Kuinka pitää isovanhemmat loitolla kun vauva on syntynyt?

[QUOTE="huoh";23669316]En ymmärrä, miksi omat tai puolison vanhemmat eivät voisi olla rasittavia jopa pikaisesti nähtyinä. Näissä joissain kommenteissa kuultaa läpi elämän suppeus, kun ei osata edes ajatella, että myös ne mielenterveysongelmaiset, päihteiden käyttäjät, lastensa vähättelijät ja pahoinpitelijät, lastensa kautta elävät ym. ongelmaiset ihmiset ovat edelleen näiden jo aikuiseksi kasvaneiden lastensa vanhempia. Ja ei, elämä ei muokkaa heitä mukavammaksi, lapsiaan arvostavammiksi jne. vaan edelleen heiltä irtoaa sitä samaa kuraa, jota heidän lapsensa kuuntelivat ja ottivat vastaan jo koko lapsuutensa ja nuoruutensa ajan. Enkä puhu mistään marginaaliryhmästä vaan tällaisia aikuisia ihmisiä on paljon.

Sitä paitsi nykyiset isovanhemmat eivät useinkaan ole mitään vanhoja, kuten täällä on vedottu "vanhoihin ihmisiin". Isovanhemmat ovat usein 40-50 -vuotiaita ja kuka oikeasti pitää sen ikäistä ihmistä vielä vanhana?[/QUOTE]

Niin kyllähän mä tuossa sanoin ettei tietenkään tartte kenenkään sietää ihmistä joka on vaikkapa narsisti yms. Mutta jos kyse on kuitenkin noinkin heppoisista asioista kuin joku imetyksen pieleen meneminen (muka) ja siitä stressaaminen. Kai se nyt pieleen menee joka tapauksessa jos se noin kovaa stressiä aiheuttaa. Ja vielä kun koko lasta ei ole edes syntynyt, mistä ap voi etukäteen tietää vaikka vauva olisi maailman helpoin joka syö hyvin rinnalla ja nukkuu paljon. Mikäs siinä on vieraita ottaa vastaan, varsinkin jos ne isovanhemmatkin ovat ihan normaaleita ihmisiä.

 

[QUOTE="huoh";23669354]Minulla on anoppi säännöllisesti käynyt "auttamassa" siivoamisessa ja ruuanlaitossa. Voin kertoa, että auttamisella ja auttamisella on eroa. Ensinnäkin auttaminen on avuksi silloin, kun apua pyydetään tai sitä tarvitaan. Toiseksi auttaminen ei ole sitä, että tehdään kotitöitä ja valitetaan samalla koko ajan siitä, kuinka lapsi tai miniä/vävy on niin sotkuinen eikä saa pidettyä paikkoja siisteinä (ts. sellaisina kuin niiden tulisi auttajan mielestä olla) tai mitä ruokaa on/ei ole kaapissa, mitä ruokaa lapsille tehdään/ei tehdä, onko ikkunat ja matot pesty tiettyyn ajankohtaan mennessä (jonka senkin määrittelee tämä auttaja oman ajattelumaailmansa mukaisesti).

Olen sitä mieltä, että omassa kodissaan on jokaisella oikeus itse päättää tietyistä asioista ja muiden on turha tulla nokkaansa koputtelemaan viereen. Tällaiset auttajat eivät yleensä vaan usko edes suoraan sanomista tai sitten loukkaantuvat ja yhtäkkiä on riitaa koko suvun kanssa. Kaikista toisten ihmisten päättämistä asioista ei tarvitse olla kiitollinen.[/QUOTE]

Onpa täällä monella sekopäistä sukua, ei voi muuta sanoa...

 

Äh, kai te nyt puhua osaatte. Sanotte suoraan, mitä toivotte.

 

Niin kyllähän mä tuossa sanoin ettei tietenkään tartte kenenkään sietää ihmistä joka on vaikkapa narsisti yms. Mutta jos kyse on kuitenkin noinkin heppoisista asioista kuin joku imetyksen pieleen meneminen (muka) ja siitä stressaaminen. Kai se nyt pieleen menee joka tapauksessa jos se noin kovaa stressiä aiheuttaa. Ja vielä kun koko lasta ei ole edes syntynyt, mistä ap voi etukäteen tietää vaikka vauva olisi maailman helpoin joka syö hyvin rinnalla ja nukkuu paljon. Mikäs siinä on vieraita ottaa vastaan, varsinkin jos ne isovanhemmatkin ovat ihan normaaleita ihmisiä.

Koita nyt hyvä ihminen ymmärtää, että toiset on erilaisia, eikä sulla ole mtään oikeutta sanoa, mikä syy on heppoinen ja mikä ei.

 

rankka ja olin sen jälkeen tosi väsyny. Esikoinen synty lauantaina ja keskiviikkona päästiin kotiin. Olisin halunnu olla kotona rauhassa mutta anoppi tunki ittensä jo perjantaina meille kotiin...

Mulla ainaki häiritti, kauhee hiki vaan koko ajan virtas, alapää niin kipee ettei voinu edes istua, jättirätti housuissa ja muutenki nuhjunen olo sen maharöllön kanssa...

Tällä kertaa aion kyllä anopille sanoa että me sitten kututaan käymään ku jaksetaan kyläilijöitä!

En ymmärrä mitä pahaa tässä on. Miksi isovanhempia pitäs kunnioittaa aina mut niiden ei tarttis kunnioittaa yhtään vanhempien toiveita?
Tässä kuitenkaan ei ole kyse siitä ettenkö anoppia kunnioittas (vaikka onki rasittava!) vaan siitä että tuoreena äitinä on musta tärkeempää oma jaksaminen ku se ettei anopille riitä valokuva siihen asti kunnes jaksetaan kyläilijöitä

 

Niin kyllähän mä tuossa sanoin ettei tietenkään tartte kenenkään sietää ihmistä joka on vaikkapa narsisti yms. Mutta jos kyse on kuitenkin noinkin heppoisista asioista kuin joku imetyksen pieleen meneminen (muka) ja siitä stressaaminen. Kai se nyt pieleen menee joka tapauksessa jos se noin kovaa stressiä aiheuttaa. Ja vielä kun koko lasta ei ole edes syntynyt, mistä ap voi etukäteen tietää vaikka vauva olisi maailman helpoin joka syö hyvin rinnalla ja nukkuu paljon. Mikäs siinä on vieraita ottaa vastaan, varsinkin jos ne isovanhemmatkin ovat ihan normaaleita ihmisiä.

Itseasiassa olen mielestäni onnistunut ihan hyvin kaikissa imetyksissä, mutta silti se alku voi olla takkuista ja tehdä kovin kipeää. Vasta kolmosen kohdalla sitten sanoinkin miehelle etten halua meille ketään vieraita ennen kuin imetys on alkanut sujua kivuttomasti. Siis en edes niitä normaaleita ihmisiä joita olisin muuten ympärilleni kaivannutkin. Sitten kun vauva oli sen 2 viikkoa ja tuo homma saatu kuntoon olikin kiva jo ottaa vieraita vastaan. =) En epäillyt imetyksen menevän pieleen, mutten myöskään halunnut stressailla noista imetyksistä vieraiden aikana.

Meillä nyt ei ollut kyse isovanhemmista vaan ystävistä. Isäni näki vauvan tämän ollessa 2kk, äitini ei ole nähnyt vieläkään enkä tiedä koska tulee näkemään vai tuleeko koskaan (vauva siis huomenna5kk).

 

Mä ymmärrän hyvin kaikkia tässä ketjussa! Itse kuulun siihen epäsosiaalisempaan porukkaan, joka ei muutenkaan vieraista paljoa välitä, saatikka sitten just uudessa oudossa elämäntilanteessa.. Omasta mielestäni ja omalla kohdallani TÄYSIN OK vierailut olisivat silloin, jos vieraisilla oltaisiin pari tuntia. Vaikka sitten jo samana päivänä, kun sairaalasta on kotiuduttu.. Mun sukulaiset ja miehen sukulaiset sattuvat vaan asumaan yli 200 km:n päässä ja ovat aina tulossa vähintään kahdeksi yöksi. Se ON oikeasti stressaavaa ja ärsyttävää.

Samaistun niin tuohon, miten nimimerkki Toinen tulossa kuvaili ahdistustaan: "kauhee hiki vaan koko ajan virtas, alapää niin kipee ettei voinu edes istua, jättirätti housuissa ja muutenki nuhjunen olo sen maharöllön kanssa..." Arg. Itse en edes ole missään erityisen hyvissä väleissä anopin kanssa, kuuntele siinä sitten sen kotkotuksia.

Olen kuitenkin itse sen verran "kiltti" ihminen, että aina on sukulaiset (isovanhemmat) otettu yökylää myöten vauvaa katsomaan. Molemmissa tapauksissa taisin olla ollut 2 päivää kotona, kun ekat yökyläilijät tulivat. Seuraavat sitten siitä parin päivän päästä edellisten lähdettyä...

 

oli tosi kiva ns. pieleen menneen synnytyksen jälkeen kuulla kuinka anoppi lässytti että oli tienny ja nähny et oon vaikeessa tilanteessa... V*tuttaa tommonen paskan jauhaminen!
Mullaki imetys alussa teki kipeetä ja oli vaikee löytää hyvää asentoa, varsinki ku ei voinu edes istua kunnolla niin asennon vaihtaminenki teki jo kipeetä... No koita siinä sitten olla ku anoppi kyttää vieressä mun imetys yrityksiä... Ei mitenkään mukavaa

 

ressannu mitenkään etukäteen tuota imettämistä, en varmaan edes tajunnu esikoista oottaessa ettei se vois onnistua. Meillä onneks alun ihmettelyn jälkeen imetys suju hyvin seuraavat 1v4kk mitä se kesti sitten kaikkiaan

 

[QUOTE="vieras";23669381]Mun äitini on tullut käymään aina samana päivänä/iltana, kun sairaalasta olen kotiutunut vauvan kanssa. Miehen vanhemmat myöskin jo viikon sisällä ovat käyneet. Mitä niin kauheaa "jaksamista" siinä on, jos tutut ihmiset tulee (pikaisesti) käymään?[/QUOTE]

Tata minakin ihmettelen. Miten omat tai miehen vanhemmat kasitetaan vierailijoiksi? Samaa perhettahan he ovat.

Voin vain kuvitella kuinka ikavalta isovanhemmista tuntuu kun odottavat uutta tulokasta perheeseen, mutta eivat saa tata tavata kuin vasta monen viikon jalkeen. Surullista.

 

Tata minakin ihmettelen. Miten omat tai miehen vanhemmat kasitetaan vierailijoiksi? Samaa perhettahan he ovat.

Voin vain kuvitella kuinka ikavalta isovanhemmista tuntuu kun odottavat uutta tulokasta perheeseen, mutta eivat saa tata tavata kuin vasta monen viikon jalkeen. Surullista.

Niin, kun se olisikin niin, että tulisivat pikaisesti käymään...

Omat välini anoppiin on, kuten sanottua, huonohkot, ja ei hänkään minua ilomielin ottaisi heille yökylään moneksi päiväksi esim. jonkun leikkauksen jälkeen (jos en edes avustaisi missään)

 

Niin, kun se olisikin niin, että tulisivat pikaisesti käymään...

Omat välini anoppiin on, kuten sanottua, huonohkot, ja ei hänkään minua ilomielin ottaisi heille yökylään moneksi päiväksi esim. jonkun leikkauksen jälkeen (jos en edes avustaisi missään)

Me asutaan ulkomailla ja seka omat vanhempani etta appivanhempani tulevat kerralla vahintaan viideksi paivaksi kylaan. Eli eivat tosiaan tule pikaisesti kylaan.

Anoppini tykkaa arvostella ja siivoaa esim. kaappejani oma-aloitteisesti. Mutta toisesta korvasta sisaan, toisesta ulos. Itse kun pysyy rauhallisena, niin vierailut menevat kivasti. Silti en ikina kieltaisi vierailuja, tulevat juuri silloin kun haluavat.

 

Hassua, kun ihmiset ei tunnu ymmärtävän erilaisia tilanteita. Toisilla isovanhemmat tulee naapurista piipahtamaan ja toisilla toiselta puolelta Suomea. Näissä tapauksissa vierailuaika voi olla aika erilainen. On eroa tuleeko mummi yöksi vai piipahtaako tuomassa pullapussin ohimennessään. Eroa on myös ihmisten kasvatuksessa ja käytöksessä. Toiset kunnioittaa tuoreita vanhempia ja toiset ei pätkääkään. Ymmärretään nyt toistemme vaikeita tilanteista, vaikka itsellä olisikin ollut helppoa ja koko suku tervetullut kylään ihan heti kotiuduttua.

 

Vaivaako sua muulloinkin tuollaiset asiat vai vaan hormonipöllyissä?

No ehkä silloin hormoonipöllyissä asia tuntui 100 kertaa pahemmalle. Mutta se,että tulevat herättämään meidät 9 aikaan aamulla kun ollaan edellisenä päivänä tultu sairaalasta, EIVÄT ILMOITA tulostaan ja tunkevat vaan kylään niin veeitutti. Ja anoppi tulee aina arvostelemaan kotimme siisteyttä muutenkin (vaikka ihan siistiä meillä yleensä onkin),joten ärsytti että kämppä oli ihan räjähtänyt kun en vain jaksanut heti laitokselta tulo iltana siivota..
Ja se että anopin piti saada pitää väkisin huutavaa ja nälkäistä lasta sylissään tai tulla puolen metrin päähän kyttäämään mun imetystä niin ei ollut kivaa! Perse vuoti verta,vanhemmat lapset riehuivat,kämppä oli paskainen niin ei kiinnostanut paljoa kahvin keitto ja pullan tarjoaminen jota minulta odotettiin!!

 

Mä kuulun siihen porukkaan kans joka olis mielummin pysynyt omissa oloissaan synnytyksen jälkeen, ei ollu kamalan kivaa että kotiutumista seuraavana päivänä ensi pölähtää paikalla yks seurue pöytään istumaan ja huutelemaan et sitä pullaa kans ja siihen heti perään toinen moinen porukka...Muutenkin kun oli kipeä ja ihan pihalla kaikesta, olis mieluiten vaan ollu ihan omassa rauhassa ja itkeny sitä imetyksen hankaluutta ja kipuaan ihan itekseen..

Toki tilanne on toinen nyt kun on jo yksi lapsi, aattelen toisaalta sitäkin että jos toinen vauva tulisi, olisi esikoinen varmasti vähän pihalla ja ihan hänen takiaan ottaisin vieraat vastaan, saisi hänkin sitä huomiota jota äiti ei välttämättä uuden vauvan hoidolta ehtisi niin paljon antamaan.

 

Ensimmäinen lapsi kun syntyi,voi taivas mikä rumba. Molempien puolelle se oli ensimmäinen lapsenlapsi ja tietenkin meidänkin ensimmäinen.Ennen syntymää minun äiti soitteli sairaalaan vartin välein,joko se on syntynyt,joko jo,joko.Käskin kätilöä laittamaan puhelimen kiinni ja kielsin antamasta tietoa tilanteesta jos sattuu soittamaan sinne koppiin. Poika ei ollut vuorokaudenkaan vanha kun anoppi ryntäs sairaalaan kesken imetyksen ja sanoi että kyllä se nyt on jo syönyt että annat pojan hänelle :O
Omalle äidilleni ärähdin että jättää meidät rauhaan ja antaa minun ensin tutustua lapseen,myöhemmin on kyllä hänen vuoro. Anoppi ei ymmärtänyt kieltoa. Mies palasi heti töihin ja aamusta aikaisin anoppi tuli meille,kantoi lasta ja omi hänet. Lopulta se ois viettäny meillä kaikki päivät aamusta iltaan joten jouduin laittamaan ovet lukkoon ettei anoppi pääse sisään. Kun mies tuli töistä ,oli anoppi ovella odottamassa. Aivan mieletön tilanne paeta omaa anoppia yläkertaan että saa viettää aikaa oman lapsen kanssa! Toisen lapsen kohdalla allekirjoitin sairaalassa sen tietojenluovutuskiellon,kenellekään ei kerrottu mitään vaikka kuinka soittelivat,käymään en antanut kotiin tulla ja ovet oli kotona aina lukossa. Nyt kun uusi lapsi on tulollaan,tämä aihe stressaa taas. Mikä niissä vauvoissa on että saa keski-ikäisen mummon täysin järjiltään??

 

[QUOTE="toinen";23669728]No ehkä silloin hormoonipöllyissä asia tuntui 100 kertaa pahemmalle. Mutta se,että tulevat herättämään meidät 9 aikaan aamulla kun ollaan edellisenä päivänä tultu sairaalasta, EIVÄT ILMOITA tulostaan ja tunkevat vaan kylään niin veeitutti. Ja anoppi tulee aina arvostelemaan kotimme siisteyttä muutenkin (vaikka ihan siistiä meillä yleensä onkin),joten ärsytti että kämppä oli ihan räjähtänyt kun en vain jaksanut heti laitokselta tulo iltana siivota..
Ja se että anopin piti saada pitää väkisin huutavaa ja nälkäistä lasta sylissään tai tulla puolen metrin päähän kyttäämään mun imetystä niin ei ollut kivaa! Perse vuoti verta,vanhemmat lapset riehuivat,kämppä oli paskainen niin ei kiinnostanut paljoa kahvin keitto ja pullan tarjoaminen jota minulta odotettiin!![/QUOTE]

No ei varmasti kiinnostanut. Kyllä isovanhemmiltakin tietysti pitää odottaa tilannetajua. Mutta onhan se ihanaa jos sattuu järkevä äiti/isä/anoppi/appi jolta saisi apua vaikka niiden isompien lasten hoidossa. Veisi vaikka esikoisen jätskille ja leikkipuistoon ja siinä samalla voisi sitten vilkaista vauvaakin. Mun äitini ainakin tiesi kuinka tärkeä hän on esikoisellemme ja siksi hän omistautui ihan täysin esikoisen "viihdyttäjäksi" ja vain välillä kävivät vilkaisemassa vauvaa. Onhan se isommillekin lapsille tärkeää että saavat riittävästi huomiota eivätkä kaikki pyöri vaan siinä vauvan vieressä ihastelemassa.

 

Mä kyllä ymmärrän aloittajaa todella hyvin.Mä itsekkin olen samanlainen että haluan ensipäivät/viikot olla vaan oman perheen kesken.Nauttia ja tutustua tulokkaaseen,pesiä ja antaa sisarustenkin rauhassa tutustua tulokkaaseen.
Mulla on kolme lasta ja kummankaan nuoremman sisaruksen syntymä ei ole aiheuttanut isommille mitään mustasukkaisuutta.En tiedä oliko sitten paljonkin vaikutusta sillä että ensimmäiset viikot annettiin heidän rauhassa tutustua tulokkaaseen ja elämän palautua uomiinsa ennen kuin vauvaa hössöttävät vieraat tulivat.Mä voin vaan kuvitella miltä tuntuu olla pieni lapsi jolle on syntynyt sisarus,kun se tuodaan kotiin vähän väliä kotona lappaa jos jonkimmoista kissankummin kaimaa vauvaa höösäämässä ja ihastelemassa ja isosisarus yleensä aina jää ihan paitsioon.Ei ihme jos mustasukkaisuus alkaa nostaa päätänsä.Ja vaikka mulla kaikki synnytykset on olleet todella nopeita eikä oo synnytyksen jälkeen suihkuun lähtiessä tuntunut et ois koskaan synnytyttänytkään niin kyllä mä oon silti ensimmäiset yöt (varsinkin sairaalassa) nukkunut tosi huonosti ja kotiin tullessa ollut väsynyt enkä todellakaan ois halunnut että vastassa on hirveä hössötys ja hulabaloo.Eihän se vauva mihinkään karkaa, kyllä sen ehtii nähdä myöhemminkin.Itsekään en änge kenenkään tuttavani luo heti synnytyksen jälkeen ja sittenkin kunn oisin menossa niin osaan kyllä kysyä nätisti sopiiko ja jaksatko että tulen.Ainoan kerran kun oon ystävän vauvaa mennyt katsomaan suoraan sairaalaan vauvan ollessa päivän ikäinen oli se että ystäväni asuu 500km päässä ja olin siellä silloin käymässä,mutta silloinkin kyllä kysyin ja varmistin vielä että ystäväni jaksaa ottaa mut vastaan ja olin siellä vaan 20min ja kun vauva nukahti jätin tuoreen äidinkin lepäämään.
Ensimmäistä lasta anoppi ja appi ja kävi 20min katsomassa samana päivänä kun tultiin sairaalasta,toisen synytyessä oma äitini oli täällä hoitamssa esikoista ja luonnollisesti kotona meitä vastassa ja ruokakin oli valmiina.Äitini ei ole yhtään hössö ja siksi kestinkin sen täällä olemisen vauvan kotiutuessa ja kaksi viikkoa vielä senkin jälkeen (näin sovittiin) mutta anoppi taas on niiiiin toista maata ja häntä en kestä.Ja kun hän väkisin tuli seuraavana päivänä kotiutumisesta katsomaan kakkosta ja käyttäytyi vielä TODELLA typerästi esikoista kohtaan niin mä meinasin ruveta itkemään ja mulla oli pitkän aikaan asiasta paha mieli ja siksi en kolmosen syntymän jälkeen halunnut häntä viikkoon kotiutumisesta käymään ja näin olikin hyvä, koska silloin kun he sitten tulivat tilanne oli kypsä ja itsekkin jaksoin anoppia paremmin eikä hormoonit olleet enään niin pinnassa.Nyt neljännenkin synnyttyä en halua heti kotiini ketään ja luojan kiitos synnytyssairaalaani ei miestä ja sisaruksia lukuunottamatta päästetä vierailijoita.

 

No ei varmasti kiinnostanut. Kyllä isovanhemmiltakin tietysti pitää odottaa tilannetajua. Mutta onhan se ihanaa jos sattuu järkevä äiti/isä/anoppi/appi jolta saisi apua vaikka niiden isompien lasten hoidossa. Veisi vaikka esikoisen jätskille ja leikkipuistoon ja siinä samalla voisi sitten vilkaista vauvaakin. Mun äitini ainakin tiesi kuinka tärkeä hän on esikoisellemme ja siksi hän omistautui ihan täysin esikoisen "viihdyttäjäksi" ja vain välillä kävivät vilkaisemassa vauvaa. Onhan se isommillekin lapsille tärkeää että saavat riittävästi huomiota eivätkä kaikki pyöri vaan siinä vauvan vieressä ihastelemassa.

Juuri näin

 

Muuten, jos joskus aikanaan mummoksi tullessani lapseni ei puolisoineen halua minua ensimmäisten viikkojen aikana käymään niin varmaan miettisin vähän omaa käytöstäni. Siis olenko todellakin tehnyt jotain sellaista minkä takia he kokevat minut tuossa häiriötekijäksi.

Niin kyllä miettisin minäkin, oon kyllä tässä asiassa ihan samaa mieltä kanssasi

 

Kyllä olen vastaan ottanut isovanhemmat aina. Silloinkin, kun tulivat 2 tuntia kotiutumisen jälkeen 6 hengen revohkalla syömään. MUTTA kivaa se ei ole ollut! Mut on kasvatettu niin, että koti on siisti ulkopuolisten nähdä ja pöytä katetaan koreaksi. Silloin se kyllä ahdistaa jos ei ole siistiä. Tiedän, että tuo on mun korvien välissä, mutta ei oikein auta. Lisäksi mua ärsyttää muistutella käsien pesusta ja muista vastaavista asioista. Mutta väleissä täytyy pysyä ja olen tilanteen vaan sietänyt. Olen siis liian kiltti tossukka.

 

mun mielestä on jotenkin hirvee aina lukea näitä aloituksia, joissa toivotaan isovanhempien pysyvän erossa pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen. monelle se vauvan näkeminen "tuoreena" on se isoin juttu.

oletteko te oikeasti niin väsyneitä, että ette jaksa keittää edes kahvipannullista kun vauva kotiutuu?

 

Mä en ainakaan varmasti jaksa sitä jatkuvaa hössötystä kun 20 sukulaista tulee sähläämään kun itse on just kotiutunut.

Huomaan olevani hermostunut muutenkin jos sukulaisia tulee käymään yli 10 ja sitten kun hermoilen, unohtelen asioita ja suutun itselleni...

 

[QUOTE="vieras";23670214]Mä en ainakaan varmasti jaksa sitä jatkuvaa hössötystä kun 20 sukulaista tulee sähläämään kun itse on just kotiutunut.

Huomaan olevani hermostunut muutenkin jos sukulaisia tulee käymään yli 10 ja sitten kun hermoilen, unohtelen asioita ja suutun itselleni...[/QUOTE]

tässähän oli kyse isovanhemmista? aika harvalla niitä varmaan on 20kpl, tai edes kymmentä... kyllähän muiden sukulaisten kanssa pystyy sopimaan käynnin myöhemmälle, mutta isovanhemmat tulisi mielestäni päästää katsomaan vauvaa aiemmin.

 

[QUOTE="hohhoijaa";23670164]mun mielestä on jotenkin hirvee aina lukea näitä aloituksia, joissa toivotaan isovanhempien pysyvän erossa pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen. monelle se vauvan näkeminen "tuoreena" on se isoin juttu.

oletteko te oikeasti niin väsyneitä, että ette jaksa keittää edes kahvipannullista kun vauva kotiutuu?[/QUOTE]

Kyllä minä ainakin olin, 40h ensin puskee muksua maailmaan ja sen jälkeen viettää pari unetonta yötä sairaalassa, on niin saakelin kipeä ja tappelee imetyksen kanssa..Ei ihan ekana olis mielessä kahvinkeitot anopille..Sori vaan..