Kuinka pitää isovanhemmat loitolla kun vauva on syntynyt?

  • Viestiketjun aloittaja "Hissukseen"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
[QUOTE="joooo";23670227]tässähän oli kyse isovanhemmista? aika harvalla niitä varmaan on 20kpl, tai edes kymmentä... kyllähän muiden sukulaisten kanssa pystyy sopimaan käynnin myöhemmälle, mutta isovanhemmat tulisi mielestäni päästää katsomaan vauvaa aiemmin.[/QUOTE]

Meidän lapsella isovanhempia tulee olemaan 6 (miehen vanhemmat ja mun äiti+isäpuoli ja isä+naisystävänsä), tätejä 4, 1 eno ja 1 setä (2 tädillä, enolla ja sedällä puolisot) ja jos päästät jonkun, tulee valitus kun muita ei päästetä.

Mun 85-vuotias isoisä on oppinut saamaan tahtonsa periksi sanomalla aina "Ku minä en kauaa enää elä" ja hän suvun "päänä" pyrkii myös määräilemään (taidan olla ainoa joka ei hänen käskyjään noudata), joten hän mielestään saa päättää kuka MEILLE tulee. Sanoi jo heti raskausuutisen kuultuaan että "me tullaan sitte kaikki käymään heti ku pääset sairaalasta"... Että näin MEIDÄN suvussa...

Mielummin otan vieraat vastaan kun olen hyvin levännyt ja valmistautunut. Lisäksi olisi hyvä rauhassa kotiutua ja totutella perhe-elämään ennen vierailuja.
 
[QUOTE="minä";23670337]Olet todellakin aivan oikeassa Maira! Meitä on monenlaisia ja toisilla synnytyskin voi olla rankempi.[/QUOTE]

No sepä se, toinen voi olla jo samana päivänä elämänsä kunnossa kun taas toinen ihan rikki, pitäis kuitenkin kaikkien ottaa sekin asia huomioon kun sitä pullaa ja kahvia tulee vaatimaan..

Musta olis kaikkien kohteliasta kysyä että onko porukka siinä kunnossa että voi tulla käymään, eikä vain toitottaa sitä kuinka on oikeus tulla kun onhan he isovanhempia.
 
"Vieras"
Ööö..sanomalla asiasta? Kyllä mulla ainakin oli rohkeutta sanoa, että halutaan olla rauhassa pari ekaa viikkoa. Ilmoitin asiasta jo odotusaikana, oli helpompi mainita kun ei ollut vielä ajankohtainen ja henkilökohtainen "kielto".
 
anoppi
Jaa, minä ainakin lupaan pysyä kaukana kun tyttäreni joskus saa lapsen. En taatusti tuppaudu, tytär asunut nyt 2 vuotta omassa asunnossa ja yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun olen siellä käynyt. Ei ole kutsuttu joten en tunge väkisin kylään. Jos ei tykätä niin sille ei sitten voi mitään. Kohta on taas äitienpäivä ja pelottaa jo etukäteen se ahdistus, kun taas kerran yksin mietin mikä meni pieleen... :(
 
Juurikin näin
[QUOTE="minä täällä";23669702]Hassua, kun ihmiset ei tunnu ymmärtävän erilaisia tilanteita. Toisilla isovanhemmat tulee naapurista piipahtamaan ja toisilla toiselta puolelta Suomea. Näissä tapauksissa vierailuaika voi olla aika erilainen. On eroa tuleeko mummi yöksi vai piipahtaako tuomassa pullapussin ohimennessään. Eroa on myös ihmisten kasvatuksessa ja käytöksessä. Toiset kunnioittaa tuoreita vanhempia ja toiset ei pätkääkään. Ymmärretään nyt toistemme vaikeita tilanteista, vaikka itsellä olisikin ollut helppoa ja koko suku tervetullut kylään ihan heti kotiuduttua.[/QUOTE]

En voisi olla enempää samaa mieltä. Hankalaa tuntuu olevan monelle nähdä se fakta, että kaikilla ei ole asiat samalla lailla kuin itsellä.
 
Jaa, minä ainakin lupaan pysyä kaukana kun tyttäreni joskus saa lapsen. En taatusti tuppaudu, tytär asunut nyt 2 vuotta omassa asunnossa ja yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat kun olen siellä käynyt. Ei ole kutsuttu joten en tunge väkisin kylään. Jos ei tykätä niin sille ei sitten voi mitään. Kohta on taas äitienpäivä ja pelottaa jo etukäteen se ahdistus, kun taas kerran yksin mietin mikä meni pieleen... :(
Onpa surullista :( Mun äitini itkenyt monesti mun veljen kanssa tilannetta että äitini kelpaa kyllä lastenhoitajaksi (todella usein) mutta äidin luona kylässä he eivät käy koskaan, ainoastaan silloin kun vievät tai hakevat lapsiaan sieltä hoidosta. Ja äitienpäivänä ei koskaan kyläillä äitini luona, aina veljeni vaimon vanhemmilla. Mua niin ottaa päähän tuollainen hyväksikäyttö, itse kun en pyydä lähes koskaan lastenhoitoapua vaan kyläilemme paljon mummon luona ihan muuten vaan ja teemme ruokaa yhdessä tms. Ikävää että joillekin se on niin hankalaa pitää yhteyttä omaan äitiin.
 
vieras myös
En jaksanut lukea koko keskustelua, mutta mulle tuli mieleen tilanne, että omista vanhemmistanne toinen olisi kuolemaisillaan sairaalassa. Miltä tuntuisi jos toinen vanhemmista sanoisi, että ette ole tervetulleita sairaalaan katsomaan kuolevaa vaan he haluavat kokea sen hetken vain oman perheen kesken. Johan olet vanhempiasi koko ikäsi katsellut... Joo joo, tyhmä esimerkki, mut tosiaan tuli vaan mieleen... Lähinnä pohdittavaksi niitä "oman perheen" rajoja...
 
"höh"
Höh. epäreilua, että joillakin on noin avuliaat isovanhemmat. Ottaisin ilolla vastaan hotelliin majoittuvat isovanhemmat, jotka olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja haluaisivat auttaa.

Meillä kyllä tulivat vaan valmiiseen.
 
[QUOTE="höh";23672728]Höh. epäreilua, että joillakin on noin avuliaat isovanhemmat. Ottaisin ilolla vastaan hotelliin majoittuvat isovanhemmat, jotka olisivat kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja haluaisivat auttaa.

Meillä kyllä tulivat vaan valmiiseen.[/QUOTE]

Mä ihmettelen tota että moni sanoo että pitää jotenkin passata. Jos mä oon ollut kipeä tai väsynyt, niin olen kyllä äidilleni ja appivanhemmille sanonut että kaapista saa ottaa silloin kun siltä tuntuu. Ei kai nyt herranjestas tartte mitään viiden tähden illallisia alkaa väsäämään jos talossa on ruuanlaittotaitoisia ihmisiä. Jokaisella on suu millä sanoa eikä tartte alkaa stressaamaan ja passaamaan.
 
"vieras"
Kun esikoinen syntyi, olisi isovanhempia ollut seuraavasti: Mun vanhemmat on eronneet ja menneet uudestaan naimisiin. mun äitiä ja isää ei ikinäkoskaanmilloinkaan kutsuta samaan aikaan mihinkään. Mun iäidin vanhemmat elää, eli mun puolelta siis kuusi. Miehen vanhemmat: hänellä on kaksi isää, bio- ja kasvatti. Anoppi ja tämä kasvatti-isä ovat eronneet ja pariutuneet uudestaan. Myös bio-isä on naimisissa. Eli siltäkin puolelta kuusi. Sisaruksia kummallakin on kaksi, naimisissa, lapsia.
Eli se 20 vierasta todella tulisi jo kaikkein lähimmistä sukulaisista.

Luojan kiitos kaikki kävivät sairaalassa, paitsi mun isä & co. Kävivät kotona, toivat kylmälaukullisen pakasteruokaa&pullaa, olivat 30 min ja jatkoivat matkaa. Se oli esimerkillistä, etten sanoisi.

Tuosta siivousavusta: mua vaivaa ihan normaalistikin, jos anoppi siivoaa täällä. Se tuntuu siltä kuin hän sanoisi, että täällä on niin saastaista, etten voi olla. (Todennäköisesti hän haluaa auttaa, hyvä ihminen kun on.) MIKSI pitäisi ulkopuolisen siivota, kun kerran MIES ON KOTONA?

Kyllä mun mies siivosi kämpän sillä aikaa kun mä olin sairaalassa, 5 päivää kun repesin takaraivoon asti imukuppisynnytettyäni. Mies on aivan kykenevä myös laittamaan ruokaa ja keitämään kahvia ja laittamaan valmispullat ja kaupan keksit pöytään. Maitopurkki tykö.

EIKÖ teidän miehet osaa, oikeasti?
 

Yhteistyössä