jonkun moka joka saa sinut...?

olin teini kun tämä sattui, mutta mieleen on jäänyt.. oma äitikultani näki lehdessä kenkämainoksen ja huusi hölmistyneenä " RAUHALLISET NILKKURIT!"" no, olivat kyllä ihan vain nauhalliset...

 

Meillä on tuossa alakerrassa vuodesohva. Vauva nukkui syötön jäljiltä meidän sängyssä, joten meille jäi mukavasti sitä kuuluisaa kahdenkeskeistä aikaa siinä iltasella... Vietettiin se hetkonen siinä vuodesohvalla sitten tietysti. Siinä kun vielä pötköteltiin, mies nukahti. En hennonnut herättää häntä, hain vain peiton ja peittelin siihen nukkumaan, itse painuin omaan petiini.

Keskellä yötä pimeydestä kuului hillitön "sprojoingggg" ikään kuin iso vieteri olisi pitänyt ääntä. Pinkaisin katsomaan, ja kauhistuin - sohva aukeaa vuodesohvaksi siten, että selkänoja painetaan alas, eli siellä selkänojan puoleisessa reunassa ei ole tietenkään yhtään jalkaa tukemassa, kun sohva on levitetty sängyksi. Mies oli unissaan kierinyt liian reunalle, sohva oli kallistunut, sitten lipsahtanut jaloiltaan ja mekanismi oli rävähtänyt kiinni kuin hiirenloukku ikään. Sohvan selkänoja oli lattiaa vasten, yhdeltä sivulta ansan sulki se seinä, jota vasten sohva oli ollut, kolmion kolmantena sivuna oli sohvan istuinosa. Kaiken keskeltä näkyivät miehen jalkapohjat, kokonaisuus oli kuin hotdog, mies nakkina siellä sisällä.

Tempaisin sohvaa kauemmas seinästä tarkoituksenani auttaa mies pois pinteestä. Hätäpäissäni jotakin siinä solkotin, ennen kuin huomasin, että super-unenlahjoilla varustettu mies ei edes herännyt sohvan puristukseen, vaan oli pirun äkäinen, kun minä kotkotin hänet hereille. Säikähdykseni muuttui suuttumukseksi, minä kun sentään olin hänestä huolissani ja toinen sen kuin murahtelee. Painelin takaisin petiini ja jätin miehen leikkimään nakkisämpylää. Vasta viitisen minuuttia myöhemmin kuului ääntä, kun jouset antoivat myöden ulos mönkivälle miehelle... Jousen ääni (josta koko homma alunperin alkoi) sai minut nousemaan vielä kerran sängystä katsomaan miten miehen kävi. Ja helkkari, kun mua alkoi naurattaa. Yritin tyrskiä miehelle, etten minä hänelle naura, vaan tilanteelle, mutta eipä se mitään auttanut, hohotin ihan hysteerisenä. Vauva ei onneksi herännyt, tulee näemmä isäänsä.

 

 

Ei niin keittiö ihme-ystäväni ajatteli tehdä käymään tulevalle sulhoehdokkaalle sellasen sitruuna tortun, joka tehdään sitruuna kiisselistä. Menin käymään kun pyysi niin ystävä kysyi että kauan tätä keitetään että tää liukenee. Mietin että mikä liukenee niin kattilassa oli vettä, rasvaa, jauhoa, sokeria ja kokonainen sitruuna. Ohjeessa luki että sitruunan kuori sekä mehu. Ajatteli että se siinä sitten mössääntyy ajan kanssa. Samainen leidi teki illanistujaisiin jauhelihapiirakan muropohjalla (valmis) kun ajatteli että on parempaa :$

 

Jaa niin joo, ei tämä kai moka ole, mutta jotenkin nololle se kumminkin tuntui... Toissavuoden jouluruuhkassa lähdin ostoksille. Yllä tietysti talvitakki (keinokuitua, pirulainen) ja tavalliseen tapaan tukka auki. Yhden liikkeen kassajonossa seistessäni päänahkaan tuli jotenkin kumma olo. Siinä vieressä oli suunnilleen minun korkuiseni pino tyhjiä ostoskoreja, niitä muovisia. Ne plus jo muutenkin takin takia sähköistynyt tukkani saivat aikaan sen, että pääni oli kuin kuituvalaisin. Olkoonkin, että minulla on hiukset lapojen alapuolelle, ne jaksoivat nousta sojottamaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Ne asettuivat vasta, kun pääsin kassajonossa eteenpäin, kauemmas siitä hemmetin sähköisestä ostoskoripinosta

 

Oli kaverin kanssa elainpuistossa ja sanoin ohimennen etta puistossa on ieni vasikka uutuutena. Kierreltiin siina aikamme ja eksyttiin vasikan luokse jolloin kaverini ihmettelee lapselleen etta 'ompas iso lehma, mennaan etsimaan se vasikka' Hetken paasta jatkettiin matkaa ja keskustelua lehmista ja kaveri siihen etta hanenkin muistaa lapsena lypsaneensa sukulaisten luona, no ei siina mitaan mutta keskustelu siirtyi sisaltamaan myos sonnit jolloin kaveri totesi etta 'en kylla tiedakaan oliko se sonni vai lehma kumpaa lypsin lapsena'

 

hups keikkaa

 

Koulutaksiin mentäessä mulla oli tapana sanoa huomenta ja poistuessa Heippa ja kiitti kyydistä... No eräänä aamuna väsyneenä ja myöhässä sanoin tomerasti "Heippa ja kiitti kyydistä"... Hävetti. Ja yläasteella sanoin matikan MIES opettajalle: "Hei äiti..."

 

Aivan loistavia!

 

*merks, jäin s.11*
Aivan loistavia!

 

nosto

 

Nostetaas taas

 

nosto

 

Meillä on tuossa alakerrassa vuodesohva. Vauva nukkui syötön jäljiltä meidän sängyssä, joten meille jäi mukavasti sitä kuuluisaa kahdenkeskeistä aikaa siinä iltasella... Vietettiin se hetkonen siinä vuodesohvalla sitten tietysti. Siinä kun vielä pötköteltiin, mies nukahti. En hennonnut herättää häntä, hain vain peiton ja peittelin siihen nukkumaan, itse painuin omaan petiini.

Keskellä yötä pimeydestä kuului hillitön "sprojoingggg" ikään kuin iso vieteri olisi pitänyt ääntä. Pinkaisin katsomaan, ja kauhistuin - sohva aukeaa vuodesohvaksi siten, että selkänoja painetaan alas, eli siellä selkänojan puoleisessa reunassa ei ole tietenkään yhtään jalkaa tukemassa, kun sohva on levitetty sängyksi. Mies oli unissaan kierinyt liian reunalle, sohva oli kallistunut, sitten lipsahtanut jaloiltaan ja mekanismi oli rävähtänyt kiinni kuin hiirenloukku ikään. Sohvan selkänoja oli lattiaa vasten, yhdeltä sivulta ansan sulki se seinä, jota vasten sohva oli ollut, kolmion kolmantena sivuna oli sohvan istuinosa. Kaiken keskeltä näkyivät miehen jalkapohjat, kokonaisuus oli kuin hotdog, mies nakkina siellä sisällä.

Tempaisin sohvaa kauemmas seinästä tarkoituksenani auttaa mies pois pinteestä. Hätäpäissäni jotakin siinä solkotin, ennen kuin huomasin, että super-unenlahjoilla varustettu mies ei edes herännyt sohvan puristukseen, vaan oli pirun äkäinen, kun minä kotkotin hänet hereille. Säikähdykseni muuttui suuttumukseksi, minä kun sentään olin hänestä huolissani ja toinen sen kuin murahtelee. Painelin takaisin petiini ja jätin miehen leikkimään nakkisämpylää. Vasta viitisen minuuttia myöhemmin kuului ääntä, kun jouset antoivat myöden ulos mönkivälle miehelle... Jousen ääni (josta koko homma alunperin alkoi) sai minut nousemaan vielä kerran sängystä katsomaan miten miehen kävi. Ja helkkari, kun mua alkoi naurattaa. Yritin tyrskiä miehelle, etten minä hänelle naura, vaan tilanteelle, mutta eipä se mitään auttanut, hohotin ihan hysteerisenä. Vauva ei onneksi herännyt, tulee näemmä isäänsä.

 

Tuttava oli kaupassa ja oli näkevinään toisen kaverinsa leipähyllyn vieressä. Meni hyllyn taakse odottamaan että "kaveri" tulisi lähemmäksi.. Kun "kaveri" kohdallaan otti sylillisen leipiä ja pudotti "kaverin" kärryyn ja tokaisi et siinä koko perheelle..
Samalla katsoi "kaveriaan" ja huomasi että ihminen olikin ihan tuntematon..

 

 

Nostan :attn:

 

Vihdoin sain kaikki 33 sivua luettua... Ja nyt, hoplaa!

 

Lähdettiin illanviettoon kaveriporukassa ja olin tälläytynyt ihan viimeisen päälle, mutta en päässytkään yökerhoon muiden mukaan. Oli kiireessä ja pikku maistissa unohtunut vanhat kuluneet ja likaiset lenkkarit jalkaan.

 

\

Olipa kerran tyttö, joka tapasi baarissa miellyttävän miehen. Yksi asia johti toiseen ja tyttö ja mies löysivät itsensä miehen asunnolta... yö oli taivaallinen...
Aamulla mies sanoi tytölle, että hänen pitäisi lähteä töihin, mutta tyttö voisi jäädä kyllä nukkumaan, kunhan huolellisesti tarkistaisi lähtiessä että ulko-ovi olisi varmasti kiinni, se kin oli hiukan hankala...
Tyttö nukkui muutaman tunnin ja heräsi... yllätti hirmuinen s.ontahätä... Äkkiä vessaan ja hirmuiset rapulapäästeet...ja kuinkas ollakkaan, ei pönttö vetänyt... Hädissään tyttö ei keksinyt mitään muuta kuin että keräsi kikkareet pussiin ja ajatteli heittävänsä pussin pihalla roskikseen...
Lähtiessä tyttö kirjoitti miehelle vielä lapun täyteen pieniä rakkaudentunnustuksia...niin taivaallinen yö oli ollut...jättipä vielä puhelinnumeronsakin miehelle ja pyysi soittelemaan...
Tyttö astui ulos asunnosta, varmisti että ovi oli varmasti kiinni, kuten mies oli kehottanut... astui muutaman askeleen, pysähtyi...
"EI P.ERHANA! PUSSI TÄYNNÄ SONTAA OLI KEITTIÖN PÖYDÄLLÄ RAKKAUDENTUNNUSTUKSIEN VIERESSÄ!!"

Ei voi olla totta...!!!!!

Ei niin. Olen itsekin katsellut kyseisen videon netistä. Ei se kyllä ollu tositapahtuma, mutta hauska huumoripätkä silti.

 

Meillä on tuossa alakerrassa vuodesohva. Vauva nukkui syötön jäljiltä meidän sängyssä, joten meille jäi mukavasti sitä kuuluisaa kahdenkeskeistä aikaa siinä iltasella... Vietettiin se hetkonen siinä vuodesohvalla sitten tietysti. Siinä kun vielä pötköteltiin, mies nukahti. En hennonnut herättää häntä, hain vain peiton ja peittelin siihen nukkumaan, itse painuin omaan petiini.

Keskellä yötä pimeydestä kuului hillitön "sprojoingggg" ikään kuin iso vieteri olisi pitänyt ääntä. Pinkaisin katsomaan, ja kauhistuin - sohva aukeaa vuodesohvaksi siten, että selkänoja painetaan alas, eli siellä selkänojan puoleisessa reunassa ei ole tietenkään yhtään jalkaa tukemassa, kun sohva on levitetty sängyksi. Mies oli unissaan kierinyt liian reunalle, sohva oli kallistunut, sitten lipsahtanut jaloiltaan ja mekanismi oli rävähtänyt kiinni kuin hiirenloukku ikään. Sohvan selkänoja oli lattiaa vasten, yhdeltä sivulta ansan sulki se seinä, jota vasten sohva oli ollut, kolmion kolmantena sivuna oli sohvan istuinosa. Kaiken keskeltä näkyivät miehen jalkapohjat, kokonaisuus oli kuin hotdog, mies nakkina siellä sisällä.

Tempaisin sohvaa kauemmas seinästä tarkoituksenani auttaa mies pois pinteestä. Hätäpäissäni jotakin siinä solkotin, ennen kuin huomasin, että super-unenlahjoilla varustettu mies ei edes herännyt sohvan puristukseen, vaan oli pirun äkäinen, kun minä kotkotin hänet hereille. Säikähdykseni muuttui suuttumukseksi, minä kun sentään olin hänestä huolissani ja toinen sen kuin murahtelee. Painelin takaisin petiini ja jätin miehen leikkimään nakkisämpylää. Vasta viitisen minuuttia myöhemmin kuului ääntä, kun jouset antoivat myöden ulos mönkivälle miehelle... Jousen ääni (josta koko homma alunperin alkoi) sai minut nousemaan vielä kerran sängystä katsomaan miten miehen kävi. Ja helkkari, kun mua alkoi naurattaa. Yritin tyrskiä miehelle, etten minä hänelle naura, vaan tilanteelle, mutta eipä se mitään auttanut, hohotin ihan hysteerisenä. Vauva ei onneksi herännyt, tulee näemmä isäänsä.

 

 

No ei tää enää niin hirveesti naurata mutta aikasemmin kyllä... :ashamed:
Ei oo kauaakaan kun olin baarissa ja siellä joku nainen pyyhälsi koko paikan läpi lattiaa viistavä pitkä vessapaperipätkä takamuksesta roikkuen. Kaikki vaan katselivat eikä kukaan mennyt sanomaan, pitihän se mun sitten mennä. Oli aika noloa naista kuten arvata saattaa. Mä en edes tajua miten se on onnistunut saamaan puoli rullaa paperia jäämään housuihin kiinni.

tästä tuli mieleen kun olin baarissa, tanssilattialla heilu tyttö jolla oli paita nurinpäin. ja sen siis huomas tosi selvästi, roikku langanpätkää ja saumat törrötti pystyssä jne. tyttö selvästi luuli että kaikki kattoo kun hän niin ihanasti tanssii kun ohikulkijat vilkas paitaa. mä sitten rohkenin sille mennä sanomaan että hei sulla taitaa olla paita nurinpäin... vähän se meni punaseks ja juos vessaan, ei näkyny enää tanssilattialla.

 

\

minule tulee mieleeen vuosien takaa, tämmöinen:
olin serkkuni luona,kun hänen piti lähteä vahtimaaan naapuriin lasta, seurasimme sitten hänen lähtöään ikkunasta, kunnes huomasimme, että hän meni väärästä ovesta sisään väärälle naapurille...

Samantapainen: tutut oli just muuttaneet rivariin ja pitivät tupareissa naamiaiset. oli siinä väärän oven takaisella mummelilla varmasti kauhun hetket käsillä, kun käärmeenlumoojaksi pukeutunut setä hyökkää oven takaa, pitelee käsiä "sukukalleuksiensa" päällä ja huutaa, että "päästäkää äkkiä sisälle, käärme paleltuu!!!" <br><br>

*reps* *kops*
omg, käärmemies! heräs viimesetki ihmiset tässä mökissä kun repesin ihan totaalisesti!

 

Tulipas luettua koko ketju
Mä olin kerran kouluun menossa metrolla, kun ovien sulkeutuessa joku mies mua tönäs, ja sen seurauksena mun nuttura jäi sinne ovien väliin! Oli kiva matkustaa pää takakenossa nuttura ovien välissä minuutin matka... En sen jälkeen laittanu nutturaa enää kouluaamuina