Kuinka pitää isovanhemmat loitolla kun vauva on syntynyt?

Sano heille suoraan että tarvitset lepoa ja haluat olla perheen kanssa keskenään. Ei heitä ole pakko päästää kotiin.

 

Me ollaan jo hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää ilmoitettu, että emme ota vieraita vastaan sairaalaan ja ilmoitamme sitten kun meille voi tulla vauvaa katsomaan. Tätä ovat sukulaiset kunnioittaneet, koska mitä muutakaan voisivat tehdä...Tulla ilman kutsua ovikelloa rimputtamaan? Ei onnistuisi meillä. Isovanhemmat ovat toki kiinnostuneita näkemään vauvan, joten olemme heti vauvan syntymän jälkeen laittaneet nettialbumiin kuvia vauvasta.

 

Outoa...
Musta tää maailman nykymeno on ihan kummallista.Miten omat tai miehen vanhemmat koetaan joksikin rasitteeksi tms.?Nehän on perhettä,ainakin meillä.
Mä olin ainakin innoissani kun sain näyttää meidän ihanan upean vauvan isovanhemmille

Ja ap:lle vielä;Jos haluat rentoutua ja tutustua vauvaan yms. niin eikö olisi juurikin ihanteellista että isovanhemmat siivoaisi ja kävisivät kaupassa?

Isovanhempia on tosissaan erilaisia. Ja varmasti eniten kauhua tulevissa äideissä aiheuttavat ne tulevat isovanhemmat joille ei riitä se tunnin vierailu minkä ajan käyttäydytään asiallisesti...

Mitä noihin siivoamisiin ja kaupassakäynteihin tulee niin itse en ole koskaan tottunut siihen että kukaan (muu kuin mies) tekee noita puolestani. Itseasiassa heti kaksi päivää sektion jälkeenkin pääsen helpommalla kun itse hoidan nuo hommat verrattuna siihen että joku muu tulee kotiini siivoamaan tai joudun selittämään kauppalistaa toisille jne. (ja tosissaan, kauhua herättävimmät isovanhemmat on harvoin niitä jotka hoitavat edes noita siivoamisia tai kauppareissuja sen äidin mielen mukaan)

 

Minusta olisi kohtuutonta vaatia isovanhempia pysymään pari viikkoa poissa. Meillä ainakin isovanhemmat ovat halunneet tulla jo laitokselle uusia tulokkaita ihastelemaan ja ovat saaneetkin tulla. Toki on kohtuutonta, jos päivittäin haluavat roikkua nurkissa, mutta jos eivät saa pientä edes yhtä kertaa nähdä ensimmäisetn viikojen aikana, niin minusta se on kyllä outoa.

 

Mun mielestä toi on aika ikävä asenne, kivittäkää vaan. Pitkät vierailut on tietysti asia erikseen, mutta ettei edes lyhyelle (tunnin parin) visiitille voisi isovanhemmat tulla on aika tympeetä. Ihan kuin se imetys siihen kaatuisi. Tai sanotaanko näin: jos imetys kaatuu isovanhempien tunnin vierailuun silloin se kaatuisi joka tapauksessa.

Meillä isovanhemmat tuli kummallakin kerralla sairaalaan moikkaamaan vauvaa. Olivat onnellisia kun näkivät vauvan, mä olin tyytyväinen kun oli sielläkin jotain tekemistä, eikä tarvinnut ressata mistään siivoomisista tai kahveista.

 

Madicken04 tosiaan sanoi fiksusti, että on olemassa erilaisia isovanhempia. Jos meillä olisi mukavat isovanhemmat, niin tottakai he varmasti saisivat tulla vaikka heti ja tuskin itsekään ymmärtäisin toista kantaa. Mutta joskus toiset eivät osaa olla kohteliaita vieraita ja ymmärtää tuoreita vanhempia, että on parempi odottaa perhe-elämän tasaantumista, jotta kaikille olisi mukavempi.

Esikoisen kanssa olimme 2 viikkoa sairaalassa ja appivanhemmat tulivat sen jälkeen meille kotiin käymään. Anoppi oikein tarkisti, että osaan hoitaa lapsen napaa, vaihtaa vaipan, pukea.. ja korotti ääntään imetyksen suhteen, imetin aivan liian usein jne ja hän vielä kaiken lisäksi muisti kertoa "huomaatkos **** ettei lapsen saatua jaksa pitää ulkonäöstä huolta" En olisi todellakaan jaksanut häntä vauvan ensimmäisinä elinpäivinä.

 

Mun nuorin kun syntyi aamulla viiden aikaan, niin 9 aikoihin kun vessasta palasin huoneeseen oli äitini jo sielä kanniskelemassa vauvaa..
Toisaalta en äitiäni pidä rasitteena, auttaa meitä muutoinkin valtavasti, joten oikeastaan olin vaan positiivisesti yllättynyt.
Anoppia en todellakaan olisi halunnut aivan heti nähdä kun ei muutoinkaan ole kovin lämpimät välit, en ole anoppilassa käynyt yli vuoteen. Mutta tosiaan nuorinta käytiin anoppilassa näyttämässä päivän ikäisenä paluumatkalla sairaalasta kotiin. Saimpa sitten olla rauhassa kotona.

 

En ole sanonut että imetykseni epäonnistuisi, mutta varaudun jo siihen että olen rättiväsypoikki, ongelmia varmasti voi olla kuten huono imuote ja siitä seuraavat kivut. Väsyneenä en tosiaan ole parasta seuraa ja silloin olen oman äitini kanssa kuin kasa kuivaa ruutia ja palava tulitikku.

Tosiaan noista siivouksista; se on ihan kamalaa kun joku toinen penkoo tavaroitasi tai edes viikkaa pyykkejä kaappiin (ja tietenkin väärille paikoille) tai kuskaa kaupasta kaikkea sellaista mitä ei tarvitsisi (tästä monta kokemusta, valmis kauppalista annettu ja tulee extrana neljä kassillista herkkuja kaapit täyteen)...

Onneksi meillä anopin kanssa ei ole ongelmia, hän on hyvin hienovarainen ihminen eikä tuppaa liian lähelle, mutta kyllä häneltäkin viime kerralla irtosi muutama ei-toivottu ohjeistus mm. imetysasennoista (oma olo kuin ruuvipenkissä)

 

Asian vierestä anoppiongelmaan.

Sinun mielestäsi nuoremman ihmisen tulisi kuunnella vähättelyä ja minun tapauksessani suoraa vittuilua, koska vanhemmalle ihmiselle tulisi hyvä mieli? Miksei appivanhemmilta voi vaatia kunnioittavaa kohtelua ja käytöstapoja?

En mä ystävystyisi tai olisi muutenkaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, miksi minun tulisi sitten appivanhempien kohdalla sietää loukkaukset ja kenties katkeroitua ja muuntua itse ilkeämieliseksi akaksi.

Meidän tilanteessa olen itse yrittänyt keskustella ja saada heitä ymmärtämään, mutta he eivät tunnu haluavan käsittää, että heidän lapsensa ovat älykkäitä aikuisia ihmisiä.

Anteeksi AP off-topic purkaus

No tuollainen on tietenkin ikävää eikä kenenkään tartte omassa kodissaan tuollaiseen suostua. Mutta ihan yleisesti ihmetyttää kuinka omat tai puolison vanhemmat voivat olla niin rasittavia etteikö heitä tuntia edes kestäisi, tottakai lapsenlapsen näkeminen on heille tärkeää ja tuottaa hyvää mieltä. Joku tuossa aiemmin sanoikin hyvin; yhtä perhettähän hekin ovat. Ja jos tarjoutuvat vielä auttamaan; kaupassa käyntiä ja siivousta niin miten joku kehtaa valittaa???

 

Mun mielestä toi on aika ikävä asenne, kivittäkää vaan. Pitkät vierailut on tietysti asia erikseen, mutta ettei edes lyhyelle (tunnin parin) visiitille voisi isovanhemmat tulla on aika tympeetä. Ihan kuin se imetys siihen kaatuisi. Tai sanotaanko näin: jos imetys kaatuu isovanhempien tunnin vierailuun silloin se kaatuisi joka tapauksessa.

Meillä isovanhemmat tuli kummallakin kerralla sairaalaan moikkaamaan vauvaa. Olivat onnellisia kun näkivät vauvan, mä olin tyytyväinen kun oli sielläkin jotain tekemistä, eikä tarvinnut ressata mistään siivoomisista tai kahveista.

Kyllä minustakin kuulostaa tympeältä ja ikävältä. Todellakin joku imetyksestä stressaaminen (oliko nyt niin ettei koko vauvaa ole vielä edes syntynyt???) Se imetys onnistuu tai ei, ei siihen paljoa isovanhempien tunnin vierailu vaikuta. Ja anteeksi nyt sanon pahasti, mutta pitäiskö sitä nutturaa hieman löysätä jos tunnin kyläilystä josta vielä mahdollisesti saisi siivous-ja kauppa-apua saa aikaan noin kauhean stressin. Moni tuore äiti olisi tyytyväinen jos hänellä olisi isovanhempia auttamassa ja ihastelemassa.

 

Outoa...
Musta tää maailman nykymeno on ihan kummallista.Miten omat tai miehen vanhemmat koetaan joksikin rasitteeksi tms.?Nehän on perhettä,ainakin meillä.
Mä olin ainakin innoissani kun sain näyttää meidän ihanan upean vauvan isovanhemmille

Ja ap:lle vielä;Jos haluat rentoutua ja tutustua vauvaan yms. niin eikö olisi juurikin ihanteellista että isovanhemmat siivoaisi ja kävisivät kaupassa?

Noin koin.
Tuntui hyvälle, että lasteni isovanhemmat tahtoivat nähdä tulokkaat mahdollisimman pian ja olla alusta asti aktiivisesti läsnä heidän elämässään.

Mutta perheitä ja ihmissuhteita toki monenlaisia...

 

Meillä odotti väkeä serkuistani lähtien kotosalla, olisin hajonnut palasiksi, jos olisin tyhjään kotiin joutunut vauvan kanssa palaamaan.

 

Onnea vaan yritykselle... meillä onneks anopille riitti et tuli seuraavana viikonloppuna kun tyttö synty maanantaina... ja sillonkin kyl ihan kutsuttiin... oma äitini ei osannut pysyä ees sairaalasta poissa vaikka Tayssiin ei sais tulla vierailioita ja olin sen hänelle sanonutkin mut tunki vaan ittensä sinne...

 

Minusta olisi ollut ihan kiva antaa vaikka se isompi lapsi vauvan tultua kotiin isovanhemmille... Voisiko heitä pyytää hyysäämään esikoista vähän aikaa? Siitä olisi ihan oikeasti apuakin, sillä ne ensimmäiset päivät kotona voivat olla sellaista sumussa oloa.

 

Meillä odotti väkeä serkuistani lähtien kotosalla, olisin hajonnut palasiksi, jos olisin tyhjään kotiin joutunut vauvan kanssa palaamaan.

Noin meilläkin ollut.
Juhlahetki ollut lapsen tulo kotiin - ei vain vanhemmille vaan kaikille lasta rakastaville ja elämäänsä kuuluville,

 

No tuollainen on tietenkin ikävää eikä kenenkään tartte omassa kodissaan tuollaiseen suostua. Mutta ihan yleisesti ihmetyttää kuinka omat tai puolison vanhemmat voivat olla niin rasittavia etteikö heitä tuntia edes kestäisi, tottakai lapsenlapsen näkeminen on heille tärkeää ja tuottaa hyvää mieltä. Joku tuossa aiemmin sanoikin hyvin; yhtä perhettähän hekin ovat. Ja jos tarjoutuvat vielä auttamaan; kaupassa käyntiä ja siivousta niin miten joku kehtaa valittaa???

Yhäkin se pointti taitaa olla siinä ettei nuo jutut aina mene yksiin. moni on täällä kirjoittanut samasta aiheesta sillä kokemuksella mikä heillä on ollut edellsiten vauvojen kohdalta. Siis että se tunnin pikavierailu venyy ja vanuu eikä mies aiemmista sopimuksista huolimatta sitten kuitenkaan loppupelissä ole taluttanut sitä äitiään korvasta pihalle kun määräaika on umpeutunut.

Ne tuoreet isovanhemmat ovat ehkä itse ilmaantuneet paikalle ilman mitään kutsumisia ja pahimmilaan tuoneet omiakin vieraita mukanaan. Äidin perässä ollaan sitten juostu sinne makuuhuoneeseenkin seuraamaan imetyksen harjoittelua jne, joka asiasta ollaan oltu erimieltä ja hoettu mitä kaikkia virheitä äiti tekee vauvansa kanssa ja sitä rataa. Siksi ehkä sen raskaana olevan usko siihen että tuo tunnin vierailu sujuisi tällä kertaa ongelmitta ei välttämättä ole kovin korkealla. Mitä tuohon auttamiseen tulee niin kaikki eivät todellakaan halua mitään siivous- tia kaupassakäyntiapua, päinvastoin siitä voi olla paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Eikä kaikki koe niitä appivanhempia tai edes omia vanhempiaan kuuluvaksi siihen perheeseensä vaikka se sukulaissuhde yhteen liittääkin.

Loppupelissä en usko että monikaan kenen kohdalla niiltä isovanhemmilta sujuu se tunnin vauvan katsomisvierailu kunnialla tai jotka kokevat jopa saavansa tarvitsemaansa apua noilta vanhemmiltaan/appivanhemmiltaan on kieltämässä noita ensiviikkojen vierailuja. Eiköhän heille ne isovanhemmat ole ihan lämpimästi tervetulleita, jopa pidemmäksikin aikaa.

 

[QUOTE="noh";23664226]Minusta olisi ollut ihan kiva antaa vaikka se isompi lapsi vauvan tultua kotiin isovanhemmille... Voisiko heitä pyytää hyysäämään esikoista vähän aikaa? Siitä olisi ihan oikeasti apuakin, sillä ne ensimmäiset päivät kotona voivat olla sellaista sumussa oloa.[/QUOTE]

Se esikoinen varmaan tykkäis hyvää siitä, että kun uusi vauva tulee taloon, niin vanha heivataan mummilaan.... Ja sitten ihmetellään miksi esikoinen on mustasukkainen.

 

Meillä anoppi tuli katsomaan molemmilla kerroilla vauvoja sairaalaan. Se oli ihan ok, mutta se meni jo pahasti yli, kun anoppi oli sairaalasta kotiutuessamme odottamassa kotonamme. Olen vieläkin katkera, että menetin tämän ainutkertaisen elämyksen.

Olisin halunnut päästä kotiin yhdessä vauvan ja mieheni kanssa ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Olisi ollut kiva kotiutua kaikessa rauhassa ja alkaa tutustumaan vauvaan omaan tahtiin. Ei siitä mitään tullut, kun anoppi ja appi olivat yökylässä.

 

Noin meilläkin ollut.
Juhlahetki ollut lapsen tulo kotiin - ei vain vanhemmille vaan kaikille lasta rakastaville ja elämäänsä kuuluville,

Meillä isoisovanhemmatkin ovat rynnineet jo sairaalaan. Mut me ollaankin vähän outoja. Kälyni isä kuoli vain muutama päivä ensimmäisen lapsenlapsensa syntymän jälkeen odottamattomasti, joten meillä ei uskalleta enää edes odotella. Kun koskaan ei tiedä.

 

Onneksi meillä on molemmilla suhteellisen järkevä suku ja sukulaiset, jotka voi päästää katsomaan vauvaa vaikka heti. Molemmat isovanhemmat tuli jo sairaalaan lapsenlasta katsomaan, vaikka itse olin tuskin tajuissani sängyssä. Silti tuntui hyvältä, että olivat kiinnostuneita. Samoin kaikki sai tulla heti kotiin päästyä katsomaan, vaikka olinkin huonossa kunnossa. Ei mun tarvinnut tehdä muuta kuin tervehtiä kaikkia. Toivat rotinat tullessaan, ja suoraan sanottuna olisin kyllä loukkaantunut, elleivät olisi tulleet. Ihan kun vauva ei olisi ollenkaan kiinnostanut.

Omalla kohdalla ajattelisin, että loukkaantuisin, jos mummoksi tultuani mulle sanottaisiin että vauva syntyi, saat (ehkä ) nähdä sen parin viikon päästä. Tai miten nyt jaksetaan ottaa sua vastaan. Tulee kuva, että ilmeisesti myös ikäviä miniöitä/tyttäriä on olemassa, eikä pelkästään anoppeja...

 

Meillä isoisovanhemmatkin ovat rynnineet jo sairaalaan. Mut me ollaankin vähän outoja. Kälyni isä kuoli vain muutama päivä ensimmäisen lapsenlapsensa syntymän jälkeen odottamattomasti, joten meillä ei uskalleta enää edes odotella. Kun koskaan ei tiedä.

Ymmärrän.
Ja koen, että lapsesi ovat hyvin onnekkaita, kun heillä ei vain ole monta rakastavaa ympärillä vaan myös äiti, joka lapsilleen tämän onnen sallii.

 

[QUOTE="vieras";23664311]Samoin kaikki sai tulla heti kotiin päästyä katsomaan, vaikka olinkin huonossa kunnossa. Ei mun tarvinnut tehdä muuta kuin tervehtiä kaikkia. Toivat rotinat tullessaan...

[/QUOTE]

Joo, itse olen myös huomioinut, että enemmän hyötyä kuin haittaa. Suku oli laittanut kaiken viimeisen päälle meillä kotona (siis siivonnut), tietysti tokalla kertaa huolehtineet esikoisesta, tehneet ruokia valmiiksi jääkaappiin jne. Ihastelivat vauvaa, vaihtoivat vaipat käyntinsä ajan, leikittivät esikoista jne. Sitten lähtivät.

 

Muuten, jos joskus aikanaan mummoksi tullessani lapseni ei puolisoineen halua minua ensimmäisten viikkojen aikana käymään niin varmaan miettisin vähän omaa käytöstäni. Siis olenko todellakin tehnyt jotain sellaista minkä takia he kokevat minut tuossa häiriötekijäksi.

 

Muuten, jos joskus aikanaan mummoksi tullessani lapseni ei puolisoineen halua minua ensimmäisten viikkojen aikana käymään niin varmaan miettisin vähän omaa käytöstäni. Siis olenko todellakin tehnyt jotain sellaista minkä takia he kokevat minut tuossa häiriötekijäksi.

Tuo on ihan totta. Luulisi äidin tai anopin ihmettelevän, missä vika kun heitä ei kutsuta heti kylään. Ja kaikissa ihmissuhteissa kannattaisi aina ensimmäisenä katsoa peiliin ja etsiä vikaa sieltä. Jos sieltä ei vikaa löydy, niin sitten sen täytyy olla siinä toisessa osapuolessa.

 

Toiset haluavat olla rauhassa synnytyksen jälkeen, kerätä voimia jne. Mitä pahaa siinäkään on? Jos vieraiden läsnäolo häiritsee, eikä vieraita halua, niin eihän siinä ole kenellekään muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa sitä juuri synnyttänyttä äitiä ja hänen toivettaan. Miksi siitä pitää loukkaantua? Kyllä sen lapsen ehtiää näkemään vielä tuhannesti, jos haluaa.

Todella kummallinen ajatus etta omat tai miehen vanhemmat ovat vieraita... Ei meilla ainakaan heita vieraiksi lasketa, perhettahan he ovat!

Taytyy sanoa etta ihmetyttaa etta nykyisin Suomessa isovanhemmat ajetaan pois lastensa ja lastenlastensa elamasta.