Eka syntyi rv 40+5, raskaus oli helppo, kipuja ja unettomuutta jonkun verran, mutta pystyin liikkumaan ja puuhastelemaan viimeiseen asti.
Toinen syntyi 41+1 ja loppuraskaus oli ihan kamalaa. Joka aamu heräsin uusiin kolotuksiin, edellisten lisäksi. Hyvä kun pystyi normaalit arkiaskareet suorittamaan.
Ekan supistukset oli kovia, kivuliaita, mutta niissä oli selkeä alku-keskikohta-loppu rytmitys. Synnytys muutenkin ok. Parantuminen vei tosin aikaa, jälkitarkastus tuntui tulevan liian äkkiä, pari päivää ennen oli vasta viimeinenkin tiputteluvuoto loppunut. Osastollekaan en pystynyt kävelemään.
Tokan supistukset oli ihan muuta maata. Kivuliaammat, pistävämmät ja tauottomat. Siis olihan niissäkin se korkein huippu, mutta sellaista edes sekunnin taukoa niissä ei ollu, että olis kipu ollut kokonaan poissa. Olin ponnistusvaiheeseen tultaessa ihan yhtä kramppia vaan. MUTTA kaikki kipu loppui synnytykseen. Kätilö joutui istukan tutkimisen jälkeen lähteä auttamaan naapurihuoneeseen ja olin sillä välin käynyt suihkussa ja vaihtanut lakanatkin siihen sänkyyn. Kaikki oli kunnossa saman tien ja tässä on nyt viikkoja odotettu jälkitarkastusta.
Eli kaikki ihan erilailla, ja kaksi ihan erilaista tyttöäkin mulla nyt.