Kumpi tärkeämpi mies vai lapset?

Miehestä en luopuisi.. lapsista kyllä, lentäväthän ne poiskin joskus, mieheni pysyy ainiaan. :heart:

No onpa sinulla kova luottamus mieheen ja rakkauteen...
Meinaatkos, että lapsesi jotenkin hävivät elämästäsi, kun tulevat aikuisiksi?

kyllähän monien lapset häviävät vanhempien elämästä!muuttavat toiselle puolelle maapalloa esim. ei ne siinä kotosalla enään sitten aikuisena pyöri jollei ole jotain peräkammarin poikia =) ukko on ja pysyy siiinä kuolemaansa asti, näin minä ainakin uskon =)

Näin minäkin ajattelen. Minäkin ainakin tällä erää ajattelen niin, etten tästä miehestä luopuisi minkään asian edessä. Mutta kun rakastan jo nyt tuota vauvaa mahassani niin paljon, etten voi valintatilannetta ajatellakaan.
Tällä hetkellä kuitenkin miestä rakastan enemmän ja hänet pitäisin.
Tämä ajatushan voi muuttua....
Väkisin tulee mieleen, että nuo, jotka heti olisivat valmiit heittämään miehen yli laidan, ovat jo valmiiksi melko huonossa suhteessa?

Se vaan on niin, että miehet voi aina jättää tai pettää, puolisolle ei antaisi sellaisia asioita anteeksi joita lapselle. Vaikka mun lapsi tekisi minkälaisen rikoksen, hän olisi aina mun lapseni ja häntä rakastaisin. Kai se on vaan äiteihin (ja iseihinkin) sisäisesti rakennettu juttu.

Jos mun pitäisi siis valita, että kummasta nyt luovun, miehestäni vai lapsestani, niin onnellinen kuin suhteessani olenkin niin lapsestani en luopuisi missään tilanteessa :heart:

Mä oon varmaan vinksahtanu, mutta jos mun lapsesta tulis joku murhaaja ja raiskaaja niin kyllä siinä äidinrakkaus sais kolauksen.

 

[

Vastaappa uudelleen parin vuoden kuluttua, turha vielä puhuakaan mitään jos ei ole lasta.

Eka tehdään gallub, jossa kysytään kumpi. Sitten kun siihen vastaa valtavirrasta poiketen, haukutaan, ettei noin saa vastata! Eiköhän jokaisella ole oikeus mielipiteeseensä. Ja, vaikka se muuttuisi joskus, niin silti on oikeus sanoa tämäb hetkinen mielipiteensä!

No sitä minäkin ihmettelen! Ja kyllä minä jo äidiksi itseni tunnen, mulla on lapsi mahassa joka todennäköisesti säilyisi hengissä jos nyt syntyisi. Ja hänen kanssaan koko ajan kommunikoin ja hänet tunnen, hänelle juttelen jne. Mulla äitiys ja vastuu alkoi siitä hetkestä kun plussatestin tein! :kieh:

 

.....niin mikä? :headwall:

 

Rosalee

Rakkauden mieheen ei tarvitse vähentyäkään, mutta minutkin yllätti se suorastaan tuskainen tunne, kuinka omaa lasta rakastaa ja se tuska siitä, että miten ikinä kestäisi että lapselle sattuisi jotain.. sekin olisi hirveää, jos miehelle sattuisi jotain, mutta että lapselle, etenkin pienelle sellaiselle.

Jos lapsesta tulisi murhaaja, kyllähän siinä kolauksen itsekin kokisi mutta jos ajattelee minkälainen suhde lapseen on ollut siihen asti ja kuinka paljon häntä olisi rakastanut.. no, ehkä jos lapsi olisi joku kylmäverinen sarjamurhaaja, ensimmäinen ajatukseni olisi että "kuka tuo on, mitä lapselleni on tapahtunut, mitä on mennyt pieleen" Mutta varmaan moisesta tulisi jotain viitteitä. Jos lapsen elämä taas olisi ok ja päälle pukkaisi joku tilapäinen mielenhäiriö niin en sellaisen sairauden vuoksi voisi lakata lastani rakastamasta..

 

Minähän kirjoitinkin tuolla että puhun tämän hetkisillä kokemuksillani :headwall: Mutta lyön vetoa, että ellei tuo mies nyt yht' äkkiä muutu joksikin aivan muuksi kuin mikä hän nyt on, niin rakkaus häntä kohtaan ei vähene piiruakaan, päin vastoin vahvistuu. Ja toisekseen, minkä pirun takia saman perheen sisäisten ihmisten pitäisi olla jossakin helkkarin arvojärjestyksessä? Rakkautta riittää sydämen kyllyydestä kyllä sekä lapselle että miehelle![/quote]

Tarkkaan ottaen mies ei ole perhettäsi, ainoastaan kumppanisi. Olette ihan eri sukuja.
Lapset ovat omaa lihaa ja verta, sitä ei voi verrata mihinkään, lapset ovat perhettä.

 

lapsesta en luopuisi vaik mikä olisi :heart:

 

lapset lähtevät aikanaan pesästä, miehen kans on ainakin minulla tarkotus elää koko loppuelämä. Ette te enään silleen ole kaksi vaan yksi..........näinhän sitä sanotaan kun naimisiin mennään ja meillä se ainakin pitää paikkansa.

Mitä se lasten kotoa pois muuttaminen muuttaa rakkautta heitä kohtaan?

Kaipa se sitten joillain loppuu kuin seinään...

 

Minähän kirjoitinkin tuolla että puhun tämän hetkisillä kokemuksillani :headwall: Mutta lyön vetoa, että ellei tuo mies nyt yht' äkkiä muutu joksikin aivan muuksi kuin mikä hän nyt on, niin rakkaus häntä kohtaan ei vähene piiruakaan, päin vastoin vahvistuu. Ja toisekseen, minkä pirun takia saman perheen sisäisten ihmisten pitäisi olla jossakin helkkarin arvojärjestyksessä? Rakkautta riittää sydämen kyllyydestä kyllä sekä lapselle että miehelle!

Tarkkaan ottaen mies ei ole perhettäsi, ainoastaan kumppanisi. Olette ihan eri sukuja.
Lapset ovat omaa lihaa ja verta, sitä ei voi verrata mihinkään, lapset ovat perhettä.

[/quote]

No huhhuh. Mulle mun kumppani on kyllä enemmän perhettä kuin kukaan minun sukulainen joka samaa verta on.
Me ollaan sitä samaa lihaa mun miehen kanssa.

 

Se vaan on niin, että miehet voi aina jättää tai pettää, puolisolle ei antaisi sellaisia asioita anteeksi joita lapselle. Vaikka mun lapsi tekisi minkälaisen rikoksen, hän olisi aina mun lapseni ja häntä rakastaisin. Kai se on vaan äiteihin (ja iseihinkin) sisäisesti rakennettu juttu.

Jos mun pitäisi siis valita, että kummasta nyt luovun, miehestäni vai lapsestani, niin onnellinen kuin suhteessani olenkin niin lapsestani en luopuisi missään tilanteessa :heart:

Ei voi olla totta, mä olen samaa mieltä sun kanssa.
Rakkaus lapseen on ehdotonta, mies pystyy helpommin sen rakkauden tappamaan. Eikä mun tarvi miettiä kumman pelastaisin ensin tulipalosta. Lapsen puolesta antaisin henkeni empimättä, miehestä en ole niin täysin varma. Kuulostaa vähän tylyltä...

 

Se vaan on niin, että miehet voi aina jättää tai pettää, puolisolle ei antaisi sellaisia asioita anteeksi joita lapselle. Vaikka mun lapsi tekisi minkälaisen rikoksen, hän olisi aina mun lapseni ja häntä rakastaisin. Kai se on vaan äiteihin (ja iseihinkin) sisäisesti rakennettu juttu.

Jos mun pitäisi siis valita, että kummasta nyt luovun, miehestäni vai lapsestani, niin onnellinen kuin suhteessani olenkin niin lapsestani en luopuisi missään tilanteessa :heart:

Ei voi olla totta, mä olen samaa mieltä sun kanssa.
Rakkaus lapseen on ehdotonta, mies pystyy helpommin sen rakkauden tappamaan. Eikä mun tarvi miettiä kumman pelastaisin ensin tulipalosta. Lapsen puolesta antaisin henkeni empimättä, miehestä en ole niin täysin varma. Kuulostaa vähän tylyltä...

 

Mikä järki tässä ketjussa on kun ei saa olla jotakin mieltä? Ja kuka on oikea ihminen määrittelemään muidne tunteita ja äidinrakkautta ja jopa sitä milloin äitiys alkaa?

Pitäkää tunkkinne.

 

Kyllä mulle mies on tärkeempi

 

lapset lähtevät aikanaan pesästä, miehen kans on ainakin minulla tarkotus elää koko loppuelämä. Ette te enään silleen ole kaksi vaan yksi..........näinhän sitä sanotaan kun naimisiin mennään ja meillä se ainakin pitää paikkansa.

Mitä se lasten kotoa pois muuttaminen muuttaa rakkautta heitä kohtaan?

Kaipa se sitten joillain loppuu kuin seinään...

Hope not..

Mä ainakin tahdon ja toivon, että välimme pysyvät aina lämpiminä ja läheisinä. Oli ne muksut sitten vaikka 40v.

 

Mikä järki tässä ketjussa on kun ei saa olla jotakin mieltä? Ja kuka on oikea ihminen määrittelemään muidne tunteita ja äidinrakkautta ja jopa sitä milloin äitiys alkaa?

Pitäkää tunkkinne.

Tumpula sanoi tuossa oivan tulipaloesimerkin. Jos sinä olisit ulkona ja tulipalon kynsissä miehesi ja vauva nukkumassa, kumman pelastaisit ensin?

 

No huhhuh. Mulle mun kumppani on kyllä enemmän perhettä kuin kukaan minun sukulainen joka samaa verta on.
Me ollaan sitä samaa lihaa mun miehen kanssa. [/quote]

Edestäs löydät ääliö.

 

Onhan niitäkin äitejä, jotka luopuu lapsistaan, vaikka ei ole edes pakko valita miehestä tai lapsesta.
Monella menee jo raskaus aikana viina ja huumeet edelle ja syntymänsä jälkeenkin jäävät toiseksi...
Ja nämä, jotka polttavat tupakkaa raskausaikana, voivatko he sanoa rehellisesti, että lapset ovat heille kaikki kaikessa ja menee kaiken edelle? Miksi sitten polttelevat, jos lapsi on kaikkea tärkeämpi?

 

Kyllä mulle mies on tärkeempi

joo niin varmaan!

 

lapset on tärkeintä mulle mitä mulla on :heart:

 

Mikä järki tässä ketjussa on kun ei saa olla jotakin mieltä? Ja kuka on oikea ihminen määrittelemään muidne tunteita ja äidinrakkautta ja jopa sitä milloin äitiys alkaa?

Pitäkää tunkkinne.

Vähä on tyhmä ketju.... :headwall:

 

Onhan niitäkin äitejä, jotka luopuu lapsistaan, vaikka ei ole edes pakko valita miehestä tai lapsesta.
Monella menee jo raskaus aikana viina ja huumeet edelle ja syntymänsä jälkeenkin jäävät toiseksi...
Ja nämä, jotka polttavat tupakkaa raskausaikana, voivatko he sanoa rehellisesti, että lapset ovat heille kaikki kaikessa ja menee kaiken edelle? Miksi sitten polttelevat, jos lapsi on kaikkea tärkeämpi?

Kertokaapas, te, jotka vastaatte, että lapset on tätkeimpiä, moniko poltti raskausaikana?

 

Kyllä mulle mies on tärkeempi

joo niin varmaan!

Naura vaan, mut näin se menee

 

Onhan niitäkin äitejä, jotka luopuu lapsistaan, vaikka ei ole edes pakko valita miehestä tai lapsesta.
Monella menee jo raskaus aikana viina ja huumeet edelle ja syntymänsä jälkeenkin jäävät toiseksi...
Ja nämä, jotka polttavat tupakkaa raskausaikana, voivatko he sanoa rehellisesti, että lapset ovat heille kaikki kaikessa ja menee kaiken edelle? Miksi sitten polttelevat, jos lapsi on kaikkea tärkeämpi?

Kertokaapas, te, jotka vastaatte, että lapset on tätkeimpiä, moniko poltti raskausaikana?

En todellakaan polttanut ja ne jotka polttavat niin :kieh:

 

Ihmettelen suuresti sinua AnnaManna! Vasta kirjoittelit että olette eroamassa, sitten että meille tuleekin vauva, on masennusta ja riitoja. Lasten kanssa ongelmia ja miehesi myös. Mitä oikeasti tarkoitat? Taidat olla aika tuulella käypä tyyppi. Ei sinusta ota kyllä selvää! Välillä on niin ihanaa että. Ja välillä taas olet niin rikki ja itsetuhon partaalla. Selitä!

 

Onhan niitäkin äitejä, jotka luopuu lapsistaan, vaikka ei ole edes pakko valita miehestä tai lapsesta.
Monella menee jo raskaus aikana viina ja huumeet edelle ja syntymänsä jälkeenkin jäävät toiseksi...
Ja nämä, jotka polttavat tupakkaa raskausaikana, voivatko he sanoa rehellisesti, että lapset ovat heille kaikki kaikessa ja menee kaiken edelle? Miksi sitten polttelevat, jos lapsi on kaikkea tärkeämpi?

Kertokaapas, te, jotka vastaatte, että lapset on tätkeimpiä, moniko poltti raskausaikana?

No en todellakaan.
En kai ole mikään idiootti...

 

Onhan niitäkin äitejä, jotka luopuu lapsistaan, vaikka ei ole edes pakko valita miehestä tai lapsesta.
Monella menee jo raskaus aikana viina ja huumeet edelle ja syntymänsä jälkeenkin jäävät toiseksi...
Ja nämä, jotka polttavat tupakkaa raskausaikana, voivatko he sanoa rehellisesti, että lapset ovat heille kaikki kaikessa ja menee kaiken edelle? Miksi sitten polttelevat, jos lapsi on kaikkea tärkeämpi?

Kertokaapas, te, jotka vastaatte, että lapset on tätkeimpiä, moniko poltti raskausaikana?

Polttaminen loppu esikoisen plussaan.