Huhtikuun helmet 2010 **syyskuussa (ja vähän elokuussakin)**

Voi hyvänen aika.. Tuntuu niin pahalta aatella että joillekin tulee tuommoisia kommentteja. Luulis että vauvauutisen vastaanottaja ymmärtäis edes pitää sisällään tuollaiset ajatukset oli sitten miten läheinen tahansa. Voimia teille, jotka ootte joutuneet sitä kestämään <3. On meillä oikeus olla onnellinen uudesta tulokkaasta vaikka se olisi kymmenes. "Anopitkin" saisivat olla puuttumatta siihen millainen perhe tekee "poikansa" ja "miniänsä" onnelliseksi.

Tänään saivat molempien vanhemmat ja sisarukset kuulla meijän onnesta. Mieheni äitiltä tuli viesti jossa luki mm. " Voi tätä mummona olemisen riemua.. " Heille tämä olisi neljäs lapsenlapsi. Kolmaskin syntyy vasta maaliskuussa.

 

Me ollaan joka raskaudesta kerrottu np-ultran jälkeen. Nyt se ultra on ens keskiviikkona ja mua jännittää ihan sikana kertominen raskaudesta. Juurikin näiden sukulaisten kommentteja ajattelen. Meillä esikoinen on nyt 7,5v, Kaksoset täyttää marraskuussa 6v ja poika täyttää 4v ens kuussa.
Mä miehen kanssa tästä puhuin, kun minusta on niin jännä et sillon kun meiän piti tehdä päätös raskauden jatkamisesta tai keskeytyksestä, kun pojalla todettiin downin syndrooma niin en edes ajatellut et mitä muut mahtaa asiasta ajatella. Nyt se ajatus muiden mielipiteistä on jotenkin tosi pinnassa. Vaikka siis eihän se mitään vaikuta. Tekee korkeintaan pahan mielen...

Mulla on ollu jo kaks viikkoo yskä ja kurkku kipeä. En saa nukutuksi ja tuun varmaan hulluksi kohta. Eilen kävin lääkärissä ja sain antibiootit keuhkoputken tulehdukseen. Lääkäri oli laittanu mulle sellasen antibiootin, mistä ei ollut paljon kokemusta raskausajan käytöstä. Apteekista katto että rottakokeissa ei ollu havaittu sikiövaurioita. Apteekista soitti sille lääkärille ja kuuri vaihtu Kefalexiin. Kyllä se lääkäri tiesi raskaudesta ja oli kuulemma sitä lääkettä netistä tutkinutkin. En sitten tiedä toiminko jotenkin hysteerisesti, mutta en käsitä miksi pitäisi syödä tollasta lääkettä mistä ei oo varmaa tietoa jos kerta voi käyttää turvalliseksi havaittua lääkettä?!?

Mein poika katos yläkertaan... mentävä

Donnanen rv 11+6

 

Mietin tossa sängyssä pyöriessäni että vieläkö te voitte nukkua mahallaan?
Kun luulis jo että se edes hiukan painais ja tuntuis mahassa 10:llä viikolla mentäessä vai tekeekö mulla se ettei sitä tunne kun tuota mahaa on omasta takaa jo olemassa?

Päivällä taas jos esim. nojaa johonkin pöydän reunaan niin silloin tuntuu semmonen pinkeä kohta mahassa.

Vkonloppuna miehen serkut sai tietää mun odotuksesta ja yks heistä puhkes kyyneliin; on sitä niin odotettukkin.
Nämä serkut on mullekkin todella läheisiä, aivan kuin omia sisaruksia.

Eilen oli hyvä päivä, käytiin koirien kanssa liki tunnin lenkki metsässä, väliin on taas niitä päiviä ettei väsymykseltään yksinkertaisesti pääse tai maha kiskoo niin että ei uskalla lähteä.

9+3

 

Tikkipää en oo pystynyt nukkumaan mahallaan enää moneen viikkoon. Aluksi oli syynä turvotus ja nyt sitten vatsan kasvaminen.
Mitenköhän saisin itteni liikkeelle. Väsymys ja öklö olo on tehnyt sen, että minä innokas ulkoilija en enää saa itteeni pihalle ja liikkumaan. Haluis vaan nukkua ja syödä...

 

Santtu82 voimia siulle! Hyvä, kun sait apua ja toivotaan, että nyt olosi alkaisi parantua! Todella ymmärrän mitä olet käynyt läpi ja itselläkin mielessä ollut keskeytys välillä vaikka en sitä kyllä oikeasti halua.. olen miettinyt, että jos tämä raskaus menisi kesken (toivottavasti ei!) niin en varmaan pystyisi enää uudelleen raskaana olemaan juuri tuon kamalan pahoinvoinnin takia. Vaikka tällä kertaa olo on ollut helpompi kuin viimeksi niin silti on rankkaa .

Ultrassa käyty ja rauhallinen tapaus masussa köllii. Näytti olevan neljä päivää nuorempi kuin menkoista laskettuna eli viikot nyt 11+2. Laskettu aika ei kumminkaan muuttunut.

Olo on välillä ihan hyvä ja nyt sitten taas ihan perseestä. Viime yönä tuli syömisen jälkeen syöksyoksennus vessan seinään ja koko pytty oli ihan kuorrutettuna. Vaikea pidättää edes sen lyhyen matkan verran.. Onneksi mies siivosi ja on ihanan avulias. Meinasi itku tulla...

Meillä on ensi viikolla muutto edessä. Ihanaa päästä muuttamaan, mutta onhan se rankkaa. Jotenkin helpottavaa päästä paikkaan, jossa ei ole jokaisesta huoneesta "oksennusmuistoja" .

Haleja kaikille menetyksen kokeneille! Olisin ihan musertunut.. :hug:

Dolores ja huima

 

Pikaiset kuulumiset täältä. Huomenna eka neuvola ja ultra,jännittää hirveästi!!

Meillä lapset syntynyeet 2000,2002,2004 ja 2007.

Noista ihmisten kommenteista vauvauutisiin,itse en aio edes vanhemmilleni kertoa vauvasta,en ole ollut äitini kanssa väleissä puoleen vuoteen juurikin lasteni "takia" ,siskoni saa jos haluaa niin kertoa heille,varmasti saavat raivokohtauksen /syvän häpeän taas lisääntymiseni takia mutta ei kiinnosta/haittaa koska tekemisissä en tule enää äitini kanssa olemaan...että semmonen mummu meillä...

Karoliina83 10+4

 

Meidän pieni ei ollut enää elossa np-ultrassa. Oli lakannut kasvamasta 2-3 vk sitten eikä sydän enää sykkinyt. Kamalat tyhjennystabletit pistettiin samantien mukaan. Järkyttävää kaikkinensa. Toivottavasti viieminen tällainen uutinen tänne, niitä on ollut jo niin paljon. Heippa ja parempaa onnea muille!

 

ginger-lemon-honey Voi kauheeta Oon niin hirveän pahoillani :'( Jaksamisia. En kyllä tiedä miten tollasesta pääsee yli

 

Heipsan kaikille! Mä siirryin tuonne toukokuisiin =) menkkojen kierron mukaan LA olis ollu 29.4 mutta neuvolan ja perjantaisen mukaan 2.5, joten luotan nyt siihen sitten :wave:

Onnea kaikille teille odotukseen!!! Hei hei! :wave:

 

Ensiksi kiitos kaikille haleista :flower:

ginger-lemon-honey, minun piti jo torstaina kirjoittaa, että toivottavasti olen viimeinen joka tähän ketjuun kirjoittaa surullisia uutisia. Paljon :hug: myös sinulle! Minä saan nuo tyhjennystabletit vasta torstaina, ultrataan varmistukseksi ensin ja sitten tabletit...

Perjantaina olin tulossa bussilla Helsingistä kotiin. Jossain vaiheessa tuntui että nyt pyörryttää (olen pyörtynyt monta kertaa elämässäni joten tiedän miltä tuntuu). Nojasin penkissä taaksepäin ja näkö lähti pikku hiljaa ja sitten taju. Jossain vaiheessa tulin taas tajuihini, kun joku mies kyseli onko kaikki hyvin, tiedätkö missä olet jne. Esitteli itsensä ensihoitajaksi, sattui siis samaan bussiin. Sain sanotuksi että pyörryin vain, mutta mies kertoi että olin kouristellut voimakkaasti ja kysyi onko minulla epilepsia. En siis ikinä ole pyörtyessäni kouristellut joten säikähdin itsekin tapahtunutta. Onneksi samassa bussissa oli myös nainen, joka oli menossa terveyskeskukseen, ja jäimme samalla pysäkillä pois ja nainen saattoi minut perille. Olin tarkkailussa iltapäivän. Sydänfilmi oli normaali, samoin verikokeet. Väliaikainen ajokielto ja kiireellinen lähete neurologille Jorviin.
Torstaina se ultra+tyhjennys. En tiedä onko näillä mitään yhteyttä toisiinsa, lääkäri sanoi että pyörtyminen on ok, mutta kouristelut ei ja siksi tutkitaan.

Anteeksi vuodatus, pakko välillä vain purkaa vähän :ashamed:

Unohdin onnitella kaikkia hyvistä ultrakuulumisista, toivon sydämestäni että enää ei tulisi huonoja uutisia, vaan kaikilla menisi loppuun asti raskaudet hyvin! Voikaa hyvin rakkaat kanssasisaret :heart: Jarrusukkia pikkuisille :heart:

Cheetah

 

g-l-h voimia

Cheetah sinulle kanssa suuresti voimia!!!

Mä luulin jo että tuolla masussa on elämä loppunut mutta eilen illalla saatiin vihdoin miehen kanssa sydänäänet kuulumaan!!! IHANAA!!
Mua pelottaa niin paljon tuo pieni ikäero et välil sitä on toivonu kauheita asioita. kamala äiti :ashamed:

Yaden ja itu 9+4??? ei pysy perässä enää..

 

Kotilohikäärme tekee varmasti nyt kuolemaa... Kurkku katkeaa, pää poksahtaa. Onneks lääkäri katto myös mun tulehdusarvot kun olin esikkoa käyttämässä päivystyksessä. Antibiottia molemmille. Kipulääke olis tarpeellista kun Panadolit ei auta ja Buranaa ei kuulemma kannata ottaa vaan kärsiä mielummin :headwall:

 

snowball itellä ei niin kovin isoja lapsia oo tullu mut sisko oli 4800g ja seuraavaa odottaessaan äitille annettiin käynnistysaika lasketulle päivälle jollei synny aiemmin.Syntyi sit 4300g et ei ollu kauheen pieni sekään.

Adrianna meillä ikäerot ekasta tokaan 2v3kk tokasta kolmanteen 3v4kk ja nyt tulee pari viikkoo vajaa 7v kolmosesta neloseen. Esikoinen täyttää kohta 12v.

g-l-h ei hitsi kun tulee huonoja uutisia :hug:

Ja noista muiden reaktioista... Meil kaikki on ihan innoissaan.Äitille kaheksas lapsenlapsi ja mummille kymmenes lapsenlapsenlapsi tulossa Äiti ku onnitteli ni sanoin sille vaa et otan osaa sil on ollu joskus nykyiset 7kpl 12-1v lasta hoidossa samaan aikaan Äiti vaan et eiku ihanaa...vähän outo hyypiö:stick: Tuliki mieleen et iskälle en oo muistanu kertoo mut kai se sen jostain kuulee eiköhän täs oo viel aikaa.

NeliApina ja projekti 8+1

 

Huomenta. Ginger....olen todella pahoillani puolestasi:hug: Olen tosin melko varma, että tulen perässä tämän ikävän asian kanssa. Tänään klo 16 selviää ultrassa, onko vatsassa mitään....tulen tilittämään kuulumisia sitten.
Takana on erittäin huonosti nukuttu yö, meni ihan vatvoessa tätä asiaa ja mielialat vaihteli pinestä toivonkipinästä hysteeriseen paniikkiin ja ihan varmasti tyhjä kohtu oloon. Ja puolentoista viikon päästä pitäisi lähteä etelään lomalle perheen kanssa. Huokaus.
En edes muista kauanko edellisestä keskenmenosta jälkivuoto kesti...saapas nähdä peruuntuuko se reissu sitten. Tiedän, että täällä kotona on kolme pettynyttä pientä matkustajaa sitten.

Äh, jotenkin harmittaa nyt kaikki.

Onnea kaikille muille hyvistä ultrakuulumisista ja sydänäänistä:heart:

Alan laskemaan tunteja tuohon iltapäivään...

 

gingerille kauheesti jaksamisia.. :hug: ja aspenille kans isoja :hug::hug:

ittr näin viime yönä kaks unta että olin sairaalassa.. nous jotenkin niska karvat pystyyn, vaikka kuitenkaan kumpikaan unista ei ollu painajinen.. :|toisaalta oon nähy joka odotus ihan järkkyjä unia.. :/ onks muut alkanu näkee jänniä unia?? tai sit voi olla et parin viikon päähän osuva ultra alkaa nostaa alitajusta stressiä.. tosin istukan äänet kuuluu hyvin ja masu tuntuu kasvavan, joten ei luulis olevan mitään hätää.. niin ja tänään menee kriittinen eka kymmenen viikkoo rikki jotenka kaikkien elimien pitäs vauvalla olla jo kasvanu valmiiks; jotenka luulis kaiken olevan hyvin.. linkitän muillekkin luettavaks kellä menee tänään viikko kymppi rikki; 11. raskausviikko

nyt vaan odotetaan ultria, ja hyviä uutisia.. :heart:

 

ginger :hug: olen tosi pahoillani. Voimia.
aspen varmasti tuskaiset tunnit odottaa ulraa. Toivotaan vielä hyviä uutisia.
cheetah hurjan kuuloinen tuo sinun kohtaus. Toivottavasti ei ole mistään vakavasta kyse. Hyvä että laittoivat tutkimuksiin.
Mulla on np-ultra torstaina ja hermostuttaa hirveesti. Eilen oltiin lasten kans kävelyllä ja mulla yhtäkkiä tuli voimakas viiltävä kipu tuonne alavatsaan, just siihen missä oon niitä kohdun kasvukipuja tuntenut. Vähän aikaa sattui ihan pirusti ja meni sittten ohi. Mutta tietenkin sitä heti ajattelee pahinta...
Äidilleni kerroin viikonloppuna että hänestä tulee sitten 16. kerran mummo. Ilahtunut oli, mutta kysyi vielä varulta että oliko ihan suunniteltu. Ajatteli tietenkin kun olemme miehen kanssa olleet sitä mieltä ettei meille lapsia enää tule ja kun meillä on nyt esikoisen kuvioitten kans muutenkin aikamoista pyöritystä. Onnitteli kovasti =) Isälle ja miehen vanhemmille kerron vasta ulran jälkeen. Jos siis on mitä kertoa.

 

Pitkästä aikaa tänne pääsen kirjoittelemaan. Ihan ekaksi pahoittelut ginger-lemon-honey:hug: ja cheetah Voimia sinne:hug: varmasti tuo tapaus säikäytti:|

Omaa napaa: Oon ollut todella huonossa kunnossa pari päivää. Perjantaina oli ensimmäiset kipeät kohdun kasvukivut, ainakin toivon että ne oli niitä. Ilta meni ihan makoillessa sohvalla ja välillä tuntu että vatsa aivan kramppaa kun nousi seisomaan. Lisäksi mut valtas totaalisen pahaolo.:x Lauantaina oli sit sama kuvio illalla. Eilen oli sit vaan kamala olo. OKsentanu en kuitenkaan oo... Ihmettelinki sitä että kun oon niin vähillä oireilla, pienellä etomisella, selvinny tähän asti että miten tämmösillä viikoilla sit iskee tällänen olotila. Noh toivon että se vaan tarkottaa sitä että vauvalla on kaikki hyvin. Mulla on tällä viikolla ne labrakokeet ja ens viikolla onki sit taas neuvola. Toivon et siellä neuvolassa saatas sydänäänet sit kuuluviin ekaa kertaa niin vois taas vähän huokasta.=) Tuntuu että siitä varhaisultrasta on jo ikuisuus...

äizikkä Mä oon nähny unia jo ihan eka viikoista asti. Ja mä nään niitä koko yön. Ja välillä ne on tosi sekavia unia ja välillä taas aamulla muistat kaiken niistä. Hävettää myöntää mut mä nään ihan sika paljon seksiunia. En oikeesti käsitä että mistä se johtuu... Esikoiseltaki näin ihan hirveesti koko odotusajan unia, mut en kyl enään muista et oliko nekin sit seksiunia... Mites te muut näättäkö te unia paljon? Tai oottako edellisessä raskaudessa nähny?

Niin ja toi meidän esikko on syntyny 06/2008 eli ikäeroa tulee 2v 10kk

nyt täytyy lähtä hellan eteenn laittaan jotain sapuskaa vapaapäivän kunniaksi.

liinukka83 ja nimetön 9+6

 

Äizikkä Täälläkin on nähty ihan alusta asti joka yö mitä villimpiä unia. Useimmissa niistä oon kyllä ollut raskaana. Menin yhdessä unessa muun muassa rippileirille ison mahan kanssa. Siellä oli pappina Jani Volanen (se näyttelijä siis). Se kauheesti haukkui mua moraalittomaksi, kun olin raskaana vaikka ei ollut edes naimalupaa...

Ginger.Lemon.Honey Oon todella pahoillani puolestasi! Todella!

Mulla on ollut kova huoli omasta lapsesta keskenmenojeni takia koko ajan. Tosin reilun viikon ajan olo oli niin kurja, etten enää osannu lapsesta huolehtia, kun kaikki aika meni omaan selviytymiseen. Mutta luin eilen tuon viestin ja heti iski kauhea kauhu. Mitenkähän mun pikkuinen voi? Ja sitten näin viime yönä unta, että meinasin saada keskenmenon ja hello! Pelko is back!

NP ultra on vsta 5.10. Eli tasan 2 viikon kuluttua. Pelottaa. Etenkin, kun tänään ei ole ollut niin pahaa pahoinvointiakaan kuin ennen... Toisaalta, joo, näillä viikoillahan sen pitäisikin helpottaa. (Ja sitähän tässä oon toivonut) Ja viikko sitten vauva ultrattiin (viikolla 9.) ja kaikki oli hyvin. Mutta silti. Nyt on taas pelko ja kauhu seuranani... Vaikka tänään päästiinkin jo kaksinumeroisille viikoille.

Onhan kaikki hyvin, onhan? Voi kuinka toivoisin, että kaikki olisi hyvin, pahoinvointi helpottaisi ja voisin vihdoin alkaa nauttia raskaudesta.

Santtu ja katkarapu 10+0

 

Eka neuvola takana, eläväinen sikiö löytyi :heart:, eka lääkärinneuvola jo nyt keskiviikkona tasan 11viikolla ja parin viikon päästä ultra =)

 

Niin ja heiahai,,,

Onks täällä kokemuksia Dopplereista? Ajattelin tänään, tässä huoleni keskellä, että tilaisin dopplerin. Saisko sillä kuulumaan sydänäänet jo nyt, kymppiviikolla? Ultrassa ne näkyi kyllä joo, mutta voisiko kuulua kotona?

Ja jos on kokemuksia, niin onko dopplerin hinta tae toimivuudesta vai ainoastaan merkki siitä, että mitä kalliimpi sitä enemmän lisätoimintoja kuten nauhoitusmahdollisuus tai kuulokkeiden sijaan kaiutin?

 

santtu82 Mulla on kokemusta dopplerista jo esikoisen aikaa ja mulle oli kyllä ihan ehdoton vehje.. Sain esikoisesta ja tästä kuulumaan viikolla 9+..mutta toki sekin yksilöllistä..mutta luulisin että kuuluu kyllä kun jaksaa etsiä.

Meillä on tuo nauhotusmahdollisuus ja kaiutin minkä koin kivaksi..tosin en maksanut siitä siltikään kauheasti. ja en usko et hinta on tae toimivuudesta.. Angelsounds:in dopplerit olen kuullut hyväksi.

Yaden ja itu 9+5

 

Hei kaikille!

Iso :hug:b kaikille suru-uutisia saaneille. Tuntuu, että ne tulee aina ryppäissä.

Omaan oloon ei kummempaa. Kuvotus ja väsymys on väistyneet. Tai no, se normaali vuorotyöstä johtuva on jäljellä, mutta sen saa onneksi nukkumalla pois.

Doppleri on nyt käytössä jo kolmannen raskauden aikana. On se kyllä kätevä vehje, tosin silläkin voi saada itsensä hermoraunioksi. Nyt tässä raskaudessa sain äänet ekan kerran kuuluviin rv 8+4, löytyivät tosi helposti. Nyt on vauveli ilmeisesti vaihtanut paikkaa, ja saa todenteolla etsiä. Mulla on taaksepäin kallistunut kohtu, ja todennäköisesti majailee siellä pohjalla selällään, joten äänet kuuluvat vaimeina ja kaukaa. Huomasin, että täysi virtsarakko vielä vaimentaa lisää.

Edellisessä raskaudessa velipoika teki saman tempun rv 17, ja silloin syöksyin kauhusta kankeana yksityiselle ultraan. Nyt olen ollut maltillisempi, kun lääkäri silloin selitti, mistä se äänien kuulumattomuus voi johtua.

Mulla on nyt tuo pahin keskenmenopelko vähentynyt, kun ollaan ohitettu viikot, joilla ne edelliset on tapahtuneet. Tilalle on tullut pelko, että np-ultrassa paljastuu jotain kauheaa. Verikokeisiin tai muihin jatkotutkimuksiin en mene, ellei turvotus ole huimissa mitoissa. Ikäni puolesta tuo verikoe aiheuttaisi melkein automaattisesti hälytyksen. Mulla np-ultra on ensi viikon maanantaina, silloin on arviolta tasan rv 12.

Tikkipää Ei se maha yleensä tunnut vielä rv 10. Riippuu vähän kohdun asennosta ja muutenkin ruumiinrakenteesta, milloin alkaa puskea itseään ulospäin. Mulla raskaus näkyy todella myöhään, yleensä vasta rv 24-26. Viimeksi ehdin jäädä töistä pois rv 30 ilman, että työkaverit tiesivät mihin lähdin. No, 90% on miehiä, joten eivät välttämättä osaa katsoa sillä silmällä.

Meillä ei ole siis tapana huudella näistä raskauksista, kukaan ei vielä tiedä. Ei lapset tai sukulaiset, ainoastaan minä ja mies ollaan tietoisia. Lapsille kerrotaan, jos np-ultrasssa kaikki näyttää hyvältä. Tähän on syynä tuo kolmen vuoden takainen kohtukuolema. Siitä päivästä lähtien kun lapset tietävät, on heillä ajatuksissa jälleen se vauvan menettämisen pelko, tästä on kokemus edellisestä raskaudesta. Halutaan siis säästää heitä mahdollisimman pitkään. Huhtikuuhun kun kuitenkin vielä aikaa.

Sukulaiset ovat aina kauhistelleet meidän lapsilukua, ja sieltä ei ole mitään positiivista kuulunut enää kolmannen lapsen jälkeen, joten näkevät tilanteen sitten kun sen aika on. Muutenkin ollaan aika vähän tekemisissä, johtuen meidän molempien vuorotyöstä ja pitkistä välimatkoista. Harvoin ollaan vapaalla silloin kun "normaalit" ihmiset tapailevat toisiaan.

Ikäerosta Meillä tulee esikoisen ja kuopuksen ikäeroksi huimat 16v. En voi uskoa, että meidän ensimmäinen vauva on jo rippikoulun käynyt. Toka on nyt 13v, kolmas 12v, neljäs 9v, viides 6v, kuudes enkelipoika 4/07 ja seitsemäs on nyt 2v 2kk.

Pirteitä syyspäiviä teille kaikille!

Scala ja Toivo Itunen rv 11

 

Jeps, tulin juuri ultrasta....ja aamulla keskussairaalaan hakemaan ne pillerit millä kohtu tyhjenee, eli siellä oli vain 2mm pituinen juttu, mikä ei kasva eikä kehity mihinkään suuntaan. Ei ollut pikkuisella tarrasukkia siis tarpeeksi.

Mieli on tyhjä ja harmittaahan tämä, mutta kun ei näille asioille pieni ihminen mitään voi.

Halauksia kaikille, kiitos tsemppaamisesta ja myötäelämisestä...

Ihanaa odotusta jokaiselle, ja pikkuvarpaiden tuoksua keväälle:heart:

 

:hug: voimia aspen.

 

Hei taas kaikille pitkästä aikaa.

Voi, ja pahoitteluni kaikille sureville. :headwall: Miksi pitää käydä noin..?

Tikkipää Kyselit joku aika sitten että voiko maata mahallaan.. Ite en voi enää kun maha on jo niin pullea. Tykkään kyllä lukea sängyllä maaten mahallaan ja siksi laitan tyynyt rintojen ja lantion alle ja maha ikään kuin "roikkuu" tyynyjen välissä. Eipä paina mahaa (ainakaan vielä).

Tuntuu että monien sukulaiset ei katso hyvällä raskautta. Oma äitini, josta tulee ensimmäistä kertaa mummu, oli todella onnellinen kuullessaan uutisesta. Isän pappa-kommenttia en ole vielä kuullut mutta eiköhän tuo jotain mainitse kun seuraavan kerran nähhään. Anoppi ja appi (joista tulee myös ekan kerran isovanhemmat) oli kans ihan positiivisella mielellä, mutta ei kuulemma uskalla vielä kertoa mieheni sisaruksille asiasta. Ite oon maininnu osalle sisaruksista mutta nuorimmat ei vielä tiiä. Kaikkihan sen massun kuitenkin jo huomaa kun minä muuten laihukaisena kuljeksin ison mahani kanssa. Ollaan mieheni kanssa kahden viikon päästä menossa käymään molemmissa "mummuloissa", kaikki reissut pitää suunnitella aika tarkkaan varsinkin kun on lähössä hiukan kauemmas. Anoppilaan on matkaa n. 790km ja omaan lapsuudenkotiin n. 900km.

Ensi viikolla 28.9. on seuraava ultra ja sitten vasta nään pikkukullan kellumassa. Hassua kun välillä tuntuu että onkohan tuola masussa ketään kun ei tunnu miltään. Pitkän pyörä- tai kävelylenkin jälkeen tuntuu hiukan painetta alavatsassa ja siitä kuulemma tietää että vauva on vielä "tallessa".

Alkaa jo väsyttää, täytyy kai lähteä nukkumaan. |O

mmaarita rv 11+4