Lokakuun Lutuset 2014
- Viestiketjun aloittaja willarose
- Ensimmäinen viesti
Wenda :hug: Voimia!
Tervetuloa uusille :wave:
Imetyksestä oli puhetta. Meillä imetys sujui ekalla kerralla hyvin. Viiden kuukauden tienoilla kävi selväksi, että lapsi valitsee joko pullon tai rinnan, molemmat ei käy. Rintaraivarit oli hirveitä, ja itkettiin siinä sitten molemmat ruoka-aikoihin muutama viikko. Onneksi pidin pääni, jätettiin pullo kokonaan pois ja imetinkin sitten yhteensä vuoden. Toivoin, että yösyönnit olisivat jääneet itsenstään pois, mutta mitä vielä - kun 10kk iässä toinen tahtoi syödä neljä kertaa yössä useamman viikon ajan, niin äiti päätti, että nyt riittää. Kolmena yönä itkeskeltiin tunti-pari sylissä ja juotiin vettä nokkamukista, mutta sitten alettiin nukkumaan täysiä öitä koko porukka. En ole mikään rajujen unikoulujen ystävä, mutta tässä ei selkeästi ollut enää kyse nälästä.
Ihania uutisia ultrasta oli tosi moni saanut :heart: Onko täällä muita, jotka yrittävät odottaa sinne np- ultraan?
Addoda kyseli seulonnoista. Menossa ollaan, mutta en osaa ollenkaan sanoa, että mitä tehtäisiin jos jotain selviäisikin. Ainakin haluttais tietää. Verikokeet varasin jo ens viikolle.
Omaa napaa, täällä pahoinvointi tuntuisi inasen helpottaneen, nyt ei ole enää pakko olla vaakatasossa koko aikaa. Ihan kuin turvotuskin alkaisi pikku hiljaa laskea. Alavatsanipistyksiä on joka päivä, ja jos nälkä tulee, niin oksettaa kamalasti.
Pihla, kerroit tosta epäluuloisesta suhtautumisesta raskauden onnistumiseen. Huomaan ihan samoja ajatuksia itselläni. Jotenkin tuntuu, että tää kävi nyt aivan liian helposti, ei tää voi loppuun asti hyvin mennä. Mutta ei auta kun yrittää ajatella positiivisesti! Onneksi on noi esikoiset, ei tuu koko ajan vatvottua asiaa.
Hyvää viikonloppua kaikille,
Venetsia ja pömppis 9+2
Tervetuloa uusille :wave:
Imetyksestä oli puhetta. Meillä imetys sujui ekalla kerralla hyvin. Viiden kuukauden tienoilla kävi selväksi, että lapsi valitsee joko pullon tai rinnan, molemmat ei käy. Rintaraivarit oli hirveitä, ja itkettiin siinä sitten molemmat ruoka-aikoihin muutama viikko. Onneksi pidin pääni, jätettiin pullo kokonaan pois ja imetinkin sitten yhteensä vuoden. Toivoin, että yösyönnit olisivat jääneet itsenstään pois, mutta mitä vielä - kun 10kk iässä toinen tahtoi syödä neljä kertaa yössä useamman viikon ajan, niin äiti päätti, että nyt riittää. Kolmena yönä itkeskeltiin tunti-pari sylissä ja juotiin vettä nokkamukista, mutta sitten alettiin nukkumaan täysiä öitä koko porukka. En ole mikään rajujen unikoulujen ystävä, mutta tässä ei selkeästi ollut enää kyse nälästä.
Ihania uutisia ultrasta oli tosi moni saanut :heart: Onko täällä muita, jotka yrittävät odottaa sinne np- ultraan?
Addoda kyseli seulonnoista. Menossa ollaan, mutta en osaa ollenkaan sanoa, että mitä tehtäisiin jos jotain selviäisikin. Ainakin haluttais tietää. Verikokeet varasin jo ens viikolle.
Omaa napaa, täällä pahoinvointi tuntuisi inasen helpottaneen, nyt ei ole enää pakko olla vaakatasossa koko aikaa. Ihan kuin turvotuskin alkaisi pikku hiljaa laskea. Alavatsanipistyksiä on joka päivä, ja jos nälkä tulee, niin oksettaa kamalasti.
Pihla, kerroit tosta epäluuloisesta suhtautumisesta raskauden onnistumiseen. Huomaan ihan samoja ajatuksia itselläni. Jotenkin tuntuu, että tää kävi nyt aivan liian helposti, ei tää voi loppuun asti hyvin mennä. Mutta ei auta kun yrittää ajatella positiivisesti! Onneksi on noi esikoiset, ei tuu koko ajan vatvottua asiaa.
Hyvää viikonloppua kaikille,
Venetsia ja pömppis 9+2
Uusia lokakuisia on ilmaantunut mukaan, lämpimästi tervetuloa! 
Wenda Paljon voimia toipumiseen ja paljon tsemppiä tulevaan. Olen hyvin pahoillani puolestasi.:hug:
Kertomisesta Olemme siis kertoneet tässä vaiheessa uutisen kummankin äidille (isät ovat siirtyneet jo ajasta ikuisuuteen) ja omalle neuvolan terkalle, jonka tapaammekin parin viikon päästä äitíysneuvolassa. Minun äitini on hyvä säilyttämään salaisuuksia, mutta anoppi taas on ihan toista maata ja siellä on jo kysytty jo useasti, että saako kertoa. Toistaiseksi salaisuus on säilynyt, mutta katsotaan. Emme ole vielä jutelleet, että koska kerromme muille läheisille, mutta viimeksi kerroimme np-ultran jälkeen ja olettaisin, että nytkin niin teemme. Mies kyllä tokaisi, että tarviiko hänen kavereilleen erikseen kertoa, nehän huomaa ajan kanssa... Ja silloin minä repesin nauruun, sillä he eivät tosiaan esikoisesta mitään huomanneet ennen kuin mies kertoi uutiset - ja olin hyvin tukevasti raskaana, joten olisi todellakin pitänyt huomata, että vauvahan se masussani asustelee.
Seulonnoista Olemme päättäneet osallistua. Mieheni oli heti sitä mieltä jo esikoisesta ja ehdottomasti haluaa osallistua myös nyt. En erityisemmin nauti neulatyynynä olemisesta, sillä vihaan verikokeita ja rokotteita, mutta haluan myös tietää, että miten vauva voi. Minäkään en tiedä, että mitä tekisimme, jos jokin hälyttää, mutta sen tiedän, että haluan tietää asioita hyvissä ajoin ja valmistautua.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Luckygirl & Vekara 7+0 POKS!
Wenda Paljon voimia toipumiseen ja paljon tsemppiä tulevaan. Olen hyvin pahoillani puolestasi.:hug:
Kertomisesta Olemme siis kertoneet tässä vaiheessa uutisen kummankin äidille (isät ovat siirtyneet jo ajasta ikuisuuteen) ja omalle neuvolan terkalle, jonka tapaammekin parin viikon päästä äitíysneuvolassa. Minun äitini on hyvä säilyttämään salaisuuksia, mutta anoppi taas on ihan toista maata ja siellä on jo kysytty jo useasti, että saako kertoa. Toistaiseksi salaisuus on säilynyt, mutta katsotaan. Emme ole vielä jutelleet, että koska kerromme muille läheisille, mutta viimeksi kerroimme np-ultran jälkeen ja olettaisin, että nytkin niin teemme. Mies kyllä tokaisi, että tarviiko hänen kavereilleen erikseen kertoa, nehän huomaa ajan kanssa... Ja silloin minä repesin nauruun, sillä he eivät tosiaan esikoisesta mitään huomanneet ennen kuin mies kertoi uutiset - ja olin hyvin tukevasti raskaana, joten olisi todellakin pitänyt huomata, että vauvahan se masussani asustelee.
Seulonnoista Olemme päättäneet osallistua. Mieheni oli heti sitä mieltä jo esikoisesta ja ehdottomasti haluaa osallistua myös nyt. En erityisemmin nauti neulatyynynä olemisesta, sillä vihaan verikokeita ja rokotteita, mutta haluan myös tietää, että miten vauva voi. Minäkään en tiedä, että mitä tekisimme, jos jokin hälyttää, mutta sen tiedän, että haluan tietää asioita hyvissä ajoin ja valmistautua.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Luckygirl & Vekara 7+0 POKS!
Wenda, voi ei. Paljon voimia <3
Venetsia, ihan samat ajatukset minulla. Mutta toivotaan, että sellaiset ajatukset on turhia ja että saadaan vauvat syliin syksyllä ultrasta... Me oltaisiin odotettu np-ultraan muuten, mutta tosiaan menkoista laskettuna viikkoja olisi pitänyt olla enemmän. Mentiin siis np-ultraan liian aikaisin. Saadaan nyt sitten yksi ylimääräinen ultra ei oltaisi raaskittu mennä varhaisultraan yksityiselle. Ei käyty edellisessäkään raskaudessa. Silloinkin mentiin liian aikaisin np-ultraan, kun menkoista laskettuna viikkoja olisi pitänyt olla enemmän. Tällä kertaa osasin jo varautua siihen
Seulonnoista, edellisessä raskaudessa ei saatu niskaturvotusta mitattua, kun ei ollut yhteistyöhaluinen pikkutyyppi enkä käynyt verikokeessa. Terve tyttö syntyi. Tällä kertaa ajatuksena on, että mikäli niskaturvotus saadaan mitattua, eikä siinä ole mitään hälyttävää, en siihen verikokeeseenkaan mene. Jos np-ultrassa on jotain poikkeavaa, menen varmaan vetikokeeseenkin. Mutta jatkosta en sitten tiedäkkään... Olen niin piikkikammoinen, että siitä syystä jätän ylimääräiset verikokeet väliin. Iän puolesta ei kai pitäisi olla vielä kohonnutta riskiä downinsyndroomaankaan.
Imetyksestä, viimeksi en imettänyt, enkä ottanut siitä paineitakaan. Tälläkin kertaa onnistuu, jos on onnistuakseen. En aio stressata siitä. Viimeksi vauva oli hyväntuulinen ja tyytyväinen ja nukkui yöt hyvin, vaikken imettänytkään Terveenäkin on ollut yhtä flunssaa lukuunottamatta *koputtaa puuta*
Venetsia, ihan samat ajatukset minulla. Mutta toivotaan, että sellaiset ajatukset on turhia ja että saadaan vauvat syliin syksyllä
ultrasta... Me oltaisiin odotettu np-ultraan muuten, mutta tosiaan menkoista laskettuna viikkoja olisi pitänyt olla enemmän. Mentiin siis np-ultraan liian aikaisin. Saadaan nyt sitten yksi ylimääräinen ultra ei oltaisi raaskittu mennä varhaisultraan yksityiselle. Ei käyty edellisessäkään raskaudessa. Silloinkin mentiin liian aikaisin np-ultraan, kun menkoista laskettuna viikkoja olisi pitänyt olla enemmän. Tällä kertaa osasin jo varautua siihen Seulonnoista, edellisessä raskaudessa ei saatu niskaturvotusta mitattua, kun ei ollut yhteistyöhaluinen pikkutyyppi
enkä käynyt verikokeessa. Terve tyttö syntyi. Tällä kertaa ajatuksena on, että mikäli niskaturvotus saadaan mitattua, eikä siinä ole mitään hälyttävää, en siihen verikokeeseenkaan mene. Jos np-ultrassa on jotain poikkeavaa, menen varmaan vetikokeeseenkin. Mutta jatkosta en sitten tiedäkkään... Olen niin piikkikammoinen, että siitä syystä jätän ylimääräiset verikokeet väliin. Iän puolesta ei kai pitäisi olla vielä kohonnutta riskiä downinsyndroomaankaan. Imetyksestä, viimeksi en imettänyt, enkä ottanut siitä paineitakaan. Tälläkin kertaa onnistuu, jos on onnistuakseen. En aio stressata siitä. Viimeksi vauva oli hyväntuulinen ja tyytyväinen ja nukkui yöt hyvin, vaikken imettänytkään
Terveenäkin on ollut yhtä flunssaa lukuunottamatta *koputtaa puuta*Wendalle jaksamisia :hug:
Imetyksestä Esikoista imetin osittain vain ekan kuukauden, ihan siksi kun ei vain maitoa tullut tarpeeksi. Kokoa oli tullla syntyessään jo 4,4 kiloa kun oli yliaikainenkin ja siksi olisi tarvinnut maitoa enemmän kun sellanen kolmikiloinen vaikka kuinka pidin tissillä, niin ei vain herunut kunnolla ja vauva hermostui. Joten lopulta ei enää jaksettu sitä taistelua pidin kyllä imetyksestä, että jos seuraavan kerran jotain irtoaisi niin mielelläni imettäisin.
Seulontoihin mennään kyllä. Mä tunnen itseni aika kauheaksi ja tän jälkeen mua varmaan pidetään huonona äitinä, mutta en luultavasti pitäisi lasta jos downin syndooma löytyisi varmasti. En usko, että omat voimavarat riittäisi kasvattaa erikoislasta, ja kehitysvammaisten kanssa työskennelleenä voin todeta, ettei läheskään kaikki down-aikuiset ja lapset elä täyttä elämää. Heillä on usein muita vaikeita sivusairauksia ym.
Pihla ja Venetsia, mulla on aivan samanlaisia epäuskoisia ajatuksia tästä raskaudesta! Kaikki oudot oireet viittaavat keskenmenoon, nään unia etten olekaan raskaana ym. Musta myös tuntuu, että tää kävisi aivan liian helposti jos raskaus menisin loppuun asti. Vaikka näistä mieltä painavista ajatuksista koittaa päästä eroon, niin ei onnistu!
Hyvää viikonloppua!
Imetyksestä Esikoista imetin osittain vain ekan kuukauden, ihan siksi kun ei vain maitoa tullut tarpeeksi. Kokoa oli tullla syntyessään jo 4,4 kiloa kun oli yliaikainenkin ja siksi olisi tarvinnut maitoa enemmän kun sellanen kolmikiloinen
vaikka kuinka pidin tissillä, niin ei vain herunut kunnolla ja vauva hermostui. Joten lopulta ei enää jaksettu sitä taistelua pidin kyllä imetyksestä, että jos seuraavan kerran jotain irtoaisi niin mielelläni imettäisin.Seulontoihin mennään kyllä. Mä tunnen itseni aika kauheaksi ja tän jälkeen mua varmaan pidetään huonona äitinä, mutta en luultavasti pitäisi lasta jos downin syndooma löytyisi varmasti. En usko, että omat voimavarat riittäisi kasvattaa erikoislasta, ja kehitysvammaisten kanssa työskennelleenä voin todeta, ettei läheskään kaikki down-aikuiset ja lapset elä täyttä elämää. Heillä on usein muita vaikeita sivusairauksia ym.
Pihla ja Venetsia, mulla on aivan samanlaisia epäuskoisia ajatuksia tästä raskaudesta! Kaikki oudot oireet viittaavat keskenmenoon, nään unia etten olekaan raskaana ym. Musta myös tuntuu, että tää kävisi aivan liian helposti jos raskaus menisin loppuun asti. Vaikka näistä mieltä painavista ajatuksista koittaa päästä eroon, niin ei onnistu!
Hyvää viikonloppua!
Wendalle voimia!
Venetsia, me oltais ootettu varmasti mutta piti viikot selvittää joten oli pakko mennä.
Tänää jatkoin seulonta pohdiskeluja ja tulin tulokseen että sama kai se on käydä, pitää esikolle vaan saada hoitaja aina kun ei mukaan voi ottaa.
(.) Olo on hyvä, nälkä on ku hevosella ja vessassa ravaan mut ei mitään normaalista poikkeavaa. Edelleen hyvin vahva poikaolo vaikka salaa taas toivon tyttöä..
Addoda & SnadiKakkonen 8+6
Venetsia, me oltais ootettu varmasti mutta piti viikot selvittää joten oli pakko mennä.
Tänää jatkoin seulonta pohdiskeluja ja tulin tulokseen että sama kai se on käydä, pitää esikolle vaan saada hoitaja aina kun ei mukaan voi ottaa.
(.) Olo on hyvä, nälkä on ku hevosella ja vessassa ravaan mut ei mitään normaalista poikkeavaa. Edelleen hyvin vahva poikaolo vaikka salaa taas toivon tyttöä..
Addoda & SnadiKakkonen 8+6
Meistä löytyy näköjään näitä epäuskoisia. Mullakin sellainen olo, että pakko mennä joku pieleen, kun tosiaan joka onnistuneiden raskauksien välissä ollut noita keskenmenoja. Esikoinen saanut alkunsa lapsettomuustaustan jälkeen 5 eri lääkkeen avustuksilla. Ja sen onnistuneen raskauden jälkeen seuraavat 6 raskautta lähteneet heti 1. yrityksestä (ja näköjään yrittämättä tämä). Mulla on ollut kaikissa onnistuneissa raskauksissa kortisoni ovulaatiosta lähtien ja kaikissa keskenmenoissa sitä ei ole ollut. Ja tietty nyt ei tietenkään kun raskaus selvisi vasta rv 7+0. Hematoomat ovat kanssa mulla olleet tyypillisiä raskauksissa ja niitä on saanut stressata, mut nyt ei sellaistakaan. Toisaalta sellainen olo, että kyllä tämän täytyy onnistua kun kaikesta huolimatta on saanut alkuunsa, vähän niin kun olisi ollut tarkoitus. Mut tietysti pelkään vauvan terveyden puolesta, tyhmänä kävin lukemassa sikiöseuloista narahtaneiden ketjua ja apua, ensi viikolla verikokeet ja en kestä jos soittavat...
willarose: Ei se tee ketään huonoksi vanhemmaksi jos ihan oikeasti tiedostaa ja myöntää ettei itsestä olisi erityislasta kasvattamaan. Ennemmin niin, kuin että väkisin sen lapsen pitäisi koska "niin kuuluu tehdä" ja sitten siitä ei tulisikaan mitään. : / Me ollaan niin erilaisia, jokaisella on omat voimavarat ja vahvuudet.
Grill & Täplä 8+3
Grill & Täplä 8+3
Viimeksi muokattu:
Liitynpä minäkin tänne, vaikuttaa aktiivisemmalta kuin moni muu keskustelupalsta Facesta olen pysynyt erossa puolisen vuotta ja yritän jatkaa samaa rataa...
Misuliini84 / 29v. / LA 26.10. / esikoinen / KYS
Facesta olen pysynyt erossa puolisen vuotta ja yritän jatkaa samaa rataa...Misuliini84 / 29v. / LA 26.10. / esikoinen / KYS
Viimeksi muokattu:
Wendalle voimia :hug:
Uusille tervetuloa!
Seulontoihin osallistutaan. Tulikin jo aika sinne ultraan, se olisi 14.3. Ensviikolla käyn verikokeissa. En kyllä tiedä mitä tehdään jos sieltä jotakin hälyttävää löytyy.
Kertomisesta mies on kertonut kavereilleen, minä en vielä kellekkään. Vanhemmilleni ajattelin kertoa tässä muutaman päivän päästä kun menen käymään kylässä.
Oireet on alkanu jo helpottamaan. Väsymys kyllä on vielä tallella, mutta etovaa oloa ei onneksi enää muuten kuin silloin jos tulee pitkä väli syömisillä
Sunniva 9+4
Uusille tervetuloa!
Seulontoihin osallistutaan. Tulikin jo aika sinne ultraan, se olisi 14.3. Ensviikolla käyn verikokeissa. En kyllä tiedä mitä tehdään jos sieltä jotakin hälyttävää löytyy.
Kertomisesta mies on kertonut kavereilleen, minä en vielä kellekkään. Vanhemmilleni ajattelin kertoa tässä muutaman päivän päästä kun menen käymään kylässä.
Oireet on alkanu jo helpottamaan. Väsymys kyllä on vielä tallella, mutta etovaa oloa ei onneksi enää muuten kuin silloin jos tulee pitkä väli syömisillä
Sunniva 9+4
Täällä poksuu 9+0 Jee
(.) Välillä etovaa oloa, toisinaan kestää vähän aikaa toisinaan taas esim koko illan. Syöminen tuntuu auttavan. Välillä pitää vähän väkisin syödä kun ei tee mieli. Rinnat ja nännit on vaihtelevasti kipeät erityisesi herätessä aamulla. Olikos se täällä puhe siitä alapään oksentamisesta eli ripuloinnista. Mulla tuntuu sitä olevan tai ainakin toimii paremmin ku normisti ja välillä tosiaan löysää ihan. Sekin taitaa välillä johtua liian pitkästä välistä syömisessä. Välillä selkä ja vatsa kipuilee vähän. Väsymys on osaksi helpottanut.
Seulonnoista en asiasta kauheasti tiedä mutta mitä ymmärsin ystävän puheista niin niistä ei mitään varmaa tietoa tule vaan pelkkiä riskiprosentteja joten en oo varma haluanko osallistua. Uskon että ilman niitä on helpompi pysyä positiivisena ja rauhallisena.
Myös aloin miettimään että olen aina ajatellut että jos olisi esimerkiksi se down niin haluaisin keskeyttää. Mutta nyt on olo että haluan sen pienen sitten lokakuussa piste! Mutta itsestä tuntuu että elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa terveellekin ihmiselle. Myös oma uskomus on että se sielu tai mikä ikinä onkaan ei mitenkään kärsi vaan siirtyy vain odottamaan seuraavaa syntyvää ruumista.
Minä kerroin toppipaikka pomolle kun kyseli onko menkat tulossa kun jotakin valitin. Ollut nyt sitten mukava kun on juteltu hänen raskauksistaan ja voinut rehellisesti kertoa oloista. Miehen lupasin kertoa parhaalle ystävälle kun itekin oon nuille omille ystävilleni kertonu (melkein kaikki on raskaana) miehen ystävän vaimollakin on meidän ekana neuvola päivänä laskettu aika kolmannesta lapsesta.
Tervetuloa uusille!
Ja voimia menettäneille!
Anni00 ja massukka 9+0
(.) Välillä etovaa oloa, toisinaan kestää vähän aikaa toisinaan taas esim koko illan. Syöminen tuntuu auttavan. Välillä pitää vähän väkisin syödä kun ei tee mieli. Rinnat ja nännit on vaihtelevasti kipeät erityisesi herätessä aamulla. Olikos se täällä puhe siitä alapään oksentamisesta eli ripuloinnista. Mulla tuntuu sitä olevan tai ainakin toimii paremmin ku normisti ja välillä tosiaan löysää ihan. Sekin taitaa välillä johtua liian pitkästä välistä syömisessä. Välillä selkä ja vatsa kipuilee vähän. Väsymys on osaksi helpottanut.
Seulonnoista en asiasta kauheasti tiedä mutta mitä ymmärsin ystävän puheista niin niistä ei mitään varmaa tietoa tule vaan pelkkiä riskiprosentteja joten en oo varma haluanko osallistua. Uskon että ilman niitä on helpompi pysyä positiivisena ja rauhallisena.
Myös aloin miettimään että olen aina ajatellut että jos olisi esimerkiksi se down niin haluaisin keskeyttää. Mutta nyt on olo että haluan sen pienen sitten lokakuussa piste! Mutta itsestä tuntuu että elämä on ihan tarpeeksi vaikeaa terveellekin ihmiselle. Myös oma uskomus on että se sielu tai mikä ikinä onkaan ei mitenkään kärsi vaan siirtyy vain odottamaan seuraavaa syntyvää ruumista.
Minä kerroin toppipaikka pomolle kun kyseli onko menkat tulossa kun jotakin valitin. Ollut nyt sitten mukava kun on juteltu hänen raskauksistaan ja voinut rehellisesti kertoa oloista. Miehen lupasin kertoa parhaalle ystävälle kun itekin oon nuille omille ystävilleni kertonu (melkein kaikki on raskaana) miehen ystävän vaimollakin on meidän ekana neuvola päivänä laskettu aika kolmannesta lapsesta.
Tervetuloa uusille!
Ja voimia menettäneille!
Anni00 ja massukka 9+0
RiKsRaKsPoKs 9+0! Hassuu poksuilla taas.
Mua nälättää, täö alkaa taas näköjään. Syön ja syön onneks omena addiktio on säilyny ja koitan puputtaa niitä mahd paljon. pitää olonki hyvänä ku syö jotain. Paprikaan on kans himoja ilmenny, vedän aamupalaks perunasalaattia ja paprikaa juusto ruisleivällä, nam nam.
Addoda & SnadiKakkonen 9+0
Mua nälättää, täö alkaa taas näköjään. Syön ja syön onneks omena addiktio on säilyny ja koitan puputtaa niitä mahd paljon.
pitää olonki hyvänä ku syö jotain. Paprikaan on kans himoja ilmenny, vedän aamupalaks perunasalaattia ja paprikaa juusto ruisleivällä, nam nam. Addoda & SnadiKakkonen 9+0
Tervetuloa kaikki uudet lokakuiset Ja moni on saanut hyviä ultrauutisia, onnea niistä <3
Kovasti voimia menetyksen kohdanneille, surullista aina lukea näitä
Kestoilusta. Esikoisen kanssa käytin kestoja, välillä reissuilla oli mukana kertsit, mutta pääsääntöisesti mentiin kestoilla. Aikansa se otti että niihin tottui ja oppi kunnolla laittamaan, mutta ajan myötä niistä tuli normiarkea. Kaikki vanhat vaipat onkin vielä tallessa ja niillä varmasti jatketaan tämän uudenkin kanssa.
Seulontoihin aiotaan osallistua. En usko että pystyisin keskeyttämään raskautta vaikka olisi vammainen lapsi tulossa, yhtä rakas hän silti olisi. Ja asioilla on tapana järjestyä ja kaikesta voi selvitä. Omanlaisensa tilanne se tietysti on eikä etukäteen voi varmuudella sanoa mitä tulisi tekemään, mutta nyt ajattelen näin. Lähinnä tuo seulonta auttaisi valmistautumisessa ja ajatukset saisi kasattua ennen vauvan syntymää.
Olo edelleen heittelee, pahoinvointi vaivaa ja vie voimia. Tissit alkaa olla jo suht normaalit, ei enää pahasti arista. Väsymystäkin riittää, ajoittain iskee hirveä väsymyskohtaus ja on pakko käydä hetkeksi huilaamaan.
Hurjasti tekisi jo mieli ostella ihania vauvanvaatteita, mutta pakko malttaa vielä. Muuten meillä pursuilee kaapit lokakuuhun mennessä
iisuli ja mytty 9+2
Ja moni on saanut hyviä ultrauutisia, onnea niistä <3Kovasti voimia menetyksen kohdanneille, surullista aina lukea näitä
Kestoilusta. Esikoisen kanssa käytin kestoja, välillä reissuilla oli mukana kertsit, mutta pääsääntöisesti mentiin kestoilla. Aikansa se otti että niihin tottui ja oppi kunnolla laittamaan, mutta ajan myötä niistä tuli normiarkea. Kaikki vanhat vaipat onkin vielä tallessa ja niillä varmasti jatketaan tämän uudenkin kanssa.
Seulontoihin aiotaan osallistua. En usko että pystyisin keskeyttämään raskautta vaikka olisi vammainen lapsi tulossa, yhtä rakas hän silti olisi. Ja asioilla on tapana järjestyä ja kaikesta voi selvitä. Omanlaisensa tilanne se tietysti on eikä etukäteen voi varmuudella sanoa mitä tulisi tekemään, mutta nyt ajattelen näin. Lähinnä tuo seulonta auttaisi valmistautumisessa ja ajatukset saisi kasattua ennen vauvan syntymää.
Olo edelleen heittelee, pahoinvointi vaivaa ja vie voimia. Tissit alkaa olla jo suht normaalit, ei enää pahasti arista. Väsymystäkin riittää, ajoittain iskee hirveä väsymyskohtaus ja on pakko käydä hetkeksi huilaamaan.
Hurjasti tekisi jo mieli ostella ihania vauvanvaatteita, mutta pakko malttaa vielä. Muuten meillä pursuilee kaapit lokakuuhun mennessä
iisuli ja mytty 9+2
Ihana kuulla, että minulla on kohtalotovereita, muita epävarmoja odottajia. Meillä tämä sai alkunsa "kortsun läpi", ehkä siksi on niin epävarma olo. Esikoisen kanssa ehdittiin olla kokonaan ilman ehkäsyä useampi kuukausi, ennenkuin huomasin olevani raskaana. Ei mitenkään yritetty, vaan ajateltiin, että nyt saa tulla jos on tullakseen mutta nyt tosiaan ehkäsy käytössä koko ajan. Kuitenkin tämäkin vauva saa tulla, jos niin on tarkoitettu
Iisuli, täälläkin tuota väsymystä mikä suorastaan pakottaa huilimaan. Iskee yleensä iltapäivästä taikka alkuillasta. Hankala vaiva, kun tuo taapero ei aina anna mahdollisuutta levätä silloin, kun väsymys iskee. Nukkumaan ei tarvi päästä, mutta rento asento sohvalla on saatava.
Lisäksi tissit, erityisesti nännit on ihan hirvittävän kipeät... Ja vatsa välillä kuin ilmapallo. Kirjaimellisesti ilmaa täysi. Eikä tunnu olevan väliä, mitä olen syönyt. Silloin olo on melko tukala. Cuplatoniako tässä pitää mennä ostamaan
Joku puhui myös löysästä vatsasta. Täällä samaa vaivaa. Tuntuu, että vatsa menee tosi herkästi sekaisin. Ja muutenkin saa useammin ravata kuin normaalisti, vaikkei vatsa olisikaan sekaisin. Sama oli ekassakin raskaudessa. Outoja juttuja nämä.
mutta nyt tosiaan ehkäsy käytössä koko ajan. Kuitenkin tämäkin vauva saa tulla, jos niin on tarkoitettu Iisuli, täälläkin tuota väsymystä mikä suorastaan pakottaa huilimaan. Iskee yleensä iltapäivästä taikka alkuillasta. Hankala vaiva, kun tuo taapero ei aina anna mahdollisuutta levätä silloin, kun väsymys iskee. Nukkumaan ei tarvi päästä, mutta rento asento sohvalla on saatava.
Lisäksi tissit, erityisesti nännit on ihan hirvittävän kipeät... Ja vatsa välillä kuin ilmapallo. Kirjaimellisesti ilmaa täysi. Eikä tunnu olevan väliä, mitä olen syönyt. Silloin olo on melko tukala. Cuplatoniako tässä pitää mennä ostamaan
Joku puhui myös löysästä vatsasta. Täällä samaa vaivaa. Tuntuu, että vatsa menee tosi herkästi sekaisin. Ja muutenkin saa useammin ravata kuin normaalisti, vaikkei vatsa olisikaan sekaisin. Sama oli ekassakin raskaudessa. Outoja juttuja nämä.
Toivotan kaikille teille onnea ja toivon, ettei enää kukaan tipu pois. Olen jo siirtynyt pois täältä, mutta ajattelin pikaisesti kertoa, että hengissä ollaan. Kohtu on tyhjä ja meidän pienet identtiset kaksoset jääneet sairaalan uumeniin. 12 tuntia siihen meni, mutta nyt olo on helpottunut ja etelän lämpö odottaa meitä. Paljon on itketty, mutta nyt nenä näyttää jo kohti tulevaa. Uutta raskautta pelätään kovasti, mutta lääkäreiden kannustamina uskalletaan yrittää uudelleen. Ainoa mitä haluan sanoa teille kaikille: menkää ajoissa ultraan, jos yhtään epäilette, että kaikki ei olisi hyvin. Mitä nopeammin kohdun saa sitten huonojen uutisten jälkeen tyhjäksi sen parempi. Ja ehdottomasti osastolle sitten tähän hommaan, jotta saatte olla kunnon pöllyssä...
Hyvää kevättä!
Hyvää kevättä!
Vauvatoiveinen, nauttikaa lomasta ja toisistanne menetyksestä huolimatta, paljon jaksamisia jatkoon ja parempaa onnea seuraavaan kertaan <3
Heippa, jokohan sitä uskaltaisi täällä ilmoittaa itsestään. Elikkäs JoJoha / 23 / 2. / K-S KS - kierron mukaan laskettuaika olisi 23.10, mutta veikkaan sen muuttuvan. Kiertoani suhteellisen mahdoton määrittää, kun kuukautisia ehti tulla tasan kahdet tässä imetysrumban loputtua.
Vähän on varovaiset olot, ei kerrottu tästä miehen kanssa kenellekkään ja ei kumpikaan uskalleta hirveästi toivoa, että lapsi maailmaan asti pääsisi. Päivä kerrallaan ja yritetään ottaa rennosti.
Hirveästi poikkeaa jo nyt esikoisen odotuksesta tämä, vatsa sekaisin täälläkin - viimeksi ei ollut vasta nyt synnytyspäivänä.
Vähän on varovaiset olot, ei kerrottu tästä miehen kanssa kenellekkään ja ei kumpikaan uskalleta hirveästi toivoa, että lapsi maailmaan asti pääsisi. Päivä kerrallaan ja yritetään ottaa rennosti.
Hirveästi poikkeaa jo nyt esikoisen odotuksesta tämä, vatsa sekaisin täälläkin - viimeksi ei ollut vasta nyt synnytyspäivänä.
Tervetuloa kaikille uusille!
vauvatoiveinen Ihanaa matkaa! Nauttikaa lämmöstä ja paljon ilonaiheita tulevaisuuteen!
Omaa napaa Eilen huono olo iski säännöllisin väliajoin aamusta iltaan. Oli vähemmän kivaa metsästää sopivaa paikkaa, kun liikkui kaupungilla, mutta onnistuihan se. Tänään pitäisi tsempata, kun on yhtiökokous ja äitini tulee vahtimaan vilkasta esikoista siksi aikaa. Mies onneksi lohdutti, että jos paha olo on todella paha, niin sitten hän vain sanoo, että minulla on oksennustauti ja jään kotiin.
Luckygirl & Vekara 7+2
vauvatoiveinen Ihanaa matkaa! Nauttikaa lämmöstä ja paljon ilonaiheita tulevaisuuteen!
Omaa napaa Eilen huono olo iski säännöllisin väliajoin aamusta iltaan. Oli vähemmän kivaa metsästää sopivaa paikkaa, kun liikkui kaupungilla, mutta onnistuihan se. Tänään pitäisi tsempata, kun on yhtiökokous ja äitini tulee vahtimaan vilkasta esikoista siksi aikaa. Mies onneksi lohdutti, että jos paha olo on todella paha, niin sitten hän vain sanoo, että minulla on oksennustauti ja jään kotiin.
Luckygirl & Vekara 7+2
vauvatoiveiselle ihanaa matkaa! Onnea tulevaan aikaan!
Saatiin eilen vähän huohahtaa, pregcheckillä viiva oli muuttunut puolta tummemmaksi tiistaista! Joten kyllä se hormoni määrä sieltä kasvaa. Davidin testit on ihan pyllystä. Huomenna soittelen neuvolaan ja kyselen, mitä tehdään jotta saadaan jonkinlaista ajankohtaa lasketulle ajalle, joka voi olla siis välillä 17.10-8.11 Jotenkin jännittää toi neuvolaan soittaminen, koska sitten tämä on niin totisinta totta!
Kertomisesta me ei olla vielä kerrottu kenellekään, ajateltiin että ekan ultran jälkeen sitten kerrotaan. On kuitenkin niin epävarma olo ennen, kun itse näkee, että kyllä tuolla mahassa on jotain elämää!
Saatiin eilen vähän huohahtaa, pregcheckillä viiva oli muuttunut puolta tummemmaksi tiistaista! Joten kyllä se hormoni määrä sieltä kasvaa. Davidin testit on ihan pyllystä. Huomenna soittelen neuvolaan ja kyselen, mitä tehdään jotta saadaan jonkinlaista ajankohtaa lasketulle ajalle, joka voi olla siis välillä 17.10-8.11
Jotenkin jännittää toi neuvolaan soittaminen, koska sitten tämä on niin totisinta totta!Kertomisesta me ei olla vielä kerrottu kenellekään, ajateltiin että ekan ultran jälkeen sitten kerrotaan. On kuitenkin niin epävarma olo ennen, kun itse näkee, että kyllä tuolla mahassa on jotain elämää!