Kerro elämäsi pahimmasta krapulasta

Ekat kännit. Join ofelia-pullon :x heräsin ensiavusta yltäpäältä oksennuksessa ja ekaks kuvittelin et oon putkassa kun näkyi tiiliseinä heti kun heräsin. Hirvee päänsärky, suussa kamala maku...hyi ihan hirveetä, puistattaa vieläkin kun ajattelen. Ikää oli tuolloin 14 :ashamed:

 

mun kaamein krapula tapahtui 2viikkoa sitten, join illan mittaan muutman olusen ja baarissa paukkuja(en jostain syystä muista että montako) kotiin päästyä aloin oksentamaan ja oksensin pitkälle iltapäivään, vesikään ei pysynyt sisällä ja kun ei ollut mitä oksentaa niin kouristelin ja yökin vain ämpäriin ja samalla tuntui kun joku takoisi vasaraa päähän.. en juo enään ikinä...ainakaan kaljaa...yöks.

 

up

 

Viikonloppuna join pe-la kaljaa, kaljaa ja kaljaa. Piti juoda vähän, mutta... Tänään siis maanantaina töissä vieläkin tärisen, saan paniikkikohtauksia, yrjöttää, paskattaa, väsyttää, sydän hakkaa. Eikä oo eka kerta kun tällasta, krapula saattaa kestää viikonkin. Kerran olen saanut alkoholimyrkytyksen. Muita pahoja krapuloita on silloin kun tajuaa tehneensä jotain todella typerää, esim. flirttailua poikaystävän siskon miehen kanssa, haukkunut koko suvun jne...

 

Kaverin isän 50-vuotis juhlissa viime vuoden vappuna... Maistoin ensin yhden lasin boolia ja totesin että täähän on hyvää :xmas: Kuudennen lasin jälkeen kaveri päätti kertoa että ei kannata juoda sitä boolia niin paljon, se on melkeen kokonaan pelkkää viinaa. Hups. Seuraavasta aamusta on seuraavanlaisia muistikuvia: valon välähdyksiä, oksettaa, en pääse sängystä ylös vaan oksennan jonnekin mikä mun mielestä oli sängynlaita, muttei ollutkaan :x Sitä kesti ilta kasiin saakka, sen jälkeen pystyin jo puhumaan. Vähän.

 

Ehkä se oli toi viiminen, juotiin väkeviä hedelmäviinejä, kankkunen kesti 5 päivää, ekan vuorokauden oksensin koko ajan. :x

 

Mulla varmaan se kerta oli pahin kun sammuin juhannuksena, enkä siis nähnyt mitään ohjelmasta vaan mut vietiin ambulanssilla sairaalaan josse oli hilkulla etten joutunut vatsahuuhteluun.
Ikää muistaakseni 16 tai 17v.

 

Toukokuu 1999. Viimeinen ilta Turkissa, työkaverit järjesti jäähyväisbileet mulle ja kahdelle luokkakaverilleni (työharjoittelussa oltiin). Juotiin, paljon. En edes tiedä mitä kaikkea, mutta luulisin että kaikkea mahdollista :snotty:

Aamulla heräsin siihen, kun kaveri hakkaa huoneeni ovea ja sanoo että taksi odottaa. Senhetkinen poikaystävä makasi vieressä ja ihmetteli että mitä kettua...Matkalaukku oli pakattu jo edellisenä iltana, mutta jostain syystä olin avannut sen ja levittänyt kamat ympäriinsä. Eikun paniikissa tunkemaan tavaroita takaisin laukkuun, totesin että ei onnistu kun olo on niin hutera, ja jätin osan kamoista poikaystävälle (olin tulossa takaisin vajaan kuukauden päästä kuitenkin).

Taksissa alkoi oksettaa, selvisin kuitenkin bussiasemalle saakka, siellä ryynäsin pusikkoon :x

Puolentoista tunnin bussimatka lentokentälle oli järkyttävä. Elämää suurempi päänsärky. Oksetti. Bussi pysähteli välillä, ja jossain Aydinin bussiaseman kammottavissa vessoissa (reikä lattiassa) oksentelin. Bussissa nukuin, oksensin, nukuin, oksensin. Kirkkaankeltaista, kamalan makuista sappinestettä!

Kotimatka kesti yli 15 tuntia. 15 helvetin pitkää ja tuskaisaa tuntia. Lennettiin Dalamanista Istanbuliin, jossa koneenvaihto. Istanbulista Müncheniin, jossa koneenvaihto. Münchenistä Helsinkiin, jossa koneenvaihto, ja sieltä Turkuun. Laatta lensi lähes tauotta Müncheniin saakka, sitten alkoi vatsa rauhoittua, päänsärky kesti kamalana varmaan pari kolme päivää :|

Vannoin, etten juo enää koskaan. Vitut. Join silti, ja kun saman vuoden lokakuussa lähdin taas samaa reittiä kotiin niin olo oli kutakuinkin samanlainen :$ :x , lisäksi henkinen vitutus siksi etten "enää koskaan" pääse asumaan Turkkiin. Vaikka palasin sinne heti seuraavana kesänä ja sinne jäin =)

 

Yllättävää kyllä, kolmesta keskikaljastakin sain joskus puoleen päivään asti kestäneen järkyttävän jysärin ja yrjösession.

Peruskauraa kuitenkin yleensä oli kaljakorillisen, puolentoista Koskenkorvapullon tai kolmen vartin viski- tai vaikkapa Cherry Vodkan (siis jokin noista, ei kaikkea tietenkään samalla kertaa) juomisen jälkeen seuraavana aamuna tullut olo.

Homma yleensä alkoi 9:n maissa aamulla sillä, että juostiin vessaan ja sormien välistä lensi laatta - tai pahimmassa tapauksessa ei ehtinyt kuin metrin päässä olleelle ikkunalle ja siitä ryynit kadulle.

Sitten tuli päänsärky, "yö-yö-yööööööö" -nykiminen (kun mitään ei tule) helvetillinen hiki ja makaaminen vessan lattialla. Hetken päästä olo helpottui, sitä meni sänkyyn, nukahti hetkeksi - heräsi kylmään, otti peittoa, nukahti uudelleen vain herätäkseen "yö-yö-yööö"-nykimiseen muutaman minuutin kuluttua. Ensin tulee kaikki edellisen illan jäänteet, sitten tulee vihreää, sitten keltaista ja lopulta ruskeaa. Suussa maistuu ihan ehta paska, pää tuntuu halkeavan särystä, on sietämättömän kuuma, pyörryttää eikä mikään pysy sisällä paria minuuttia kauempaa.

15-vuotiaasta jonnekin 25 vuoteen saakka sitä jaksoi unohtaa aina parissa viikossa moisen helvetin, mutta näin neljänkympin päälle ei moiseen hulluuteen enää lähde. Edellinen tuollainen kankkunen oli 4 vuotta sitten vedettyäni hanapakkauksen valkkaria illan mittaan huiviini.

Ei ikinä enää. Itse asiassa ihmettelen, miksi pitää edes juoda kahta lasia enempää?
Mikä on kännin lisäarvo?

 

Mitä on krapula

 

marraskuu 2008
join kossukola paukkuja kotona. aika tahtiin niitä vetelin ja ukko oli selvinpäin. aamulla kysyin miksi poika on meidän sängyssä. mies sitten siihen että lapsella on kuumetta 40 astetta.ja ihottuma levinnyt no voi kiesus ei muutakun soitto tk:hon. no tk:ssa tutkivat ja epäilevät ihoherpestä.. minä kauheassa krapulassa seilaan kyykkyyn ylö kyykkyyn ylös ja puhisen. välillä poistun lääkärin vastaanotto huoneesta ja mies jää sinne lapsenkanssa. olo oli jotain aivan kamalaa. lopulta jouduin sanomaan miehelle että en voi olla siellä sairaalsssa enään vaan menen autoon. nukuin autossa ja oksensin välillä ovi auki. se olo vaan oli jotain aivan kauheaa.

 

Yksi kamalimmista on ehdottomasti se, kun reväytin nilkasta nivelsiteet krapulanhaku reissulla. Heräsin jatkopaikasta tukka pystyssä ja meikit levinneenä, ei pysty astumaan toisella jalalla. Ei muuta ku soittamaan isukille, että tuu hakee mut. Se joutu sit kuskaamaan meijät kotiin asti, oli ollut lapsenvahtina kun systerin kanssa oltiin rilluttelemassa, lapset katteli kun minä oksentelin pitkin motarin pientareita... Hävetti ihan sikana!

 

Emmä tiedä- enkä muistakaan kaikkia.
Mutta viimeisin paha on ollu tänään.
Ihan kuollu oon ollut koko päivän. Oon maannu sängyllä, sohvalla, ammeessa vuorotellen.
Ekan kerran pystyin laittaan mitään suuhuni klo 18.00.

En edes juonu paljoa enkä mitään tiukkaa viinaa. Luulen et tää paikkareiden pistesysteemi ja heikko syöminen eielen päivällä vaikutti asiaan.

 

En muista vuotta tarkkaan mutta oltin alaikäisiä kuitenkin...Isommalla kaveriporukalla oli tarkoitus mennä juhlimaan. Silloisen poikaystävän isä oli laivalla töissä ja sieltä saatiin juotavaa, yöksi oli tarkoitus tulla sinne koko poppoo mutta vain minä ja poikaystävä päädyttiin sinne.

Löysimme 60% viinaa, jota päätimme lantata vedellä koska muutakaan lanninkia ei ollut....no laimeni se vähän...

Toinen mitä löydettiin oli taskulämmintä olutta...ei hyvä..

No sitten mentiin diskoon ja kaveri alkoi voida pahoin ja oksensi tuhkakuppiin...ei ihan reunat riittänyt vaan koko seurueen housun puntit sai osansa...

No jossain vaiheessa (sanotaan nyt vaikka matti) oli soittanut isälleen että hakee jotain ruokaa meille aamuksi ..isä teki työtä käskettyä ja oli hakenut 8 bic mac ateriaa...

Heräsin aamulla kamalaan jysäriin ja muisti kateissa...olo oli niin hutera että konttasin vessaan ja silti tuntui ettei kädet ja jalat pidä alla...ekan reissun jälkeen matti tuli sanomaan et jääkaapissa on bic mac ateria sulle : et hää ehti syödä jo 6 ateriaa niistä mitä oli tilannut ..ja taas kontattiin vessaan...

tunnin parin päästä pystyin jo vähän syömään, mutta tuli kuitenkin ylös kaikki mitä meni alas ..oli muuten kiva oksentaa 2-3 sentin mittaisia ranskalaisia nenun kautta...lupasin etten ikuna juo mutta kummasti se on unohtunut :snotty:

Mutta olen ainakin oppinut ottamaan hillitymmin

 

En pysty kuvailemaan. Ei ole ollut krapulaa. Minulle ei tule krapulaa kertakaikkiaan.
Tiedän, tiedän. Nyt sanotte, etten ole juonut tarpeeksi. En totisesti tykkää olla liikaa humalassa, mutta siitä ei sittenkään ole kyse. On kyse jostain entsyymistä, jota kehoni ei vaan eritä. Eli ei okseta, en voi pahoin, olen vain laskuhumalassa seuraavaan iltakahdeksaan saakka.
Nuorempana tuli kokeiltua. Nyt tiedän, missä on nauttimisen ja ylenpalttisen törpöttelyn välinen raja. Ja olen päättänyt mieluummin nauttia - kuten juuri nyt!
(jutellaan seuraavaksi siitä, mistä mieluiten nautiskelette)

 

ne on menny nukkumalla ohi, tosin lasten synnyttyä ei niitä pahoja ole ollukaan. :xmas:

 

on kai noita pahojakin krapuloita ollut, kun "suurkäyttäjä" on. Mut aika sellasta perus-settiä kuitenkin, paitsi että en ole muistaakseni koskaan krapulassa oksentanut.
Muistan kyllä yhden juhannuksen jolloin kaadoin aika huolella 4pv, ja siitä "selvittyäni" yritin päästä vaimon mukaan sen duuniin osastolle hieman rauhoittumaan... oli se kyllä yhtä helvettiä.

Ja tuli toinen kertakin mieleen. Oltiin poikien kanssa Kyproksella ja 4pv aamusta iltaan juopoteltuani, vessassa oksentaessa melkein itkin ja halusin kotiin. Mut en muista oliko se varsinaisesti krapulaa vai liian suurta jurria. Noh, juotiin sit kuitenkin vielä se 3 päivääkin. Kotona pakkasissa ei sit kuitenkaan niin hirveitä darroja ollutkaan, tai sit mä loiventelin tuliaisilla. Vaikee muistaa kun siitä on paljon aikaa...

 

Uutena vuonna 2000, 17-vuotiaana join ensin yhden salmarin ja sitten paukun johon oli pistetty viru valgeeta. Klo 21 menin jo ihan sekaisin, jalat ei kantanut ja oksensin pitkin poikin. Oksensin koko yön ja aamun ja viel iltapäivällä. Luulin kuolevani, otti pumpusta ja päästä ja heikotti. Vannoin legendaarisesti ettei koskaan enää viinaa

 

Olen 31v. nainen ja dokaillu aika tahdilla 2-4 vkossa.
Alussa pysty darrassa käymään duunissa. Nykyään ei mitään asiaa darrassa töihin.
Nykyään oksentelen joka ryypyn jälkeen aivan sairaasti. Juon enää kerran viikossa tai kerran 2vkossa. Veripilkut silmissä kun oksentaminen niin rajua. Henkinen pahoinvointi on sitä luokkaa et vois viiltää ranteensa, itkua. Joskus tärinää, ja darra kestää joskus 3pvää. Rauhottavat auttavat jos ne pysyis sisälläni. Oksentelen yleensä noin 9h putkeen.
On niin rajuja oireita juomisen jälkeen että vakavasti miettien että on pakko lopettaa koko juominen. myös seurustelumielessäkin.

 

on niitä pahempiakin ollut kuin nyt mutta tämä perusolo juomisen jälkeen on niin puistattava, että voisin ampua kuulan kalloon.
Tiedän että olen jonkin sortin alkoholisti kun en osaa ottaa kohtuudella ja viikollakin täytyy vetää koomia.
Eilen paikallisessa ja räävin turpaani taas kaikille. Minusta tulee juodessa röyhkeä, ilkeä ja arvaamaton.
Pitäisi jo ottaa vastuu itsestään mutta aina menee överiksi. Ei paljon taas huvita lähteä kylille kun tuntuu että kaikki katsoo. Olen vielä näkyvässä hommassa ja sekös hävettää. Taas menee monta päivää että saa itsetunnon rippeet kasattua.
Kysyn itseltänoi vaan että miksi pitää juoda. Peiilikuva oksettaa..
Sydän muljuu ja nykii. olen niin rikki kun joku vaan voi olla.

 

Se että joutuu elämään tämän häpeän ja totuuden kanssa saa epätoivoisen olon johon pitää taas juoda lisää jotta kestää itseään...

 

Join konjakkia yhden kapakka illan, en muista kuinka paljon, mutta paljon. Ensin lähti jalat, sitten muisti ja sitten hirvee kankkunen. Kädet tärisi ja päätä särki.

 

Join kotona huoneessani viskiä liikaa, olin 19 v. Aamulla oksetti ja pyörrytti. Elämäni pahin ja samalla ainut krapula, en ole sen koommin sellaista halunnut kokea enkä ole kokenut.

 

Olihan sitä juotu, varmaan neljä tai viis päivää. Sitten se päätty katkeamattomaan oksentamiseen. Oli maanantai. Oli työpäivä. Oli paha olo ja esimies huomautti. Tuli paha mieli.

 

Neljään päivään ei voinut syödä, omenakin tuli heti ulos.
Vettä onneksi pystyin juoda.

Tärisin, vapisin, oli pakkoliikkeitä ja näin harhoja.