Lapselta pyydettiin rahaa leikkipuistossa

Musta se taas on kiusaamista, jos ei päästetä keinuun, kiipeilytelineeseen, liukumäkeen ym., vaan seistään edessä. Ihan älyttömän ärsyttävää.

Ärsyttävää, ja pientä lievää kiusaamista, mutta lasten maailma nyt vaan on sellainen, ja kaikesta ei kannata syvästi järkyttyä.

Mä en pysty olemaan noin hälläväliä-meiningillä. Pienestä lievästä kiusaamisesta on lyhyt matka vähän isompaan, ja taas isompaan kiusaamiseen.

Lasten maailmassa sitä on paljon, ja omaa lasta on hyvä myös siihen valmistaa että jotkut lapset vaan käyttäytyvät typerästi. Pahalle se silti tuntuu lapsesta varmasti joka kerta. Aina niille jutuile ei voi mitään, mutta jos mahdollista, niin siihen on puututtava.

Jos lähdetään aikuista karkuun, niin se on jo aika selkeä merkki että lapset tietävät itekin tehneensä väärin. (Ap:n tapaukseen viitaten).

Joo, seurasivat varmaan mihin meidän lapsi juoksi, ja kun mies nousi ja lähti heitä kohti, niin hävisivät heti. Joten kyllä tiesivät, että ei ollut vaan viatonta leikkiä ja että mies voi jotain heille asiasta sanoa.

Noh, viatonkin lapsi syyllistyy joskus tuhmuuksiin. Ei kannata tehdä näistä mitään pahuuden symboleja, kuitenkaan...

 

En tiedä minkä ikäisiksi lapset yleensä viihtyvät puistoissa leikkimässä (kun itselläni on vielä lapset pieniä ), mutta musta tuon ikäiset (7-v) voisivat tehdä jotain muutakin? Sellaisia pikkuhoppareita olivat, kuulokkeet kaulassa jne.

Täällä on keskustan tuntumassa iso leikkipuisto ja olen nähnyt siellä 10-vuotiaitakin leikkimässä.

Jep, lapsia kun ovat 10-vuotiaatkin vielä. =)

Niin. sehän oli mun vastauksen pointti.

Cool!

 

No eiköhän teidän lapsenne saanut sen positiivisen kokemuksen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan kun puutuitte asiaan...vaikkakin vieraat kersat juoksivat karkuun. Nyt vaan sitten muistuttamaan, ettei kelleen rahaa anneta ja kantsii tulla kertomaan teille jos joku yrittää jatkossa muiluttaa fyffet omiin taskuihinsa... B)

Joo, tuskin hän kärsi tästä. On muutenkin silleen meihin turvautuva kyllä (onneksi).

Puhuttiin kyllä että rahaa ei anneta kellekään tuolleen + että kukaan ei omista leikkipuiston vempaimia ja voi ottaa rahaa niihin pääsemisestä (vrt. huvipuistoissa). Luulen että se että pyysi sitä rahaa, johtui just siitä, että on käyty paikoissa, jossa pomppulinnaan tai johonkin härveliin maksaa.

Tyttö on sen verran pihi että ehkä ei omia rahojaan laittaisikaan likoon

 

Minulta taas kaksi n. 4-5vuotiasta lasta pyysivät rahaa City-marketin lastenlentsikkaan...
Niinhän sitä sanotaan, ettei se ole hullu joka pyytää... :saint:

Joo, aikuiselta. Ja hieman eri meiningillä kuin että kiristää että pääset citymarkettiin, jos annat rahaa...

 

No eiköhän teidän lapsenne saanut sen positiivisen kokemuksen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan kun puutuitte asiaan...vaikkakin vieraat kersat juoksivat karkuun. Nyt vaan sitten muistuttamaan, ettei kelleen rahaa anneta ja kantsii tulla kertomaan teille jos joku yrittää jatkossa muiluttaa fyffet omiin taskuihinsa... B)

Joo, tuskin hän kärsi tästä. On muutenkin silleen meihin turvautuva kyllä (onneksi).

Puhuttiin kyllä että rahaa ei anneta kellekään tuolleen + että kukaan ei omista leikkipuiston vempaimia ja voi ottaa rahaa niihin pääsemisestä (vrt. huvipuistoissa). Luulen että se että pyysi sitä rahaa, johtui just siitä, että on käyty paikoissa, jossa pomppulinnaan tai johonkin härveliin maksaa.

Tyttö on sen verran pihi että ehkä ei omia rahojaan laittaisikaan likoon

Niin, tai jos niillä rahanpyytäjilläkin oli joku ihme huvipuistoleikki menossa...

 

Minulta taas kaksi n. 4-5vuotiasta lasta pyysivät rahaa City-marketin lastenlentsikkaan...
Niinhän sitä sanotaan, ettei se ole hullu joka pyytää... :saint:

Jo, aikuiselta. Ja hieman eri meiningillä kuin että kiristää että pääset citymarkettiin, jos annat rahaa...

No joo...
Se oliskin ollut huippua...sit pitäis varmaan sanoa, et sorry, kolikoita ei ole mutta kävisiköhän pankkikortti..? B)

 

Niin, tai jos niillä rahanpyytäjilläkin oli joku ihme huvipuistoleikki menossa...

Tai muuten vaan joku "et pääse tänne jos et anna rahaa/sano tunnussanaa/tms"- leikki ja vaihe päällä.

 

Mä en pysty olemaan noin hälläväliä-meiningillä. Pienestä lievästä kiusaamisesta on lyhyt matka vähän isompaan, ja taas isompaan kiusaamiseen.

Lasten maailmassa sitä on paljon, ja omaa lasta on hyvä myös siihen valmistaa että jotkut lapset vaan käyttäytyvät typerästi. Pahalle se silti tuntuu lapsesta varmasti joka kerta. Aina niille jutuile ei voi mitään, mutta jos mahdollista, niin siihen on puututtava.

Jos lähdetään aikuista karkuun, niin se on jo aika selkeä merkki että lapset tietävät itekin tehneensä väärin. (Ap:n tapaukseen viitaten).

Minä taas en usko porttiteoriaan.

Uskon siihen, että kaikkia pikkukiviä ei voi eikä kannata alkaa lapsen tieltä lakaisemaan, ja lapsen kannattaa oppia selvittämään pieniä ristiriitoja itsekin - siten toimitaan mm. poikani päiväkodissa (toimittiin myös silloin kun tyttäreni oli ko. päiväkodissa). Lapsi on hyvin pian eskarissa ja koulussa, ja joutuu selvittämään monia tilanteita ihan itse.

Ja uskon myös siihen, että jokainen lapsi jossain vaiheessa tekee esim. sitä, että yrittää määrätä kuka saa tulla liukumäkeen tai kiipeilytelineelle.

Aika usein lapset itse on ihan cool asioiden suhteen, mutta vanhemmat ottavat jutun tosi raskaasti. Esimerkkinä vaikkapa päiväkotiaamu ja "mä en leiki sun kaa tänään"- puheet. Lapsi saattaa todeta että "ei haittaa, mäkään en leiki sun kaa kun mä leikin Ellan kaa" ja äiti suunnilleen itkee...

Meillä taas päinvastoin. Lapsi oppi tosi pitkän ajan päästä sietämään sitä "mä en leiki sun kaa"-peliä, kumpikin vanhempi + päiväkodin hoitajat yrittivät kyllä tosissaan saada kestämään sitä vähän. Pelkäsi mennä päiväkotiin tuon takia. Yritettiin selittää, että leiki jonkun muun kanssa jne. jne.

Mitään joka pikkukiveä ei tosiaan meillä silitellä tieltä pois.

Ja musta se, jos joku lapsi omii telineen on tavallista. mutta että siihen liittää rahalla kiristömisen, ei oo musta niin tavallista. Ja omaani komennan kyllä, jos pyrkii omimaan mitään telineitä, keinuja ym. tuolla puistoissa kun pyöritään.

 

Joillakin on tosiaan kotikasvatus vähän miinuksen puolella... tai ei oo oltu seuraamassa näitä "terroristejä" puistossa.

Onko tuo teidän vakipuisto, onko mahdolisuutta saada selville,missä asuvat?

On meidän vakkaripuisto. Kai niitä nulikoita voisi lähteä seuraamaan ensi kerralla kun näen

En tiedä minkä ikäisiksi lapset yleensä viihtyvät puistoissa leikkimässä (kun itselläni on vielä lapset pieniä ), mutta musta tuon ikäiset (7-v) voisivat tehdä jotain muutakin? Sellaisia pikkuhoppareita olivat, kuulokkeet kaulassa jne.

Meillä on lähipuistossa koululaisia. Muuta haittaa ei oo paitsi kielenkäyttö... mutta jos sitä vittua vitun perään varoisi, ei voisi koskaan mennä bussiin, kauppaan jne. Vaikkei se nättiä kieltä olekaan.

 

Mä en pysty olemaan noin hälläväliä-meiningillä. Pienestä lievästä kiusaamisesta on lyhyt matka vähän isompaan, ja taas isompaan kiusaamiseen.

Lasten maailmassa sitä on paljon, ja omaa lasta on hyvä myös siihen valmistaa että jotkut lapset vaan käyttäytyvät typerästi. Pahalle se silti tuntuu lapsesta varmasti joka kerta. Aina niille jutuile ei voi mitään, mutta jos mahdollista, niin siihen on puututtava.

Jos lähdetään aikuista karkuun, niin se on jo aika selkeä merkki että lapset tietävät itekin tehneensä väärin. (Ap:n tapaukseen viitaten).

Minä taas en usko porttiteoriaan.

Uskon siihen, että kaikkia pikkukiviä ei voi eikä kannata alkaa lapsen tieltä lakaisemaan, ja lapsen kannattaa oppia selvittämään pieniä ristiriitoja itsekin - siten toimitaan mm. poikani päiväkodissa (toimittiin myös silloin kun tyttäreni oli ko. päiväkodissa). Lapsi on hyvin pian eskarissa ja koulussa, ja joutuu selvittämään monia tilanteita ihan itse.

Ja uskon myös siihen, että jokainen lapsi jossain vaiheessa tekee esim. sitä, että yrittää määrätä kuka saa tulla liukumäkeen tai kiipeilytelineelle.

Aika usein lapset itse on ihan cool asioiden suhteen, mutta vanhemmat ottavat jutun tosi raskaasti. Esimerkkinä vaikkapa päiväkotiaamu ja "mä en leiki sun kaa tänään"- puheet. Lapsi saattaa todeta että "ei haittaa, mäkään en leiki sun kaa kun mä leikin Ellan kaa" ja äiti suunnilleen itkee...

Peesi. Mie olen paljon enemmän huolissani siitä, että lapsestani tulisi kiusaaja kuin kiusattu. Meillä päikässä oli tyttö, joka yritti aloittaa järjestelmällistä syrjimistä. Mie sanoin meidän esikoiselle, että sinä et lähde tuohon mukaan, et ikinä. Tästä seurasi tietty se, että tyttö alkoi syrjiä meidän tyttöä. Taas keskusteltiin kotona, ja mie annoin sen neuvon, että sie voit aina leikkiä pikkusiskon kanssa tai muiden kavereiden kanssa. Kun tyttö oli välittämättä asiasta, tämä syrjijätyttökin lopetti syrjintänsä ja ovat edelleen parhaita kavereita.

Miun pointsi on se, että vanhempien kannattaisi todella paneutua kiusaamisen ehkäisyyn aloittamalla omista lapsistaan: painottamalla kerta toisensa jälkeen, että ketään ei kiusata/syrjitä/jätetä yksin eikä kiusaajan mukaan myöskään mennä. Voi hyvät leijonaemot, tämä miun mielestä auttaisi enemmän.

Kyllä, olen täysin samaa mieltä.

 

Lapsi on kyllä päiväkodissa (nyt lomalla), mutta luojan kiitos ei oo oppinut tuollaista kiusaamista siellä niin että se olisi täysin tavallista meillä. Tuota "et pääse tänne"-juttua on ollut toki, muttei rahaan yhdistettynä.

En usko, että noista asioista edes raportoidaan vanhemmille päiväkodista . Se kun on oikeasti ihan perussettiä tietynikäisten elämässä. Joko rahaan, lahjukseen (keppi, kävyt, tms), taikasanaan tms yhdistettynä tai sitten ei.

Meillä kyllä olisi raportoitu, koska meidän tyttö kehitti siitä pelistä itselleen painajaisia, joita itki öisin... Ja on ihan vasta loppukeväästä oppinut sietämään sitä jotenkuten.

Taikasanat erikseen, mutta jos rahaa vingutaan...

 

Minulle tuli mielikuva siitä, että lapsi on ap:n ainokainen. Olenko oikeassa?

Sillä jo sisarusten kesken on kaikenlaista tuollaista valtapeliä, ristiriitaa, jne aika ajoin.

On ainokainen, muttei omasta tahdostamme. Mutta on kyllä paljon kaveriseurassa, serkkujen kanssa ym. Tietenkään ne muut ei asu meillä. Mutta joutuu sietämään jakamista jne.

Eikä lapsi tässä ollut missään shokissa, mutta mua ja miestä kyllä vähän järkytti, että kiristetään rahaa.

 

No eiköhän teidän lapsenne saanut sen positiivisen kokemuksen, että vanhemmat ovat hänen puolellaan kun puutuitte asiaan...vaikkakin vieraat kersat juoksivat karkuun. Nyt vaan sitten muistuttamaan, ettei kelleen rahaa anneta ja kantsii tulla kertomaan teille jos joku yrittää jatkossa muiluttaa fyffet omiin taskuihinsa... B)

Joo, tuskin hän kärsi tästä. On muutenkin silleen meihin turvautuva kyllä (onneksi).

Puhuttiin kyllä että rahaa ei anneta kellekään tuolleen + että kukaan ei omista leikkipuiston vempaimia ja voi ottaa rahaa niihin pääsemisestä (vrt. huvipuistoissa). Luulen että se että pyysi sitä rahaa, johtui just siitä, että on käyty paikoissa, jossa pomppulinnaan tai johonkin härveliin maksaa.

Tyttö on sen verran pihi että ehkä ei omia rahojaan laittaisikaan likoon

Niin, tai jos niillä rahanpyytäjilläkin oli joku ihme huvipuistoleikki menossa...

Jos oli viaton leikki, miksi juoksivat karkuun, kun mies lähti kävelemään heitä kohti?

Ehkä idea on tullut jostain noista tivoleista ym. Mutta tiesivät aika tasan tarkkaan, että mun mieheltä ei olisi silityksiä päähän tullut.