Olen samaan mieltä Anin kanssa. Meillä ongelma oli se, etten pahimpina huutoaikoina enää oikein tiennyt kuin rinnan, joka lasta auttaa. Ja sekään ei aina... Sylissä riuhtoi ja huusi aivan samalla lailla kuin yksin sängyssäkin.Alkuperäinen kirjoittaja Ani79:Mielestäni siis kannatta kunnioittaa oman lapsen tarpeita, ja tarjota hänelle, mitä hän on vailla, eli esim. turvaa, jos sitä kaipaa... Lapsi ei ole kone, ja heillä on yksilölliset tarpeensa...Ja aika auttaa
Mutta ajattelin nyt tulla kertomaan, että me aloitimme extempore unikoulun viime lauantaina, kun poika heräsi jo tunnin unien jälkeen huutamaan. Ikää oli silloin 10,5 kk. Kello oli yhdeksän, joten jaksoimme miehen kanssa vielä silloin hyvin vetään yhteen hiileen ja kehitellä systeemiä.
Eli meillä ongelma on liittynyt selvästi rintaan ja siihen liittyvään uniassosiaatioon. Halusimme, että poika rauhoittuisi väsyneenä myös minun syliin tai viereen ilman rintaa ja halusimme samalla lopettaa yösyönnit. Teimme niin, että aina kun poika alkoi raivota sylissäni isä otti hänet sylistäni tai vierestäni omaan syliinsä ja hyssytteli häntä. No siitä poika hermostui vielä enemmän ja huusi ätä ätä ja osoitti haluavansa viereeni/syliini. Isä antoi hänet minulle ja poika oli vieressäni aina niin kauan, kuin alkoi jälleen raivota. Pieneen itkuun ei reagoitu näin, ainoastaan selkeään raivoamiseen ja vihaiseen huutamiseen. Rauhoittelin häntä vieressä ja sylissä silityksillä ja shhh shhh ääntelyllä. Ensimmäisellä kertaa hän jaksoi n. 1,5h liikkua sylistä syliin, eli alkoi aina raivota vieressäni ja isä otti hänet syliin, ennen kuin nukahti. Sinä yönä seuraava herääminen vei 20 min ja muutamia siirtoja ja kolmas herääminen enää vajaa 10 min.
Näin on nyt menty viikko ja pojan unet ovat selkeästi rauhoittuneet ja yösyönnit on saatu loppumaan. Imetän enää viiden kuuden aikaan aamulla, jolloin poika muuten heräisi. Näillä aamusyötöillä saadaan jatkettua unta seitsemään kahdeksaan asti. Erityisesti on rauhoittunut alkuyö, jolloin hän nukkuu nykyisin 3-5 h (kerran jopa 6 h!!) putkeen ennen heräämistä, mikä on hänelle paljon. Ennen mentiin 1,5-2,5 h pätkissä, joskus huonomminkin.
Eli voisin kyllä sanoa, että meidän poika vaati tällaisen selkeän ehdollistamissysteemin, jotta "tyytyi" rauhoittumaan myös minun sylissäni tai vieressäni ilman rintaa. Tämä systeemi auttoi myös tähän huutamalla nukahtamiseen ainakin iltaisin. Päiväunille mennessä on huudettu vanhaan tapaan silloin tällöin...
Että pitkä on tie ollut, eikä vieläkään olla saatu nukkua "yötä läpeensä", mutta parempaan suuntaan. Tästä pienin askelin eteenpäin. Tuntuu hyvältä, että voin olla pojalle rauhoittava syli myös ilman rintaa. Nyt hän nukkuu alkuyön omassa sängyssä ja loppuyön vieressämme. Ja nyt tuntuu, että ihan sama missä nukkuu, kunhan nukkuu ja nukahtaa ilman suuria raivohuutoja.
=)