Hirvittävän moni mun ystävä erosi viime talvena / keväänä pitkäaikaisista puolisoistaan..

Ja jokainen heistä on nyt löytänyt kesän aikana uusia heiloja. Toiset ovat enemmän ja toiset vähemmän vakavissaan, mutta silminnähden iloisia ja onnellisia =):heart:

Ja muhun on hiipinyt pienimuotoinen kateus... :ashamed:

Älkää ymmärtäkö väärin, elän hyvässä parisuhteessa, olen onnellinen ja arki on tasaista, mutta..... Se alkuhuuma tulee niin mieleen ystävieni seurassa... Se tunne mitä ei oikeestaan saa enää takaisin... Kun kaikki oli uutta ja ihanaa ja jännittävää...

Mä ja mun levoton sielu tahdotaan jotain säpinää tähän arkeen!! |O

Mutta mies on töissä 24/7, et se siitä säpinästä. Äääää tätä levottomuuden tunnetta!!!! |O

 

Sitä on liikkeellä, ja se tarttuu.

Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla säpinän kaipuulla. Onhan alkuhuuma hienoa, kun kaikki on ihan uutta ja jännää. Varsinkin kun sitä vertaa tasaiseen arkeen.

Mulle ei taida tasainen arki riittää...Kaikki toimii, mutta silti. Huoh. Mutta miten itsekäs ihminen saa olla?

 

Rupeat vaan pokkana käyttäytymään kuten suhteenne alkuaikoina. Ei ehkä ihan sama kuin aito alkuhuuma, mutta niin lähellä kuin vakiintuneessa suhteessa voi olla.

 

Joo, tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Me on kohta 10v oltu yhdessä, 3 alle kouluikäista lasta, mies tekee pitkää päivää jne.. Että se alku huumasta sitten..

Mutta, nyt jos tulis ero niin en tiiä. Itse jouduin muksuna ja teininä jatkuvalla syötöllä seuraamaan äidin jatkuvasti vaihtuvia alku huumia ja se oli oikeesti kamalaa.. :/
Et jos me erottas niin mä varmaan ottasin vaan semmosen " vkl miehen"..

 

Mutta miten itsekäs ihminen saa olla?

Tätä kysymystä mä olen puntaroinut täällä kans enemmän ja vähemmän... :|

 

Ja jokainen heistä on nyt löytänyt kesän aikana uusia heiloja. Toiset ovat enemmän ja toiset vähemmän vakavissaan, mutta silminnähden iloisia ja onnellisia =):heart:

Ja muhun on hiipinyt pienimuotoinen kateus... :ashamed:

Älkää ymmärtäkö väärin, elän hyvässä parisuhteessa, olen onnellinen ja arki on tasaista, mutta..... Se alkuhuuma tulee niin mieleen ystävieni seurassa... Se tunne mitä ei oikeestaan saa enää takaisin... Kun kaikki oli uutta ja ihanaa ja jännittävää...

Mä ja mun levoton sielu tahdotaan jotain säpinää tähän arkeen!! |O

Mutta mies on töissä 24/7, et se siitä säpinästä. Äääää tätä levottomuuden tunnetta!!!! |O

Voin kertoa, että sen saman tunteen voi vielä löytää uudelleen kun ruuhkavuodet alkaa helpottaa. Meillä kävi vuoden sisään niin monta lähelläpiti tilannetta ja koimme kumpikin tahoillaan läheisten menettämisen pelkoa. Meille tuli tosi iso kriisi ja sen pahensi se että olimme menettää lapsemme tapaturmaisesti. Saimme kuitenkin pitää, koska lapsi jaksoi taistella. Kun selvisimme ja saimme päämme selviksi asioiden suhteen aloimme tajuamaan kuinka kallisarvoisia olemme toisillemme pitkän yhteisen elomme vuoksi. Kriisistä selvittyämme olemme molemmat tunteneet sitä suurta hekumaa ja alkuhuuman kaltaista tunnetta. Emme pysty kauaa olemaan erossa ja tulee ikävä jo työpäivän aikana <3 Eli uskon, että tekin vielä löydätte toisenne ja voit kokea hekumaa oman miehesi kanssa. En usko että se tarvii sen surempia kriisejä, riittää varmaan oma halu ja tahto!

 

Tätä kysymystä mä olen puntaroinut täällä kans enemmän ja vähemmän... :|

On muuten ehkäpä yksi vaikeimmista kysymyksistä ikinä....kuten myös se, että mistä tietää mikä ratkaisu on oikea. Rääh... :/