Huhtikuun helmet 2010 **syyskuussa (ja vähän elokuussakin)**

ADRIANNA: mulla on samana päivänä np ultra, jännittää jo nyt..

viikot menee ihan sairaan nopeeta. nyt kun olen ollut saikulla jalan takia niin lähes kaikki pahoinvoinnit hävinneet. varmasti osakseen väsymys pahentanut pahoinvoinnin äärimmilleen, töissä on melkoinen tahti päällä koko ajan.
mulla ei ole menny tavan housut enää pitkilleen :ashamed:
mut melkein kaikki tästä jo tietääkin niin saa kuleksia maha pystyssä ihan rauhassa. on muutes reaktiot olleet juuri sitä mitä arvelinkin eli ei juuri mitään vähä sama ku kertos käyneensä kaupassa- jaaha no onnea, miten mahdutte asumaan tai no montako vielä meinasia pakertaa....
onneksi osasin varautua niin ei paljon ole harmittanut.


halit surun kohdanneille!

mar-i ja masuasukki 10+5

 

Kurjia uutisia cheetah :hug: ja Aspenille kans :hug: toivotaan parasta vielä!

Kuunneltaispa ens viikolla sydänääniä jo. Olis kiva kokeilla.

Eipä tänne oikeen mitään uutta kuulu...tylsää odottelua vaan. Viikot kyllä menee nopeesti tosiaan niinku joku sanoi. Nyt "jo" 7+6 ja taas huomenna poksahtaa

 

Hei palstan väki!

Minua ei ole hetkeen näkynyt, ei kuulunut... Tämä siksi, että jouduin "lataamoon" eli Naistenklinikalle tankattavaksi. Oksenteluni meni tosiaan hyvin pahaksi viikon vaihteessa ja lopulta vain makasin, itkin ja oksensin. Mies vei mut hoitoon ja sinne jäin. Sairaalassa olin tankattavana 4 päivää ja tänään pääsin pois.

On ollut niin paskaa jo kohta kuukausi, että ei mitään rajaa. Ennen tuonne Naistenklinikalle joutumistani olin jo tosi pohjalla. Itkin vain. Mielessä on todella käynyt, että miksi kukaan tekee lapsia enempää, jos tää on tämmöistä?!?! Ja pahimmassa alhossa ajattelin jotain niinkin kauheaa kuin että mä teen abortin, jos tää ei kohta lopu. Se oli kauhea ajatus, joka pelästytti itsenikin. Enkä mä oikein tiedä, uskoinko siihen itsekään lopulta, mutta olo oli vaan niin hirveä ettei enää nähnyt mitään selkeästi.

Oikeasti tää on tottakai ollut todella toivottu lapsi, jota on tekemällä tehty. Vaikeuksien kautta tulin raskaaksi ja sitäkin suuremmalla syyllä on olo nyt ennenkaikkea tietty onnellinen mutta myös hyvin kypsä ja vihainen: miten kaikki voi olla näin vaikeaa???!!??!!

Naistenklinikka oli siunaus! Olin siellä sit lopulta 4 päivää tiputuksessa ja sain pahoinvointilääkettä. Juuri tuossa puolilta päivin pääsin kotiin, ihanaa! Sain pahoinvointilääkkeet kotiin mukaan, joka toivottavasti estää jatkossa oksentelun. Olin tosiaan päässyt kuivumaan aika pahasti, joten tiputusta piti jatkaa hirmu pitkään... Mutta se toi toivotun levon niin keholle kuin mielellekin. Ja takana on jo 3 oksentamatonta päivää. Nyt toivon, että pahin on selätetty ja tästä alkaa tie kohti uutta. Ja että olo pikku hiljaa kohenee... Pakko uskoa Onhan mulla näitä viikkoja jo kohta (maanantaina) kuitenkin 10, joten ehkä tää ei nyt ihan ikuisuutta enää voi jatkua...

Nyt oon saikulla vaan ihan rauhassa kotona ja syön kello kädessä, ettei oksennus pääse nurkan takaa. Se oli paras ohje minkä ne sairaalasta antoivat: syö tunnin välein ja juo pari hörppyä parinkymmenen minuutin välein. Sillä oksennus saattaa pysyä paremmin poissa. Ajattelin siis jopa laittaa kellon soimaan yölläkin kerran, ettei tartte aamulla tuskailla oksennuksen kanssa... Pelkään koko ajan, että jos kerran päädyn oksentamaan, niin sama ralli alkaa taas alusta.

Anteeksi hirveestä avautumisesta, toivottavasti ette pahastu! Uskon kyllä, että mun kärsimys todellakin palkitaan hyvin ja ainoa, jolla itseään tässä voi lohduttaa, on että lapsella on sentään kaikki hyvin! Mut ultrattiin Naikkarilla ja siellä se taapero heilui, liikkui ja sydänkin hurjasti sykki. Se itketti ja nauratti, ihanaa. Siellä on ihminen! Tosin tää kakara joutuu kyllä arestiin heti synnyttyään: sen verran on huomionhakuinen ja vaativa ollut heti alkuun. Ihme tyyppi, haluaa tehdä maailmaan tulostaan jonkun mielettömän shownumeron!

T. Santtu82 ja katkarapu 9+4

 

Cheetah voi kamala! Noilla viikoilla ei todellakaan odota kuulevansa noin huonoja uutisia :hug: Voimia sinulle.
Aspen toivottavasti saat hyviä uutisia ensi viikolla. Mutta on kyllä kauheeta joutua odottamaan epätietoisena.
Onkos muilla sellainen paineen tunne tuossa häpyluun paikkeilla? Mulla nyt ollut jo muutaman päivän ja muutenkin tuonne alas painaa niin kuin olis muka jo pitemmälläkin tää raskaus. Kun muistelen että ennen on tullut tuota painetta vasta puolenvälin tienoilla. No, kolmas raskaus on tietenkin vähän eri juttu. Nyt alkaa siis tuntua ihan alavatsassa sellainen pinkee kohta eli kohtu siellä sitten vissiin kasvaa ja nousee ylöspäin. Mies just tänään huomautti, että asento muuttunut ja vatsa työntyy esiin. Kohta pitää ostaa isommat rintsikat, sen verran turvottaa. Vielä jännittää jatkuuko raskaus onnellisesti vai vieläki ehtii jotain saattua. Mutta vahvempi tunne jatkumisesta kuitenkin o. Sydänäänet kuuluu vieläkin korvissa maanantain neuvolan jälkeen :heart:
En oo vieläkään kertonut muille kuin siskolle ja kahdelle työtoverille. Ultran jälkeen sitten voi kertoo vanhemmille ja muille sisaruksille. Mutta töissä yritän vielä salata, jos vain saan pidettyä mahan piilossa.
Tänään siivosin vihdoin. En oo pahoinvoinnin takia voinut sitäkään tehdä. Mutta taas iski järkky olo siivouksen aikana ja sitten makasin monta tuntia sohvalla kykenemättä mihinkään :x

 

Santtu 82 onneksi olet saanut vointisi kohenemaan. Toivottavsti saat pidettyä oksentelun nyt kurissa. Ja oli varmasti ihana nähdä matkalainen

 

nopeat merkinnät täältä..
Santtu 82 mahtavaa, että pääsit hoidettavaksi, sekä olo, että varmasti pääkin tarvitsi "pientä" piristystä moisen oksentelun jälkeen. toivottavasti voit vastaisuudessa nauttia masustasi, tuo pahoinvointi on tosi kurjaa ja vie täysin voimat ja mielenkiinnon kaikesta. itse en kyllä pahoinvoinnista juuri tiedä, mutta jatkuvan tuntuinen etovuus ja muutaman kerran oksentelu saa oman nupin turhautumaan, saatika sitten viikkojen huonovointisuus. jaksamista =)

huomasin vasta eilen illalla tarkistella ultra-kutsun lappusta tarkemmin, jotenkin hätäisesti aiemmin katsoin vain päivän ja ajan, mutta ällistyin kun minulle oli merkitty myös lääkärin aika samalla. yritin kovasti muistella, että olenko käynyt pojilta np-ultrassa myös lääkärillä, mutta väittäisin, että kätilö ultrasi ja merkkasi mitat.. voin muistaa kyllä väärinkin. mutta tiedustelisin nyt muilta mammoilta, onko teillä np-ultran yhteydessä myös lääkärinkäynti erityisesti SekSin äippäpolilla kävijät? äizikkähän käy ko. polilla, muistanko oikein? tämmöiset yllärit nostattavat paniikkia ilmaan, vaikka onkin hyvä, että lääkäri tarkistelee asioita mahdollisesten vasta-aineiden takia.. ääh, turhaa tietenkin hermoilen, onhan täällä vakavempiakin asioita murehdittu.. :ashamed: mutta jännittää niin pirusti :/

heituska 10+6

 

heituska no mulla oli viime ke se ultra, eikä mulla mitään lääkäriä kyllä ollut! Vain pikainen ultraus ja pois.... Mutta voi olla että se on kohdallasi ihan perusteltu juttu! Älä murehdi vielä... *rutistaa*

 

Santtu82: Kiva, että nyt on parempi. Tuntuu kyllä ihan mitättömältä omat syömisvaikeudet tuollaisen rinnalla, että aivan tiputukseen joutuu.. :ashamed:


Mua vähän harmittaa anoppilan reaktio vauvauutiseen... En ollu ite paikalla ku mies kertoi anopille ja siskolleen (aiemmin kerrottiin veljille ja appiukolle, ne ei sanonu sanaakaan), ni eihän ne muuta ollu sanonu ku "aijaa, no sehän mukavaa". Tänään käytiin sit ni ei tullu sanallakaan puheeksi raskaus. Ei ne ruukaa asioista muutenkaan mitään puhella mutta silti jotenki toivoin että ois onnitellu tai mulleki vielä jotain kommentoinu... Enpä tuota kyllä itekään ruukaa mitään puhella sielä, että vika on kyllä omassa navassakin.

 

heituska Mulla on aina lääkärillä ultrat olleet koska mulla on taustalla aiemmin sairastettuja tauteja. esim. borrelioosi joka ei vaivaa enää, mutta joiden varalta "seurataan". Ei ne kyllä useinkaan muista kysellä mitään kun eivät vaadi mitään hoitoa vaan piilossa ovat selkärangassa. Täällä on lääkäreillä liikaa aikaa vissiin. Usein ovat todenneet että vois yhtä hyvin olla kätilöllekin, mutta pistetään nyt varmuudeksi lääkärille. Mikä oli kyllä hyvä viime kerralla niin sain nopeammin akupunktiota iskiakseen eikä siksi tarvinnut erikseen käydä lääkärillä. Eli hätävarjeluyn liiotteluksi täällä niitä lääkäriaikoja ainakin jaellaan...

 

Jos sitä itsekkin jo uskaltais tänne ilmoitella...

Ensimmäistä siis odottelen, la ois 21.4.Synnäri on SatKS.
Olen 33-vuotias.

Minulla on 3 km takana ja tämä on pisimmillään nyt mitä yksikään aikasemmista.

Varhaisultrassa kävin pari vkoa takaperin edellisen km takia kun viimeksi raskaushormonit nousi mutta siskiötä ei ollut mistän löydettävissä ja silloin sanoivat että seuraava raskaus kun alkaa niin mahdollisimman pian ultraan että päästää heti ajantasalle.
Nyt siellä sykki pieni sydän ja 5mm pieni papu kölli.
Raskausviikot oli menkkojen mukaan 7+4 mutta sikiön mittojen mukaan tipahdettiin viikko alaspäin.

Pahoinvointi, väsymys ja rintojen kipuilu on hyvin vaihtelevaa, mutta neuvola-täti onneksi sanoi että se on aaltoilevaa, joten otan kaiken irti oireettomista päivistä.

Vaikka en omaa uskonnollista taustaa olen huomannut juttelevani paljon yläkerran pomolle.

Nyt odottelen malttamattomana niskapoimiultra kutsua jonka pitäsi tulla parin viikon sisään.

Ylipainoa minulla on myös reippaasti joten menen jo viikon päästä ensimmäiseen sokerirasitustestiin, halusin sen ihan itse oman mielenrauhan takaamiseksi, se kuulema tehdään automaattisesti jo alkuraskaudessa jos bmi on yli 35 ja minulla se oli 34.

Kiva seurailla täällä toisten juttuja ja hyminöitä.

Paljon en varmaan osaa kommentoida mutta mukana ollaan ja toivon kovasti että tällä kertaa ihan loppuun saakka.

9+2

 

Täytyi tulla poksumaan =)

Saadaan MAR-I taas jännätä yhdessä kun odotellaan np-ultraa. Jännittää kans jo nyt...

Kovasti jaksamista Santulle, eiköhän se siitä vielä iloksi muutu! :hug:

Ja tervetuloa mukaan Tikkipää :flower:

Adrianna ja kirppu 11+0 :heart:

 

MAR-I Ompas ollut ikäviä reaktioita kanssaihmisillä :O

Santtu82 Kuulostaa tosikurjalta, onneksi olosi on ollut kohentumaan päin =) Ja sitä vartenhan tämä palsta on, että saa johonkin avautua omista huolistaan/murheistaan Jos se olisi sitten synnyttyään ihan super-kiltti ja helppo vauva kun kerran pistää sut noin koville jo nyt...

Orion Voi kökkö, olisi sitä odottanut iloista reaktiota tai onnitteluja. Itsellä ja anopilla ei ole todellakaan ollut aina hyvät ja lämpöiset välit, mutta esikoisen syntymän jälkeen välimme ovat parantuneet huomattavasti. Soitin anopille kun ajelin ultrasta kotiin, ja se alkoi itkemään puhelimessa kun oli niin hyvillään uutisista :heart: Meillä on siis väliä melkein 300km, joten välit pysyy ihan hyvinä Jos asuttaisiin lähempänä, niin tuskin asia niin olisi, vaan olisimme edelleen ilmiriidoissa...

Tikkipää Tervetuloa mukaan :wave: Toivottavasti pysyt mukana (niinkuin me kaikki) aina huhtikuulle asti :heart:

(.) Huomenna olisi edessä lähtö koiran kanssa metsään. Kello soi siinä 05.00 |O mutta mitä sitä ei koiransa eteen tekisi... Tossa pohdin semmoista asiaa, että onko kenelläkään muulla ollut esikoinen/muut lapset isoja ja miten seuraavien kanssa on menetelty? Neuvolassa on asiasta juteltu, ja siellä vähän lupailivat että jonkinmoista kokoarviota varmaan tehdään sairaalalla, ja että ei ihan jättiläiseksi päästetä. Meillä likka oli syntyessään (rv 41+4) 50 cm ja 4160 g , eikä ollut edes mikään sokerilapsi. Ja toinen lapsi kai yleensä tapaa olla isompi, joten jippii... Toisaalta ei olla kumpikaan mitään lyhyitä miehen kanssa, joten iso sieltä tulee varmaan taaskin.

-snowball ja tyyppi 12+0 !!!!!!!!!!!!!!! (ISO POKS!)

 

Tervehdys ja tasapuolisesti tsemppejä kaikille! Pikaisesti tässä kiireen keskellä käyn ilmoittautumassa että olen lukaissut nopeasti kuulumiset läpi, jospa illasta ehtisi tarkemmin perehtymään

Huolettaa hieman yksi juttu, nimittäin eilen jääkiekkopeliä katsoessa kävelin katsomossa ja kaaduin siinä sitten melko pahasti ylemmältä tasolta alemmalle, mutta mahaa en kyllä lyönyt mihinkään eikä mitään pahempia kipuja tai vuotojakaan ole kuulunut sen jälkeen, pari mustelmaa vain tuli muistoksi. Pelottaa silti että onko riskiä, että olisi sattunut jotakin? Jos olisi sattunut, miten nopeasti oireet alkaisi? Soitin sairaalan päivystykseen, jossa sanottiin että jos ei ole mahaa lyönyt pahemmin niin ei pitäisi olla sattunut mitään pahempaa, ja että viimeistään parin päivän sisällä pitäis kipujen tai vuotojen alkaa jos jotain olisi käynyt...pitääkö tämä paikkansa? Voiko keskenmenon oireiden alkamisessa kestää pitempäänkin? Kamala kun sitä pitää stressata tällaisia, ois mukana osata vaan olla rennosti..huoli vaan on niin kova. Paha olo ainakin jatkuu edelleen ja olo on ihan normaali mikä tähänkin asti tällä hetkellä. Seuraavaan ultraan on muutama viikko joten ois kiva tietää onko kaikki ok ettei sinne asti tarvis jännittää ja pelätä..yksityisellekään ei kuulemma saa ainakaan pariin viikkoon aikoja : /

Stressaileva Sinnlos 8+6

 

snowball mulla on pojat pienentyneet kerta kerralta eka 4300 g toka 4270g ja kolmas 4095g ja kaikissa on tehty koko arvio. keskimmäisellä sokrut vähän heitteli, ja viimesellä oli rasituksessa paasto 0,2 yli sallitun arvon mutta muuten ei ikinä ollut arvot yli...en tiedä et oliko sit vika mittauksessa kun ei tosiaan sen jälkeen ollut poikkeavia arvioita.

sinnlos minä kaaduin reilu viikko sitten ja tietty huoli tuli heti et onko masukille käynyt mitään, mut ilmeisestikin kaikki kunnossa kun ei ole kipuja tms. ollut.

tänään ollut ihmeellinen kiristys ja paineen tunne alamahassa ja alaselässä... ja maha jotenkin pömpötti jo aamusta enemmän ku aijemmin...

no nyt perhettä ruokkimaan voikaa hyvin!!:hug:

mar-i ja masuasukki 10+6

 

Tervehdys!
Vähän jänskättää kirjoitella kun ei vielä usko olevansa raskaana..
Olen 28v, ensimmäistä odotan ja synnäri tulis olemaan PHKS. LA siis 28.4

Nyt on menossa 8+2, luulen kyllä että muuttuu koska kiertoni on ollut pitkä.. Testailin koko kesän negaa ja vasta kun en osannut yhtään odottaa niin rinnat kipeytyi niin että tein testin ja siitä on nyt viikko aikaa.

Neuvolassa käyty ja odotan nyt sitä ultra-aikaa. Hieman etova olo on ollut ja aivan järjetön turvotus ja ummetus. Epäilen jo että muutkin alkaa epäillä töissä kun pakko pitää löysempiä vaatteita.. Vielä ei voi kertoa.

Täytyy perehtyä teidän muiden tilanteisiin paremmin

 

Minäki päätin välillä kertoa kuulumisia. Taustalla oon seuraillu teijän muitten juttuja.
Olin äsken rakennusmessuilla ja eiköhän siellä eräs vakuutusmyyjä ruvennut kaupittelemaan "uudelle tulokkaalle" vakuutuksia. Ei vissiin kannata enää yrittää peitellä..
Täällä pärjätään jo hienosti (koputtaa puuta). Oksentelut jääny taakse ja kunhan muistaa syödä vähintään kahden tunnin välein ni närästyskin pysyy poissa.
On sitte eväiden laittamista tiedossa ku alotan reilu viikon päästä koulun ohella ilta ja viikonlopputyöt.
Pikkuhiljaa ollaan kerrottu sukulaisille ja ystäville kun heitä ollaan nähty. Kaikki lähimmät ei vieläkään tiedä.

Meillä kans ultra 28.9 ja edellisenä päivänä lääkärikäynti.. Malttamattomana odotellaan, että saatais nähdä ekan kerran tämä pikkuveitikka. Tyttö/poikaolosta en tiedä.. Ei ole yhtään mihin verrata, niin jompi kumpi sieltä luultavasti tulee . Se kalenteri näytti meille poikaa. Suapa nähdä.

Tsemppejä kaikille teille masuja kasvattaville!

Valjakka ja 11+5 (ylihuomenna Se raja)

 

Tervetuloa tikkipää ja cissus =)
Sinnlos aluraskaudessa harvoin kaatumisesta saa niin pahaa tälliä että sikiö kärsii. Onneksi on niin hyvässä suojassa siellä masussa vielä. Toivottavasti huolesi on turha.
snowball meillä esikko 4120g ja 54cm, kakkonen 3990g ja 51cm. Eli tuskin ihan pieni on tämäkään. Mulla ei tosiaan ole mitään sokerijuttuja ollut, muuten vaan hyvin kasvaneita. Pään koko ehkä vähän mietityttään. kakkosella oli pari senttiä isompi pään ympärys ja oli tiukka paikka saaha ulos.
MAR-I sama juttu mullakin tuon mahan kans. Alkuviikon oli tosiaan vaan sitä paineen tunnetta, mutta nyt tuntuu jo ihan selvä kumpu mahassa ja paine voimakkaampi.

 

orion...enpä ole minäkään saanut onnitteluja osakseni yhdestäkään lapsesta. päinvastoin, ovat olleet järkyttyneitä. ja monesti saanut abortti painostustakin osakseni.
siks joka kerta on tosi vaikea kertoa kenellekään, varsinkaan suvulle.
monesti venytinkin kertomista niin pitkälle kun pystyin, noin puoleenväliin raskautta.(tämä on siis kuudes raskauteni)

eilen oli lääkärineuvola ja vauvan sydänäänet kuului voimakkaasti. reilun viikon päästä olisi np-ultra.
labraan sain lähetteen kun valkovuoto oli lääkärin mielestä kuplivan näköistä, et olisiko jokin tulehdus?

 

hauska oli lukea ekalta sivulta et meitä on useampi monen lapsen äiti.... monet odotti viidettä tai neljättä.
millaisilla ikäeroilla teillä on lapset?

 

manhis meille tulossa neljäs ja ikäerot lapsilla on ekalla ja tokalla 1v6kk, tokalla ja kolmosella 1v8kk ja kolmosen ja nelosen ikäeroksi olisi tulossa 1v4kk. Millaiset käerot teillä lapsilla on?
Ja samoin ikäviä kommentteja oon joutunut kanssa kuulemaan. Esikoisen saadessani olin 20v. ja ilmeisesti se oli aivan liian nuorena...sen jälkeen kun lapset ovat tulleet tasaisesti "pienillä ikäeroilla" on saanut kuulla, että ettekö tiedä mitä on ehkäisy tai että ettekö ymmärrä lopettaa...
Tästä nelosen odotuksesta ei tiedä vielä juuri kukaan ja enkä edes halua sitä vielä kertoa. Saa rauhassa nauttia ilman ilkeitä kommentteja.

 

Ja mulla on muuten ollut haaveena, että jos kuusi lasta saisi Mutta mennään nyt yksi lapsi kerrallaan...

 

Kiitos Milas ja MAR-I vastauksistanne, helpotti hieman tätä panikointia
Pelottaa vaan tuollainen kaatuminen että voiko siitä jotain pahempaa seurata : /

Pikaisesti lukaisin tuossa myös etusivun listaa ja huomasin että omalta kohdalta puuttuu muut tiedot paitsi LA..en tiedä pitääkö laittaa yv:nä, mutta pistän ainakin tähän nuo puuttuvat tiedot, eli ikä on 25, sairaala KaKS ja ensimmäinen lapsi kyseessä

 

Mulle ei tosiaan mitään negatiivista oo sanottu, oma äitini on aivan innoissaan ku viimein saa ekan lapsenlapsen. Harmittaa vaan ettei anoppiin oo oikeen minkäänlaista suhdetta (vaikka välimatkakaan ei ole ku reilu ½km), ja ei koskaan puhuta mistään, molemmat ollaan vähäsanaisia. Ku on 4 vuotta yritystä takana ni toivos silti vähä muutaki kommenttia ku "sehän on mukava". Mut tähän täytyy tyytyä, anoppilassa ovat vaan semmosia ku ovat, ehkä heillä ei edes ole tapana onnitella ollenkaan tässä vaiheessa. Oma äitini kyseli sitte kaikki voinnit ja kertoi yhtä jos toista omista kokemuksistaan (11 lasta saaneena sitä on ).

 

no meillä reaktiot on ollu melko lailla positiivisia, vaikka vasta kuopus 8 kk:tta.. tosin sitte mun täti ku sanoin et haluun viel joku pari kolme (siis nyt ois kolmas), eli haluisin joku viis-kuus lasta; tokas vaan herran jestas; miten te ne elättäisitte?? törkeetä!!! ensinnäkin se on meijän asia vaikka tehtäis kakstoista lasta... ja ihan luultavasti te keillä on joku viis lasta pärjäätte ihan hyvin??
siis otan osaa teille muillekkin ketä on saanu törkeyksiä kuulla..
en jaksa tajuta miten muilla on ees oikeus sanoa ihan mitä vaan törkeyksiä, koska kuitenkin ollaan aina itse hoidettu lapset ja hyvin pärjätty.. ehkä osa on vaan niin katkeria odotetusta pikku ihmeestä, ettei pysty toiselle sitä sallimaan ilman piikittelyä???

niin ja peukutukset pahoinvoinnin kanssa pyöriöille.. enään muutama viikko kaikilla et ois se maaginen 12 täynnä ja useinhan sillon se ainakin lievittyy.. :hug:

 

meillä on viisi lasta tullut 6vuodessa3kuukaudessa, eka väli oli 1v7kk, sitten 1v5kk, seuraava 1v3kk, ja tasan 2vuotta...nyt ikäeroksi tulee 2v4-5kk...esikoinen nyt kahdeksan vuotta ja nuorin täyttää 2v.

joo minäkin saan jatkuvasti kuulla ehkäisystä ja sterilisaatiosta...erityisesti omilta vanhemmiltani...ja joka lapsen jälkeen "älkää nyt enempää vaan tehkö"...aborttiin painostaa oma suku...tosi rumia kommentteja tulee usein..
en jaksa enää välittää, vaikka joka kerta se kuitenkin "sattuu"..