Helmikuun helmet 2017 *heinäkuussa*

Katson kanssa Gilmorebän tyttöjä ihan oaras sarja, vaikka välillä ärsyttääkin Lorelain koko ajan laukomat vitsin ja se lapsellisuus mikä hällä sarjassa on. Myös se Rory toisinaan ärsyttää, kun jahkailee asioita ja on kaikille liian kiltti. Ja sitten vielä se, että äiti-tytär suhde on liian ystävämäinen.

Muuten se on kyllä lempparisarjani, Luke on parhain hahmo sarjassa. Rorystakin tykkään.

Jes täällä on helpottanut pahoinvointi, eilen ja tänään ei ole vielä tarvinnut pyttyä halata ja esikoisen kanssa pystynyt touhuamaan. Kahtena pvänä oltiin uimassa vapaa-ajan mökillä, joka on isäni liiton virkistysmökki. Siellä 10v ajan nyt käyty joka kesä ja kaikki saunojat ja uimarit tuntevat toisensa sekä seuraavat sukupolvet. Aiotaan omienkin kanssa käydä siellä, Enna on nyt toista kesää messissä ja ensi vuonna tämä helminen myös saa aloittaa mökkiperinteen

 

Hitsi kun tää puhelin ottaa vähän väliä vääriä kirjaimia sanoihin.

Tsemppiä kaikille huonon uutisen saaneille . Näistä tulee aina itsellekkin stressiä ja pelkoa, vaikka olen valmentanut itseni siihen, että voi keskenmeno tulla ja miten siihen suhtaudun.

Meillä on nyt koko ajan reissaamista, oikeastaan enää tämä viikko. Tänään miehen lapsuudenkaverin ja hänen perheen mökille, huomenna töiden jälkeen Lappeenrantaan ja vkl taas minun kotikonnuille mökkeilemään ja mummun työ yökylään. Perjantaina ensin seulontaverikokeet ja ensi ma 1.8 on lääkärineuvola. 19.8 onkin sitten eka ultra, jolloin viikoja taitaa olla jo 13.

 

Täällä ei saisi puhua mistään herkuista! Tällä hetkellä tekee edelleen mieli toffifeetä ja nyt sitten myös kaakaota. Kylmää dumle kaakaota, ai että olisi hyvää!

 

Syvimmät pahoittelut menetyksen kokeneille. Itseäni vaivaa oireettomuus (tai vainoharhaisuus) siinä määrin, että vakasti harkitsen ultrassa käymistä vielä ennen 10.8. nt-ultraa. Niin kova on menettämisen pelko.

 

Veikkauksia sukupuolesta... itselläni ei ole mitään oloa suuntaan tai toiseen, mutta mies uskoo poikaan, koska "täytyyhän pikkusiskoilla olla isoveli". Minä siihen että yritetään saada tämä yksikin turvallisesti maailmaan.

Paljon kysymyksiä mielessä teille. Esimerkiksi että oletteko ostaneet tulevalle vauvalle jo jotain? Itse en voinut vastustaa pientä pehmonallea muuten on oltu ihan rauhassa asian kanssa.

Entä joko te kuoritte ja rasvaatte vatsaa ym?

Tunnepuolikin mietityttää. Millaisia tunteita vauva teissä herättää? Itse olen iloinnut raskaudesta, mutta itse lapsi tuntuu vielä niin kaukaiselta, ei-konkreettisella, että tunne-elämäni tähän liittyen on hyvinkin neutraalia. Onko teillä jo tunneyhteys tai kiintymyksen tunteita lapseen? Olenko epänormaali ja kylmä kun en tunne sellaista?

 

IIK! Söin raakaa raparperiä äsken onnellisena. Sitten aloin miettimään että saako sitä syödä? himo olisi edelleen syödä mutten uskalla !

 

Hei kaikki joilla on suunnitteilla liittyä face-ryhmään np-ultran jälkeen, tykätkää tästä viestistä ni saadaan vähän viitettä miten isosta porukasta on kyse. Uskoisin että hienosti mahtuu kaikki halukkaat

 

Metsäminttu itselläni ainakin on vielä vähän sekavat tunteet. Tätä on kuitenkin toivottu melkein vuosi ja vihdoin se olisi tulossa. Kuitenkin pelko on, että miten sitä osaa hoitaa ja olla oikea äiti oikealla tavalla. Ja osaako kaikki asiat opettaa. Mikä erikoisinta mie työskentelen lasten kanssa päivittäin ja on meillä niin pieniä kuin isojakin ryhmässä luulisi, että osaan niitä hoitaa siis hormonit ne vaan hyrrää. Mutta on myös kova menettämisen pelko, varsinkin kovien vatsakipujen jälkeen pelottaa mennä vessaan, että eihän vaan ole mennyt kesken. Toivon, että ekan ultran jälkeen uskaltaa hengähtää meillä ois eka neuvola torstaina ja vähän jo jännittää  minä luulen, että on normaalia nuo sinun tuntemukset. Jokainen kuitenkin on erilainen ja tuntee erilailla

Itse olen luvannut, että ekan bodyn saa ostaa, kun sydänääniä kuuluu kapphallissa oli ihania niitä lakubodeja (englannin lakritsi ehkä?)

 

Veikkauksia sukupuolesta... itselläni ei ole mitään oloa suuntaan tai toiseen, mutta mies uskoo poikaan, koska "täytyyhän pikkusiskoilla olla isoveli". Minä siihen että yritetään saada tämä yksikin turvallisesti maailmaan.

Paljon kysymyksiä mielessä teille. Esimerkiksi että oletteko ostaneet tulevalle vauvalle jo jotain? Itse en voinut vastustaa pientä pehmonallea muuten on oltu ihan rauhassa asian kanssa.

Entä joko te kuoritte ja rasvaatte vatsaa ym?

Tunnepuolikin mietityttää. Millaisia tunteita vauva teissä herättää? Itse olen iloinnut raskaudesta, mutta itse lapsi tuntuu vielä niin kaukaiselta, ei-konkreettisella, että tunne-elämäni tähän liittyen on hyvinkin neutraalia. Onko teillä jo tunneyhteys tai kiintymyksen tunteita lapseen? Olenko epänormaali ja kylmä kun en tunne sellaista?

Kirpparilla käydessäni en voinut vastustaa kiusausta ostaa kahta pientä bodya, vaikka olin luvannut itselleni etten osta ennen nt- ultraa.
Vatsaa en ole rasvaillut, mutta rintoja olen rasvannut päivittäin. Huomasin eilen niiden kasvaneen, kun laitoin alle kuukausi sitten ostetun nappipaidan päälle ensimmäistä kertaa ja rintojen kohdalta irvisteli (ostaessa siis ihan sopiva). Onneksi oli kirpparilta.
Minusta aika tuntuu menevän liian hitaasti enkä malttaisi odottaa, että pääsisin jo hoitamaan omaa pikkuista. Toisaalta hieman mietityttää miten osaan pukea talvella riittävästi vaatetta päälle enkä ole koskaan vaihtanut niin pienelle vauvalle vaippaa (pienin ollut 10kk ikäinen).
Huomenna ensimmäinen neuvola ja aion mainita siellä tästä kovasta pahoinvoinnista.
Aiemmin aina ihmettelin, kun kaikki aina puhuu tunne herkkyydestä raskaana ollessa. Nyt tiedän mitä se on. Eilen koko päivän minua ärsytti ihan kaikki asiat ja tiuskin miehelleni kaikesta turhasta mm. siitä ettei hän halunnut kylpeä. Lopulta koirien kanssa yksin lenkillä ollessa aloin vaan itkemään ja kotiin tullessani taisi mieheni ihan säikähtää, kun valtoimenaan vaan itkin eikä sille meinannut tulla loppua. Mutta saimpahan ainakin mukavan jalka ja hartia hieronnan lohdukkeeksi.

 

Kirpparilla käydessäni en voinut vastustaa kiusausta ostaa kahta pientä bodya, vaikka olin luvannut itselleni etten osta ennen nt- ultraa.
Vatsaa en ole rasvaillut, mutta rintoja olen rasvannut päivittäin. Huomasin eilen niiden kasvaneen, kun laitoin alle kuukausi sitten ostetun nappipaidan päälle ensimmäistä kertaa ja rintojen kohdalta irvisteli (ostaessa siis ihan sopiva). Onneksi oli kirpparilta.
Minusta aika tuntuu menevän liian hitaasti enkä malttaisi odottaa, että pääsisin jo hoitamaan omaa pikkuista. Toisaalta hieman mietityttää miten osaan pukea talvella riittävästi vaatetta päälle enkä ole koskaan vaihtanut niin pienelle vauvalle vaippaa (pienin ollut 10kk ikäinen).
Huomenna ensimmäinen neuvola ja aion mainita siellä tästä kovasta pahoinvoinnista.
Aiemmin aina ihmettelin, kun kaikki aina puhuu tunne herkkyydestä raskaana ollessa. Nyt tiedän mitä se on. Eilen koko päivän minua ärsytti ihan kaikki asiat ja tiuskin miehelleni kaikesta turhasta mm. siitä ettei hän halunnut kylpeä. Lopulta koirien kanssa yksin lenkillä ollessa aloin vaan itkemään ja kotiin tullessani taisi mieheni ihan säikähtää, kun valtoimenaan vaan itkin eikä sille meinannut tulla loppua. Mutta saimpahan ainakin mukavan jalka ja hartia hieronnan lohdukkeeksi.

Mä niin tiedän nuo hormoonit. Yks ilta totesin miehelle, että "ei tästä tule mitään, oon koko illan yrittänyt tapella sinun kanssa, mutta ku sinä et tappele" ja välillä itken kanssa, tuo on alkanut aika varovaiseksi puheissaan etten vaan ota nokkiin

 

Voi eikä devine.. hirmuisesti haleja teidän perheelle

 

Mulla on tunneherkkyys vielä toistaiseksi ollut melko pientä.. tai sitten olen vain niin herkkä muutenkin etten huomaa eroa, en tiedä pari kertaa ollut selkeempi, että tää on nyt jotain outoa hormoni-itkua, mut muuten aika tasainen fiilis

Pahoinvointi tuntui hellittävän pariksi päiväksi, palatakseen taas nyt vaan koitan pakottaa itteni syömään tarpeeksi usein

Mulla alkanut tuntumaan alavatsakramppeja, mitkä ajattelen olevan kohdunkasvukipuja? Ainakin jossain luki, että ei kannattaisi näistä huolestua, mutta tottakai sitä kumminkin miettii, että onhan kaikki hyvin.. kun oireista huolimatta on kumminkim melko normaali olo..

Joku puhui tunteista/tunnesiteistä vauvaa kohtaan..? Itsellä ainakin vielä vauva tuntuu hieman kaukaiselta.. vaikeaa oikein edes uskoa, että oonko mä oikeesti raskaana? ehkä se alkaa enempi konkretisoitumaan, kun masu kasvaa

Cicada ja pieni pipu 10+3

 

Hurjasti viestejä täällä! Lohdutuksen halaus kaikille, jotka menetyksiä ovat kokeneet <3

Meillä eka neuvola on ihan "huuhaa" kun ei sielä yritetä edes pyynnöstä ultrata/kuunnella sydänääniä. Viime viikolla posti toi kutsun ultraan, se on 3.8. Ei millään jaksaisi kärsimättömänä odottaa sinne saakka- jännitän historiastani johtuen hirmusti että miten tässä raskaudessa käy, kovasti tahdottaisiin toinen lapsukainen jos kaikki menisi hyvin niin ikäeroa tulisi reilu 3v mikä omaan korvaan kuulostaa passelilta..

Nyt en enää oksenna, mutta kyykkiminen, hengästyminen ja hajut saa voimaan pahoin ja ykän nousemaan kurkkuun. Ostin pahoinvointirannekkeet kun aloin oksentamaan ja jostain syystä oksentaminen on loppunut näiden käytön myötä Jotkut ruuatkin ym. Yököttää, mutta oon ottsnu asenteen et syön mitä alas saan.

Omaan ihannepainoon verrattuna miulla on valmiiks n.8kg ylimääräistä kertyny viimese vuoden aikana(ekaan neuvolaan mennessä paino ei ollut noussut), ja minusta maha on kyllä selkeesti pyöristynyt.. Äitiysfarkut on käytössä, ultran jälkeen saattaisin uskaltautua mammavaateostoksille, jotta vaatevalikoima vähän laajenisi- aamuisin saa raapia päätään kun pohtii mitä tänään töihin pukisi.

Pahoinvoinnin takia seksi ei oikein maistu, joten tosi hiljaists sillä rintamalla..

Meillä on talon rakennus kesken, aloitettiin nyt keväällä. Itse iltaisin tehdään (lähinnä mies tekee ja minä yritän olla tytön kanssa sekä huolehtia kodista, ruuasta ja koirista) joten on tässä ollut haasteita kun oma olo ei ole ollut normaali.

Pitäkäähän peukkuja että meillä olisi kaikki hyvin ja yritetään kaikki voida stressittömästi sekä paksusti

 

Metsäminttu mulla oli esikoisesta vielä hänen synnyttyäänkin tunneside hukassa... Toki olin vasta teinityttö tuolloin että sekin saattoi vaikuttaa. Poika vietiin heti synnyttyä pariksi tunniksi saamaan lisähappea eikä koko aikana käynyt vauva edes mielessä. Halusin vain pesulle ja saada ruokaa. Vasta kotona pikkuhiljaa alkoi herätä se tunne ja valtava rakkaus, että hitsi vie mä oon äiti ja tässä on mun oma pieni vauva Kuopuksesta tunne syntyi kyllä heti. Siis kun syntyi!

Mulla on vahva poikaolo ehkä siksi että vähän toivon poikaa. .. Nämä olot on kahen edellisen kohdalla pitäneet paikkaansa kyllä, vaikka en oo sukupuolta tiennyt niin silti "tiesin" Onko sit ollu sattumaa vai mitä.

Hankintoja me ei juuri jouduta vauvalle tekemään, paitsi jos nyt on se poika niin vaatteita. Tytölle olis nekin valmiina kuopuksen jäljiltä. Kaikki muu jää vauvalle kuopukselta just sopivasti, ja hankintoja pitääkin tehä sit hälle.. Kuopus tartee uuden sängyn sit kun pinnis menee vauvalle ja mitähän kaikkea. Oon suunnitellu hankkivani tuplarattaat koska me ulkoillaan tosi paljon rattaiden kanssa.

Ylihuomenna eka ultra!

 

Minut voi poistaa listalta. Ultrassa ei enää sykettä löytynyt onnellista odotusta teille! <3

 

Olen niin pahoillani Nuttana

 

Voi Nuttana kurjia uutisia..

 

Voimia nuttana <3

 

Mä aloin itkemään kun katselin ikean sivuilla pinnasänkyjä ja vauvojen juttuja.. Mulla poika olo, mutta se johtuu siitä et toivon poikaa koska tavallaan mulla ihan samanlainen raskaus ku oli ekassa raskaudessa niin sen mukaan voisi tyttö tulla. Toisaalta sitten ainakin olisi vaatteet ym valmiina.

 

Voimia nuttana

 

Voimia menetyksen kohdanneille!

Mulla ei vielä ole sukupuolesta fiiliksiä, esikoisen aikaan tiesin koko ajan että tyttö tulossa. Tunnesiteestä vauvaan joku kyseli, ja mulla on sekä aiemmissa raskauksissa että myös tällä kertaa heti plussasta asti ollut valtava rakkaus pientä ihmistä kohtaan. Eli jotenkin jo kuvittelen sen vauvan meidän elämään ja sen elämän kun meitä onkin jo neljä. Siksi nuo aiemmat keskenmenotkin on ollut tosi rankkoja, kun on tuntunut siltä että mulla olis jo ollut se lapsi ja sitten se on otettu multa pois.

 

Pakko avautua tänne. Käytiin Amarillossa syömässä. Ruoka oli vähän liian tulista miun makuun, mutta se oli ihan ok. Mut sit kun tuntui että pitää juosta vessaan ja nopeasti, eikä edes tiedä missä vessa on... Ihan kauhea olo! Vessaan kun pääsin niin kaikki tuli ylös. En ole kotona ikinä oksentanut noin. Eikä mikään varoittanut päivän mittaan. Tosi kurjaa. Kaikkein ärsyttävintä oli, että oksentaessa tuli vain mieleen et nyt tuli kallis keikka, myöhemmin kun tarvitsi uudestaan ruokaa.

Pahoittelut kaikille menetyksen kohdanneille. Toivottavasti loput nt-ultrat tuovat tullessaan vain hyviä uutisia.

Tuosta ettei ekassa neuvolassa kuunnella sydänääniä. Mie tavallaan ymmärrän sen. Viikoista kun ei voi tuossa vaiheessa olla varma ja kaikilla ne äänet eivät kuulu vielä edes 11. viikolla. Siinä on niin iso riski turhalle stressille, varsinkin kun se stressaaminen ihan tutkitusti vaikuttaa myös vauvaan. Tuo on se vaihe, jossa pitää vain jaksaa joko odottaa ja toivoa parasta tai käydä omaan laskuun yksityisellä ultrassa. Tai sit voi ostaa kotidopplerin ja yrittää sillä kuunnella. Pidän kaikille peukkuja vahvojen sydänäänten puolesta.

 

Minut voi poistaa listalta. Ultrassa ei enää sykettä löytynyt onnellista odotusta teille! <3

Pahoillani olen teidän puolesta, jotka ootte saaneet huonoja uutisia

 

En ole varma onko mulla tosi hailakka linea negra vai olenko vaan paksu ja näyttää siltä on mulla kyllä vatsa selkeästi pyöristynyt ja painoa on lähtenyt. Mutta en silti ole varma että onko navasta alaspäin jokin viiva. täytyy laittaa mies tutkimaan asiaa!

 

Sama meillä, kysyin neuvolassa, että kuunnellaanko sydänääniä, niin sanoi, etteivät th kuuntele sydänääniä ennen rv 12. Juurikin etteivät välttämättä kuulu ja aiheuttavat turhaa stressiä. Itsellä oli rv 7+5 ja nyt 9+3.

Lääkärineuvola on rv 10+2 eli ensi maanantaina ja siellä tod.näk kuuntelee sydänäänet. Muistan esikoisesta, että kanssa lääkärineuvolassa kuunneltiin sydänäänet ja silloin sanoi, että niitä ei välttämättä vielä kuulu, mutta se ei silti tarkoita, etteikö siellä sikiö olisi voimissaan.