vierailija
Kaikki menee päin veetä.
Vuosi sitten mulla oli kaunis vaimo, omakotitalo,lapset, hyvä työpaikka, kiva duunikaveriporukka, hyvä palkka, jne
Kuten oli ollut jo pitkän aikaa.
yhtäkkiä kaikki muuttui
Nyt vaimo pyörittää jotain vierasta miestä leikkimielellä ja haluaa erota.
Ei puhu minulle enää juuri mitään. Kotona aina airpodit päässä ja ajatukset muualla. Jatkuvasti kirjoittelee tuon uuden ihastuksen kanssa. Ennen esim. kodin siisteys oli hänelle hyvin tärkeää, nyt ei näytä kiinnostavan pätkääkään.
Kavereita mulla ei ole yhtäkään, eikä oikein koskaan ole ollutkaan ylä-asteen jälkeen. Jotain pintapuoleisia hyvänpäiväntuttuja ja työkavereita.
Olen melko epäsosiaalinen ja viihdynkin hyvin yksinäni. Vaimo ja lapset on ollut se mikä minulle on riittänyt. Vaimon kanssa alettiin seurustelemaan varmaan vähän liiankin nuorina.
Lapset alkaa olla sen ikäisiä, että viihtyvät omissa oloissaan paremmin kuin isän kanssa. Ja muutoinkin tarvitsisin kuitenkin aikuista seuraa, läheisyyttä sun muuta. Itse rakkaudella rakennettu talo menee myyntiin. Mulla ei ole varaa sitä yksin lunastaa. Enkä tiedä haluaisinkokaan. Katkeroituisin vain asiasta kun joutuisin ottamaan yli 100 000euroa velkaa taloon jonka olen itse edullisesti saanut aikanaan rakennettua. Lainanlyhennyksetkin olen hoitanut täysin, koska tienasin huomattavasti enemmän. Olen myös jäänyt työttömäksi, kun työt entisellä työnantajalla yllättäen loppuivat, ja vaikka töitä varmaan olisi minulle muualla tarjollakin olen niin masentunut erosta, että en ole työkykyinen. Tiedän kyllä, että helpommin pääsisi eteenpäin kun tekisi jotain muutakin kun murehtisi kotona. Mutta en vain jaksa. Pelkkä kauppaan tai lenkille lähtö alkaa olla saavutus. Alkosta olen pysynyt vielä erossa, mutta eiköhän se tule seuraavaksi kuvioon, kun joudun varmaan lähteä etsimään jotain laastarisuhdetta yöelämästä. Selvinpäin olen niin jännittäjä ja ujo että en varmasti löydä ketään. Miksikään ongelmaksi tuo kuitenkaan tuskin muuttuu, käytän sitä nimenomaan jännityksen poistoon kuten olen ennenkin tehnyt. Yöelämästä tuo entinenkin aikoinaan löytyi. Olen varmaan jotenkin jossakinmäärin läheisriippuvainen. Yksin nukkuminen tuntuu varsinkin nyt aivan hirveältä, ja yöllä yksin herätessä ajatukset on todella synkkiä. Näen myös jatkuvasti painajaisia. Tinderiinkin menin heti rekisteröitymään, vaikka en ole päässyt laisinkaan yli nykyisestä. Siellä sentään näkyy tykkäyksiä tulevan yllättävän paljonkin, että ehkä minä vielä joskus löydän jonkun uudenkin. Tiedän, että näin ei ole järkevää toimia, mutta en vain siedä tätä yksinoloa.
Miksi elämän pitää olla näin julmaa?
Juuri kun kaikki alkaa vaikuttaa hyvältä vedetään matto alta ja kaikki menee vituiksi.
Ja mitä tässä minun tilanteessa kannattaisi oikeasti tehdä, että ei vain vedä itseään syvemmälle suohon?
Vuosi sitten mulla oli kaunis vaimo, omakotitalo,lapset, hyvä työpaikka, kiva duunikaveriporukka, hyvä palkka, jne
Kuten oli ollut jo pitkän aikaa.
yhtäkkiä kaikki muuttui
Nyt vaimo pyörittää jotain vierasta miestä leikkimielellä ja haluaa erota.
Ei puhu minulle enää juuri mitään. Kotona aina airpodit päässä ja ajatukset muualla. Jatkuvasti kirjoittelee tuon uuden ihastuksen kanssa. Ennen esim. kodin siisteys oli hänelle hyvin tärkeää, nyt ei näytä kiinnostavan pätkääkään.
Kavereita mulla ei ole yhtäkään, eikä oikein koskaan ole ollutkaan ylä-asteen jälkeen. Jotain pintapuoleisia hyvänpäiväntuttuja ja työkavereita.
Olen melko epäsosiaalinen ja viihdynkin hyvin yksinäni. Vaimo ja lapset on ollut se mikä minulle on riittänyt. Vaimon kanssa alettiin seurustelemaan varmaan vähän liiankin nuorina.
Lapset alkaa olla sen ikäisiä, että viihtyvät omissa oloissaan paremmin kuin isän kanssa. Ja muutoinkin tarvitsisin kuitenkin aikuista seuraa, läheisyyttä sun muuta. Itse rakkaudella rakennettu talo menee myyntiin. Mulla ei ole varaa sitä yksin lunastaa. Enkä tiedä haluaisinkokaan. Katkeroituisin vain asiasta kun joutuisin ottamaan yli 100 000euroa velkaa taloon jonka olen itse edullisesti saanut aikanaan rakennettua. Lainanlyhennyksetkin olen hoitanut täysin, koska tienasin huomattavasti enemmän. Olen myös jäänyt työttömäksi, kun työt entisellä työnantajalla yllättäen loppuivat, ja vaikka töitä varmaan olisi minulle muualla tarjollakin olen niin masentunut erosta, että en ole työkykyinen. Tiedän kyllä, että helpommin pääsisi eteenpäin kun tekisi jotain muutakin kun murehtisi kotona. Mutta en vain jaksa. Pelkkä kauppaan tai lenkille lähtö alkaa olla saavutus. Alkosta olen pysynyt vielä erossa, mutta eiköhän se tule seuraavaksi kuvioon, kun joudun varmaan lähteä etsimään jotain laastarisuhdetta yöelämästä. Selvinpäin olen niin jännittäjä ja ujo että en varmasti löydä ketään. Miksikään ongelmaksi tuo kuitenkaan tuskin muuttuu, käytän sitä nimenomaan jännityksen poistoon kuten olen ennenkin tehnyt. Yöelämästä tuo entinenkin aikoinaan löytyi. Olen varmaan jotenkin jossakinmäärin läheisriippuvainen. Yksin nukkuminen tuntuu varsinkin nyt aivan hirveältä, ja yöllä yksin herätessä ajatukset on todella synkkiä. Näen myös jatkuvasti painajaisia. Tinderiinkin menin heti rekisteröitymään, vaikka en ole päässyt laisinkaan yli nykyisestä. Siellä sentään näkyy tykkäyksiä tulevan yllättävän paljonkin, että ehkä minä vielä joskus löydän jonkun uudenkin. Tiedän, että näin ei ole järkevää toimia, mutta en vain siedä tätä yksinoloa.
Miksi elämän pitää olla näin julmaa?
Juuri kun kaikki alkaa vaikuttaa hyvältä vedetään matto alta ja kaikki menee vituiksi.
Ja mitä tässä minun tilanteessa kannattaisi oikeasti tehdä, että ei vain vedä itseään syvemmälle suohon?
)