Mutta korona-aikana huvitti kun yritti mennä jonnekin metsään eräpolulle tai taukotuvalle, niin joka paikka oli kuin ammuttu täyteen väkeä. Metsäjutuista meni rauha.
Sama kävisi Lapille, jos ulkomaanlentoja säännösteltäisiin: rauha olisi poissa.
Tai sitten kokonaan paluu ennen turismia edeltäneeseen aikaan eli 1950-60-luvulle: opitaan ottamaan ilo irti pienistä asioista.
Ehkä kompromissi.
Kun matkustaminen itsessään etenkään lentäen ei ole kovin hääviä. Ni jos sen sijaan, että varataan viikon matka ja juostaan/kuljetaan taksilla, bussilla, skootterilla tai millä milloinkin vauhdilla nähtävyydestä toiseen eikä oikeastaan ehditä kunnolla kokea mitään ni oltaiskin vaan. Istuttaisiin kivelle, kannolle, hiekalle ja kuunneltaisiin, katseltaisiin, haisteltaisiin, tunnusteltaisiin ja maisteltaisiin.
Muuten jää hoksaamatta miten raikas on auringonnousun aikaansaama ensimmäinen tuulenvire joka vielä kantaa mukanaan kosteutta. Ja miten hyvältä se tuoksuu!