Kohtukuolemasta...:(

eikös rv 10:lla ole vielä keskenmeno eikä kohtukuolema...

Kehtaat vielä tulla pilkkua nussimaan tällaiseen keskusteluun! Lääketieteen termein voi olla keskenmeno, mutta ei kellekään sellaiselle jolla se vauva on odotetusti kohdussa kasvanut :kieh:

Kysypäs tuota sellaiselta äidiltä, joka on kokenut molemmat, keskenmenon ja kohtukuoleman. Taitaa asioissa olla vissi ero, vaikka ikäviä tilanteita molemmat.

 

Mun sisaren vauvan kohtukuoleman syyksi paljastui tulehdus :/

 

eikös rv 10:lla ole vielä keskenmeno eikä kohtukuolema...

Kehtaat vielä tulla pilkkua nussimaan tällaiseen keskusteluun! Lääketieteen termein voi olla keskenmeno, mutta ei kellekään sellaiselle jolla se vauva on odotetusti kohdussa kasvanut :kieh:

Kysypäs tuota sellaiselta äidiltä, joka on kokenut molemmat, keskenmenon ja kohtukuoleman. Taitaa asioissa olla vissi ero, vaikka ikäviä tilanteita molemmat.

Juu, mutta ei pidä vähätellä kenenkään surua!

 

eikös rv 10:lla ole vielä keskenmeno eikä kohtukuolema...

Kehtaat vielä tulla pilkkua nussimaan tällaiseen keskusteluun! Lääketieteen termein voi olla keskenmeno, mutta ei kellekään sellaiselle jolla se vauva on odotetusti kohdussa kasvanut :kieh:

Kysypäs tuota sellaiselta äidiltä, joka on kokenut molemmat, keskenmenon ja kohtukuoleman. Taitaa asioissa olla vissi ero, vaikka ikäviä tilanteita molemmat.

Mina tuonne jo vastasin. Kylla kohtukuolema oli niin paljon rankempi seka henkisesti etta fyysisesti.

 

eikös rv 10:lla ole vielä keskenmeno eikä kohtukuolema...

Kehtaat vielä tulla pilkkua nussimaan tällaiseen keskusteluun! Lääketieteen termein voi olla keskenmeno, mutta ei kellekään sellaiselle jolla se vauva on odotetusti kohdussa kasvanut :kieh:

Kysypäs tuota sellaiselta äidiltä, joka on kokenut molemmat, keskenmenon ja kohtukuoleman. Taitaa asioissa olla vissi ero, vaikka ikäviä tilanteita molemmat.

Juu, mutta ei pidä vähätellä kenenkään surua!

Ei tässä kukaan ole ketään vähätellyt, mun mielestäni. Lakatkaa jo tappelemasta.
Kyllä mun ystäväkin puhuu kohtukuolemastaan (rv 13) eikä tulisi mieleenikään mennä oikomaan, että se on "vaan" keskenmeno, vaikka onkin.

 

mullakin oli kohtukuolema vk 6+2, surkeeta oli,

 

Saitte sitten taas riidan aikaiseksi näin kipeästä aiheesta!!
Riidelkää nyt vielä vähän lisää vaikka siitä, kuka suree eniten.

 

Meidän vauvanalku kuoli kohtuun viime kuussa. Oltiin vielä onneksi aika alussa, rv:lla 10. Syynä ilmeisesti myyräkuume jonka sairastin raskauden alussa..olin tosi huonossa kunnossa.

Hei, tuo ei ole kohtukuolema ja minusta on melkein loukkaavaa edes verrata!

Etkö ymmärrä että VAUVA KUOLI KOHTUUN! Ei ollut vuotoja missään vaiheessa eikä mitään!

Niin, minulla on ollut 2 samanlaista keskenmenoa, keskeytyneitä sellaisia viikoilla 13 ja 14, tämän lisäksi viikolla 10 keskenmeno, joka alkoi niukalla vuodolla. Ja viikolla 16 keskenmeno joka alkoi lapsiveden menolla, ja tuon ulospäin niin täydellisen pienen pojan synnytin. Silti minä en ole kokenut kohtukuolemaa, mutta neljä raskasta keskenmenoa. Yhdellekään keskenmenolle ei ole syytä löytynyt, tuon viikon 16 keskenmenon syyksi epäilään kohdussa ollutta polyyppiä, muttei siitäkään ole varmuutta.

 

Ymmärrän mutzi81. Itselläni meni ensimmäinen raskaus kesken vk 17 ja silloin sana "keskenmeno" tuntui todella pahalta. Tietysti tiesin, että keskenmenohan se oli, mutta meidän tuleva vauva oli kuollut mahaani. Toinen asia mitä en kestänyt oli, että puhuttiin sikiöstä. Ne on vaikeita asioita juuri silloin kun ne tapahtuu ja sitä on todella herkällä mielellä.

 

Saitte sitten taas riidan aikaiseksi näin kipeästä aiheesta!!
Riidelkää nyt vielä vähän lisää vaikka siitä, kuka suree eniten.

tälläistänhän täällä kaksplussan palstalla aina on...

 

Huoh, eiköhän ne kummatkin ole yhtä järkyttäviä ja kipeitä asioita, varsinkin jos lapsi on odotettu... Joten onko sillä väliä kummaksi sitä nimittää? Kipeä asia, oli miten oli.

 

Huoh, eiköhän ne kummatkin ole yhtä järkyttäviä ja kipeitä asioita, varsinkin jos lapsi on odotettu... Joten onko sillä väliä kummaksi sitä nimittää? Kipeä asia, oli miten oli.

onhan sillä termillä väliä!!! mitenkään väheksymättä keskenmenoja, mutta jos joutuu synnyttämään vatsaan kuolleen täysikäisen lapsen sitä ei voi mitenkään verrata viikolla kymmenen alkaneeseen verenvuotoon josta plumsahtaa verinen limaklöntti ulos! nim. 3 keskenmenoa kokenut.

 

Minä en ymmärrä mitä tappelemista on asioissa, joilla kaikilla on omat terminsä.Miksi pitää vääntää faktaa joksikin muuksi?

Outoa.

 

Koin varhaisen keskenmenon, ennen 7. raskausviikkoa, ja itkin vain vähän. LÄhinnä pettymystä, en niinkään luopumisen tuskaa. Se oli luonnon laki.

Koin keskenmenon rv:lla 13. Se itketti paljon, kun oli jo niin paljon haaveita ja mielikuvia.

Mutta todellisen luopumisen surun koin vasta sitten, kun synnytin kohtuun kuolleen lapsen. Olin jo tuntenut potkut, nähnyt ultrakuvaa kasvoista jne. Minua suorastaan loukkasi, kun joku keskenmenon kokenut sanoi tietävänsä mille minusta tuntuu. Hän tiesi kyllä mille minusta noiden keskenmenojen kohdatessa tuntui, mutta kohtukuolema oli jo ihan toinen juttu. Kahta keskenmennyttä muistelen muistolehdossa, tämän kohtuun kuolleen hautasimme. Ja en varmasti sano kellekään jo syntyneen lapsensa haudanneelle (esim. 5-vuotiaana kuolleen) vanhemmalle, että juu olen kokenut saman surun.

Minusta on hyvä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Minulla on ollut rytmihäiriöitä, mutta en sano kellekään sydänkohtauksen kokeneelle, että olen ollut samassa tilanteessa. Ei keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuumekaan ole sama asia.

 

Koin varhaisen keskenmenon, ennen 7. raskausviikkoa, ja itkin vain vähän. LÄhinnä pettymystä, en niinkään luopumisen tuskaa. Se oli luonnon laki.

Koin keskenmenon rv:lla 13. Se itketti paljon, kun oli jo niin paljon haaveita ja mielikuvia.

Mutta todellisen luopumisen surun koin vasta sitten, kun synnytin kohtuun kuolleen lapsen. Olin jo tuntenut potkut, nähnyt ultrakuvaa kasvoista jne. Minua suorastaan loukkasi, kun joku keskenmenon kokenut sanoi tietävänsä mille minusta tuntuu. Hän tiesi kyllä mille minusta noiden keskenmenojen kohdatessa tuntui, mutta kohtukuolema oli jo ihan toinen juttu. Kahta keskenmennyttä muistelen muistolehdossa, tämän kohtuun kuolleen hautasimme. Ja en varmasti sano kellekään jo syntyneen lapsensa haudanneelle (esim. 5-vuotiaana kuolleen) vanhemmalle, että juu olen kokenut saman surun.

Minusta on hyvä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Minulla on ollut rytmihäiriöitä, mutta en sano kellekään sydänkohtauksen kokeneelle, että olen ollut samassa tilanteessa. Ei keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuumekaan ole sama asia.

Peesaan tätä!

 

Siskontytär kuoli kohtuun lääkärin virheen takia, siskolla oli ollut paineet katossa ja turvotusta. Lisäksi vauva oli yliaikanen (42+jotain). Vauva oli kuristunut napanuoraan. Terve, kaunis tyttö oli ollut.

Lääkäri sai huomautuksen.

kauheaa!! eikö lääkäri todellakaan joutunut sen ihmeemmin vastuuseen? Miksei siskosi vienyt asiaa oikeuteen?

Ei joutunut. Sisko oli kysynyt asianajajalta, mutta oli saanut vastauksen että ei kannata, koska häviäisi jutun kuitenkin. Vaikka asia oli selvä ja potilasvahinkokeskus tutkinut asian. Siskolle korvattiin vain ja ainoastaan hautajaiset! -lääkäri jatkaa edelleen hommiaan, ja sattupa tämä samanen lekuri olemaan mun leikkaava lääkäri kun kuopus sektioitiin.

järkyttävää... vaikka onhan lääkäritkin kyllä vain ihmisiä mutta todella surullista

No joo onhan ne, mutta... Se olis pitänyt käynnistää. Sisko kävi edellisenä päivänä sairaalassa juuri paineiden ja turvotuksen plus supistelujen takia -> lähetettiin kotiin, jolloin seuraavana päivänä meni takasin kun tunsi ettei asiat ole kunnossa ja kävi näin. Yksi mieslääkäri oli sitten todennut tylysti ultrassa, että kuollut tää tänne on, aletaan käynnistämään.

ai tuollain... justiinsa..sittenhän se käynnistetäänkin kun kuollut on... kamalaa ja karmivaa.... kyl sit ois pitäny vastuuseen saada

Niinpä. :/

Hei, uskaltaako kysäistä että mites siskosi jaksaa nykyään noin kamalan asian takia. Lääkäri olis minun mielestä joutanut pois virasta...Todella surullinen tapaus

Hyvinhän tuo jaksaa. Tää tapahtu v 2000, toki suree vielä, mutta erilailla.

 

Koin varhaisen keskenmenon, ennen 7. raskausviikkoa, ja itkin vain vähän. LÄhinnä pettymystä, en niinkään luopumisen tuskaa. Se oli luonnon laki.

Koin keskenmenon rv:lla 13. Se itketti paljon, kun oli jo niin paljon haaveita ja mielikuvia.

Mutta todellisen luopumisen surun koin vasta sitten, kun synnytin kohtuun kuolleen lapsen. Olin jo tuntenut potkut, nähnyt ultrakuvaa kasvoista jne. Minua suorastaan loukkasi, kun joku keskenmenon kokenut sanoi tietävänsä mille minusta tuntuu. Hän tiesi kyllä mille minusta noiden keskenmenojen kohdatessa tuntui, mutta kohtukuolema oli jo ihan toinen juttu. Kahta keskenmennyttä muistelen muistolehdossa, tämän kohtuun kuolleen hautasimme. Ja en varmasti sano kellekään jo syntyneen lapsensa haudanneelle (esim. 5-vuotiaana kuolleen) vanhemmalle, että juu olen kokenut saman surun.

Minusta on hyvä puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Minulla on ollut rytmihäiriöitä, mutta en sano kellekään sydänkohtauksen kokeneelle, että olen ollut samassa tilanteessa. Ei keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuumekaan ole sama asia.

totta turiset!

 

Siskontytär kuoli kohtuun lääkärin virheen takia, siskolla oli ollut paineet katossa ja turvotusta. Lisäksi vauva oli yliaikanen (42+jotain). Vauva oli kuristunut napanuoraan. Terve, kaunis tyttö oli ollut.

Lääkäri sai huomautuksen.

kauheaa!! eikö lääkäri todellakaan joutunut sen ihmeemmin vastuuseen? Miksei siskosi vienyt asiaa oikeuteen?

Ei joutunut. Sisko oli kysynyt asianajajalta, mutta oli saanut vastauksen että ei kannata, koska häviäisi jutun kuitenkin. Vaikka asia oli selvä ja potilasvahinkokeskus tutkinut asian. Siskolle korvattiin vain ja ainoastaan hautajaiset! -lääkäri jatkaa edelleen hommiaan, ja sattupa tämä samanen lekuri olemaan mun leikkaava lääkäri kun kuopus sektioitiin.

järkyttävää... vaikka onhan lääkäritkin kyllä vain ihmisiä mutta todella surullista

No joo onhan ne, mutta... Se olis pitänyt käynnistää. Sisko kävi edellisenä päivänä sairaalassa juuri paineiden ja turvotuksen plus supistelujen takia -> lähetettiin kotiin, jolloin seuraavana päivänä meni takasin kun tunsi ettei asiat ole kunnossa ja kävi näin. Yksi mieslääkäri oli sitten todennut tylysti ultrassa, että kuollut tää tänne on, aletaan käynnistämään.

ai tuollain... justiinsa..sittenhän se käynnistetäänkin kun kuollut on... kamalaa ja karmivaa.... kyl sit ois pitäny vastuuseen saada

Niinpä. :/

Mutta eikö sikiö menehtynyt siksi, että kuristui napanuoraan, joka taas ei liity verenpaineeseen tai turvotukseen? Siis suoranaisesti ei lääkärin virhe ollut kuitenkaan...Vaikka todella surullinen asia tietenkin onkin.

Siis lääkärin virhe, koska kuristuminen olisi ollut estettävissä (potilasvahinkokeskuksen päätöksessä luki näin ). Olisi pitänyt käynnistää jo paljon aiemmin verenpaineen ja turvotuksen takia.

Hmm.. Mitenhän selittäisin.... Siis kaikki oli ollut ed pvänä ok, mutta oli seuraavana pvänä mennyt takasin liikkeiden vähyyden takia -> ultrattu. Tyttö ei ollut edes juuri sinertänyt kun "syntyi".

 

Meidän vauvanalku kuoli kohtuun viime kuussa. Oltiin vielä onneksi aika alussa, rv:lla 10. Syynä ilmeisesti myyräkuume jonka sairastin raskauden alussa..olin tosi huonossa kunnossa.

Hei, tuo ei ole kohtukuolema ja minusta on melkein loukkaavaa edes verrata!

ja haista sie paska!

miten te voitte olla nuin vittumaisia toisia kohtaan??? missä hemmetissä on empatiakyky?

jos joku kokee keskenmenon kohtukuolemana niin sitten kokee ja ei se jumalauta oo keltään poies!!!

suunnattomasti voimia teille kaikille kohtukuoleman tai keskenmenon kokeneille! se on helvetillinen se kaipuu ja suru! :hug: :hug:

 

Faktat on faktoja: rytmihäiriöt ei ole sama kuin sydänkohtaus, nyrjähtänyt nilkka ei ole sama kuin lonkan tekonivelleikkaus, silmälasin tarve ei ole sama kuin näönmenetys jne. Nämä ovat vain kliinisiä faktoja, joilla on oma lääketieteellinen diagnoosinsa.

Tässä ei vähätellä kenenkään surua, kaipausta ja tuskaa!!! Kohtukuolema ja keskenmeno vaan ovat eri asioita. En ymmärrä, miksi joku haluaa kokea keskenmenon kohtukuolemana. Joku aikaisempi vastaaja kommentoikin, ettei hänkään kurjia rytmihäiriöitään kutsu sydänkohtaukseksi. Miten hän voisikaan, kun diagnostiset kriteerit eivät täyty.

 

Faktat on faktoja: rytmihäiriöt ei ole sama kuin sydänkohtaus, nyrjähtänyt nilkka ei ole sama kuin lonkan tekonivelleikkaus, silmälasin tarve ei ole sama kuin näönmenetys jne. Nämä ovat vain kliinisiä faktoja, joilla on oma lääketieteellinen diagnoosinsa.

Tässä ei vähätellä kenenkään surua, kaipausta ja tuskaa!!! Kohtukuolema ja keskenmeno vaan ovat eri asioita. En ymmärrä, miksi joku haluaa kokea keskenmenon kohtukuolemana. Joku aikaisempi vastaaja kommentoikin, ettei hänkään kurjia rytmihäiriöitään kutsu sydänkohtaukseksi. Miten hän voisikaan, kun diagnostiset kriteerit eivät täyty.

Tätä samaa yritin ajaa takaa aikaisemmassa kommentissani (eli lääketieteessä raja vedetään aina johonkin), mutta tässä tämä on paljon selkeämmin sanottu. Hyvin kirjoitettu!

 

Puhut asiaa edellinen!
Itsellä kaksi km:a, molemmat viime kesältä ja ekalla kolmanneksella. En ikinä lähtisi vertaamaan kenenkään surua, vaikka itselleni tilanteet olivat aivan kamalia, tuskin koskaan pystyn unohtamaan tai elämään oikeasti sovussa niidenkään asioiden kanssa ihan kunnolla. Mutta... Nyt rv 32+ ja voin kyllä luvata, pään kainalossa, että tämä menettäminen olisi rankempaa, aivan tasan varmasti. Niin psyykkisesti, kuin fyysisestikin.

Eikä siinä ole mitään väärää, että puhutaan asioista oikeilla nimillä, kyse kun ei ole kenenkään surun määrästä tai aliarvioimisesta.

 

Mulla tuli keskenmeno niin, että synnytys käynnistyi. Onko se silloin ollut rv16 syntynyt keskonen vai?

Ei ollut keskonen, kun koko tapahtuma oli virallisesti keskenmeno, ei siis synnytys.

Eli lääketieteessä keskenmenoksi kutsutaan sitä kun sikiö tulee ulos ennen 22+0, ja siitä lähtien kyseessä on synnytys. Jos sikiö on kuollut tuon 22+0 jälkeen, kyseessä on kohtukuolema.
Raja on ymmärtääkseni sen vuoksi, että ennen 22+0 ei yleensä sikiöllä ole edes teoreettisia mahdollisuuksia selvitä kohdun ulkopuolella. (Jos raskaus on kestänyt vähintään 154 arkipäivää, on kohtukuolleen lapsen äiti oikeutettu 105 arkipäivän äitiyslomaan ja -rahaan, joka alkaa viimeistään synnytyksestä.)

Se kysymys olikin osoitettu Mutzi81 vai mikä nyt olikaan. Jos kerran rv10 kohtuun kuollut on kohtukuolema, niin sillä logiikalla rv16 syntynyt on keskosena kuollut. Ja miltähän Mutzista olisi tuntunut, jos joku olisi tullut hänelle sanomaan hänen surressaan pikkukeskosiaan, että joo mä tiedän miltä susta tuntuu kun sain rv16 itse keskosen?

Voi herranjestas! Siis en väitä että se oli virallisesti kohtukuolema mutta silti meidän vauva kuoli kohtuun ja se tuntui hirveältä! Oli sitten viralliselta nimeltään mikä hyvänsä!

Sitten on siis ihan ok, että mä olen synnyttänyt keskosen ja menettänyt keskosen?




Tilannetajua hei.







(Jota en nyt itsekään osoita, kun tulin tähän jankkaamaan, minä lopetan nyt tähän)

Siis...viitsit pyytää toisilta tilannetajua kun itselläsi sitä kaikkein vähiten on...?Ja mitä ihmettä se sinulle kuuluu millä termillä kukin asioitaan kutsuu, joka tapauksessa menettää sen lapsen missä vaiheessa tahansa, se on tuskaa.Pitäisköhän ottaa lääkäriin yhteyttä että saisit jotain lääkettä tuohon idioottimaiseen käytökseesi..sekopää.

 

eikös rv 10:lla ole vielä keskenmeno eikä kohtukuolema...

Kehtaat vielä tulla pilkkua nussimaan tällaiseen keskusteluun! Lääketieteen termein voi olla keskenmeno, mutta ei kellekään sellaiselle jolla se vauva on odotetusti kohdussa kasvanut :kieh:

vai niin, mitään pilkkua tässä ole nu***nut! Itsekkin olen kokenut keskeytyneen keskenmenon rv 11. Sikiö oli kuollut kohtuun, minulla ei oireita/vuotoja siitä. Kyllä sillon puhuttiin keskenmenosta eikä kohtukuolemasta. Täällä on monessa viestissäkin sanottu se kohtukuoleman raja. On siinä ehkä eroa joutuuko synnyttämään kuolleen lapsen vai tuleeko se sikiöklöntti sieltä lääkkeitten avulla vessanpönttöön!
Ja omassa tapauksessani raskaus oli toivottu ja tietysti sitä odotti, että loppuun asti mennään.

Jokatapauksessa jaksamista kaikille!

 

N***itaan nyt sit pilkkua! Mun tapauksessa ei tullut "klönttiä" vessanpönttöön vaan tehtiin kaavinta nukutuksessa.