Kyllä se äideistä lähtee lisämaitojen tilaaminen

Tästä täysin eri mieltä. Ennen synnytystä takana pitkä uneton jakso, mutta synnytystä seurasi sellainen euforia ja keho täynnä ties mitä hormoneja, että nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Sairasta on siinä tilanteessa pakkolääkitä äitiä diapameilla, jotta tämä nukkuisi - vain koska sattuu olemaan yö.

Kaikilla sitä euforiaa ei välttämättä tule. Saattaa tulla vain kaiken nielevä uupumus. Sellainen ettei jaksaisi edes kättä nostaa. Silloin ei välttämättä edes vauva jaksa kiinnostaa. Ja niin kuin kirjoitin, ei sitä lasta olisi pakko antaa hoitoon mutta ne jotka haluaisivat, niin voisivat sen tehdä. Siis ilman anelua ja paheksuntaa. Kun sitä paheksuntaa näköjään irtoaa jopa huonekavereilta

Ja paskat se äidin kroppa shokkia saa jos vauvaa käytetään tasaisesti siinä rinnalla niin kuin ennen vanhaan.

Vierihoito on hyvästä mutta siinäkin pitäisi osata mennä kultaista keskitietä myöskin äidin jaksamista seuraten.

 

kyllä se riippuu ihan sairaalasta miten menetellään. Meillä esim 2007 syksyllä ei kyselty multa otanko lisämaitoa vai en, vaan sitä tuotiin kolmen tunnin välein pullossa lämmitettynä yölläkin ja hoitaja katsoi, että vauva saa syötyä. Okei, ei ollut täysiaikainen vauva, mutta emme olleet keskolassakaan, vaan ihan tavallisella vuodeosastolla missä kaikki muutkin. Sama juttu oli muillakin, mutta ei noin isossa mittakaavassa, mutta jos syöttöpunnitusten jälkeen nähtiin, ettei vauva saanut maitoa niin heillekin hoitaja sitä pulloa kohta kiikutti, toki kysyi ensin että kokeiletko vielä vai tuonko maitoa. Lääkärin asennehan vaikuttaa aika paljon koko osaston toimintaan, että en ihmettele jos teidän sairaalassa lääkäri on tuolla asenteella, etteikö koko osasto toimisikin tämän pillin mukaan. Meidän lastenlääkäri oli ihanan rento ja äidillinen ja koko osasto sellainen rento paikka savonlinnassa tuohon aikaan.

 

Kaikilla sitä euforiaa ei välttämättä tule. Saattaa tulla vain kaiken nielevä uupumus. Sellainen ettei jaksaisi edes kättä nostaa. Silloin ei välttämättä edes vauva jaksa kiinnostaa. Ja niin kuin kirjoitin, ei sitä lasta olisi pakko antaa hoitoon mutta ne jotka haluaisivat, niin voisivat sen tehdä. Siis ilman anelua ja paheksuntaa. Kun sitä paheksuntaa näköjään irtoaa jopa huonekavereilta

Ja paskat se äidin kroppa shokkia saa jos vauvaa käytetään tasaisesti siinä rinnalla niin kuin ennen vanhaan.

Vierihoito on hyvästä mutta siinäkin pitäisi osata mennä kultaista keskitietä myöskin äidin jaksamista seuraten.

Kaikkia ei se oma vauva jaksa kiinnostaa koskaan kovin pitkään, vaan "tuulettumaan" pitää päästä kun lapsi on kaksiviikkoinen. :|

Monta asiaa voidaan tehdä kuten ennen vanhaan. Mutta nykyään tiedetään maidon nousemisesta enemmän kuin 60-luvulla, niin se tieto on syytä painaa taka-alalle sitten...

Kultainen keskitie on varmaan hyvä monelle, mutta totesin tuolla jo aiemmassa viestissäni, että kaikilla synnytysosastoilla ei näköjään enää ole mitään "vauvalaa" eikä ketään, jonka tehtävä olisi huolehtia niistä sinne jätetyistä vauvoista.

 

Ootko miettinyt että ehkä se maito nousi sen vuoksi vasta tuolloin kun sitä lisämaitoa annettin? Eikös tuossa maidontulossa päde kysynnän ja tarjonnan laki? Ja ne määrät mitä vastasyntynyt sitä tarvitsee on tosi pieniä.

Tää ei pidä paikkaansa! Maito nousee paremmin kotona kun on saanut levättyä ja sairaalan tuoma jännite poissa. Mä kun pääsin kotiin niin seuraavana aamuna oli rinnat ihan täynnä maitoa ja vauva imemään.

 

Kaikkia ei se oma vauva jaksa kiinnostaa koskaan kovin pitkään, vaan "tuulettumaan" pitää päästä kun lapsi on kaksiviikkoinen. :|

Monta asiaa voidaan tehdä kuten ennen vanhaan. Mutta nykyään tiedetään maidon nousemisesta enemmän kuin 60-luvulla, niin se tieto on syytä painaa taka-alalle sitten...

No niin, nyt sitten synnytyksestä väsynyt ja kipeä äiti on siis saman tien baarissa juoksija, joka ei lapsestaan ole muulloinkaan kiinnostunut. Vedetään vain mutkat suoriksi Mites esim. ne synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät äidit. Onko sinulla näillekin joku kategoria?

Se, että jotain on tehty ennenvanhaan ei tee silti asiaa välttämättä huonoksi. Ja minulla on imetys sujunut vallan mainiosti vaikka kakkonen joutui heti syntymästään viikoksi teholle. Ei olla siis sylikkäin kyhnätty ekaan viikkoon. Eikä joutunut kroppa shokkiin. Kaikki eivät tietenkään ole näin onnekkaita mutta ei se imetys pariin lisämaitopulloon tai kunnolla levättyyn yöhön synnytyksen jälkeen kaadu jos muuta on tahtoa imettää.

 

AJATELKAA MITEN ITSEKÄS MINÄ OLIN! Minulta käytiin kysymässä illalla saako vauvan ottaa kansliaan (vauvalaan) ja sanoin et viekää vain... nukuin moneen kuukauteen HYVIN heräämättä yli 4h pätkän jolloin hoitaja toi vauvan rinnale ja pyys soittaan kelloa ni hän hakee vauvan takas jot saan nukkua. toisena yönä sama homma kolmantena otin vauvan viereeni. Veuva oli nukkunu siis sen yli 4h pätkän kumpanakin yönä.

Mä taas olen toisaalta sitä mieltä et kunnon yöuni synnytyksen jälkeen on toipumisen edistämisessä PALJON! Ite olen ainaki huomannu kaikkien kolmen kohdalla että mitä paremmin oon saanu syötyä/nukuttua sitä paremmin on maitoa riittäny.

Myös se kannattaa huomioida ettei kaikilla ole mahdollista kotona elää vauvan rytmissä, on mahdollisesti isompia sisaruksia eikä isä ole pystyny jäämään isyyslomalle

 

No niin, nyt sitten synnytyksestä väsynyt ja kipeä äiti on siis saman tien baarissa juoksija, joka ei lapsestaan ole muulloinkaan kiinnostunut. Vedetään vain mutkat suoriksi Mites esim. ne synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivät äidit. Onko sinulla näillekin joku kategoria?

Se, että jotain on tehty ennenvanhaan ei tee silti asiaa välttämättä huonoksi. Ja minulla on imetys sujunut vallan mainiosti vaikka kakkonen joutui heti syntymästään viikoksi teholle. Ei olla siis sylikkäin kyhnätty ekaan viikkoon. Eikä joutunut kroppa shokkiin. Kaikki eivät tietenkään ole näin onnekkaita mutta ei se imetys pariin lisämaitopulloon tai kunnolla levättyyn yöhön synnytyksen jälkeen kaadu jos muuta on tahtoa imettää.

Synnytyksen jälkeinen masennus ei iske puoli vuorokautta synnytyksestä? Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä taas.

Ihmettelen kovasti milloin se kiinnostus omaan lapseen syntyy, jos ei se synny silloin, kun hormonitoiminta sen syntymistä tukee.

Mutta enpä halunnut tästä riidellä, joten pidä sinä mielipiteesi, minä pidän omani. Ja pysytään kumpikin omissa kategorioissamme. Vauvalaa peräänkuulutin viesteissäni minäkin, mutta etpä sitä huomannut.

 

Kaikkia ei se oma vauva jaksa kiinnostaa koskaan kovin pitkään, vaan "tuulettumaan" pitää päästä kun lapsi on kaksiviikkoinen. :|
.

tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa et onko vauva vierihoidossa vai ei. Mul itellä tunnesiteen syntyminen vauvaan on vieny aikaa.. synnärillä vauvan vieminen hoitajille ei ole tuntunu pahalta, sensiaan oon saattanu itkeä koti-ikävää. Mut 2vk synnytyksestä oon jo ollu eri läheinen vauvan kanssa. nyt vauva on 5kk ja kerran tai kaks oon jättäny kauppareissun ajaksi hoitoon

 

Synnytyksen jälkeinen masennus ei iske puoli vuorokautta synnytyksestä? Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä taas.

Ihmettelen kovasti milloin se kiinnostus omaan lapseen syntyy, jos ei se synny silloin, kun hormonitoiminta sen syntymistä tukee.

Mutta enpä halunnut tästä riidellä, joten pidä sinä mielipiteesi, minä pidän omani. Ja pysytään kumpikin omissa kategorioissamme. Vauvalaa peräänkuulutin viesteissäni minäkin, mutta etpä sitä huomannut.

se tunne side ei kaikilla synny sormia napsauttamalla.. ja synnytys masennus voi alkaa jo raskausaikana! Kaikki me olemme erilaisia, toiset olemme tarmoa täynnä ja toiset taas todella väsyneitä ja kumpiki tila on normaalia!

 

Minun vauvani vietiin hoitajien kahvihuoneeseen tarkkailtavaksi, kun olin nukahtanut synnytyksen jälkeisenä yönä, eikä minulle ilmoittanut kukaan mitään. Yöllä heräsin ja hämmennyin huomattuani vauvan kadonneen. Lähdin käytävälle tutkimaan ja löysin vauvani oman huoneeni vierestä hoitajien kahvihuoneesta, jossa ei ollut yhtäkään hoitajaa!!! Etsin hoitajan käsiini ja kysyin, mitä vauvani teki yksin tyhjässä huoneessa, ei osannut sanoa. Ilmoitin, että vauva nukkuu vieressäni, ja piste.

 

Synnytyksen jälkeinen masennus ei iske puoli vuorokautta synnytyksestä? Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä taas.

Ihmettelen kovasti milloin se kiinnostus omaan lapseen syntyy, jos ei se synny silloin, kun hormonitoiminta sen syntymistä tukee.

Mutta enpä halunnut tästä riidellä, joten pidä sinä mielipiteesi, minä pidän omani. Ja pysytään kumpikin omissa kategorioissamme. Vauvalaa peräänkuulutin viesteissäni minäkin, mutta etpä sitä huomannut.

Nokyllä se masennus iskee synnytyksen jälkeen ihan pian. Kaikillehan silloin tulee melkein baby bluesia, synnytyksen jälkeistä herkistymistä, joka voi toisilla mennä sitten masentumiseen asti.

Ja kun kysyit, milloin se kiinnostus omaan lapseen syntyy. No, heti, hoivavietti kehittyy välittömästi tuoreelle äidille, halu pitää lapsesta huolta. Yleensä se rakkaus kuitenkin lapseen tulee kaiken alkushokin jälkeen pikkuhiljaa kiintymällä. Ei se monellakaan heti tapahdu kun vauva on maailmassa, se voi ottaa aikaa, vaikkei olisi mitenkään masentunut.

 

Synnytyksen jälkeinen masennus ei iske puoli vuorokautta synnytyksestä? Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä taas.

Ihmettelen kovasti milloin se kiinnostus omaan lapseen syntyy, jos ei se synny silloin, kun hormonitoiminta sen syntymistä tukee.

Mutta enpä halunnut tästä riidellä, joten pidä sinä mielipiteesi, minä pidän omani. Ja pysytään kumpikin omissa kategorioissamme. Vauvalaa peräänkuulutin viesteissäni minäkin, mutta etpä sitä huomannut.

Masentua voi jo ennen synnytystä. Eikä ole mitenkään erikoista, että todella rankan synnytyksen jälkeen äiti voi olla kiinnostunut vain siitä koska saa levätä ja nukkua. Se ei silti sitä tarkoita, etteikö hän sitten voimiaan saatuaan pysytyisi luomaan ihan samanlaisen suhteen lapseensa kuin euforiassa kieriskelevä kanssasisar.

Ihminen kun ei toimi kuin kone. Kaikilla se imetys ei suju, oli kuinka paljon tahtoa tahansa tai vältetty lisämaitoa kuinka paljon tahansa. Jotkut eivät ikinä saa kannettuaan lastaan täysiaikaiseksi jne. Eli vaikka raskaus, synnytys ja sen jälkeiset ajat eivät menisi kuin oppikirjassa (harvalla itse asiassa menee), niin silti on ihan yhtälaiset mahdollisuudet luoda lapseensa samanlainen suhde kuin sillä oppikirjasynnyttäjälläkin.

 

Edelleen tähän kommentoin että sektion jälkeen kahden pienipainoisen vaikkakin täysikäisen vauvan kanssa olin kolmen hengen huoneessa jossa siis 3 äitiä ja 4 vauvaa. Eipä olis paljoa yöllä nukuttu.

Kotona oli sentään mies auttamassa, mutta sairaalassa olisi sektiohaavan kanssa pitänyt selvitä molempien vauvojen hoitamisesta yksin. Eipä onnistunut multa kun olin ihan kipeä ja väsynyt (ja takana melkein 3kk sairaalassa että yleiskuntokin oli jo huono).

Imettämiseen pitää saada apua ja tukea mutta onko se oikeasti niin kamalaa jos tuore äiti haluaa synnärillä hiukan kerätä voimia arkea varten joka väistämättä on tulossa?

 

Mulla kiintymys ja rakkaus vauvaan kehittyi pikkuhiljaa. En mä kokenut mitään maatamullistavaa autuutta heti synnytyksen jälkeen. Ja tunsin oloni surkeaksi sen vuoksi, koska kaikki vaan puhuvat siitä mahtavasta rakkaudesta ja suhteesta joka syntyy heti, luulin olevani kummajainen ja ihan paska äiti. Myöhemmin selvis että tunteet oli ihan normaaleja.

 

Mulla kiintymys ja rakkaus vauvaan kehittyi pikkuhiljaa. En mä kokenut mitään maatamullistavaa autuutta heti synnytyksen jälkeen. Ja tunsin oloni surkeaksi sen vuoksi, koska kaikki vaan puhuvat siitä mahtavasta rakkaudesta ja suhteesta joka syntyy heti, luulin olevani kummajainen ja ihan paska äiti. Myöhemmin selvis että tunteet oli ihan normaaleja.

samoja mietteitä oli itelläkin esikoisen syntymän jälkeen.. itkin miehen perään ku lähti kotiin vauvaa hoidin mut sydän ei ollu mukana.. rakkas syntyi sit kotona ajankanssa

 

Siinä kohtaa, kun ap käytti sanaa vinkua, menetin mielenkiintoni.

 

Mulla kiintymys ja rakkaus vauvaan kehittyi pikkuhiljaa. En mä kokenut mitään maatamullistavaa autuutta heti synnytyksen jälkeen. Ja tunsin oloni surkeaksi sen vuoksi, koska kaikki vaan puhuvat siitä mahtavasta rakkaudesta ja suhteesta joka syntyy heti, luulin olevani kummajainen ja ihan paska äiti. Myöhemmin selvis että tunteet oli ihan normaaleja.

Kuin minun näppikseltäni, olis ollu ihan kiva et joku olis kertonut tuonkin eikä vain hehkuttanut sitä ylitsevuotavaa rakkauden tunnetta joka tulee sillä sekunnilla kun vauva syntyy...Mä lähinnä tunsin järjetöntä suojeluviettiä sitä lasta kohtaa, mutta en niinkään rakkautta..Se kasvoi vasta pikkuhiljaa synnytyksen jälkeen..

Ja alkuperäiseen aiheeseen mulla ei juuri sanottavaa ole, palstamammat ei minun mittarilla ole niitä parhaita asiantuntijoita tai oikeutettuja tuomitsemaan ketään.

 

Sitä vaan ihmettelen että kuinka paljon aikuiset ihmiset nukkuu? Jos se vastasyntyneen nukkuma n. 20 tuntia ei riitä, vaan vauva on niiden 4 valvotun tunnin takia lykättävä muille? Kuinka te olette sitten myöhemmin jaksaneet, kun vauva on ollut enemmän hereillä?

Mulla poika joutui antibiooteille vastasyntyneiden osastolle 12tunnin iässä. En todellakaan saanut nukuttua pojan ollessa kaukana, heräsin kaikkien vauvojen käninöihin, kun kroppa kävi synnytyksen jälkeen kierroksilla. Kävinkin vauvaa imettämässä ja katsomassa monta kertaa yön aikana. Oli iso helpotus kahden valvotun yön jälkeen, kun sai vauvan viereen. Hänen ollessa kainalossa sain nukuttua vihdoinkin ja en herännyt kuin hänen pyyntöihinsä.

Poika sai kahden ensimmäisen vuorokauden ajan lisämaitoa ( antibiootit kai rasittaa munuaisia ja siksi oli välttämätöntä) ja tuttia heti 12h iästä asti. 3. päivänä nousi maito kuitenkin ihan normaalisti. Eli lisämaito ja tutti ei pilannut imetystä, tosin imetin ensimmäisinä päivinä paljon ja aina ennen pulloruokintaa. Epäilen ettei imetys olisi onnistunut jos olisin ollut pitkiä aikoja erossa vauvasta.

 

[QUOTE="Vierailija";23978889]Sitä vaan ihmettelen että kuinka paljon aikuiset ihmiset nukkuu? Jos se vastasyntyneen nukkuma n. 20 tuntia ei riitä, vaan vauva on niiden 4 valvotun tunnin takia lykättävä muille? Kuinka te olette sitten myöhemmin jaksaneet, kun vauva on ollut enemmän hereillä?
[/QUOTE]

Hop ja lopetas heti siihen...

Älä yleistä, kaikkien vauvat ei vaan nuku vastasyntyneenä, se on ihan p.jauhantaa kun sanotaa et vastasyntyneet vaan nukkuu ja syö.
+ kolmatta vuorokautta kun valvoo ja synnyttää niin ymmärrän et yöunet on ihan tervetulleita.

 

Tästä täysin eri mieltä. Ennen synnytystä takana pitkä uneton jakso, mutta synnytystä seurasi sellainen euforia ja keho täynnä ties mitä hormoneja, että nukkumisesta ei tullut yhtään mitään. Sairasta on siinä tilanteessa pakkolääkitä äitiä diapameilla, jotta tämä nukkuisi - vain koska sattuu olemaan yö.

No mulle ei tullut edes mieleen, että olisin voinut viedä vauvan pois nukkuakseni, vaikka olin juuri valvonut melkein 2 vrk putkeen ja ennen sitäkin yöt olivat todella huonoja. Okei, vaelsin iyllä ihan toisessa todellisuudessa, mutta hoitelin kyllä vauvaa (sen kaukalohan oli vajaan metrin päässä vuoteestani ja pesupaikallekin ehkä 2,5 m matkaa). Luulin tosiaan että se valvominen on vaan kestettävä - ja onhan sitä kotonakin riittänyt molempien lasten kohdalla.

Epäilen myös etten olis saanut unta kuin lääkkeillä, enkä ollut valmis niitä siinä tilanteessa ottamaan.

Oman sängyn viereen neuvottiin jättämään vauva suihkun ajaksi. Eihän se huudosta rikki olisi mennyt, mutta pidin silti outona ettei voitu ottaa kansliaan.

 

[QUOTE="Vierailija";23978889]Sitä vaan ihmettelen että kuinka paljon aikuiset ihmiset nukkuu? Jos se vastasyntyneen nukkuma n. 20 tuntia ei riitä, vaan vauva on niiden 4 valvotun tunnin takia lykättävä muille? Kuinka te olette sitten myöhemmin jaksaneet, kun vauva on ollut enemmän hereillä?[/QUOTE]

No tälle kommentille ei voi kyllä kun nauraa
Oikeesti, nukkuuko sun vauva sen 20h putkeen? Mun kumpikaan vauvani ei oo kyllä vastasyntyneenä tollasia määriä edes nukkunut ja sen mitä on nukkunut, niin n. puolen tunnin - tunnin pätkissä. Siinä ajassa, kun ite ei välttämättä edes ehdi nukahtamaan. Varsinkin jos huoneessa on muitakin vauvoja ja äitejä, jotka ääntelevät.

 

[QUOTE="Vierailija";23978889]Sitä vaan ihmettelen että kuinka paljon aikuiset ihmiset nukkuu? Jos se vastasyntyneen nukkuma n. 20 tuntia ei riitä, vaan vauva on niiden 4 valvotun tunnin takia lykättävä muille? Kuinka te olette sitten myöhemmin jaksaneet, kun vauva on ollut enemmän hereillä?

Mulla poika joutui antibiooteille vastasyntyneiden osastolle 12tunnin iässä. En todellakaan saanut nukuttua pojan ollessa kaukana, heräsin kaikkien vauvojen käninöihin, kun kroppa kävi synnytyksen jälkeen kierroksilla. Kävinkin vauvaa imettämässä ja katsomassa monta kertaa yön aikana. Oli iso helpotus kahden valvotun yön jälkeen, kun sai vauvan viereen. Hänen ollessa kainalossa sain nukuttua vihdoinkin ja en herännyt kuin hänen pyyntöihinsä.

Poika sai kahden ensimmäisen vuorokauden ajan lisämaitoa ( antibiootit kai rasittaa munuaisia ja siksi oli välttämätöntä) ja tuttia heti 12h iästä asti. 3. päivänä nousi maito kuitenkin ihan normaalisti. Eli lisämaito ja tutti ei pilannut imetystä, tosin imetin ensimmäisinä päivinä paljon ja aina ennen pulloruokintaa. Epäilen ettei imetys olisi onnistunut jos olisin ollut pitkiä aikoja erossa vauvasta.[/QUOTE]

no johan olet tyhmä. Jos sun vastasyntynyt nukkuu 20 tuntia vuorokaudessa, niin ei se sitä tarkoita, että kaikkien nukkuu. Ja sitäpaitsi, toisen vauva nukkuu ne 20 tuntia siten, että herää sen tunnin aikana kuitenkin kaksi kertaa itkemään joka tunti. Se unenlaatu ei näinollen ole vauvan äidillä mikään paras. Okei,v auva ehkä nukkuu 20 tuntia, mutta äiti ei välttämättä saa kunnolla unta kun joutuu kokoajan heräilemään vauvan kätinöihin .

Kyllä ne LAADUKKAAT yöunet tarvitsee , että saa nukuttua pidemmän pätkän heräilemättä. Minun vauvani ei tällaista autuutta tarjonnut ensimmäiseen puoleen vuoteen. Kätisi pitkin yötä ja söi tunnin välein. Nukkuihan se sitten kai yhteenlaskettuna enemmän luin puolet vuorokaudessa, mutta mä en saanut nukutuksi, kun ei se torkahdus vartiksi mielestäni mitään lepoa ole. Sitten kun herää uudestaan , saattaa joutua valvomaan unettomuuttaan kun käy itse niin ylikierroksilla, ettei saa unta vaikka on ihan rätti väsynyt. Sitä tavallaan stressaa niin kovasti sitä, että koska se vauva taas herää.

Ja toisekseen mistä ihmeestä on syntynyt se yleinen "vauva valvottaa" käsitys sitten jos ei nimenomaan just siitä, että se vauva todellakin valvottaa.


Mulle ainakin kätilö nakkas unilääkkeen pöytään ja sanoi, että vauva vauvalaan ja sinä rupeat nyt nukkumaan. Käski kerätä voimia kotiinsiirtymiselle ja sanoi, etten ole yhtään sen parempi äiti itkuisena ja väsyneenä, vaan tarvitsen nyt kunnon yöunet ja levon synnytyksen jälkeen. Ja tämä Mikkelissä pari vuotta sitten.

 

[QUOTE="Vierailija";23978889]Sitä vaan ihmettelen että kuinka paljon aikuiset ihmiset nukkuu? Jos se vastasyntyneen nukkuma n. 20 tuntia ei riitä, vaan vauva on niiden 4 valvotun tunnin takia lykättävä muille? Kuinka te olette sitten myöhemmin jaksaneet, kun vauva on ollut enemmän hereillä?
.[/QUOTE]


Aikuiset yleensä nukkuvat yöllä ja päivällä se unen saaminen voi olla vaikeampaa. Itse olen hyvä nukkuja, mutta toisilla unen saaminen voi olla vaikeampaa yölläkin heti kun vauva nukahtaa jälleen.

Ja kun huoneessa on 2 tai kolmekin vauvaa jotka välillä heräilee ja osa saattaa valvoakin yöaikaan, ei välttämättä ole ihan kaikkein kivointa, jos huoneissa, joissa toiset yrittävät nukkua seurustellaan. Itse esim. kävin kansliassa vaihtamassa vauvan kakkavaipat ja oksennuksen tahrimat vaatteet. Yhden lapsen kohdalla kävikin niin mukavasti, kun niitä okennuksia vaatteita olin unenpöpperössä vaihtamassa, vanhempi lastenhoitaja pyysi jättämään vauva hänelle hoitoon ja itse sain mennä nukkumaan. Kun vauva oli nukahtanut, hoitaja toi vauvan sänkyni viereen nukkumaan. (ai niin ja tästä johtuen papereihin tuli maininta, osittainen vierihoito)

 

mä ainakin jouduin pyytämään lisämaitoa, ja ensin mun piti koittaa imettää jotta sitä maitoa sain.. melkein itkua väänsin siinä kohti kun piti yrittää mutta ei jaksanut ja vauva vain huusi nälkäänsä
eli mun mielestä sitä ei todella sieltä väkisin tyrkytetä
maitoa olivat antaneet pullosta kun olin leikkurissa, ilmeisesti olivat lapsen isältä kysyneet voiko antaa.
imetys on toki suotavaa mutta jos se ei onnistu niin sitä maitoa vois antaa vähän helpommin pyydettäessä, varsinkin kun sitä ei itse pääse vain kaupasta hakemaan..

 

Itsekin sanoit tuossa ne taikasanat ap: ei tyrkytetä paitsi lääketieteellisistä syistä. Niin myös minun lapselle, jonka sokerit pysyi lisämaidolla häthätää yli tehohoito- tai tiputusrajojen. 2 tunnin välein annettiin maitoa, sekä rinta että lisä ja otettiin kokeet, yötä päivää. Ja aika moni lisämaidon antaja lienee kokenut samaa rumbaa sokerien, keltaisuuden, painon putoamisen tms vuoksi.
Ja kyllä, minä täysimetin myöhemmin.