Heissan!
Tervetuloa idamaria!
Juhannus meni mökillä grillaillessa, saunoessa ja veneillessä. Mentiin mökille perjantaina ja tultiin pois eilen illalla.
Torstaina minun sisko toi meille niillä käytössä olleen turvakaukalon. Se on turvavöillä kiinnitettävää mallia. Kokeiltiin heti sitä käytännössä, mutta huomattiin, että meidän auton turvavyöt onkin liian lyhyet.
Saatiin se vaivalla kiinnitettyä vain etupenkille, kun siirrettiin penkki ihan taka-asentoon. Meidän auto on sen verran vanhaa mallia, ettei siinä ole ilmatyynyjä, joten voishan sitä turvakaukaloa siinä mielessä edessäkin pitää. Takapenkille laitettaessa turvavyön pitäis olla ainakin kymmenen senttiä pidempi. Jätettiin turvakaukalo kuitenkin meille, jos se saatais jotenkin toimivaks auton kaa. Se olis niin hyvä, kun se on siistikin, eikä maksais mitään.
Tyttö- ja poikalapsi keskusteluun: Joskus nuorempana ajattelin, että tyttölapsen kasvattaminen olis mulle helpompaa, koska poikien maailma tuntui minusta niin vieraalle. Mulla ei ole itselläni veljiä, eikä läipiirissäkään ollut meille niin läheisiä pikku poikia. Nyt miehen veljenpoikien kasvua seuratessani ja paljon niiden kanssa aikaa viettäessäni tyypilliset pikkupoikien kiinnostuksen kohteet ja leikit on tullut sen verran tutuksi, että mua ei enää arveluta ollenkaan, vaikka poika saataiskin. (Itseasiassa tämän poikaolon vuoksi, realistinen tytön tulon mahdollisuus tuntuu oudolta. ) Oon samaa mieltä Puskajussin ja Noonien kanssa siitä, että sukupuoliin liittyviä stereotypioita pitäis välttää ja antaa lapsen valita itse kiinnostuksensa kohteet. Onhan ne pojat usein kiinnostuneita autoista ym. mistä mä en oikein ymmärrä, mut kyllä ne ruuanlaittoleikkejäkin mielellään leikkii. Ei voida myöskään sanoa, että pojat olisi aina niitä viikareita ja tytöt rauhallisempia (Opena työskennellessäkin olen sen todellakin huomannut!). Tytöissäkin löytyy takuulla raisuja luonteita ja pojissa herkkiä rauhallisempia tyyppejä.
Mies sanoi alkuraskauden aikana tavallaan toivovansa poikaa, koska hän ei tiedä mitä pikkutyttöjen kanssa voisi puuhailla. Poikien kanssa leikkiminen tuntui hänestä luontevammalta. Sanoin, että eiköhän tytönkin kanssa voi samalla tavalla pelejä pelata, luistella, lukea, pyöräillä, uida, musisoida, legoilla rakennella, piirrellä, retkeillä ja vesillä kalassakin käydä kuin pojan kanssa. Kaikkea tuota minäkin oon pienenä vanhempien kanssa tehnyt. Raskauden edetessä minusta on tuntunut, että mieskään ei enää jännitä, vaikka tyttö sattuisikin tulemaan. Tiedän, että samanlaista elämää sitä vietetään oli tuleva pikkuinen sitten tyttö tai poika.
Tatara ja tirriäinen 26+2
Tervetuloa idamaria!
Juhannus meni mökillä grillaillessa, saunoessa ja veneillessä. Mentiin mökille perjantaina ja tultiin pois eilen illalla.
Torstaina minun sisko toi meille niillä käytössä olleen turvakaukalon. Se on turvavöillä kiinnitettävää mallia. Kokeiltiin heti sitä käytännössä, mutta huomattiin, että meidän auton turvavyöt onkin liian lyhyet.
Saatiin se vaivalla kiinnitettyä vain etupenkille, kun siirrettiin penkki ihan taka-asentoon. Meidän auto on sen verran vanhaa mallia, ettei siinä ole ilmatyynyjä, joten voishan sitä turvakaukaloa siinä mielessä edessäkin pitää. Takapenkille laitettaessa turvavyön pitäis olla ainakin kymmenen senttiä pidempi. Jätettiin turvakaukalo kuitenkin meille, jos se saatais jotenkin toimivaks auton kaa. Se olis niin hyvä, kun se on siistikin, eikä maksais mitään.Tyttö- ja poikalapsi keskusteluun: Joskus nuorempana ajattelin, että tyttölapsen kasvattaminen olis mulle helpompaa, koska poikien maailma tuntui minusta niin vieraalle. Mulla ei ole itselläni veljiä, eikä läipiirissäkään ollut meille niin läheisiä pikku poikia. Nyt miehen veljenpoikien kasvua seuratessani ja paljon niiden kanssa aikaa viettäessäni tyypilliset pikkupoikien kiinnostuksen kohteet ja leikit on tullut sen verran tutuksi, että mua ei enää arveluta ollenkaan, vaikka poika saataiskin. (Itseasiassa tämän poikaolon vuoksi, realistinen tytön tulon mahdollisuus tuntuu oudolta.
) Oon samaa mieltä Puskajussin ja Noonien kanssa siitä, että sukupuoliin liittyviä stereotypioita pitäis välttää ja antaa lapsen valita itse kiinnostuksensa kohteet. Onhan ne pojat usein kiinnostuneita autoista ym. mistä mä en oikein ymmärrä, mut kyllä ne ruuanlaittoleikkejäkin mielellään leikkii. Ei voida myöskään sanoa, että pojat olisi aina niitä viikareita ja tytöt rauhallisempia (Opena työskennellessäkin olen sen todellakin huomannut!). Tytöissäkin löytyy takuulla raisuja luonteita ja pojissa herkkiä rauhallisempia tyyppejä. Mies sanoi alkuraskauden aikana tavallaan toivovansa poikaa, koska hän ei tiedä mitä pikkutyttöjen kanssa voisi puuhailla. Poikien kanssa leikkiminen tuntui hänestä luontevammalta. Sanoin, että eiköhän tytönkin kanssa voi samalla tavalla pelejä pelata, luistella, lukea, pyöräillä, uida, musisoida, legoilla rakennella, piirrellä, retkeillä ja vesillä kalassakin käydä kuin pojan kanssa. Kaikkea tuota minäkin oon pienenä vanhempien kanssa tehnyt. Raskauden edetessä minusta on tuntunut, että mieskään ei enää jännitä, vaikka tyttö sattuisikin tulemaan. Tiedän, että samanlaista elämää sitä vietetään oli tuleva pikkuinen sitten tyttö tai poika.
Tatara ja tirriäinen 26+2