6v) on moniallerginen, ollut syntymästään asti, keskimmäinen (4v) sairastanut mm korvakierteen ja kaksoset nyt vain muuten työllistävät ja vaativat hoivaa kahden edestä. Eli on itkua mahtunut, mutta siihen on reagoitu ja aina on ollut syy. Lääkärit ovat kuunnelleet ja tutkineet, ottaneet todesta. Onkin kyllä käytetty lastenlääkäreitä yksityisellä lääkäriasemalla eikä luotettu neuvolan/arvauskeskuksen kandeihin.[/QUOTE]

Taidat olla maailman ymmärtämättömin ja sydemmettömin äiti. Kun SINULLA kaikki on mennyt niin saatanan hienosti niin totta hitossa kaikilla muillakin. SINÄ, et ole kaikki muut maailman ihmiset, SINULLA on tainnut olla siinä puolisokin mukana. ENNNEN KAIKKEA: SINÄ et ole ap.

EI ole itsekeskeisyydellä rajaa ja omantunnon pönkityksellä.

 

[QUOTE="vieras";23842753]Tekstistä paistaa vahvasti läpi täysi välinpitämättömyys lapsen itkun syystä ja lapsen hylkäämisestä yksin sänkyynsä itkemään. Toki saa väsyä, mutta se, että siihen väsymykseen vedoten jättää lapsensa (ja itsensä) hoitamatta ja mielummin käyttää ajan nettipalstalla hakien sääliä kuin hoitaen hädissään olevaa, apua tarvitsevaa lasta sylettää ja pahasti...[/QUOTE]

mua ihmetyttää, kun syyllistetään kun väsynyt äiti yrittää purkaa tuntojaan, hakea apua. sitten kauhistellaan nettipalstoilla kun joku äiti on ravistellut lapsensa vammaiseksi. ehkä sinun kaltaisesi saavat väsyneet äidit syyllistymään entistä enemmän ja väsymään.

vauva oli itkenyt neljä tuntia taukoamatta (nyt on rauhassa) ja koko ajan olin häntä kanniskellut ja rauhoitellut. laskin sänkyynsä huutamaan kun en jaksanut enää. olisiko minun pitänyt ravistella vauva hiljaiseksi? vai mitä minun olisi pitänyt tehdä kun tuntuu siltä että haluan tauon?

ikää kyselleille, olen 25. asun pohjois-pohjanmaalla, en sen kummemmin halua paikkakuntaa sanoa. ja totta, vauva on saatava kunnon lääkärille! otan selvää onko tällä paikkakunnalla/lähistöllä.

 

Vauva jolla on refluksi rauhoittuu juurikin sitterissä, jos susta tuntuu että se on sitä niin se varmasti on. Meilläkin lapsi jolla refluksi, ihan todettu, mutta siltikin kukaan ei auta ja tämä vaan pahenee. Hae ihmeessä apua, vaikka sieltä yksityiseltä! Ikävää, mutta julkinen puoli ei tässä asiassa auta..

 

Mikäli käytät jotain vitamiinitippoja, cuploton (tai vastaavia) tippoja tai maitohappobakteereja vauvallasi, niin suosittelen jättämään ne kokonaan pois, meillä ainakin auttoi mahavaivoihin.

 

Siitä lääkärille viemisestä sanon vielä, että silloin, kun itse jouduin vaatimalla vaatimaan hoitoa meidän hädissään itkevälle vauvalle, ja omalääkäri ja neuvolalääkäri molemmat sanoivat vaan, että "ei se nivustyrä ole kipeä" ja että "vauvojen kuuluukin itkeä". Tajusin, että kukaan muu kuin vauvan äiti ja isä eivät pidä sen puolia täälä. Se oli ihan saakelin raskasta, kun asiantuntijat vähättelivät vauvan hätää. Ap, sun on nyt pakko jaksaa sen verran, että vaadit vauvallesi kunnollista hoitoa ja vaadi samalla itsellesikin apua. Kukaan muu ei pidä teidän puolia kuin sinä. Lähetän sulle voimia...

 

AP:

tsemppiä oikeasti äläkä välitä tän ketjun idiooteista.

Itse olin tossa tilanteessa. Kun "viimeisen" kerran vein lata läääriin ja sain tuon vastauksen että vauvat vaan nyt itkee...NIIN tokaisin että onko se sitten normaalia jos äitikin vaan kokoajan itkee. Oikeastaan huusi. Silloin vasta tajusi että mä oon oikeasti jo aika syvällä.

 

Mie ymmärrän hyvin, miten vauvan kanssa väsyy. Miulla kanssa oli tyytymätön vauva, joka tuntui vaan itkevän ja itkevän kaikki päivät. Se oli niin turhauttavaa kuin olla voi. Meidän tapauksessa ei mitään syytä selvinnyt ja itkut tosiaan loppui neljän kuukauden iässä. Mie olen jälkeenpäin ajatellut, että tyttö oli niin liikkuvainen, että ei kestänyt sitä, ettei itse pääse eteenpäin...

Mie pidin sitä sylissä varmaan ekat kolme kuukautta ja sekin ahdisti minnuu hirveesti, mutta toisaalta jälkikäteen voi olla edes siihen asiaan tyytyväinen, että saipa lapsi olla sylissä. Esikoisen kanssa on usein niin hirveän hankalaa, kun tuntuu, ettei osaa oikein mitään, ja siulla varsinkin, kun ei ole edes miestä auttamassa.

Miekin kehotan sinnuu menemään yksityiselle, mutta on kyllä sekin mahdollisuus, että itkut loppuu, kun lapsi kasvaa. Mie vaan sit laskin viikkoja siihen, että lapsi täyttäis sen maagiset 4kk, ja meillä se ihme tapahtui. Tosin sitten mie vielä aloin kärsiä ihan kroonisesta unettomuudesta, kun vauva vieressä veteli tyytyväisenä unia . Ja voin senkin sanoa, että unettomuus on oikeesti kamalaa, ja silloin voi pyöriä mielessä vaikka mitä asioita.

Miusta on hyvä, että purat tuntojasi vaikkapa täällä. Muista, että meitä on paljon, jotka olemme kokeneet saman, ja tsemppiä!

 

Ei mikään ihme ettei uskalleta hakea apua ja sitten on näitä vauvan ravistelu juttuja, kun tollasia kommentteja!!!

Ap: soita neuvolaan, terveyskeskukseen, sosiaalitoimistoon, ihan mihin vaan että saat apua! Onko sielläpäin ensi- ja turvakotia? Sen kautta yleensä saa apua, heillä on babyblues-ryhmiä ym. Tarviit nyt kyllä apua ja vertaistukea. Lohduttavaa on että toi vaihe menee yleensä 1-3 kuukaudessa ohi, mutta ei se ehkä just tällä hetkellä lohduta.

Voimia ja toivottavasti saat äkkiä apua! Yritä ignoorata noi typerät, masentavat kommentit!

 

Mulla kans oli toi masennus melko väsymysperästä. Yritä pyytää äidiltäsi enemmän apua. Meillä oikeestaan kaikki tajus avun tarpeen hädän siinä vaiheessa kun makasin psykiatrisella osastolla. Pointti on kuitenkin se et jos et hae apua pian, asiat menee pahemmaks, keskivaikea masennus muuttuu vaikeaks ja toipuminen kestää kauemmin. Mielialalääkkeitä ei tietty kannata turhaan alkaa syömään, jos ei katota et se ois ehdottomasti tarpeen. Pistä vaikka nettiin tai jonnekin joku ilmotus et etsit suht samassa tilanteessa olevia äitejä kahvi-ulkoiluseuraks. Mulla meni toi aika kivemmin kun pääs n. kerran viikossa jonkun toisen äidin luo kahvittelee tai joku tuli meille ja sai jaksaa tunteitaan.

Äläkä välitä noista "sossuun, paljonko on ikää" jne. jutuista. Tsemppiä!

 

[QUOTE="Eee";23842839]Siitä lääkärille viemisestä sanon vielä, että silloin, kun itse jouduin vaatimalla vaatimaan hoitoa meidän hädissään itkevälle vauvalle, ja omalääkäri ja neuvolalääkäri molemmat sanoivat vaan, että "ei se nivustyrä ole kipeä" ja että "vauvojen kuuluukin itkeä". Tajusin, että kukaan muu kuin vauvan äiti ja isä eivät pidä sen puolia täälä. Se oli ihan saakelin raskasta, kun asiantuntijat vähättelivät vauvan hätää. Ap, sun on nyt pakko jaksaa sen verran, että vaadit vauvallesi kunnollista hoitoa ja vaadi samalla itsellesikin apua. Kukaan muu ei pidä teidän puolia kuin sinä. Lähetän sulle voimia...[/QUOTE]

Peesi!!

Hyvä, että alat nyt selvittelee lääkäriä. Mä en tiedä Pohjois-Pohjanmaan lääkärikeskuksista mitään. Osaisko joku auttaa ap:ta, vinkata hyvää lääkäriä?

 

Vie yksityiselle lapsi. Ja kerro neuvolaan (taikka yksityiselle) että epäilet itselläsi masennusta (jos siis epäilet). Pelkästään nukkumattomuus saattaa aiheuttaa masennusoiretta. Ja lisäksi ota vastaan kaikki hoitoapu mitä saat vauvalle. ystävät ja sukulaiset vauvaa hoitamaan ja hetki omaa aikaa sinulle - auttaa kummasti omaan oloon ja sitten jaksat taas paremmin vauvan kanssa.

Ja hävetkää syyllistäjät, näinkö epäsolidaarisia jotkut naiset ovat toisia kohtaan!

 

SE on totta että kunnon lääkärille on mentävä!! Mutta tuolla neuvolaan menolla tarkoitin sitäkin, että jos jollain ei ole vakuutusta eikä sillä hetkellä ole mahdollista mennä yksityiselle niin neuvolassa kunnolla avautumalla th pystyy joissain tapauksissa vauhdittamaan prosessia oman lääkärin kautta...Mutta toki ei aina. Onko perhetyöntekijästä ollut mitään apua, osaatko silloin nukkua tms?

 

[QUOTE="vieras";23842870]Ei mikään ihme ettei uskalleta hakea apua ja sitten on näitä vauvan ravistelu juttuja, kun tollasia kommentteja!!!

Ap: soita neuvolaan, terveyskeskukseen, sosiaalitoimistoon, ihan mihin vaan että saat apua! Onko sielläpäin ensi- ja turvakotia? Sen kautta yleensä saa apua, heillä on babyblues-ryhmiä ym. Tarviit nyt kyllä apua ja vertaistukea. Lohduttavaa on että toi vaihe menee yleensä 1-3 kuukaudessa ohi, mutta ei se ehkä just tällä hetkellä lohduta.

Voimia ja toivottavasti saat äkkiä apua! Yritä ignoorata noi typerät, masentavat kommentit![/QUOTE]

Mutta ihan ekana: vauva lääkäriin, mieluiten jo tänään. Tuollainen neljän tunnin itku putkeen, vaikka vauva sylissä EI VAIN OLE NORMAALIA, VAAN VAUVALLA ON JOKU HÄTÄNÄ, VIALLA, SITÄ SATTUU JOHONKIN. Refluksi, allergiat jne.

 

Hyi kamala! Että antaisit pienen nukahtaa hätäänsä, turvattomana, ilman äitiä! Nukahtaa itkuunsa, yksin kylmässä kolkossa maailmassa, tuntien ettei äiti rakasta, äiti välitä, äiti arvosta, äiti halua.

Ota yhteys sossuun ja anna lapsi sijaisperheeseen. Rakastavia koteja on lapsille paljon, rakastavia sylejä ja lapsesta voi kasvaa ihan oikea kunnon ihminen eikä mikään äitinsä hylkäämä heittiö, josta tulee ongelmalapsi ja -nuori!

Että te jotkut ihmiset voitte olla tyhmiä!!!! Vaikka ollaan netissä,niin ei silti tarvitse suoltaa kaikkea ulos sieltä empatiakyvyttömästä mielestään.Voi luoja.