Kaksplussan juttu "neljä lastamme asuu sijaisperheessä"

Mä oon kyllä sitä mieltä et jos on jo monta lasta otettu huostaan, niin ei sitä ruveta uusia tekemään! Muutenkin siitä jutusta sai todella huonon kuvan päihdeongelmaisista vanhemmista. Onneksi harva on todella noin ajattelematon! Onko mielipiteitä?

 

Heillä oli joskus nettisivut, joilla kertoivat elämästään, mutta perhe haukuttiin ihan lyttyyn av:lla ja muistaakseni poistivat sivut. Mielestäni miellyttävän oloisia ihmisiä ja ihan mielelläni suon heille tuon perheonnen, vaikka aiempi elämä ei nyt niin mallikelpoista ole ollutkaan.

 

En oo juttua lukenut, mutta oon samaa mieltä, että mikäli ei pysty itse huolehtimaan olemassaolevista lapsistaan, ei pitäisi saada / voida hankkia niitä enää lisää.

 

Ajattelin ihan samaa... Eikö kannattaisi ottaa vastuu niistä edellisistä eikä pukata taas lisää maailmaan?
Tietenki jos ei enää korjata voi niin sitten hankalampi mut jos ei ole edellisistään pystyny huolehtimaan niin sitten piuhat poikki

Sääliksi käy noita lapsia

 

Ei mulle tullut lainkaan tuollaisia ajatuksia. Toisaalta onhan lehtijutun perusteella vaikea muodostaa kuvaa perheestä, mutta rohkeita ainakin olivat kun lehteen tulivat. Minusta tuo näytti hienosti sen miten ongelmista voi parantua ja pohjaltakin voi nousta. Hehän käsittääkseni odottavat saavansa loputkin lapsista luokseen?

 

Mäkin oon sitä mieltä, että jos on jo neljän kohdalla kokeillut vanhemmuutta eikä se ole onnistunut, niin pitääkö riskeerata vielä viidennenkin kerran.

Tiedän naisen, joka on yrittänyt leikkiä kotia kolmen miehen kanssa, ja joka kerta meni metsään. Kaikkien liittojen lapset huostaanotettu jo suht pieninä. Nyt hän odottaa taas lasta, jospa tällä kertaa onnistuisi...mutta sen näkee jo nyt, että ei tule onnistumaan. Surullista, lasten kannalta.

 

Samaa mieltä olen.
Miltähän mahtaa tuntua "vanhoista" lapsista kun äiti tekee uusia eikä ole heistäkään huolta pitänyt.

 

Olis kiva lukea tuollainen juttu, jossa haastateltavat esiintyvät nimettöminä ja mukana on sekä bioperheen että sijaisperheen näkökulma...sijaisperhe kuitenkin joutuu ne huostaanoton (ja siihen johtaneen tilanteen) jäljet paikkailemaan lapsista.

 

Minusta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus korjata virheensä.

 

Ei mulle tullut lainkaan tuollaisia ajatuksia. Toisaalta onhan lehtijutun perusteella vaikea muodostaa kuvaa perheestä, mutta rohkeita ainakin olivat kun lehteen tulivat. Minusta tuo näytti hienosti sen miten ongelmista voi parantua ja pohjaltakin voi nousta. Hehän käsittääkseni odottavat saavansa loputkin lapsista luokseen?

Niin, onpa kivaa kun haluavat taas repiä lapset juuriltaan uusista sijoitusperheistään, että saavat kokeilla josko tällä kertaa onnais kodin leikkiminen vai taasko mennään takas huostaan.

Huokaus...

 

[QUOTE="vieras";22239295]Minusta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus korjata virheensä.[/QUOTE]

Mun mielestä ei, jos sen hintana on lasten pompottelu ees taas.

 

Niin, onpa kivaa kun haluavat taas repiä lapset juuriltaan uusista sijoitusperheistään, että saavat kokeilla josko tällä kertaa onnais kodin leikkiminen vai taasko mennään takas huostaan.

Huokaus...

lapsilla on uus elämä, antas niiden olla...eikä tulis repimään niitä pois

 

Heillä oli joskus nettisivut, joilla kertoivat elämästään, mutta perhe haukuttiin ihan lyttyyn av:lla ja muistaakseni poistivat sivut. Mielestäni miellyttävän oloisia ihmisiä ja ihan mielelläni suon heille tuon perheonnen, vaikka aiempi elämä ei nyt niin mallikelpoista ole ollutkaan.

Ei se mua häiritse että aiempi elämä on ollut mitä on ollut. Itse kuitenkin tuollaisessa tilanteessa mieluummin yirttäisin saada lapset sijasiperheistä/laitoksista kotiin ennen kuin lisää tekisin.

 

Ne aiemmat lapsethan ovat syntyneet ennen sitä päihteettömyyden aikaa. Ja nyt kun ovat saaneet elämänsä jaloilleen niin ei niitä sijaislapsia noin vain saada heti takaisin vaan siihen menee oma aikansa. Kovasti täällä ollaan tuomitsemassa toisten vanhemmuus.

 

minusta toi on kauheeta arpapeliä lasten kustannuksella. Eka yritys kusi, ja toinen, ja kolmas, jos sitä vielä kokeilis tuleeko mitään, no ei, mutta kokeillaan vielä kerran jos sittenkin.

 

Niin, onpa kivaa kun haluavat taas repiä lapset juuriltaan uusista sijoitusperheistään, että saavat kokeilla josko tällä kertaa onnais kodin leikkiminen vai taasko mennään takas huostaan.

Huokaus...

Aika usein on kyllä lähtökohta että lapset mahdollisuuksien mukaan palaavat biologisille vanhemmilleen. Joskus se on huono vaihtoehto ja lapset "saadaan takaisin" liian helposti mutta monesti se on hyvä.

 

Ei mulle tullut lainkaan tuollaisia ajatuksia. Toisaalta onhan lehtijutun perusteella vaikea muodostaa kuvaa perheestä, mutta rohkeita ainakin olivat kun lehteen tulivat. Minusta tuo näytti hienosti sen miten ongelmista voi parantua ja pohjaltakin voi nousta. Hehän käsittääkseni odottavat saavansa loputkin lapsista luokseen?

eikö ne sanoneet et joskus ajattelivat asiaa mutta totesivat et nyt on tarpeeksi työtä niissä kahdessa kotona olevassa..en nyt muista tarkalleen.
Ja eihän sitä vielä tossa vaiheessa tiedä onko ne ongelmat todella ohi. Mies on ollut pari vuotta selvinpäin ja naisen lapset on nekin viety jo melko "vanhoina"

 

Ei mulle tullut lainkaan tuollaisia ajatuksia. Toisaalta onhan lehtijutun perusteella vaikea muodostaa kuvaa perheestä, mutta rohkeita ainakin olivat kun lehteen tulivat. Minusta tuo näytti hienosti sen miten ongelmista voi parantua ja pohjaltakin voi nousta. Hehän käsittääkseni odottavat saavansa loputkin lapsista luokseen?

Jos luit tarkemmin, niin hehän olivat todenneet, että eivät olleet kunnolla pärjänneet kun kaikki 4 lasta olivat yhtä aikaa olleet käymässä siellä heidän kotonaan. Oli ollut vähän liikaa näille vanhemmille.

 

Mutta jutussahan oli ettei äiti(?) oikein jaksa näiden nykyistenkään kanssa ja heillä käy perhetyöntekijä että äiti saa omaa aikaa.
Lisäksi ihan jutun alussa mun silmään pisti se että Iinekselle(?) piti saada iillä alkava nimi ettei se toinen iillä alkava tunne itseään ulkopuoliseksi kun kaikkien muiden nimet alkaa jiillä... Ja parin kappaleen päässä mainitaan Veeti-poika (jota isä ei tapaa).

 

Ne aiemmat lapsethan ovat syntyneet ennen sitä päihteettömyyden aikaa. Ja nyt kun ovat saaneet elämänsä jaloilleen niin ei niitä sijaislapsia noin vain saada heti takaisin vaan siihen menee oma aikansa. Kovasti täällä ollaan tuomitsemassa toisten vanhemmuus.

Kauako päihteetön aika on kestänyt?
Ja kauanko se kestää...

Mä olin vielä 1-2 v sitten tosi ylpeä tutun puolesta, kun oli saanut elämänsä kuntoon, ja ollut raittiina n. 8 vuotta. Nykyään se sama ihminen makaa jossain katuojassa tai juo lasinpesunestettä sillan alla, lapset huostassa. Siksi olen ihan hiton epäilevä vastaavien tapausten suhteen.

 

[QUOTE="vieras";22239295]Minusta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus korjata virheensä.[/QUOTE]

Ehdottomasti näin, mutta ei kuitenkaan muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Ne virheet olis pitänyt pystyä tuossa tilanteessa korjaamaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lastensuojelu on puuttunut peliin ja huostaanotto on vasta suunnitteilla. Tai mieluiten jo sitä ennen.

Julmaahan se on, ettei loputtomiin voi antaa uutta mahdollisuutta, mutta vielä julmempaa on antaa se liian monta kertaa lasten kustannuksella. Lapsi ei ole mikään lelu, jonka kanssa voisi kokeilla, josko nyt onnistuisi, etenkään jo kertaalleen huostaanotettu lapsi, jolta on vienyt vuosia toipua ja oppia luottamaan uudelleen, jotta voisi kasvaa terveeksi aikuiseksi. Vanhempien oikeus saada olla vanhempia ei voi mennä edelle lapsen oikeudesta turvalliseen lapsuuteen, jossa hän voi luottaa siihen, että tutut aikuiset pysyvät ja ovat kykeneviä huolehtimaan hänestä kaikista tilanteista, jolloin hänelle itselleen jää tilaa olla lapsi.

Kamalan helposti lapset tuollaisessa tilanteessa tsemppaavat ja ovat aikuisempia ja vahvempia kuin oikeasti ovat. Alkoholistiperheen lapsikin saattaa alle kouluikäisenä hoidella aivan sujuvasti aikuisten vastuut perheessä. Lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen silloinkin kun se on kaikkea muuta kuin heidän etunsa. Valitettavasti se, ettei lapsi ole pystynyt vapaasti olemaan niin pieni, heikko ja tarvitseva kuin oikeasti on, kostautuu sitten myöhemmin kun psyykeä on enää vaikeampi korjata.

 

Ne aiemmat lapsethan ovat syntyneet ennen sitä päihteettömyyden aikaa. Ja nyt kun ovat saaneet elämänsä jaloilleen niin ei niitä sijaislapsia noin vain saada heti takaisin vaan siihen menee oma aikansa. Kovasti täällä ollaan tuomitsemassa toisten vanhemmuus.

ei se helppoa ole niitä lapsia kotiin saada, ei. Mutta luulis olevan sen arvoista..? Ei niitä edellisiä korvata tekemällä uusia!
En koe tuomitsevani heitä, vaan uskon heidän olevan edelleen melko sairaita. Ja sairaalla tarkoitan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja riippuvuutta. Ja mielipiteensähän saa aina sanoa.

 

Ne aiemmat lapsethan ovat syntyneet ennen sitä päihteettömyyden aikaa. Ja nyt kun ovat saaneet elämänsä jaloilleen niin ei niitä sijaislapsia noin vain saada heti takaisin vaan siihen menee oma aikansa. Kovasti täällä ollaan tuomitsemassa toisten vanhemmuus.

Joo, onhan se tosi ymmärrettävää että jos niiden OMIEN lapsien takaisinsaanti ei tapahdukaan noin vain niin onhan se aina kätevämpää tehdä uusia.

 

[QUOTE="vieras";22239295]Minusta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus korjata virheensä.[/QUOTE]

Onko se virheen korjaamista jos tekee lisää lapsia ennen kun on ees koittanu edelliset saada takas?

 

[QUOTE="vieras";22239295]Minusta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus korjata virheensä.[/QUOTE]

Se ei ole tässä asiassa mahdollista.

Lapsia ei saa pieniksi enää, aikaa ei voi kääntää taaksepäin ja tehdä kaikki toisin. Huostaanotto ja vanhempien riippuvuudet ovat jo tehneet lähtemättömän vaikutuksen lapsiin, eikä sitä ikävä kyllä voi korjata millään.