** Helmikuun Helmet** HELMIKUU vol2
- Viestiketjun aloittaja Pessi
- Ensimmäinen viesti
tässä teen lähtöä äitipolille vauvan painoarvioon ja jännittää..
onkohan ROSEAH jo nyytin syliin saanut?Mukava kuulla ZUKU että pysyt rinnallani :saint:
löysitkö muuten sitä runoa sieltä sivuilta?onko sulla pitkä matka sairaalan sit ku lähtö koittaa?
no joo täytyy palailla kun palaan..
minni ja masukki 39+6
onkohan ROSEAH jo nyytin syliin saanut?Mukava kuulla ZUKU että pysyt rinnallani :saint:
löysitkö muuten sitä runoa sieltä sivuilta?onko sulla pitkä matka sairaalan sit ku lähtö koittaa?
no joo täytyy palailla kun palaan..
minni ja masukki 39+6
onnea vauvan saaneille :flower: :hug: onpas teitä paljon =)
tsemppiä vielä kärvistelijöille.
hulipumpsis & vauva 10vrk
tsemppiä vielä kärvistelijöille.
hulipumpsis & vauva 10vrk
...19.2. klo 8.09 Syntyi prinsessamme 34 tuntia ja 10 min. kestäneen urakan jälkeen sektiolla. Painoa kullallamme oli 3210g ja pituutta 49 cm. Oli todella rankka kokemus niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta onneksi siitä sai niin mahtavan palkinnon itselleen että tekisin saman uudelleen koska vaan :heart: .
Vähän taustaa: su 17.2 klo 21.30 meni vedet ja samalla alkoivat voimakkaat supistukset 10 min välein. Siitä lähdettiin TAYS: n ja supistukset jatkuivat samalla mallilla 10 min. välein kipeinä ja pitkäkestosina ekan vuorokauden ja sitten halusin kivunlievitystä, joten siirryttin synnytyssaliin illalla ja sain ilokaasua ja tipan vauhdittamaan supistuksia. Ilokaasu ei vienyt kipuja ja sain epiduraalin, jonka avulla mentiin jonkin aikaa. Avautuminen kesti ja kesti.. Ja 19.2. lääkäri tarkisti taas tilanteen : olin 9 cm auki,ja hän pyysi ponnistamaan, mutta itsellä ei ollut supistuksia ja vaikka yritin ei mitään. Lääkäri sanoi vauvan olevan vielä niin ylhäällä että nyt vedenmenosta on jo 34 tuntia ja supistukset laimenee, ja vauvan vointi, niin teemme kiirreellisen sektion. Kävi minulle hyvin- olin aivan poikki :| . Niin pienokaisemme saapui maailmaan muutaman minuutin kuluttua lääkärin päätöksestä. Yhdeksän pisteen tyttö =)
Onnellinen Lammiska + Pikku Prinsessa 6 pvä
Vähän taustaa: su 17.2 klo 21.30 meni vedet ja samalla alkoivat voimakkaat supistukset 10 min välein. Siitä lähdettiin TAYS: n ja supistukset jatkuivat samalla mallilla 10 min. välein kipeinä ja pitkäkestosina ekan vuorokauden ja sitten halusin kivunlievitystä, joten siirryttin synnytyssaliin illalla ja sain ilokaasua ja tipan vauhdittamaan supistuksia. Ilokaasu ei vienyt kipuja ja sain epiduraalin, jonka avulla mentiin jonkin aikaa. Avautuminen kesti ja kesti.. Ja 19.2. lääkäri tarkisti taas tilanteen : olin 9 cm auki,ja hän pyysi ponnistamaan, mutta itsellä ei ollut supistuksia ja vaikka yritin ei mitään. Lääkäri sanoi vauvan olevan vielä niin ylhäällä että nyt vedenmenosta on jo 34 tuntia ja supistukset laimenee, ja vauvan vointi, niin teemme kiirreellisen sektion. Kävi minulle hyvin- olin aivan poikki :| . Niin pienokaisemme saapui maailmaan muutaman minuutin kuluttua lääkärin päätöksestä. Yhdeksän pisteen tyttö =)
Onnellinen Lammiska + Pikku Prinsessa 6 pvä
Meille tuli tyttö 12.2. klo 18.00. 49,5 cm ja 3520 g viikolla 39+6. Synnytys käynnistyi aamuyöstä vesien menolla ja touhua vauhditettiin aamupäivällä oksitosiinitipalla. Säännöllisiksi supparit tulivat 11.30 ja siitä niitä sitten tulikin loppuun saakka parin minuutin välein. Kahden maissa sain ilokaasun, neljältä olin 3 cm auki ja anestesialääkäri tuli paikalle antamaan epiduraalin. Sen voimin päästinkin sitten miehen syömään puoli viideltä ja hänen palattuaan kohta hälyytimme hoitajan, kun tuntui, että ihan julmetun iso, kova kakka olisi tuloillaan. 17.40 kätilö nosti paidan helmaa ja totesi, että täällähän näkyy jo tukka ja antoi luvan ponnistaa. Pienen välilihanleikkauksen ja 20 minuutin ponnistamisen jälkeen vielä aivan kinan peittämä tyttömme kiljaisi vastalauseensa kovalle kokemukselle.
Tosi hyvä maku jäi suuhun, jo salissa totesin, että voishan tänne tulla uudestaankin. Sittemmin tyttö on ollut jo uudelleen sairaalassa keltaisuuden vuoksi, mutta saimmepahan takaisin virkeän ja nälkäisen tytön.
Tosi hyvä maku jäi suuhun, jo salissa totesin, että voishan tänne tulla uudestaankin. Sittemmin tyttö on ollut jo uudelleen sairaalassa keltaisuuden vuoksi, mutta saimmepahan takaisin virkeän ja nälkäisen tytön.
Perjantaina 22.2.08 klo 11.55 syntyi meille pieni tytön tylleröinen. Pituutta 49cm ja paino 3455g. Viikkoja oli 39+3.
Hieman kertomusta.. Yöllä klo 2 aikaan alkoi supistukset, väli oli 5-10 min. Klo 5 lähdettiin ajamaan sairaalaan kun supistukset oli noin 5min.. sairaalassa oltiin noin kuuden aikaan, 2cm auki. Noin klo 7 mentiin synnytyssaliin, supistukset tiheni ja koveni. Noin klo 11 alkoi lopullinen ponnistusvaihe ja klo 11.55 syntyi 10pisteen neiti. Heti avasi äänihuulensa
Koko homma meni luomuna, eli ei puudutuksia tai muita kivunlievityksiä. Se ei ollut etukäteen suunniteltua, mutta piikkikammoisena en halunnut selkään puudutteita ja ilokaasua otin ehkä 2 henkäystä ja tulin siihen tulokseen ettei sovi minulle.
Synnytyksen jälkeen kesti noin tunnin ennen kuin istukka suostui irtoamaan. Itse en pystynyt kävelemään koko loppupäivänä, sen verran heikotti ja oli verta menettänyt, ettei pysynyt tolpillaan. Seuraavana päivänä kun olin yöllä saanut levättyä ja tankattua nestettä, niin alkoi elämä hymyilemään.
Eilen kotiuduttiin eli neiti nyt 3 pv. Hieman oli synnytyksestä laskenut tytön paino ja bilirubiiniarvot kohollaan, et joudutaan käymään paino kontrollissa neuvolassa. Neiti kun vain nukkuis, joudutaan herättämään syömään. Tuntuu hassulta laittaa yölläkin kello soimaan ja herättää toinen hyvistä unista. Sitten kun neiti syö, niin tekee sitä pitkään ja hartaasti noin 1-2h saa varautua istuskelemaan.
Siinäpä sitä lyhykäisesti.. Kaiken kaikkiaan luonto on hoitanut hyvin hommat, jäi ihan hyvät muistikuvat koko jutusta..
Bedluna ja "Iitu" 3pv
Hieman kertomusta.. Yöllä klo 2 aikaan alkoi supistukset, väli oli 5-10 min. Klo 5 lähdettiin ajamaan sairaalaan kun supistukset oli noin 5min.. sairaalassa oltiin noin kuuden aikaan, 2cm auki. Noin klo 7 mentiin synnytyssaliin, supistukset tiheni ja koveni. Noin klo 11 alkoi lopullinen ponnistusvaihe ja klo 11.55 syntyi 10pisteen neiti. Heti avasi äänihuulensa
Koko homma meni luomuna, eli ei puudutuksia tai muita kivunlievityksiä. Se ei ollut etukäteen suunniteltua, mutta piikkikammoisena en halunnut selkään puudutteita ja ilokaasua otin ehkä 2 henkäystä ja tulin siihen tulokseen ettei sovi minulle. Synnytyksen jälkeen kesti noin tunnin ennen kuin istukka suostui irtoamaan. Itse en pystynyt kävelemään koko loppupäivänä, sen verran heikotti ja oli verta menettänyt, ettei pysynyt tolpillaan. Seuraavana päivänä kun olin yöllä saanut levättyä ja tankattua nestettä, niin alkoi elämä hymyilemään.
Eilen kotiuduttiin eli neiti nyt 3 pv. Hieman oli synnytyksestä laskenut tytön paino ja bilirubiiniarvot kohollaan, et joudutaan käymään paino kontrollissa neuvolassa. Neiti kun vain nukkuis, joudutaan herättämään syömään. Tuntuu hassulta laittaa yölläkin kello soimaan ja herättää toinen hyvistä unista. Sitten kun neiti syö, niin tekee sitä pitkään ja hartaasti noin 1-2h saa varautua istuskelemaan.
Siinäpä sitä lyhykäisesti.. Kaiken kaikkiaan luonto on hoitanut hyvin hommat, jäi ihan hyvät muistikuvat koko jutusta..
Bedluna ja "Iitu" 3pv
jälleen mega onnitteluja vauvautuneille!!
minni80 meilt on n.50km. Kuulutaan "oikeesti" oys:, mut sinne reilu 90km matkaa, ni valittiin (suvun ja ystävien kauhistukseksi) tuo lähempivaihtoehto.. on se isännänki mukavampi käydä meitä kattomassa, ku on puole lyhyempi matka..niin ja mieluummin mä sit JOSKUS kipeänä matkustan tuon lyhyemmän matka.
Tääl ei limoista ole tietoakaan..valkkari on muuttunu vetisemmäksi ja rinnoista tihkuu maitoa, mut ei muuta...tai no eilen illasta supistellu aina välistä, mut ei mitenkään säännöllisesti eikä kippeesti! Yöt alkaa jo tympäseen ku useampana yönä saa herätä siihen et supistaa kippeesti, ja siihen se sit jää.. huomenna neuvola..aion kyl "vaatia" et tekevät lähetteen jälleen äitipolille, tuon vauvan koon takia. Viikkositten arvioitiin et olis 3700g..lupailivat kyl ettei päästettäs kovin lasketun ajan yli..mut tiedä häntä!
joku mainitti liikkeiden vähyydestä..täälki liikkeet selvästi vaimentuneet..välistä saa ihan kuulostella et liikkuuko vauva.. niin ja se ei ole kovin häävin tuntoista, ku supistaa, niin tuntuu vauvan hengitysliikkeet..tietty HYVÄ et "hengittelee"..mut sillon vain ärsyttää kaikki
turhautunut zuku :headwall: :'( 39+4 / 40+5
minni80 meilt on n.50km. Kuulutaan "oikeesti" oys:, mut sinne reilu 90km matkaa, ni valittiin (suvun ja ystävien kauhistukseksi) tuo lähempivaihtoehto.. on se isännänki mukavampi käydä meitä kattomassa, ku on puole lyhyempi matka..niin ja mieluummin mä sit JOSKUS kipeänä matkustan tuon lyhyemmän matka.
Tääl ei limoista ole tietoakaan..valkkari on muuttunu vetisemmäksi ja rinnoista tihkuu maitoa, mut ei muuta...tai no eilen illasta supistellu aina välistä, mut ei mitenkään säännöllisesti eikä kippeesti! Yöt alkaa jo tympäseen ku useampana yönä saa herätä siihen et supistaa kippeesti, ja siihen se sit jää.. huomenna neuvola..aion kyl "vaatia" et tekevät lähetteen jälleen äitipolille, tuon vauvan koon takia. Viikkositten arvioitiin et olis 3700g..lupailivat kyl ettei päästettäs kovin lasketun ajan yli..mut tiedä häntä!
joku mainitti liikkeiden vähyydestä..täälki liikkeet selvästi vaimentuneet..välistä saa ihan kuulostella et liikkuuko vauva.. niin ja se ei ole kovin häävin tuntoista, ku supistaa, niin tuntuu vauvan hengitysliikkeet..tietty HYVÄ et "hengittelee"..mut sillon vain ärsyttää kaikki
turhautunut zuku :headwall: :'( 39+4 / 40+5
Meille syntyi perjantaina 22.2 klo.17:28 poikavauva. Paino 3655g pituus 51,5cm ja pipo 37cm. minun viikot oli silloin 39+1. Synnytys mentiin luomuna loppuun asti kun pyysin puudutuksen liian myöhään, kokeilin kyllä ilokaasua mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. käyn joskus myöhemmin kertomassa lisää.
polireissu käyty..muutamia kipeämpiä supistuksia sai ronklaus aikaiseksi. äsken kävin lenkillä ja hieman veristä limaista vuotoa tullu, kai tuo on normaalia kuitenki?synnytystä en uskalla toivoakaan..jos joku jo synnyttänyt sattuu tätä lukeen kertokaa siitä limatulpasta tai käynnistyikö synntys pian tuon verilimalöydöksen jälkeen?
ZUKU, mulle sanovat ettei näillä viikoilla ala enää synnytystä käynnistää et jos ison koon takia käynnistetään nii se olis pitäny tehä jo 38 viikolla....mut emillä tuo esikoinenki oli yli nelikiloinen nii seki varmasti vaikuttaa.
jännittää ja turhauttaa..41+6viikolla uus käynti jos vauva ei maailmassa vielä.lohduttavaa
ZUKU, mulle sanovat ettei näillä viikoilla ala enää synnytystä käynnistää et jos ison koon takia käynnistetään nii se olis pitäny tehä jo 38 viikolla....mut emillä tuo esikoinenki oli yli nelikiloinen nii seki varmasti vaikuttaa.
jännittää ja turhauttaa..41+6viikolla uus käynti jos vauva ei maailmassa vielä.lohduttavaa
Lauantaina 23.2. klo 14.02 syntyi meidän perheeseen pikkuinen mies. Kokoa oli kertynyt ylipäivien aikana vielä lisää joten herran mitat olivat 3990 g ja 52 cm pipo 36,5 cm.
Ja heti synnytyskertomus kun muistan:
Perjantaina klo 9 siis mentiin äitiyspolille ya-kontrolliin, jossa piti siis tarkistaa yleistilanne. Lapsivettä oli ultran mukaan niukalti mutta vauva voi hyvin. Yleistila mulla oli kuitenkin jo melko tuskainen joten päädyttiin siihen että käynnistellään Cytotecilla vielä saman päivän aikana. Lääkäri teki polilla kunnon sisätutkimuksen ja saikin aikaan vuotoa sekä jomotusta alavatsalla. Menin osastolle, jossa sainkin odotella hiukan ja vasta klo 11.55 menin sanomaan kätilölle että mites mun kans tehdään. Hän ei ollut huomannut että olin tullut!! Hah. Olenkin niin pieni ettei mua voi huomata. 180 cm raskaana. Huoneessa oli kaksi odottavaa äitiä, yhdellä yritettiin estää supistuksia ja toisella oli ilmeisesti synnytystä käynnistelty ja hän supisteli jo. Mulla tuli supistuksia koko ajan enemmän ja vuosin limaa. Mies tuli paikalle kun olin hänet hälyttänyt heti osastolle mentyäni. Supistelin ja tosiaan...siitä limatulpasta ei mun kohdalla voinut erehtyä. Sitä tuli ja tuli ja tuli ja oli veristä ja venyvää--en enää edes katso jos tulee jotain "räkää". Lääkäri tuli klo 13 tarkistamaan tilanteen kun olin ollut käyrillä ja sanoi ettei synnytystä tarvitse käynnistää. Se on jo käynnissä ja kohdun suun tilanne on edennyt hiukan aamusta. Olin siis 1,5 auki ja kanavaa 2 cm jäljellä, pehmeää. taas sisätutkimus siis ja supistukset eivät todella lievittyneet siitä. Saimme luvan lähteä ulos kävelemään ja hakemaan vauhtia. Oli ihana aurinkoinen ilma, tuulinen mutta viihdyin silti miehen kans supistuksineni. Menimme pienen lenkin jälkeen kanttiiniin kahville ja sitten osastolle takaisin. Kello oli jotain 16 ja mies lähti syömään vielä kun ehti. Musta tuntui että supparit jäi ulos ja käyrien mukaan ne hiipuikin hiukan. Lääkäri tuli klo 17.55 ja katsoi parhaaksi laittaa murun Cytotecia sisään. 5 minuutin päästä alkoi armoton jomotus alavatsalla ja selässä, vuorotellen kummassakin ja koko ajan. Sitä kesti noin tunnin kaksi ja taas alkoivat ihan hyvän tuntuiset supistukset nostaa päätään. Klo 21-22 mies lähti kotiin nukkumaan, vielä kun ehti ja minä jäin kärvistelemään kipuineni. Klo 23 menin kansliaan nihkeen kätilön luo sanomaan että jomottaa niin pirusti että saiskos jotain lääkettä. Vastahakoisesti teki tutkimuksen ja ilmoiti tylysti että tilanne on ihan sama kuin alku illasta että "turhaan innostut". Halusinkin vain panadolia. Kätilö yritti tyrkyttää nukahtamislääkettä ja kipulääkettä, josta tuli umpisuolenleikkauksen jälkeen ihan kamala pahoinvointi, joten panadol tuntui parhaalta. Menin jyväpussin kanssa takaisin sänkyyn ja päätin olla sitkeä ja odottaa klo 8 aamuun kun illalla töissä ollut kätilö olisi taas vuorossa ja saisin mukavaa hoitoa ja inhimillistä kohtelua. Tässä vaiheessa siis ajattelin ettei mitään tapahdu vielä aamullakaan ja sinnittelin sisukkaana koko yön pienillä unilla. Viiden aikaan aamulla alkoi tuntua siltä etten kestä mutta pidin pääni ja sinnittelin. Hain mehukeittoa kun oli niin nälkä ja lämmitin jyväpussia. Kuudesta seitsemään supistukset kovenivat hiukan ja seitsemältä ne olivat jo suht säännöllisiä ja kipeitäkin. Kadeksalta laitoin viestin miehelle että sattuu ja on ikävä tule kun heräät. Ja hän soitti melkein heti ja sanoi tulevansa heti kun ehtii. Kätilö tuli katsomaan ja sanoi pyytävänsä vielä lääkärin tarkistamaan tilanteen. Lääkäri tuli melko heti ja sanoi tilanteen olevan kypsä siirtymiseen synnytyssaliin ja kalvojen puhkaisuun. Supistukset sattuivat jo ihan kivasti ja mieskin tuli klo 9 paikalle. Silloin alettiin jo tekemään lähtöä pikkuhiljaa synnärille. Supistukset kovenivat yhtäkkiä niin että huomasin etten oikein pysty kävelemään ja kätilö otti matkalle minulle pyörätuolin. Mentiin synnärin aulaan ja minuutin seisominen sai mut käpristelemään kippurassa miehen hartiaa vasten. Käveltiin synnytyssali 1:n ja kätilö kysyi mitä haluaisin kivunlievitykseksi. En oikein tiennyt ja kysyin mikä olisi paras nyt. Ilokaasua olin miettinyt mutta en tiennyt sopiiko se minulla kun olen astmaatikko eikä siinä ollut kätilön mukaan mitään estettä. Päinvastoin voi auttaa hengityksen hallintaan. Sitä aloin vetelemään. Gynekologi tuli puhkaisemaan kalvot ja supistukset kovenivat huomattavasti hyvin nopeasti. Ilokaasu oli ihan taivaallinen apu. Kaksi tuntia ja olin unen ja valveen rajamailla infernaalisten kipujen kourissa. Pyysin epiduraalia ja verinäytteen tultua odoteltiin anestesialääkäriä. klo 11-12 Kivut olivat sietämättömiä eikä ilokaasu enää auttanut kuin ihan supistuksen alussa. klo 12 Anestesialääkäri tuli laittamaan puudutusta ja olin helvetissä. Piti olla ihan liikkumatta ja pistäminen sattui jumalattomasti selkärangan viereen, supistus tuli samaan syssyyn ja mies piteli mua jaloista jotta pysin sikiöasennossa. Vedin ilokaasua ja menetin tajuntani minuutiksi. Tuntui ikuisuudelta. Näin unen mutten muista siitä valitettavasti mitään. Pitkät kaksikymmentä minuuttia ennenkuin puudute vaikutti ja koskaan ei ole 20 minuuttia tuntunut niin pitkältä ajalta. Supistukset tulivat minuutin välein ja olin tunnin aikana useasti vetänyt ilokaasua ilman taukoa. klo 12.30, taivas. Kivut lievenivät ja alkoi taas elämä voittaa. Näin jopa mieheni selkeästi ja saatoin antaa suukon ja kiittää tuesta. Taas kivut tuntuvat klo 13.00. Supistukset tulevat läpi puudutteen. Klo 13.30 lisää puudutetta. Tunnissa oli paikat auenneet 5 cm ja olin jo 9 cm auki. Enää se sentti. Puudute tehoaa. Ja saan luvan ponnistaa. Niinpä tietysti, taas ponnistusvaihe ilman tuntoa. Annan palaa ja tulee paha olo. Oksennan. Opiskelija tulee huoneeseen toisen kätilön kanssa ja ottaa kaarimaljan. Alan ponnistaa. Sattuu kun pää jää aukolle enkä jaksa työntää loppuun. Vielä ponnistus. Ei tunnu missään. Hengitän syvään ja päätän että nyt se syntyy. Työnnän niin kovaa kuin jaksan ja nyt pitää jo hellittää että olkapää saa tulla ulos. Huokaisen ja vauva on maailmassa. Pieni ja utelias otus katsoo ja huutaa mun rinnan päällä. Kumpi sen on kysyy kätilö. Poika. Se on Nuutti. Kivut ovat poissa ja meillä on vauva. Kyyneleet tulevat ja mieskin itkee. Istukka tulee pois ihan kivutta ja vain katson vauvaa sylissä. Hyvin meni. Eikä ollut niin kamalaa. Eihän. :heart: :heart:
Vanamo ja Nuutti Mikael 2 pv
Ja heti synnytyskertomus kun muistan:
Perjantaina klo 9 siis mentiin äitiyspolille ya-kontrolliin, jossa piti siis tarkistaa yleistilanne. Lapsivettä oli ultran mukaan niukalti mutta vauva voi hyvin. Yleistila mulla oli kuitenkin jo melko tuskainen joten päädyttiin siihen että käynnistellään Cytotecilla vielä saman päivän aikana. Lääkäri teki polilla kunnon sisätutkimuksen ja saikin aikaan vuotoa sekä jomotusta alavatsalla. Menin osastolle, jossa sainkin odotella hiukan ja vasta klo 11.55 menin sanomaan kätilölle että mites mun kans tehdään. Hän ei ollut huomannut että olin tullut!! Hah. Olenkin niin pieni ettei mua voi huomata. 180 cm raskaana.
Huoneessa oli kaksi odottavaa äitiä, yhdellä yritettiin estää supistuksia ja toisella oli ilmeisesti synnytystä käynnistelty ja hän supisteli jo. Mulla tuli supistuksia koko ajan enemmän ja vuosin limaa. Mies tuli paikalle kun olin hänet hälyttänyt heti osastolle mentyäni. Supistelin ja tosiaan...siitä limatulpasta ei mun kohdalla voinut erehtyä. Sitä tuli ja tuli ja tuli ja oli veristä ja venyvää--en enää edes katso jos tulee jotain "räkää". Lääkäri tuli klo 13 tarkistamaan tilanteen kun olin ollut käyrillä ja sanoi ettei synnytystä tarvitse käynnistää. Se on jo käynnissä ja kohdun suun tilanne on edennyt hiukan aamusta. Olin siis 1,5 auki ja kanavaa 2 cm jäljellä, pehmeää. taas sisätutkimus siis ja supistukset eivät todella lievittyneet siitä. Saimme luvan lähteä ulos kävelemään ja hakemaan vauhtia. Oli ihana aurinkoinen ilma, tuulinen mutta viihdyin silti miehen kans supistuksineni. Menimme pienen lenkin jälkeen kanttiiniin kahville ja sitten osastolle takaisin. Kello oli jotain 16 ja mies lähti syömään vielä kun ehti. Musta tuntui että supparit jäi ulos ja käyrien mukaan ne hiipuikin hiukan. Lääkäri tuli klo 17.55 ja katsoi parhaaksi laittaa murun Cytotecia sisään. 5 minuutin päästä alkoi armoton jomotus alavatsalla ja selässä, vuorotellen kummassakin ja koko ajan. Sitä kesti noin tunnin kaksi ja taas alkoivat ihan hyvän tuntuiset supistukset nostaa päätään. Klo 21-22 mies lähti kotiin nukkumaan, vielä kun ehti ja minä jäin kärvistelemään kipuineni. Klo 23 menin kansliaan nihkeen kätilön luo sanomaan että jomottaa niin pirusti että saiskos jotain lääkettä. Vastahakoisesti teki tutkimuksen ja ilmoiti tylysti että tilanne on ihan sama kuin alku illasta että "turhaan innostut". Halusinkin vain panadolia. Kätilö yritti tyrkyttää nukahtamislääkettä ja kipulääkettä, josta tuli umpisuolenleikkauksen jälkeen ihan kamala pahoinvointi, joten panadol tuntui parhaalta. Menin jyväpussin kanssa takaisin sänkyyn ja päätin olla sitkeä ja odottaa klo 8 aamuun kun illalla töissä ollut kätilö olisi taas vuorossa ja saisin mukavaa hoitoa ja inhimillistä kohtelua. Tässä vaiheessa siis ajattelin ettei mitään tapahdu vielä aamullakaan ja sinnittelin sisukkaana koko yön pienillä unilla. Viiden aikaan aamulla alkoi tuntua siltä etten kestä mutta pidin pääni ja sinnittelin. Hain mehukeittoa kun oli niin nälkä ja lämmitin jyväpussia. Kuudesta seitsemään supistukset kovenivat hiukan ja seitsemältä ne olivat jo suht säännöllisiä ja kipeitäkin. Kadeksalta laitoin viestin miehelle että sattuu ja on ikävä tule kun heräät. Ja hän soitti melkein heti ja sanoi tulevansa heti kun ehtii. Kätilö tuli katsomaan ja sanoi pyytävänsä vielä lääkärin tarkistamaan tilanteen. Lääkäri tuli melko heti ja sanoi tilanteen olevan kypsä siirtymiseen synnytyssaliin ja kalvojen puhkaisuun. Supistukset sattuivat jo ihan kivasti ja mieskin tuli klo 9 paikalle. Silloin alettiin jo tekemään lähtöä pikkuhiljaa synnärille. Supistukset kovenivat yhtäkkiä niin että huomasin etten oikein pysty kävelemään ja kätilö otti matkalle minulle pyörätuolin. Mentiin synnärin aulaan ja minuutin seisominen sai mut käpristelemään kippurassa miehen hartiaa vasten. Käveltiin synnytyssali 1:n ja kätilö kysyi mitä haluaisin kivunlievitykseksi. En oikein tiennyt ja kysyin mikä olisi paras nyt. Ilokaasua olin miettinyt mutta en tiennyt sopiiko se minulla kun olen astmaatikko eikä siinä ollut kätilön mukaan mitään estettä. Päinvastoin voi auttaa hengityksen hallintaan. Sitä aloin vetelemään. Gynekologi tuli puhkaisemaan kalvot ja supistukset kovenivat huomattavasti hyvin nopeasti. Ilokaasu oli ihan taivaallinen apu. Kaksi tuntia ja olin unen ja valveen rajamailla infernaalisten kipujen kourissa. Pyysin epiduraalia ja verinäytteen tultua odoteltiin anestesialääkäriä. klo 11-12 Kivut olivat sietämättömiä eikä ilokaasu enää auttanut kuin ihan supistuksen alussa. klo 12 Anestesialääkäri tuli laittamaan puudutusta ja olin helvetissä. Piti olla ihan liikkumatta ja pistäminen sattui jumalattomasti selkärangan viereen, supistus tuli samaan syssyyn ja mies piteli mua jaloista jotta pysin sikiöasennossa. Vedin ilokaasua ja menetin tajuntani minuutiksi. Tuntui ikuisuudelta. Näin unen mutten muista siitä valitettavasti mitään. Pitkät kaksikymmentä minuuttia ennenkuin puudute vaikutti ja koskaan ei ole 20 minuuttia tuntunut niin pitkältä ajalta. Supistukset tulivat minuutin välein ja olin tunnin aikana useasti vetänyt ilokaasua ilman taukoa. klo 12.30, taivas. Kivut lievenivät ja alkoi taas elämä voittaa. Näin jopa mieheni selkeästi ja saatoin antaa suukon ja kiittää tuesta. Taas kivut tuntuvat klo 13.00. Supistukset tulevat läpi puudutteen. Klo 13.30 lisää puudutetta. Tunnissa oli paikat auenneet 5 cm ja olin jo 9 cm auki. Enää se sentti. Puudute tehoaa. Ja saan luvan ponnistaa. Niinpä tietysti, taas ponnistusvaihe ilman tuntoa. Annan palaa ja tulee paha olo. Oksennan. Opiskelija tulee huoneeseen toisen kätilön kanssa ja ottaa kaarimaljan. Alan ponnistaa. Sattuu kun pää jää aukolle enkä jaksa työntää loppuun. Vielä ponnistus. Ei tunnu missään. Hengitän syvään ja päätän että nyt se syntyy. Työnnän niin kovaa kuin jaksan ja nyt pitää jo hellittää että olkapää saa tulla ulos. Huokaisen ja vauva on maailmassa. Pieni ja utelias otus katsoo ja huutaa mun rinnan päällä. Kumpi sen on kysyy kätilö. Poika. Se on Nuutti. Kivut ovat poissa ja meillä on vauva. Kyyneleet tulevat ja mieskin itkee. Istukka tulee pois ihan kivutta ja vain katson vauvaa sylissä. Hyvin meni. Eikä ollut niin kamalaa. Eihän. :heart: :heart: Vanamo ja Nuutti Mikael 2 pv
tulin pitkä aikaa lukemaan teidän viestäjä, paljon on vauvoja syntynyt joten
onnea vauvaantuneille :flower:
Tosiaan meille syntyi poika 14.2.08 klo 00.52 pikku miehen mitat ol 53cm ja 3780g. synnytyksestä sen verran et menin jo pe kysiin kontrollii ja lääkäri päätti et nyt jään osastolle et kotiin pääsen vain nyytin kanssa.. käynnistys aloitettiin samana päivänä.. kuusi käynnistys kapselia sain, mutta synnytys ei edenny... 13pv sit romahdin henkisesti kun lääkäri sanoi et tänään välipäivä.. lopulta lääkärit sanoivat puhkaisevansa kalvot että synnytys käynnistyisi lisäksi sain oksitooni(?) tipan.. synnytys meni luomuna, tai noh ilokaasua ainoastaan hengitin ja lämpä tyynyt oli apuna.. synnytyksestä jäi positiivinen kuva ja onnelinen siitä ettei tarvinnut sektioon mennä..
Anna & Poju 1vk4pv
onnea vauvaantuneille :flower:
Tosiaan meille syntyi poika 14.2.08 klo 00.52 pikku miehen mitat ol 53cm ja 3780g. synnytyksestä sen verran et menin jo pe kysiin kontrollii ja lääkäri päätti et nyt jään osastolle et kotiin pääsen vain nyytin kanssa.. käynnistys aloitettiin samana päivänä.. kuusi käynnistys kapselia sain, mutta synnytys ei edenny... 13pv sit romahdin henkisesti kun lääkäri sanoi et tänään välipäivä.. lopulta lääkärit sanoivat puhkaisevansa kalvot että synnytys käynnistyisi lisäksi sain oksitooni(?) tipan.. synnytys meni luomuna, tai noh ilokaasua ainoastaan hengitin ja lämpä tyynyt oli apuna.. synnytyksestä jäi positiivinen kuva ja onnelinen siitä ettei tarvinnut sektioon mennä..
Anna & Poju 1vk4pv
minni80 :kieh: :kieh: mul ku neuvolassa sanoivat, et ei päästetä ensisynnyttäjällä mielellään yli nelikiloiseksi...
no huomenna onneksi neuvola..pääsee taas purkautuun! isäntä lupatu onneksi lähteen kaveriksi, ni ei tarvi ite lähteä ajamaan..
Menny useampi yö pyöriessä nuitten suppareitten kanssa..tänäänki tullu useampi kipeempi, mut tuskin ovat mitään saaneet aikaiseksi! no tämä nakkaa Panadolin naamaan ja lähtee isännän viereen köllöttään ja lukeen uusinta Remeksen kirjaa (oon mä parempiaki Remeksen kirjoja lukenu)... :hug: muille yö kärvistelijäille!!
no huomenna onneksi neuvola..pääsee taas purkautuun! isäntä lupatu onneksi lähteen kaveriksi, ni ei tarvi ite lähteä ajamaan..
Menny useampi yö pyöriessä nuitten suppareitten kanssa..tänäänki tullu useampi kipeempi, mut tuskin ovat mitään saaneet aikaiseksi! no tämä nakkaa Panadolin naamaan ja lähtee isännän viereen köllöttään ja lukeen uusinta Remeksen kirjaa (oon mä parempiaki Remeksen kirjoja lukenu)... :hug: muille yö kärvistelijäille!!
Onnea kaikille nyyttinsä saanneille. :flower: :hug:
Ja zukulle jaksuja vielä odottamiseen. :hug:
Niisku-neiti & rinsessa 1vko 6pv :heart:
Ja zukulle jaksuja vielä odottamiseen. :hug:
Niisku-neiti & rinsessa 1vko 6pv :heart:
Hei vaan kaikki synnyttäneet, täällä yksi lisää! Ja hei kaikki kärvistelijät myös! :wave:
Tyttö tuli käynnistyksen seurauksena 22.2. Menin ä-polin kautta väkisin sairaalaan ja pakotin ne ottamaan minut sisään ja niin sitten tekivätkin aikani selitettyäni. Ensimmäiset tabletit laittoivat homman käyntiin. Mitään niin hirveätä kuin synnytys en ole koskaan kokenut ja väitän että miehet eivät voi tietää millaista kipu voi pahimillaan olla. Mieluummin otan joukkueelta turpiini kuin synnytän. Epiduraali ei auttanut koko alueelle, osa jäi puutumatta ja siinä sitten kaikkien aineitten voimin pakerrettiin nahkapatukka maailmaan. Imukupilla tuli ja leikkaushaavat ovat nyt mojovat, kävely on "hieman hankalaa". Mutta se, mikä on todellakin ihmeellistä on se, että kipu oikeasti katoaa siinä sekunnissa täysin, kun vauva tulee ulos! Ponnistaminen 13 min ei tuntunut jostain syystä missään (olisiko ollut joku paikallispuudutus siinä apuna), se avausvaihe se kamala oli jota kesti 13 tuntia. Ensiodottajille tiedoksi, että sitten kun synnytyssupistukset tulevat, niin te ette enää mieti "onkohan tämä nyt sitä?" Mutta kyllä siitä selviää =)
Mutta aivan ihana on vauva, traumoja ei jäänyt ja tekisin saman uudelleen, palkinto on todellakin sen arvoinen ja enemmänkin. Ensimmäinen yö kotona takana ja kaikki menee hyvin. Saimme jopa nukuttua koko perhe, toisin kuin sairaalassa. Meijerit on vähän tulessa mutta vauvan ravintola alkaa olla jo hyvin auki. :heart:
Tyttö tuli käynnistyksen seurauksena 22.2. Menin ä-polin kautta väkisin sairaalaan ja pakotin ne ottamaan minut sisään ja niin sitten tekivätkin aikani selitettyäni. Ensimmäiset tabletit laittoivat homman käyntiin. Mitään niin hirveätä kuin synnytys en ole koskaan kokenut ja väitän että miehet eivät voi tietää millaista kipu voi pahimillaan olla. Mieluummin otan joukkueelta turpiini kuin synnytän. Epiduraali ei auttanut koko alueelle, osa jäi puutumatta ja siinä sitten kaikkien aineitten voimin pakerrettiin nahkapatukka maailmaan. Imukupilla tuli ja leikkaushaavat ovat nyt mojovat, kävely on "hieman hankalaa". Mutta se, mikä on todellakin ihmeellistä on se, että kipu oikeasti katoaa siinä sekunnissa täysin, kun vauva tulee ulos! Ponnistaminen 13 min ei tuntunut jostain syystä missään (olisiko ollut joku paikallispuudutus siinä apuna), se avausvaihe se kamala oli jota kesti 13 tuntia. Ensiodottajille tiedoksi, että sitten kun synnytyssupistukset tulevat, niin te ette enää mieti "onkohan tämä nyt sitä?" Mutta kyllä siitä selviää =)
Mutta aivan ihana on vauva, traumoja ei jäänyt ja tekisin saman uudelleen, palkinto on todellakin sen arvoinen ja enemmänkin. Ensimmäinen yö kotona takana ja kaikki menee hyvin. Saimme jopa nukuttua koko perhe, toisin kuin sairaalassa. Meijerit on vähän tulessa mutta vauvan ravintola alkaa olla jo hyvin auki. :heart: