Kuinka koliikkilapsen kanssa selviää järjissään?

jos huutaa koko ajan niin olisiko kipeä, koliikkivauvakaan ei huuda koko aikaa. Voimia. Meillä auttoi joskus imurin tai liesituulettimen hurina

 

Kylpy voi auttaa sen hetken kun kylvyssä ollaan, mutta itku alkaa vähintään kylvyn jälkeen, yleensä kyllä jo kylvyssä alkaa kitinä jos pidän liian pitkään.

Juuri tuota pelkään... puoli vuotta. Huh. Ja kyllä minustakin nämä jonkinlaisia mahavaivoja on, lääkärissä ollaan saatu tuo koliikkidiagnoosi. Maitoa ei enään tule mitenkään suihkuamalla, mutta kyllähän sitä aika hyvin tulee. Poika myös syö hotkimalla. Olen yrittänyt lypsää enimmät ensin pois, syöttää pystyasennossa tai makuuasennossa, 2 kertaa putkeen samasta rinnasta, röyhtäyttää välissä ja lopussa, jumpata pitkin päivää jnejne. Annan syödä kun haluaa, en siis ole kyllä kokeillut esim. pidentää syöttövälejä kun sit itkee nälkäänsä.

 

Minä sanoisin, että älä ainakaan ihan oikeasti yritä vain jaksaa. Soita maanantaina neuvolaan ja vaadi saada apua. Kysy myös lähimmän Ensi- ja turvakotien yhdistyksen apua, siellä esim. baby blues -työntekijä saattaa voida auttaa ilmaiseksi, vaikka nimike viittaakin masennukseen. Sinne yhteyttä ottavan ei siis tarvitse olla esim. väkivaltaisessa suhteessa elävän, vaikka järjestön nimi siltä kuulostaakin.

Soittaisin myös MLL:n lastenhoitajavälitykseen. Hoitaja maksaa 8,20 euroa tunnilta ja on vähintään kaksi tuntia kerrallaan eli maksaa käytännössä vajaat 17 euroa. Ymmärsin, että rahat ovat tiukilla, mutta jos edes JOSKUS pääsisit pois huudosta, saattaisit selvitä menemättä rekan alle tai viskaamatta vauvaa ikkunasta. Hoitajat saattavat olla nuoria, mutta uskon, että jos heille selittää, että pääasia on olla lähellä vauvaa turvallisuudentunteen luomiseksi, he kyllä ymmärtävät huudon.

 

Minulla mies jätti ennen kuin lapsi syntyi ja olin yksin koliikkivauvan kanssa. Minulla auttoi kun pyrin unohtamaan vuorokausirytmin. Siis jos vauva valvoi yön niin sitten yritettiin nukkua päivällä. Unille vaan sillon kun pystyy. Lapsen ehdoilla ja turhat menot pois eikä tarvii vastaanottaa vieraita jos ei jaksa.

Meillä itku loppui kolmen kuukauden jälkeen. Toivottavasti niin käy teilläkin. Jaksamista!

 

Meille sanottiin moneen kertaan että vauvalla on vaan koliikkia. No, se olikin sitten ruoka-allergiaa ja kun allergiat saatiin hoitoon niin tilanne rauhoittui kerralla.

 

Laita suppo, kun huuto on pahimmillaan. Jossain lastenlääkäri kirjoitti, että niin voi tehdä.

 

ota vauva kainaloon

taas käynnissä kauheat itkumaratonit. Ja kaikki on kokeiltu, mikään ei auta... ikää nyt vauvalla 9 vko.

Itse en kertakaikkiaan JAKSA enään lohduttaa, mutta en voi jättääkkään vauvaa mihinkään yksin. Nyt on kantoliinassa, rimpuilee ja huutaa kuin syötävä, raapii ja nipistää minua täysillä ja päätänsä "hakkaa" minua vasten. Alan olla niin loppu. Korvatulpat korvissa. Mies on töissä ja tätä tämä on joka ilta. Yleensä juttelen vauvalle ja yritän rauhoittaa ja hytkyttää tuntikaupalla, mutta nyt en jaksa. Itkettää vaan. Ja pelottaa että lapselle jää tästä jotkut traumat... ajattelin vaan odottaa että huutaa ja rimpuilee itsensä väsyksiin ja nukahtaa... on huono omatuntokin tästä.

on kyllä muutenkin tosi voimakastahtoinen tyyppi, kaiken pitää tapahtua heti ja on todella vaikeasti rauhoitettavissa jos on itkuun päässyt.

ja tee muuta kun itse rauhallinen nin lapsikin on! No huutaa mutta kun koliikkiin ei lääkettä! Tuntuu pahalta mutta jos kaikki mitä pieni lapselle voi tarjota on jo tarjottu. Siis vaan huutaa jos osaat tunistat huudon! Siis pidä sylissä minä pitäsin! vauva!

 

Saisitko kenestäkään apua itsellesi kanniskelemaan vauvaa ja vaikka hakemaan sinulle jotain syötävää?

Kipulääkityskin voisi tulla kyseeseen. Otapa vielä yhteyttä lääkäriin.

En usko, että pienellesi jää tuosta traumoja. Noinkin nuori ymmärtää sen, että hänen oloonsa pyritään löytämään helpotusta, kun saa olla sylissä ja lähellä.

 

[QUOTE="vieras";27312612]Kokeile antaa lisämaitoa, joskus oma maito ei riitä.[/QUOTE]











VOI VIDEO näitä lisämaito kommentteja, arrggghhhhhhhh!!!!!!!!! Luuletko TODELLAKIN, ettei ap ja KAIKKI koliikkivauvojen vanhemmat ole älynnyt vauvan 9vko:n ikään mennessä kokeilla lisämaidon antoa? MUTTA yllätys yllätys, kun_ se_ei_AUTA! Meillä tuli kahta kauheammat rääkymiset, mitä isompia maitoannoksia vauvalle tuputti. Voi voi kun siihen koliikkiin olisikin noin yksinkertainen ratkaisu Mä kilahdan ihan totaalisesti, jos joku kuupo kehtaa ehdottaa koliikkiin ratkaisuksi lisämaitoa!

 

Täällä(kin) on kohtalontoveri. Poika on jo 1v8kk, mutta vieläkin on kuin poltettuna jonnekin tuonne aivoihin se tunne kun ilta ja yö toisensa perään istun jumppapallon päällä hytkymässä ja puren hammasta.

Me kokeiltiin myös ihan kaikki. Ja ei siihen sitten auttanut kuin se aika. Me saatiin neuvolasta neuvo, että lapsen voi jättää sänkyyn hetkeksi huutamaan jos/kun itsellä alkaa olla se raja lähellä. Eli huutava pötkylä turvalliseen paikkaan, ja itse toiseen huoneeseen vähäksi aikaa rauhoittumaan (sikäli kun se siinä huudossa onnistuu). Näin me joskus tehtiinkin, mutka parvekkeella, kylppärissä tms. ja sitten taas hyssyttelemään.

Ja hei, meidän terkka sanoi myös että koliikkilapsista tulee usein ulospäinsuuntautuneita ja avoimia lapsia/aikuisia koska ovat saaneet niin paljon vanhempiensa huomiota ja syliä. Tarkoitus oli tietysti piristää meitä, mene ja tiedä oliko tuo tutkittukin juttu mutta ainahan sitä pyrkii saamaan sen auringon paistamaan risukasaankin. Tsemppiä ja voimia teille!

 

Eikai tässä muu auta kuin toivo ja aika. Onneksi on jo "näin vanha", eli jospa voiton puolella oltaisiin. Siskoni lupasi tulla huomenna auttamaan ja äitini ottaa vauvan ensi viikonloppuna yhdeksi illaksi.

En ole ajatellut satuttavani lasta tai itseäni, mutta tosiaan välillä on pakko vaan olla huomioimatta sitä itkua hammasta purren ja esim. kantaa vaan kainalossa ja siitäkin tulee huono fiilis kun en lohduta "kunnolla".

Ja voishan juu asiat olla huonomminkin, onhan tuo mies aamupäivisin kotona (ja vapaapäivinä)... vaikka silloin on lähinnä kitinää, eikä näitä huutokohtauksia. Mutta näin kun on 5 iltaa taas putkeen yksin hoitanut tuntikausia huutavaa vauvaa niin iskee se epätoivo-kohtaus

 

Meillä auttoi vyöhyketerapia. Aika kallista lystiä kylläkin oli mutta niin sen arvoista. Vauvalle tuli hieronnan jälkeen näppyjä ja kakka haisi kamalalle ja oli vihreää, eli aivan selvästi jotakin tapahtui kun sai terapiaa.

Ennen sitä purin vaan hammasta. Oli kyllä todella raskasta, ja olin oikea marttyyri, apua en ottanut vastaan koska olin varma että vauva saa vähintäänkin traumoja jos joku muu lykkii vaunuja välillä.. Imurointi rauhoitti vauvaa, samoin pesukoneen hurina... Jokusen yön autoilin, olipahan ainakin hiljaista..

Tsemppiä sulle ja kovasti voimia, kyllä tuo vielä helpottaa, koita vaan jaksaa ja ota apua vastaan!

 

Saisitko kenestäkään apua itsellesi kanniskelemaan vauvaa ja vaikka hakemaan sinulle jotain syötävää?

Kipulääkityskin voisi tulla kyseeseen. Otapa vielä yhteyttä lääkäriin.

En usko, että pienellesi jää tuosta traumoja. Noinkin nuori ymmärtää sen, että hänen oloonsa pyritään löytämään helpotusta, kun saa olla sylissä ja lähellä.

oli se joka voi olla miks huutaa. Siiihen sattuu! Ei se osaa kertoa! Se kertoo huutamalla. Jos ei lapsi nero joka osaa 2 kk puhua.

 

Eikai tässä muu auta kuin toivo ja aika. Onneksi on jo "näin vanha", eli jospa voiton puolella oltaisiin. Siskoni lupasi tulla huomenna auttamaan ja äitini ottaa vauvan ensi viikonloppuna yhdeksi illaksi.

En ole ajatellut satuttavani lasta tai itseäni, mutta tosiaan välillä on pakko vaan olla huomioimatta sitä itkua hammasta purren ja esim. kantaa vaan kainalossa ja siitäkin tulee huono fiilis kun en lohduta "kunnolla".

Ja voishan juu asiat olla huonomminkin, onhan tuo mies aamupäivisin kotona (ja vapaapäivinä)... vaikka silloin on lähinnä kitinää, eikä näitä huutokohtauksia. Mutta näin kun on 5 iltaa taas putkeen yksin hoitanut tuntikausia huutavaa vauvaa niin iskee se epätoivo-kohtaus

Vauvalle riittää jo se että pidät kainalossa etkä "lohduta kunnolla". Todella hienoa että edes pidät vauvan kuitenkin lähellä, etkä jätä huutamaan yksin. Ja yritä pitää mielessä se että vauva ei mene huudosta rikki, ja sun läheisyys vaan vahvistaa teidän sidettä vaikka vauva onkin itkuinen ja tyytymätön.

 

Meillä auttoi vyöhyketerapia. Aika kallista lystiä kylläkin oli mutta niin sen arvoista. Vauvalle tuli hieronnan jälkeen näppyjä ja kakka haisi kamalalle ja oli vihreää, eli aivan selvästi jotakin tapahtui kun sai terapiaa.

Ennen sitä purin vaan hammasta. Oli kyllä todella raskasta, ja olin oikea marttyyri, apua en ottanut vastaan koska olin varma että vauva saa vähintäänkin traumoja jos joku muu lykkii vaunuja välillä.. Imurointi rauhoitti vauvaa, samoin pesukoneen hurina... Jokusen yön autoilin, olipahan ainakin hiljaista..

Tsemppiä sulle ja kovasti voimia, kyllä tuo vielä helpottaa, koita vaan jaksaa ja ota apua vastaan!

ja autto. Siis se auttaa. Tiedän että jos painellaan jalkoja oikeesta kohdasta elimistö reagoi niin että se poistaa myrkyt!

 

Minä ehdotin sitä osteopatiaa. Ihan oikesti kannattaa kokeilla. Koliikki-itkustahan ei osata sanoa, mistä se johtuu. Joillekin vauvoille saattaa jäädä synnytyksestä niska kireäksi tai muita ns. "traumoja" (kyllä, ihan osteopaatin sanoja tässä nyt käytän). Näitä kireyksiä ja jumeja voi hyvä lasten kraniaaliosteopatiaan erikoistunut osteopaatti hoitaa ja näin helpottaa lapsen oloa. Meillä jopa epäiltiin maitoallergiaa, muttta jo yksi kerta asiansa osaavan osteopaatin luona helpotti! Minä kyllä liputan sen puolesta kaikille joilla vähänkin vauvalla vaivoja. Ei se ainakaan tilannetta pahenna, maksaa toki mutta kaikki keinot kannattaa kokeilla

 

Vauvalle riittää jo se että pidät kainalossa etkä "lohduta kunnolla". Todella hienoa että edes pidät vauvan kuitenkin lähellä, etkä jätä huutamaan yksin. Ja yritä pitää mielessä se että vauva ei mene huudosta rikki, ja sun läheisyys vaan vahvistaa teidän sidettä vaikka vauva onkin itkuinen ja tyytymätön.

yritän muistaa, vaikka maalaisjärki joskus sumentuu huudon seassa kiitos

 

Itse kahden refluksilapsen äitinä yritän aina sanoa kaikille "koliikkivauvojen" äideille että laittaa googleen refluksitauti tai silent refluks. Meilläkin oli mukamas koliikki mutta kas kummaa olikin refluksitauti vaikka vauva ei yhtään pulautellut. Oikeat lääkkeet kun saatiin niin oli vauva kuin eri vauva! Ja meidän refluksiin erikoistunut lääkärikin sanoi että iso osa näistä "koliikeista" on just refluksia....neuvolantätikään ei ollut koskaan kuullutkaan että sitä voi olla ilman pulautteluja...

 

Sitä piti vaan sanoa että on ihan hirveetä ajatella että monet kellä on toi refluksitauti niin niillähän sattuu varmaan aivan järjettömästi kun mahahapot on niin happamia ja polttaa kurkkua ja jos vaan saisivat lääkettä niin ois asiat paremmin. Meillä oli lapsen ph-arvo reilu 1 kun neutraali on noin 5 eli sehän on melkeen syövyttävää!! Sitten vauva söi kipuun kun hetkellisesti auttoi ja kierre oli valmis...

 

Olen lueskellut ja mietiskellyt kaikkia allergiajuttuja ja reflukseja, mutta toisaalta meidän oireet viittaa niin vahvasti tuohon koliikkiin eikä muihin.. Ja kyllä vauvalla sitä puklua vähän ylös tulee joskus ja nielee sen, mutta on niin pieni että voi kuulemma johtua ihan löysästä mahaportista (lääkärin mukaan).

Mutta olemme varautuneet siihen että jos ei 3-4 kk iässä helpota yhtään niin sit lähdetään uudestaan tutkituttamaan.

 

Okei, toivotaan että loppuu pian ja ois "vaan" sitä! Ja komppaan yhtä joka tuossa aiemmin kirjoitti että ihanaa kun kanniskelet ja olet lähellä etkä jätä yksin! Koita ajatella että muutaman viikon päästä ainakin todennäköisesti helpottaa vaikka ei kokonaan loppuiskaan mutta kun vauva alkaa olla enemmän "mukana" niin yleensä auttaa! Tsemppiä!

 

Oletko jättänyt omasta ruokavaliostasi pois kaalit, pavut, herneet kahvin, ruisleivän, limut, suklaan, paprikan, kurkun ja lantun,
Jos ei auta niin sit vielä maidon ja sitrukset,

Jos jonain iltana itku on tavallista pahempaa, niin mieti sen päivän syömiset ja jätä pois ne 'erikoiset' joita sinä päivänä söit,

Voimia!

 

meilläkin oli "koliikkia" siihen saakka kun tajusin et vauvan pierut jäi jumiin, uloste jäi jumiin. jumpattiin vauvan jalkoja että pierut tulisivat ulos ja viimeinen oljenkorsi oli kuumemittari jolla autettiin pieruja ulos ja ulostetta, sitähän ei suositella, eli jääköön jokaisen omaan harkintaan, mutta meillä se auttoi aina kun vauva alkoi itkemään tai sit oli jääny röyhtäytys jumiin. Hommattiin älykallis koliikkikeinu mutta sen avulla saatiin yöt nukuttua. voimia paljon.

 

Minä ehdotin sitä osteopatiaa. Ihan oikesti kannattaa kokeilla. Koliikki-itkustahan ei osata sanoa, mistä se johtuu. Joillekin vauvoille saattaa jäädä synnytyksestä niska kireäksi tai muita ns. "traumoja" (kyllä, ihan osteopaatin sanoja tässä nyt käytän). Näitä kireyksiä ja jumeja voi hyvä lasten kraniaaliosteopatiaan erikoistunut osteopaatti hoitaa ja näin helpottaa lapsen oloa. Meillä jopa epäiltiin maitoallergiaa, muttta jo yksi kerta asiansa osaavan osteopaatin luona helpotti! Minä kyllä liputan sen puolesta kaikille joilla vähänkin vauvalla vaivoja. Ei se ainakaan tilannetta pahenna, maksaa toki mutta kaikki keinot kannattaa kokeilla

Meillä on tuollainen "niskakireä" vauva ja kokeiltiin kerran osteopaattia. Ei ollut mainittavasti apua tai ehkä oli hetkellistä mutta jumitus jatkui. Ehkä olisi pitänyt käydä useampi sessio, mutta kukkaro ei antanut myöten.. Nyt ollaan fysioterapiassa ja jumppaus (vojta ja bobath) on tuonut hyviä tuloksia. Meidän vauva tosin ei ole itkuinen

Ap oletko kokeillut kapalointia? Minä kapaloin vastasyntyneen usein ihan vaikka kolmioksi taiteltuun pukluliinaan imetyksen ajaksi. Sai rauhoitettua huiskaavat kädet ja vauva rauhottui myös nukkumaan noin. Kokeile ihmeessä, en sitten tiedä auttaako koliikkiin (auttaneeko siihen mikään muu kuin aika..).

 

Heh, toi pukluliinaan kapalointi kuulostaa vähän tökeröltä siis tarkoitin ihan puhdasta harsoliinaa