kynnys hakea edes asumistukea

Olen viime syksynä eronnut miehestäni ja kahden lapsen kanssa tässä nyt arkea pyöritetään. Vaan tiukkaa tekee taloudellisesti. Ja mä en saa itseäni edes asumistukea hakemaan saati sossusta toimeentulotukea vaikka siihenkin varmaan oltaisiin oikeitettuja... Jotenkin mua vaan hävettää hakea ko. tukia, ajattelen että muut tarvii niitä enemmän kuin minä... Miks tän pitää olla niin vaikeata?
 
Keittiönoita
Haet vaan hyvällä omallatunnolla. Jos olet asumistukeen oikeutettu, niin tottakai haet. Mieluummin mä sinun kaltaisillesi veroja makselen kuin kaikenmaailman puoluetukiin ja muuhun turhaan.
 
kaisa
jos käyt töissä tuskin soskusta mitään irtoaa. Itse yh ja työtön enkä ole jaksanut hakea soskusta kun helvetin lappuja pitää olla puolelta vuodelta joten ei jaksa
 
Sama vähän täällä. Paitsi, että mä olisin kyllä ihan valmis sitä hakemaan - mies ei :/ Sen sijaan sossun kanssa kauhistuttaa se lippujen ja lappujen määräkin jo ennenkun sen hakemuksen saa tehtyä.
No: ehkä sit siinä vaiheessa kun ei oo enää ruokaa jääkaapissa.
 
Miten sä viitsit ottaa lapsilisää vastaan jos et kehtaa asumistukea hakea? Reippaasti vaan apua hakeamaan, ei sitä tarvitse hävetä ja ihan hyvillä mielin voi ottaa vastaan, oletkai sä joskus veroja maksanut?
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja näin täällä:
Kai se pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja edes hakea se hakemus... Mutku kotoa on opetettu ett itellään pitäis pärjätä ni kynnys on tosi korkea.
Ajattele asia niin, että Keittiksen on huomenna paljon mukavampi raahata aamulla luunsa töihin, jos tietää veroeuroista osan menevän myös sulle :)

 

Yhteistyössä